5. Talon rakentaminen alkaa


Seinien paikat valmiina
Seinien paikat on kaivettu ja 
linjalangat vedetään.


Maaliskuussa 2018 minulla on aikaa viettää Gambiassa pari viikkoa ja silloin pitäisi pystyä seuraamaan rakentamista ja katsomaan että kaikki menee arkkitehdin luonnoksen mukaan. Talo tuskin ehtii valmistua siinä ajassa, mutta aika pitkälle kuitenkin. Luulisin. 


Paikallinen luotettu ystäväni hoitaa asioita puolestani. Hän on löytänyt kylältä rakentajat ja he puolestaan tuovat mukanaan työntekijät, jotka hoitavat kaikki aputyöt.


Urakkahinta on sovittu etukäteen ja siihen pitäisi kuulua talon rakentaminen harjakorkeuteen.


Matkan varrella on lisäksi hankittava useampi tanko harjaterästä ja teetettävä siitä pilareita tukirakenteiksi. Tämä työ ei kuulu urakkaan. 

Materiaalit hankitaan itse: hiekka, sementti ja punainen kivimurska. Rakennusharkkojen tekijät ovat hoitaneet oman hommansa jo aikaisemmin ja kuivat harkot odottavat tontilla.

Harjateräs kulkee taksin vetokoukussa
pitkin maantietä.
Meteli on aikamoinen.

Seinien pohjaksi kaivetaan ojat


Maan pinnan alle tulee pari kerrosta harkkoja ja sen yläpuolelle vielä toiset pari kerrosta ennen lattian tasoa. Sadekaudella tontti saattaa olla välillä tulvan vallassa ennen kuin vesi humahtaa maan sisään. Kulkuväyliäkin on varmasti tarpeen korottaa, ettei tarvitse kahlata liejussa.

Noin 4x6 metrin kokoinen talo rakennetaan sisäportin viereen muurien kulmaukseen. Ensimmäinen homma on tehdä pohjapiirroksen mukaiset mittaukset ja kaivaa ojat seiniä varten. Pohjalle valetaan betoni, jonka päälle seinät ladotaan.


Kaivamisen yhteydessä tulee vastaan yksi ikävä kasvi, Mankanaaso, joka on kaivettava juuria myöten pois, ettei se kasvaessaan riko rakennusta.

Vanha muurin osa teettää ylimääräistä työtä. Siinä on jokunen reikä, jotka on paikattava ja väliseinän kohdalle muurin sisään on upotettava harjateräksestä tehty pilari. Pilareita tarvitaan useaan kohtaan rakennusta. 

Lisäys 2020: Tässä tuli tehtyä selvä virhe. Sellaista muuria, jota ei itse ole rakentanut, ei saa käyttää seinänä. Nyt taloon tuli parin metrin matkalta vanhaa, toisen puolen omistajan rakentamaa muuria. Toivottavasti asian suhteen ei tule ikävyyksiä. Sillä puolella on nyt pelkkä tyhjä tontti.

Yleistyökalu
Yleistyökalu.

Vaihtelevaa kommunikaatiota


Istun monena päivänä mangopuun alla vesipullon kanssa ja seuraan työn edistymistä. Mittaukset saadaan tehtyä ja seinien paikat kohdilleen. Vähän on säätöä, koska talo on aika pieni ja tilaan pitää saada mahdutettua kaikenlaista. Arkkitehdin piirros ei välttämättä avaudu ihan helposti ja joudun selittämään.

En tiedä kuinka tavallista on, että valkoinen nainen häärii rakennustyömaalla kertomassa mitä tehdään. Rakennusmiehet kuitenkin kuuntelevat kohteliaasti ja nyökyttelevät ymmärtävänsä. Kutsuvat välillä katsomaan, että josko tämä menisi näin vai kuinka, tarjoavat minulle makeaa vihreää teetä ja järjestelevät istumapaikkaa mangopuun alle. 

Työ jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Englannin kielen kanssa on välillä haasteita puolin ja toisin. Välillä on pyydettävä mandingankielinen ystävä selittämään tarkemmin mitä tarkoitan. 

Teeta Gambiassa
Vihreää teetä.
Naapurista ilmestyy paikalle lapsia, jotka kohteliaasti tulevat kättelemään ja istuvat sitten tuijottamaan ja tutustumaan tavaroihini. Isoin tyttö taitaa olla vähän päälle kymmenvuotias ja muut lapset siitä alaspäin aivan sylivauvaan asti.

Lapsista on päivien mittaan myös paljon apua. He tekevät kaikenlaisia pikku palveluksia, kantavat esimerkiksi vettä kaivolta isoissa sangoissa reippaina ja iloisina. Heitä täytyy muistaa joillain mukavilla tuliaisilla, kun seuraavan kerran matkustan sinne. 


Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia

Hyvään alkuun päässyt rakentaminen keskeytyy kun sementtisäkit loppuvat. Niitä ei löydy koko kylästä. Kun pula jatkuu, on lähdettävä etsimään Serrekundasta.  Samasta liikkeestä löytyvät myös lattialaatat ja jokunen neliö laattoja kylpyhuoneen seiniin, lisäksi hankitaan WC-pönttö ja ulko-oven lukko.
Rautakaupan laattamallistoja.

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia. Palvelua saa odottaa ja kun vihdoin on tehty päätökset myyjä täyttää erilaisia lippuja ja lappuja. Sitten tavaroille etsitään kuljetusta ja tingitään sen hinnasta. Ja taas odotetaan, että joku kantaa säkit ja laatat  ja muut ostokset autoon. Ajellaan sinne tänne varaston ovelta toiselle ovelle. Ja aurinko porottaa kuumimmillaan. Suljetuilla varastopihoilla ei tunnu tuulenhenkäystäkään. 

Aaltopeltiongelmia


Katon aaltopellit hankittiin jo aikaisemmin Turntablen alueelta, joka on neljän tien vilkas risteys noin 10 kilometrin päässä Tanjista pohjoiseen. Sieltä löytyvät myös lähimmät supermarketit, sairaala ja vaikka mitä liikkeitä ja tietysti erilaisia torikojuja tien varressa.  Siellä on myös muutamia rakennustarvikeliikkeitä. 

Aaltopeltiä on tarjolla eri laatuja ja värejä. Haluan hyvänlaatuisen materiaalin, joka kestää suolaista meri-ilmaa. Arkkitehdilta olin aiemmin kysynyt, minkä värisen katon valitsisin. Hän totesi, että älä nyt ainakaan punaista ota. Harmaa olisi ollut sopivin vaihtoehto talon suunniteltuun väritykseen. Vaan kun ei harmaata ollut tarjolla, niin huolellisen harkinnan jälkeen päädyn vihreään. Muut vaihtoehdot olivat ruskea ja punainen. Maksan ostokset ja sitten lähdetään hankkimaan kuljetusta 15:lle noin 2,5 metriä pitkälle aaltopeltilevylle. Löytyy taksi, joka ottaa kuljetuksen hoitaakseen. 


Taksi tulee paikalle ja alan etsiä ostamiani peltejä. Vaan kuinka ollakaan, varastossa ei olekaan juuri sitä vihreää peltiä, on vain punaista ja ruskeaa. Huudan myyjälle, että miten te voitte myydä minulle sellaista mitä teillä ei edes ole. Olkapäiden kohauttelua ja hämmentyneitä katseita. Mitä ihmeen väliä sillä värillä on, tulkitsen heidän ilmeistään. Koska ei ole aikaa lähteä muualle etsimään, on tyydyttävä tilanteeseen. Kiukuissani valitsen punaiset pellit. Peltipino tungetaan taksin takaluukkuun ja kiinnitetään jonkinlaisella narulla (taksissa ei ole kattotelinettä). Ehdimme ajaa noin kilometrin kun koko pino rysähtää maantielle pitkin poikin. Siinä sitten keräillään peltejä tieltä ja lopulta pellit on nostettava katolle ja solmittava kiinni sillä yhdellä vaivaisella narulla. Perille päästään lopulta, vaikka tuuli ottaa pelteihin ja alkaa taivuttaa niitä. Vain yksi pelti vahingoittuu. 


Donkey taksi Gambiassa
Vuokrattu puutavara saapuu.

Jatkossa on ymmärrettävä varautua paremmin.

Aasitaksi kuljettaa lautoja



Sementin puute viivästytti rakentamista muutamalla päivällä ja muutenkin on varauduttava siihen, että työmiehet eivät aina pääsekään paikalle. On ehkä hautajaiset tai perhejuhla, tai kenties sairastuminen, tai ehkä on joku uskonnollinen juhlapäivä, tai on perjantai, jolloin ei yleensä työskennellä. Viikonloppuna taas saatetaan hyvinkin tehdä töitä. Päivät kuluvat ihmetellessä. Sitten kun työmiehet ovat paikalla kaikki sujuu ja työ edistyy rivakasti.


Ovien ja ikkunoiden reunojen muurausta varten tarvitaan lautaa. Lautoja ei osteta vaan ne vuokrataan.  Donkeytaksi on tähänkin tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Kun laudat on käytön jälkeen purettu pois ne palautetaan vuokraajalle, joka on ehtinyt jo kyselläkin lautojensa perään. Mietin kovasti miten meillä tarvikkeita tuhlataan ja Gambiassa kaikki käytetään uudelleen ja uudelleen. Suomessa betoninen lauta menisi jätelavalle ja kaatopaikalle. Eikö vaan?


Talon seinät kohoavat ja matkustan Suomeen



Lopulta talon seinät alkavat lähestyä kahta metriä. Ikkuna-aukot olen merkinnyt seinään ja niiden leveys on katsottu yhdessä rakentajien kanssa. 

Tässä vaiheessa joudun palaamaan Suomeen. Selitän mahdollisimman tarkkaan rakentajille kuvien kanssa, millaiset ja kuinka korkea seinät on tarkoitus tehdä ja millaiseen vinouteen katto, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle arkkitehdin tekemää luonnosta. 



Pieni talo tekeilla Gambiassa
Talo on vielä kesken kun matkustan Suomeen.


Alusta asti on ollut selvää, että mitään hienouksia on turha lähteä hakemaan kun rakennusmateriaalina on suurikokoinen betoniharkko. Työvälineetkin ovat lähinnä jonkinlainen taltta ja kirveen tai hakun tapainen. Täytyy miettiä rakentamista vähän eri kulmasta seuraavan talon teossa ja tutkia onko kenties olemassa muita mahdollisia rakennusmateriaaleja. 


Suomesta käsin yritän sitten antaa ohjeita puhelimitse WhatsAppin kautta ja saamistani kuvista näen miten homma etenee...

Siitä seuraavassa luvussa, jossa alkaa tulla VALMISTA JA TAKAISKUJA.






























4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa


Mangopuita Gambiassa

Tapaan tutun fengshuita suunnittelussa apuna käyttävän arkkitehti Kristiina Mäntysen. Hänen kanssaan puhumme aluksi yleisesti siitä mitä kaikkea tontille haluan. Kristiina kyselee ja minä kerron.

Pohdiskelua eri toimintojen sijoittamisesta tontille. 
Piirros: Kristiina Mäntynen



Porttitalon luonnos sisääntulotieltä eli 
pohjoisesta nähtynä.
Piirros: Kristiina Mäntynen

Liikkeelle lähdetään vapaasta unelmoinnista:


Oma talo voisi olla noin 70-80 neliötä ja mahdollisesti siihen voisi myös rakentaa kattoterassin.

Katettu ulkotila on erittäin tärkeä; siellä vietetään aikaa ja seurustellaan suojassa auringolta. Myös tiskaus ja ruuanlaitto on yksinkertaisinta hoitaa ulkona.

Haluaisin jossain vaiheessa tontille myös pari vierastaloa sekä pienen uima-altaan ja tietysti puutarhan, jossa on hedelmäpuita, kukkivia kasveja sekä hyötykasveja. Kukapa tietää jos tontille tulisi myös pieni kanala. Porttitalo tulee joka tapauksessa tontille aivan portin pieleen.

Koska tulevaisuutta voi vain ennustaa on kiva suunnitella kaikenlaista, aika sitten näyttää miten asiat lopulta toteutuvat.

Kristiina suosittelee tontille rakennuksia, jotka sopeutuvat paikalliseen rakentamiseen, mutta myös tarkemmin tarkasteltuina poikkeavat ulkonäöltään kylän tyypillisistä taloista. Onhan rakennuttajakin paikallisten joukossa erilainen.

Ensin tehdään porttitalo


Tällä hetkellä on varaa rakentaa vain se pieni talo portin pieleen. Itse asiassa se tehdään muurin kulmaukseen siten, että kaksi seinää on jo käytännössä osittain valmiina. Sen saa nopeasti valmiiksi ja siinä voin asua itsekin niin kauan kuin on tarvis.

Porttitalosta tulee hyvin yksinkertainen. Noin 4x6 metriä. Yksi huone, kylpyhuone, pieni terassi. Tämän talon sisälle ei rakenneta keittiötä, ruuanvalmistuspaikka järjestetään talon ulkopuolelle.

Fengshuissa tärkeää ovat ilmansuunnat. Tontin portti ja siihen kuuluva kylätielle johtava tie on pohjoispuolella ja portti sijaitsee lähes tontin koilliskulmassa. Myös valtavan suuri mangopuu on tontin pohjoisreunalla. Tontti kylpee siis lähes koko päivän täysin auringossa - idästä etelän kautta länteen. Naapuritonteilla tosin on jonkin verran puita, mutta niistä ei ole auringon esteeksi. Ja noilla leveysasteilla auringosta on päästävä varjoon. Puut kannattaa istuttaa mahdollisimman pian, jotta tontille saa varjoa.

Fengshuin hengessä: talon sijainti ja suunnat


Pieni porttitalo katsoo länteen ja sen selkä on idässä. Tausta on 85° ja etusuunta 265°. Vaihtoehtoja ei tässä sijainnissa juuri ole, joten on tyydyttävä siihen, että sisäänkäyntikin tulee aivan portin viereen. Fengshui-ihmisille kerrottakoon, että talon pieni sisäänvedetty terassi mahdollistaa sen, että talon sisäänkäynti osuu ajankohtaisten vesitähtien 8 ja 9 alueelle, mikä on hyvä juttu.

Kylpyhuone tulee aivan muurien nurkkaan, jolloin seinän toiselle puolelle, omalle tiealueelle tuleva sakokaivo on kätevästi tavoitettavissa, kun viemäriputki viedään vain seinän läpi.

Tontti, kuten lähes koko Gambia, on tasamaata. Tontin ympärilä on vain puutarhatontteja ja tällä hetkellä talojakin on vain kahdella puolella. Kun katson ylempää, niin näen vain puita ja puutarhoja.

Maaston muodoista on siis turha etsiä fengshuista tuttuja kilpikonnia, lohikäärmeitä tai tiikereitä (kts. välilehti FENGSHUI). Koska tontin ympärillä on noin kaksi metriä korkea betonimuuri, se toimii hyvin "vuorena". Näin ollen talon taustassa on jo valmiina musta kilpikonna ja naapuritontin puut vahvistavat sitä. Oikealla niin ikään on muuri valmiina ja tulevaisuudessa pihatielle istutetaan puita, joten valkoinen tiikerikin löytyy. Vasemmalta puolelta eli etelästä ei löydy suoraan sinivihreää lohikäärmettä kuin kauempaa, taustamuurista. Auringon takia sille puolelle on joka tapauksessa istutettava joitakin kohtalaisen korkeaksi kasvavia puita, joten ennen pitkää tilanne vahvistuu entisestään. Koska tontti on kokonaan ympäröity muureilla voi sanoa, että kaikki neljä eläintä, myös punainen lintu ovat valmiina suojaamassa taloa ja huolehtimassa energioista.

Portin kautta talon eteen tulee liikettä ja kun tontille tulevat muut väylät alkavat hahmottua, ja kun alue saadaan siivottua kaikesta tiili- ja muusta rakennusromusta, niin ovelta aukeava näkymä, mintang eli "loistava sali" alkaa myös saada muotonsa.

Tontti ei tosin tule olemaan valmis vielä pitkään aikaan, mutta ympäristöä voi aina kaunistaa esim. kukkaruukuilla ja muilla esteettisillä ratkaisuilla. Eiköhän se siitä...

Talon pohjapiirros

Pienen talon pohjapiirros
Pohjapiirrosluonnos: 
Kristiina Mäntynen


Ohessa Kristiinan tekemä pohjapiirroluonnos, jonka mukaan rakennus myös hyvin pitkälti toteutettiin.

Kylpyhuoneessa tosin wc-pönttö tulee pohjoisseinälle ja muutenkin järjestystä joudutaan muuttamaan. Kuvan kaltaisia kylpyhuonekalusteita/kaappeja tuskin tulee.

Kristiina on piirtänyt luonnokseen leveän sängyn, jonka suunta on itään. Etelän suuntaan, kulmaukseen voisi halutessaan myös laittaa vähän kapeamman sängyn. Itse kuulun länsityyppiin, joten nämä suunnat eivät ole minulle parhaat mahdolliset, mutta jostain täytyy tinkiä. Ajattelen niin, että tämä on väliaikainen ratkaisu siihen asti kunnes päärakennus valmistuu.

Huoneen nurkan suunnasta on suora näkyvyys ovelle, joten nurkasta löytyy fengshuissa tärkeä komentopaikka ja suojaisa tila. Oviaukkoon tulee myös verho. Sänky on varmaan hyvä sijoittaa vähän irti seinistä, liikkuuhan siellä seinillä usein gekkoja pyydystämässä hyönteisiä. Olen kuullut, että paikalliset kammoksuvat niitä sisätiloissa, mutta nehän ovat vain hyödyllisiä.

Varsinaista keittiötilaa tässä talossa ei ole. Ruokaa laitetaan yleensä ulkosalla, joten sinne järjestän pihakeittiön.


Tiesuunnitelmani tontilta päätielle.

Oma tie pihaan


Lähes neljäkymmentä metriä pitkä sisääntulotie on mielestäni vähän ikävä, sillä se muodostaa pitkän, suoran väylän porttien kautta pihaan. Vaikka ilmavirtaus onkin tervetullutta, niin tiealueesta saa paljon mielenkiintoisemman ja muodoltaan suotuisamman, kun rakentaa sen hiukan kiemurtelemaan puolelta toiselle. Olen miettinyt, että istutan eri puolille tietä hedelmäpuita ja köynnöksiä ja ties mitä muuta siihen keksinkään. Myöskään portti kylätielle ei tule suoraan samalle kohdalle kuin pihaan aukeava portti. Viereiseen piirrokseen luonnostelin jonkinlaista ideaa sisääntulotiestä.

Sitten alkaa rakentaminen. LUE LISÄÄ TÄÄLTÄ.


Tästä blogista löytyy vähän lisätietoa fengshuista TÄÄLTÄ.

Mikäli kiinnostuit klassisesta kiinalaisesta fengshuista, tässä joitakin hyödyllisiä linkkejä:












3. Ensin rakennetaan pieni talo

Talon paikka Gambiassa
Siihen nurkkaan sen talon pitäisi tulla.

Paikalliset olosuhteet ja muuta mietintää


Ensin tehdään tontin portin pieleen pieni talo, jossa voin asua siihen asti, kunnes on mahdollista rakentaa isompi. Myöhemmin porttitaloa voi käyttää vierasmajana tai miksei myös talonmiehen/vahdin talona. Jos compound jää vallan tyhjilleen, on hyvinkin mahdollista, että se on entistä tyhjempi, kun palaa takaisin. On siis hyvä että joku pitää paikkaa silmällä.

Oma tiealue on vielä kunnostettava ja
aidattava toiselta puolelta.
Pieniä majoja ja taloja rakennetaan varmasti ilman sen kummempia lupia, mutta isompia taloja varten tarvitaan joitain viranomaispapereita ja talon/talojen suunnitelma on oltava mukana. Asia on selvitettävä ennen kuin ryhdyn isompiin hommiin.

Nyt on siis käsissä noin 1300 neliön tontti ja kahdeksan metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä oma tie päätieltä. Itse tontti on muiden tonttien keskellä ja oma yksityinen tiealue johtaa kylätieltä tontille. Sellainen ison väärinpäin olevan L:n mallinen tontti. Tietysti leveä oma tiealuekin aidataan, jolloin sitäkin on mahdollista käyttää istutuksiin.

Koska tarkoitukseni on hyödyntää fengshuiajatuksia rakentamisessa ja toimintojen sijoittelussa, tapaan tutun fengshuiperiaatteita käyttävän arkkitehdin ja hänen kanssaan mietimme, mitä toimintoja tontille olisi kiva saada, mitkä ovat tontin ilmansuunnat ja muut ominaisuudet ja millaista on gambialainen rakentaminen ja sikäläiset tarpeet. Nehän poikkeavat monessa asiassa meikäläisestä rakentamisesta.

Termiittien vuoksi ei käytetä puuta


Termiittien vuoksi rakennusmateriaalina ei kannata käyttää puuta. Talon voi rakentaa samaisista harkoista, joista ympärysmuurikin tehtiin. Muurauksen saa siistiksi slammaamalla sen tasaiseksi molemmin puoli. Maalilla saa sitten haluamansa värin. Paljon näkee myös slammaamattomia taloja, jotka on jätetty sellaisekseen muurauksen jälkeen.

Sisäpuolen lattiat voi jättää betonillekin, mutta usein lattiat laatoitetaan.

Sähkö ja vesi tontille


Sähkö ja vesi hankitaan paikallisen Nawec-yhtiön kautta. Rekisteröinti tilaajaksi on tehtävä Nawecin toimistossa. Porakaivojakin tehdään, mutta koska vesi ja sähkö on mahdollista saada lähdeltä, niin Nawecin kautta veden saan kuitenkin halvemmalla. Toinen asia on sitten Nawecin luotettavuus. Silloin tällöin veden saanti katkeaa ehkä useaksi päiväksi. Jossain jotain on mennyt rikki ja korjaaminen kestää. Silloin on vettä haettava kylän kaivolta saaveilla ja muilla astioilla.

Häiriöttömään sähkön tuloon ei ole myöskään luottamista. Liekö syynä vanhan sähköverkon ylikuormitus vai joku muu ongelma, mutta sähköt katkeilevat hyvin usein. Joskus sähkö on poikki päiväkausia, joskus vain päivän tai yön ja parhaassa tapauksessa vain pari tuntia. Se on niin tavallista, ettei pieniin katkoihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Supermarketeissa käynnistetään välittömästi omat virtalähteet, omat, bensalla toimivat aggregaatit ovat yleisiä ja aurinkopaneeleita näkyy vähän siellä sun täällä. Aurinkosähkö onkin varmasti järkevää, kun aurinko paistaa välillä pilvettömältä taivaalta. Se on varmasti yksi hyvä ratkaisu, jollei muuten niin ainakin varasähkönä. Tämäkin on asia, mihin täytyy tutustua paremmin.

Gambialainen sakokaivo

Sakokaivo työn alla.

Mitään yhtenäistä viemäröintisysteemiä Gambiassa ei ole. Paikallinen käytäntö on rakentaa sakokaivo betonista, mutta koska se ei yleensä ole täysin umpinainen, niin nesteet pääsevät imeytymään maahan ja mitä siitä seuraa? Kuvittelisin että  maa saastuu. Yritän selvittää, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, sillä en haluaisi saastuttaa omaa tonttia. Tämän pikkutalon viereen nyt kuitenkin joudutaan tekemään ihan paikallinen versio, koska kukaan ei tunnu tuntevan muita ratkaisuja, enkä ole vielä itse ehtinyt selvittää niitä.

Yksinkertainen paikallinen wc on reikä sakokaivon kantena olevassa betonissa ja pesuvettä vieressä ämpärissä. Tällaiseen tontin sivustalle rakennettuun toilettiin on voitu rakentaa tiiliseinät, mutta usein näkösuojana on pressu tai esim. aaltopeltilevyt. 

Sisävessat ovat tietysti tavallisia kaupunki- ja kerrostaloalueilla ja varmaan myös uudemmissa compaundeissa. Näin länsimaisena ihmisenä omaan talooni tulee tietysti sisä-wc ja suihku.

Ikkunoihin kalterit ja ovet metallista


Ikkunoissa on yleensä aina jonkinlaiset kalterit  tai metalliluukut.  Kalterit ovat itsestäänselvyys joka paikassa. Köyhässä maassa houkutus varkauksiin on liian suuri, jos mahdollisuus vain annetaan. Moskiittoverkotkin tarvitaan, koska Gambia on malaria-aluetta.

Myös ulko-ovet voi teettää metallista. Materiaalissa on paitsi turvallisuusetu myös termiittikysymys. Vaikka sisäovet ovat usein puuta, on nekin hyvä tehdä kovapuusta ja käsitellä jollain suoja-aineella. Tosin sisäoven virkaa voi toimittaa myös pelkkä verho.

Ravintola Tanjin kalastajakylassa
Ikkunoiden kalterit ja ovet teetetään metallista.
Kuvassa Ravintola Fangsoto Tanjissa Coastal Roadin varrella.

Hikoilua vai palelua


Lämmitystä ei juuri tarvita. Kuivalla kaudella talvisaikaan voi iltaisin olla kylmä, jos lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Pieni tulisija oleskelutiloissa tai terassilla olisi silloin aika ihana.

Sadeaikana sekä kesä- ja talvikauden vaihteissa yötkin ovat joskus tukahduttavan hiostavia. Ilmastointi tai tuuletin on silloin tarpeen (toimii jos on sähköä). Olen itse kärsinyt unettomista ja tuskallisen hiostavista öistä mm. loka-marraskuussa, kun sähköt olivat poikki tuntikausia. Ilma ei liiku, hiki valuu eikä mistään ole apua.

Katto tehdään aaltopellistä


Yksinkertainen katto tehdään aaltopellistä ja sitä tukeva runko rakennetaan red timberistä, kovapuusta, jonka pitäisi kestää termiittien hyökkäyksiä. Vaan eihän se aina kestä. Rimoja voi joutua uusimaan. Yhtenä keinona käytetään autokorjaamoiden jäteöljyä (garage oil), jolla puutavara sivellään. Sen pitäisi pitää termiitit loitolla. Melkoista myrkkyä siis ja vaatii varmaan pitkän tuuletuksen ennen kuin tilassa voi asua.


Katto voidaan jättää silleensä ilman alakattoa. Raot eivät ole ongelma, koska seinien slammaaja tukkii kaikki raot katon ja seinien välissä. Jos laitetaan alakatto, tarvitaan uusi rimoitus ja kattolevyt kiinnitetään siihen. Siitä on tietysti se hyöty, että sähköjohdot saa piiloon ala- ja yläkaton väliin ja onhan se siistin näköinen ainakin vähän aikaa. Toisaalta sisäkatto estää jossain määrin katon läpi tulevaa kuumuutta. Hmm. Täytyy miettiä.


Mankanason juuria
Pienen kasvin suuret juuret.
Tuuletus on hyvin tärkeää. Talo ei saa olla umpinainen pullo, muuten sadeaikana kaikki homehtuu. Tavallista onkin nähdä ovien ja ikkunoiden yläpuolella pienet aukot, jotka on tehty reikätiilestä (tietysti niihinkin tarvitaan moskiittoverkot). WC- ja kylpyhuonetilat kannattaa sijoittaa ulkoseinälle, ei koskaan talon keskelle, jotta tila tuulettuu.

Viheliäiset kasvit


Tontilla kasvaa kirkkaanvihreä, nahkealehtinen elinvoimaisen näköinen kasvi, tai siis useita. Ne on kaivettava huolella pois, sillä kasvin juuri on kuin tunkki, se työntää kaiken tieltään, oli kyseessä sitten auto tai vaikka rakennuksen seinä. Kasvin englanninkielistä nimeä en vielä ole saanut selville, paikalliset kutsuvat sitä nimellä Mankanaaso. Olen kuullut, että juuresta keitetään jonkinlaista antibioottia. Mielenkiintoista.

Sitten alkaa pihan ja "porttitalon" suunnittelu...

Siitä seuraavassa tekstissä "4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa".


2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä

Mangopuun alla tiilet kuivumassa
Betoniharkot kuivumassa.

Ensin tehdään betoniharkot ja ympärysmuuri 


Kylien talot ovat enimmäkseen ympärysmuurien sisällä. Oma tontti aidataan ja sisälle rakennetaan talo ja muut toiminnot. Muuri rakennetaan betoniharkoista,  jotka nekin valmistetaan paikan päällä.

Gambialaisessa kylämaisemassa näkee usein myös ruosteista aaltopeltiä rajaamassa tontteja. Joskus aidat voivat olla muovipressuja tai verkkoja, mutta jos on varaa, niin tontin ympärille rakennetaan muuri tai kenties metalliaita ja oma alue suljetaan portilla. Muureja ja aitauksia on laidasta laitaan, on kevyitä ja raskaita, kauniita ja hurjan näköisiä. Rikottu lasi muurin harjalla pitää ehkä kutsumattomat vieraat tehokkaasti poissa, mutta minussa se aiheuttaa vähän puistatusta.


Tyypillinen näky: lasin- tai metallinsiruja muurin päällä.

Talon ymparysmuuri Gambiassa
Erilainen vaihtoehto: piikkiset köynnökset muurilla.

Tontille ei kannata tuoda mitään irtotavaraa ennen kuin muuri ja portti ovat valmiina. Kaikki lähtee helposti ties kenen kulkijan matkaan, kun kaikelle on tarvetta. Eikä ihan pieni riesa ole myöskään vapaana vaelteleva eläinkunta, joka ahmii suuhunsa kaiken vihreän. Siinä menevät sitten papaijan ja avokadon taimet sekä ihan kaikki muukin vihreä ns. parempiin suihin. Ennen puuntaimien istuttamista on tontti siis saatava suljettua niin etteivät lampaat, lehmät tai vuohet tuhoa jo etukäteen tulevien vuosien satoa.

Omalla tontilla muuri oli tarpeen rakentaa kahdelle sivulle, kahdella muulla sivulla se on jo valmiina.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä


Harkot tehdään paikan päällä hiekasta, sementistä ja vedestä.

Tanjin kylän läpi Coastal roadia pitkin ajaa jatkuva ralli hiekkarekkoja täydessä lastissa etelästä pohjoiseen ja toiseen suuntaan tyhjänä. Laskin joskus, että näitä rekkoja porhalsi ohi jatkuvasti muutaman minuutin välein.  Työmiehet istuskelevat tai makailevat täyden kuorman päällä  kuolemaa uhmaten. Äkkipysäys sysäisi istujan helposti alas.

Tiilet tehdaan kasityona
Tiilimuotti.

Nämä rekat ovat todellinen turvallisuusuhka. Ise asiassa ne ovat 10- tai 12-pyöräisiä kuorma-autoja eikä autojen kunto aina liene lähelläkään meikäläistä tasoa. Pari kertaa talven aikana tällainen täydessä lastissa ajanut hiekkarekka törmäsi kylän keskellä paikalliseen pikkubussiin, gelekeleen. Törmäyksissä kuoli paljon ihmisiä. Muitakin pahoja onnettomuuksia ne ovat aiheuttaneet. Poliisit pysäyttelevät liikennettä vakituisissa tarkastuspisteissä, mutta sekään ei estä hurjastelua.

Omallekin tontille oli tilattava 10-pyöräisen rekallisen kuorma hiekkaa ja rakentamisen edistyessä useampikin. Lisäksi tarvittiin säkeittäin sementtiä. Pohjabetoniin tarvitaan myös punaista kiveä murskeena. Punainen kivi on kalliimpaa kovaa kiveä ja sillä vahvistetaan massaa. Sekoittaminen on raskasta työtä, sillä se tehdään käsin. Käsi-lapio-yhdistelmällä syntyy vähitellen tasainen massa. Massaa lapioidaan ja taputellaan metallimuottiin,  josta valmis harkko kopautetaan ulos kuivumaan. Valmiita harkkoja on kasteltava vielä seuraavana päivänä, etteivät ne halkeilisi.

Meillä Suomessa olisi tietysti käytössä betonimylly. Isommilla työmailla betonimyllyjä varmaan onkin käytössä, mutta näissä olosuhteissa on pärjättävä käsivoimin. Gambiassa vesikin joudutaan usein kantamaan paikalle kanistereissa.

Muurin pohja kaivetaan käsin


Samanlaista lapiotyötä on myös muurin perustuksen teko. Kaivetaan reilun lapion levyinen ja vähintään tiilen syvyinen oja, jonka pohjalle valetaan betonimassaa ja sitten alkaa aidan rakennus. Parin metrin välein tehdään pilari: kaksi harkkoa poikittain, eri suuntiin kerros kerrokselta. Työmaalla kuhisee väkeä; joku sekoittaa laastia, yksi kantaa harkkoja, toinen tuo ämpärillä valmista betonia ja joku rakentaa aitaa.
Lampailla on kukkapenkissä 
kiva suoja auringolta
ja ruokapöytäkin valmiina!



Välillä keitetään vahvaa vihreää teetä, joka makeutetaan hurjalla määrällä sokeria ja juodaan pienestä lasista. Noin desin annos antaa taas voimia jatkaa eteenpäin.

Onneksi on suuri mangopuu, jonka alle voi hetkeksi istahtaa suojaan auringolta.
Tätä vauhtia muuri valmistuu parissa päivässä.


Aita betonitiilista
Muuri alkaa kohota.

Gambiassa muurin rakentaminen alkaa
Oja muuria varten. 
Tyhjällä naapuritontilla on
pieni termiittikeko
mangopuun alla.



Portissa on vasta punainen pohjamaali.
























Sitten on aika miettiä muun muassa talon rakentamista. Siitä kerron seuraavassa jutussa 


1. Miksi Gambiaan?


Paratiisirantaa Gmbiassa
Tanjin paratiisimaista rantaa.

Talon rakentaminen Gambiaan ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii eläkepäivien harrastuksia. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Tässä blogissani kerron paitsi tontti- ja taloprojektistani myös omia tunnelmiani ja kokemuksiani sieltä.


Löysin Gambian jokunen vuosi sitten vieraillessani ystäväni Tarjan luona, joka vietti siellä lomiaan säännöllisesti. Ensimmäinen käyntini oli vuonna 2009. Silloin olin tavallinen turisti, ja vaikka asuin hotellissa, vietin päivät Tarjan tehokkaassa opastuksessa tutustuen Gambian nähtävyyksiin ja elämään. Silloin jäi muistot eksoottisesta, tavattoman köyhästä maasta, auringon lämmöstä, ihanista hiekkarannoista ja ystävällisistä ihmisistä. 

Koirien yhteiseloa rannalla.
Muutaman vuoden päästä taas lähdin Tarjaa tapaamaan, silloin hänellä oli jo oma talo Gambiassa ja asuin hänen luonaan kaukana turistipaikoista, keskellä Tanjin kalastajakylää. 

Päivien mittaan kylän äänimaailma tuli tutuksi:  tihein välein toistuva rukouskutsu kaikuu kaikkialla. Lähikoulusta kuuluu lasten kuorolausuntaa, kukot kiekuvat, kyyhkyset kujertavat ja sirkkojen siritys särkee korvia. Välillä kuuluu kova rämähdys, kun koira hyppää vasten rautaporttia. Ihmisten ääniä, tuntematonta kieltä...

Tanjin rannalla on rauhallista, muutama kävelijä, koiralauma lönkyttelee hissukseen rantaa pitkin tai makailee hiekkaan kaivamissaan kuopissa. Tunnelma on unelias, äänet katoavat meren vaimeaan kohinaan. On helppo kellahtaa rantabaarin patjalle katoksen alle ja välillä käydä kellumassa pehmeän lämpimässä meressä. Ja aika lähes pysähtyy.


Gambiassa rallalla auringonlasku
Aurinko laskee Tanjin kalasatamassa.

Valmistellaan lounasta rannalla


Jossain vaiheessa tulee mieleen, että pitäisikö tehdä lounasta. Yksinkertainen kysymys, vaan toteutus ei ole ihan yhtä yksinkertainen. Ensin on lähdettävä torille, josta saat jokseenkin kaiken mitä ruuanlaitossa tarvitset. Joudut tosin hakemaan lähes kaiken eri kojuista. Arvostettu lihaisa kala on Butter fish, voikala, jonka myyjä perkaa, poistaa siitä nahan kuin kuoren ja irrottaa fileet.

Butter fish
Voikala on ehkä paras kaikista.
Lisäksi tarvitaan esim. riisiä tai couscousta, pari liemikuutiota, pussillinen tomaattisosetta, perunoita, porkkanoita, chiliä, pieni kaali, sipulia, bataattia, cassavaa... Jos tehdään salaattia, tarvitaan tomaattia ja kurkkua ym. vihanneksia. Aina tulee matkaan myös pienet pullot öljyä ja etikkaa. Mustapippuri myydään paperitötterössä, joka on kuin nekku, samoin monet muutkin mausteet.

No nyt on hankittu tarvikkeet torilta. Aikaa on ehkä kulunut tunnin verran. Matkalla ostetaan vielä hiiliä. Vihannekset pestään ja pilkotaan ja kalat käsitellään halutun kokoisiksi paloiksi. Usein mausteet murskataan suuressa morttelissa ja jumputus kuuluu kauas.


Aineksia ruuanlaittoa varten.

Furno on yksinkertainen "liesi", jossa poltetaan yleensä hiiliä. Päälle laitetaan kasari tai esim. grilliritilä. Hiiliä myydään muovisissa verkkopusseissa.
Kun furno on sytytetty, ruuanlaitto voi alkaa. Liekö nyt jo kulunut parisen tuntia. Kun ruoka on lopulta valmista, se syödään yhteisestä astiasta, joka on kuin iso, metallinen pesuvati.  Vadin pohjalle tulee runsaasti riisiä, pitkään kypsennetty kastike kaadetaan keskelle. Jos on lusikat, niitä käytetään, mutta muuten yleensä syödään sormin, oikealla kädellä.

Lounaan valmisteluun on hyvinkin kulunut kolme neljä tuntia. Nälkähän siinä ehtii tulla ja ruoka maistuu, on tuoretta, puhdasta ja terveellistä.

Jos rannalla sattuu olemaan muitakin kuin omaa väkeä, heillekin tarjotaan ruokaa. Ei ole harvinaista, että vietät aikaasi Tanjin rannalla ja yhtäkkiä eteesi tulee ruokavati. Ole iloinen ja kiitollinen ja syö. Ja jos itselläsi on ruokaa tarjoa myös muille, koska voi olla, että se toinen ei ole saanut ruokaa eilenkään.

Sadekausi Gambiassa

Sadeaikana maisema muuttuu


Sadetta odotellaan jo kesäkuussa. Välillä pilvet kasautuvat tummaksi raskaaksi katoksi kaiken ylle, tuuli kuljettaa pilviä ja jokunen salamakin näkyy. Vaan ei, sade antaa odottaa itseään, muutama pisara tulee melkein kuin kiusallaan, mutta äkkiä taivas on taas vaaleiden pilvien peitossa ja teräksenharmaa katto on tiessään. 

Sitten yhtenä yönä heräät tasaiseen kohinaan, vettä tulee taivaan täydeltä ja sitä tulee ja tulee, vielä aamullakin. Vaan jossain vaiheessa aurinko taas pilkottaa pilvien lomasta. Vesi muodostaa syviä lammikoita kuoppaisille kyläteille, muualla rutikuiva maa on jo imaissut veden sisäänsä. Kuluu pari päivää ja maasta alkaa työntyä jotain vihreää, ohuita heinänkorsia. Vielä ei kukaan ilmesty pelloille.

Sitten vettä tuleekin tasaiseen tahtiin. Koko maailma peittyy harmaaseen usvaan. Paikallisten tahtia se ei ihmeemmin näytä haittaavan. Pahimpien kaatosateiden alta ehkä juostaan pois, mutta tavallinen sade ei paljon hetkauta. Naiset kantavat edelleen korejaan ja vatejaan päänsä päällä ja viimeistä tulokasta liinassa selässään. Sandaaleita huuhdotaan kadulle kertyneissä lätäköissä.

Lampailla on vihdoinkin tuoretta ruohoa.
Vuohet ja lampaat ovat liikkeellä. Maasta on alkanut nousta tuoretta vihreää ruohoa kaikkialle. Ja sitä riittää. Aiemmin kuivalla joutomaalla törrötti ruskeiksi kuivuneita kasveja, nyt kaikkialle leviää kirkkaanvihreä ruohikko.

Jossain vaiheessa maisemassa alkaa näkyä väkeä kuokkineen. Maahan syntyy suoria vakoja ja irtoroskat kerätään kasoiksi sivummalle. Paikallinen ymmärtää ehkä logiikan, jolla kukin alueensa valtaa, sillä jollakin on pieni maatilkku, joku perhe taas kyntää muulin vetämän auran avulla ison pellon käyttöönsä.

Kun vettä tulee paljon ja pitkään,
koko ympäristö muuttuu järviksi. Kaikki painanteet ovat veden vallassa, vain korkeammat alueet ovat kulkukelpoisia. Asvaltoidulla maantiellä autot saavat aikaan valtavan sumupilven ympärilleen, joskus huoleton ajaminen voi johtaa onnettomuuksiin, koska vesiliirtovaara on suuri. Autojen ilmastointi on koetuksella ja tuulilasi huurtuu kosteudessa. Yön pimeys ja huonot valot lisäävät vaarallisuutta.

Rantaan laskeutuvat rinteet muuttavat muotoaan. Hiekkaan kovertuu syviä railoja ja niitä pitkin vesi syöksyy mereen. Baobabpuihin alkaa syntyä silmuja.

Sudenkorentoja, perhosia, pörriäisiä...


Äkkiä kaikkialla on tuhansittain sudenkorentoja, ne tunkeutuvat sisään joka raosta, tiputtavat siipensä ja kuolevat. Jonain päivänä kaikkialla on satoja perhosia ja sitten nekin katoavat. Sadekausi tuo mukanaan kaiken maailman pörriäiset, toukat ja ties mitkä mönkijät. Linnuilla on juhla-aika, ruokaa on riittävästi.  Ja lintuja, niitä on ties minkälaisia.

Gambia näyttää sekä kauniita, että vähemmän kauniita puoliaan. Infrastruktuuri on alkeellista, asiat sujuvat milloin mitenkin, mutta lopulta yleensä järjestyvät. Yksin et joudu olemaan koskaan, mikä on suomalaiselle aluksi outoa ja vähän häiritsevää, lopulta siihen tottuu. Yhteisöllisyys on silmiinpistävää; ystäviä autetaan vaikka itsellä on tuskin sen enempää. Eletään päivä kerrallaan, kun huomisesta ei tiedä. Gambia menee ihon alle ja ymmärrys lisääntyy.


Kokemuksia Gambiasta kertyy


Vierailin Gambiassa tapaamassa ystävääni eri vuodenaikoina ja asuin välillä Tarjan talossa keskellä kylää compoundissa, mutta tutustuin myös muunlaiseen asumiseen; vallanvaihdon aikana asuin Tafissa isossa yksityistalossa muurien sisällä, myöhemmin myös kerrostaloasuminen tuli tutuksi samoin kuin Tanjin kylässä olevan ravintolan vierastalo. 

Olin apuna suunnittelemassa ja toteuttamassa pientä ravintolaa Tanjin kalasataman alueelle ja siinä yhteydessä opin paljon siitä, miten Gambiassa rakennetaan. Minulla on myös Gambiassa teini-ikäinen kummityttö, joka pystyy käymään koulua vaatimattoman tukeni turvin.

Kesällä ihailin sadeajan kaikkialle leviävää vihreyttä, talvella nautin keskitalven auringosta ja meren pehmeästä syleilystä, ihailin baobabpuiden lehdettömiä silhuetteja kuun valossa, tutustuin ihmisiin ja yksinkertaiseen elämään Gambiassa, sain ystäviä ja opin vähitellen ymmärtämään myös paikallisia tapoja.

No niin, eihän se tuollaista romantiikkaa tietenkään aina ollut, välillä meinasi hermot mennä. Esimerkiksi silloin, kun sähköt katkesivat tuntikausiksi keskellä yötä ja tuuletin lakkasi toimimasta. Hikoilit siinä hyttysten syötävänä ja mietit, että miksi olet täällä, mikset ole Suomessa viileiden lakanoiden välissä.

Vaan loppujen lopuksi positiiviset asiat nousivat etualalle ja ne negatiiviset unohtuivat. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tässä voisi vaikka hankkia oman tontin ja rakentaa talon, samoin kuin ystäväni Tarja oli tehnyt. Itsekin viettäisin siellä mielelläni vähän pidempiäkin aikoja, nyt kun demokratiakehityksen myötä elämä siellä alkoi tuntua varsin turvalliselta. Ja samalla voisin toteuttaa puutarha-ajatuksiani.

Pohdintaa tontin hankinnasta...

Apinanleipapuun hedelmat kasvavat
Baobabin (apinanleipäpuu) hedelmät kasvavat.


Ja milloin siellä sitten itse olisi? Varmaan ainakin talvikaudella; niinä viheliäisinä kuukausina, jolloin Suomessa tulee räntää ja muutenkin on märkää, harmaata ja surkeaa. Silloin Gambiassa paistaa aurinko eikä sadetta tule yhtään. 

Sadekausikin on ihana omalla tavallaan. Mangot ja muut hedelmät kypsyvät. Kaikki muuttuu vihreäksi ja reheväksi. Naiset viljelevät puutarhojaan. Pelloilla on myös kaivoja, joista nostetaan vettä kuivalla kaudella. Köyhässä maassa vihanneksilla on merkittävä osuus ravinnossa. 

Talvimökki Gambiassa. Hmmm, ehkä sitä tosiaan voisi ajatella...

Tontti löytyy




Tontin hankinta Gambiasta voi periaatteessa olla yksinkertaista. Ilmoituksia myytävistä paikoista on tien varsilla ja internetissä. Mutta jos haluat tontin jostain syrjemmältä, tieto kulkee ennemminkin kuulopuheena kuin julkisten kanavien kautta.

Huijauksista olen kuullut puheita, mutta en itse tunne tapauksia. Kaupanteko voi myös tyssätä perikunnan riitoihin. On tärkeää olla joku paikallinen luotettava ihminen, joka tuntee asioita ja on mukana hoitamassa niitä. Aivan välttämätöntä se on tietenkin silloin, kun on itse poissa maasta.

Marraskuussa 2017  kohdalle osui kivan tuntuinen tontti vähän etäämpänä kalatorin savun hajusta ja kylän hulinasta.  Meren rantakin on kohtuullisen lähellä.

Kaupat tehtiin kylän Alkalon (tarkoittaa ns. kylän vanhinta) läsnäollessa, nimet pantiin papereihin ja se oli sitten siinä.

Tontti on kooltaan noin 1300 neliötä. Tontin pohjoislaitaa hallitsee valtavan suuri mangopuu eikä siellä sitten juuri muita merkittäviä puita olekaan. Ajatukseni ihanasta hedelmäpuutarhasta olisi mahdollista toteuttaa ilman suuria raivaustöitä.


Suuri mangopuu oikealla, vasemmalla pieni mahonkipuu.
Tontilla on vielä vihreää kasvillisuutta sadekauden jäljiltä.


Ensimmäinen homma on ympärysmuurin rakentaminen, siitä tarkemmin seuraavassa jutussa 
"2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä" ...

TÄÄLTÄ löydät vähän lisätietoa Gambiasta.