8. Kotieläimiä ja "kotieläimiä"

Kukko rikotun termiittipesän noutopöydässä.


Tammikuussa matkustan vihdoin Gambiaan ja pääsen viettämään ensimmäisen yön omassa talossa. Kovin on karua vielä. Kalustus on minimaalista ja lähes kaikkea puuttuu. Sähköt on, mutta vettä tulee vain kantamalla. 


Ympäristössä kiekuu kukkoja ihan milloin sattuu yhtään välittämättä siitä, onko aamu vai yö. Kai niihin tottuu. Yön väistyessä rukouskutsu leviää moskeijasta toiseen, muuten on todella hiljaista. Päätieltä omaan pihaan on matkaa lähes kilometri ja kylätiekään ei ole ihan vieressä, joten muualta kuin naapurustosta ei juuri ääniä kantaudu. Pimeän tultua on useimmiten täysin hiljaista, jollei sitten koiralauma innostu kilpahaukuntaan.

Seurallinen kukko ja reipas kananeito


Kookospalmun taimen alla on
hauska ottaa yhdessä hiekkakylpyjä
Valkoinen kukko ja ruskeankirjava kana
viihtyivät hyvin yhdessä.

Pihassa tepastelee valkoinen kukko. Tarkoitus olikin saada jokunen kana, joten kukko on hyvä alku. Kanojakin tulee kunhan löytyvät. Istun pihalla mahonkipuun varjossa, kukko seisoo vieressä koko ajan ja yrittää keskustella. Vastailen parhaani mukaan.

Parin päivän päästä naapurista löytyy nuori kananeito. Kukko vallan innostuu ja pörhistelee miehisyyttään neitokaisen ympärillä. 

Loppujen lopuksi ne osoittautuivat vallan sopuisaksi pariksi. Kukko juoksentelee kassavapellossa ja kuopii maata, kananeito lähtee ohjuksena paikalle kun kukko ilmoittaa löytäneensä jotain. Todellisena herrasmiehenä kukko siirtyy etsimään uusia apajia kun on ensin tarjonnut löydöksensä kanalle. 

Siellä ne sitten mennä rymyävät pitkin peltoa ja välillä kaivavat itselleen pölyävän hiekkakylvyn. Lopulta ne kyyhöttävät kaivamassaan poterossa kookospalmun taimen alla kylki kyljessä. 

Hätätilakanakoppi rakentui muutamasta betoniharkosta,
laudankappaleista, pahvista, tynnyristä
ja vanhoista haalareista.
Kana vaikuttaa aluksi tosi aralta, mutta mitä kauemmin tätä yhteiseloa kestää sitä rohkeampi siitä kehkeytyy. 

Onneksi compoundin koiraneito Whisky on aiemmin tottunut kanoihin eikä jahtaa tai uhkaile niitä. Kana tunkee väkisin Whiskyn ruokakupille. Toisinaan Whisky joutuu näyttämään vähän hampaita, mutta kana siitä vähät välittää, ottaa pari sivuaskelta ja taas on nokka samassa astiassa.


Munia alkaa tulla


Kananeitonen oli myyjän mukaan viittä vaille valmis ensimmäiseen munintaansa, ja niinhän siinä sitten kävikin. Se alkoi etsiä pesäpaikkaa muurin  vierustalta  
roskalaatikoiden takaa.
Gambialaiskana ei turhia nirsoile.
Vaatimatonkin pesä kelpaa.


Koska pikku kanala oli vasta suunnitteluvaiheessa kana joutui tyytymään sekalaisesta jätetavarasta tehtyyn kyhäelmään. No lopulta se asettui sinne ja minä työnsin perään kourallisen kuivuneita mangopuun lehtiä. Ne kelpasivat ja pesä alkoi rakentua. Ikinä en ole nähnyt yhtä surkeaa kyhäelmää, mutta pian siellä oli jo useita munia ja kana alkoi harjoitella hautomista. Oli aluksi puolilta päivin siellä iltaneljään, sitten tuli ulos ja otti hiekkakylpyjä. 

Munia tuli kaikkiaan yhdeksän, ennen kuin kana ryhtyi tosissaan hautomaan. 

Kukko turhautuu


Kun kanasta ei ollutkaan enää seuraa kukko alkoi turhautua ja lensi muurin yli etsimään seuraa naapurista. Missä lie ollut, mutta niin vain routa porsaan (lue: kukon) ajoi kuitenkin aina yöksi kotiin. 

Tottahan olen lukenut että kukko tarvitsee lauman, 4-6 kanaa, joten yksi on liian vähän. Tulossa onkin kaksi uutta kananeitoa. Kukko pääsee taas toteuttamaan tehtäväänsä.

Olen lukenut ja nähnyt kuviakin, kuinka kana on seuranhaluinen ja ihmisiin leimautuva eläin. Tulee jopa syliin ja antaa paijata. Nämä gambialaiskanat tuskin ihan niin kesyiksi osoittautuvat, mutta kovasti kyllä kulkevat perässä ja juttelevat, tulevat lähelle ja odottavat ruokaa. Olen yrittänyt keskustella kovasti niiden kanssa että tottuisivat, mutta viime kädessä kyllä väistyvät ja juoksevat pakoon. Ei taida olla sylikanoiksi näistä.


Taistelu termiittejä vastaan

 

Omaan pihaan oli syntynyt
 termiittikeon alku.


Naapuritontin termiittikeko



















Muutakin eläinkuntaa on tontille ilmestynyt. Termiitit ovat perustamassa omaa taloaan ihan siihen etupihalle, mutta ne on kyllä saatava hävitettyä äkkiä. 

Gambiassa on monen lajin termiittejä ja kuvittelisin, että ne ovat etenkin näissä kyläolosuhteissa todellinen ongelma. Pienen linnoituksen kokoisia kekoja näkyy siellä täällä ja oletan, että niissä on valtaisat käytävät maan alla. Ilmeisesti niistä on myös hyötyä,  koska käytävät kuljettavat vettä maan sisässä. Vai lieneekö niin. En tiedä varmasti. Suomalaisystävä kertoo jatkuvasta taistelusta termiittejä vastaan. Vaikka puuta käsittelisi miten, termiitit voittavat. Puutahan ei kovin paljon rakentamisessa käytetäkään, koska taloista tulisi aika lyhytikäisiä.

Hiekkavanoja mangopuun rungolla.
Myös mangopuun rungolla kiipeilee pitkiä hiekkavanoja. Niitä rakentavat keltaiset muurahaiset, jotka nekin osoittautuvat termiiteiksi. 


Suuria käytäviä maan sisässä


Termiittien talohanke joutui vastatuuleen, kun koko keon alku sai kyytiä. Rakennelma alkoi jo olla aika kova ja vaati kunnon lapiotyötä. Keon alta paljastui monta suurta syvälle maahan ulottuvaa onkaloa. Pesän kuningatar elää siellä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Keon alta paljastui suuria onkaloita.



Syvältä maan alta nousi munia ja nuoria termiittejä.
Kun maata kaivettiin, pesän pohjalta alkoi paljastua valkoisia munia ja nuoria valkoisia termiittejä. Itse työväki kuhisi hurjana murentuneen pesän raunioilla. Pesän pohjalta, maanpinnan alapuolelta tuli runsas kottikärryllinen pehmeää hiekkaa seassa niitä valkoisia munia ja pieniä termiitinalkuja. Kuningatar ei osunut silmiin. Koska kuningatarta ei löytynyt on mahdollista, että rakentaminen alkaa heti uudelleen. 

Tuhotyötä täydennettiin ns. garage oililla, jota kaadettiin aukkoihin ja pesän pohjalle. Ei ole kyllä luontoystävällistä, ei. Pesässä poltettiin vielä kuivia lehtiä ja puuta, mikä toivottavasti tappaa yhdyskunnan eikä pesä ala rakentua uudelleen. Täytyy sanoa, että sitkeitä ovat. Parin tunnin nuotion polttamisen jäljiltä olivat yhä hengissä ja rakensivat pesää uudelleen. Ehkäpä on niin, että kaivuuhommaan on ryhdyttävä uudelleen, tällä kertaa syvemmälti ja laajemmalta alueelta. 

Loppujen lopuksi termiitit kuitenkin luovuttivat, rakentaminen loppui eikä elämää enää näkynyt onkaloissa.

Seuraavaksi sitten odotetaan kananpoikasten syntymää ja tutustutaan uusiin kanoihin. Kaikenlaista muutakin tapahtuu. Pääset sinne TÄSTÄ.

Jos haluat päästä koko tarinan alkuun klikkaa TÄSTÄ.