10. Maali saa aikaan ihmeitä ja vesi tekee onnelliseksi

Maalaus on valmis. 

Talo on jo odotellut maalia pitkään, niinpä ryhdyimme ystäväni Tarjan kanssa maalaustalkoisiin. Kontissa tuli Suomesta yksi kunnon tela ja pari hyvää pensseliä. Maalikaupasta ostin lisäksi pari erikokoista halpaa pensseliä ja yhden pikkuisen telan. Ne kiinalaiset pensselit tosin pudottelevat karvojaan melkein heti, vaan eivät ne paljon mitään maksakaan. Suomesta tuodut pensselit kestävät kaikenlaista työtä ja puhdistusta eivätkä ole moksiskaan käytöstä.

Vesiohenteista maalia myydään kymmenen litran ja kolmen litran päniköissä. Myös pienempiä löytyy, mutta talon maalauksessa tarvitaan yksi iso pänikkä. Värejäkin on jonkin verran valittavissa. Ostan kymmenen litran lämpimän vaaleanpunaisen ja vaalentamista varten kolmen litran valkoisen pänikän. Teen pieniä koemaalauksia etuseinään erilaisilla sekoitussuhteilla ja katselen tuloksia erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Ihme kyllä sekoittamaton väri osoittautuu ihan hyväksi väriksi, se on lähinnä sellainen pehmeä puuteri, luulisin. Väri hiukan vaihtelee vuorokauden ajan mukana.

Siitä se syntyy.

Putsausta ja rapsuttelua

Ensin on kuitenkin rapsuteltava lisää Siellä täällä on laastimöykkyjä, jotka on helppo taltalla rapsaista pois. Isompi homma on reikätiileissä. Niissä ylimääräinen laasti on jämähtänyt kivikovaksi, eikä kaikkia möykkyjä saa pois edes taltalla ja vasaralla. No, täytyy vaan ummistaa silmät.

Muuten seinien maalaaminen sujuu kuin tanssi. Tarja tekee tarkan työn ikkunoiden reunoissa ja minä levitän telalla ronskisti väriä. Nyt ei paljon ohennella, ettei tarvitse maalata kuin kerran.

Ihailemme vähän väliä kättemme jälkeä. Onpa kaunista! Seinien yläosat viimeistellään tynnyrin päällä seisten ja lopulta urakka on ohi.

Seuraavana päivänä maalaan pikkutelalla koko kylpyhuoneen, kunhan sielläkin rapsuttelut on tehty. Ja kun sotkut on siivottu, niin kaikki näyttää tosi somalta. Öljymaalin haju on tosin hirveä ja tuuletin on pidettävä koko yön päällä karkottamassa kamalaa katkua.

Terassia on slammattu ja seinän viereen alkaa syntyä työtaso.
Seinällä ohjeet laatoittajalle.

Terassi saa pöytätason, slammauksen ja laatoituksen ja kohta se on valmis.

Betonista ja betoniharkoista valmistuu terassille myös työtaso, joka laatoitetaan. Vaaleanpunaisen seinän kaveriksi valitsin vihreävalkoisia ja täysvalkoisia laattoja. Väriyhdistelmä, jota Suomen pohjoismaiseen tyyliin tuskin valitsisin, mutta täällä joka paikkaan tekee mieli laittaa väriä.

Terassin lattia jää tässä vaiheessa ilman laattoja. Jostain täytyy tinkiä.

Kirjoitan seinään hiilellä ohjeet laatoituksesta, koska olen ehkä jo matkalla Suomeen kun laatoitusta tehdään. Jännittävä nähdä meneekö kaikki oikein.

Ja menihän se! Pientä täydennysmaalausta täytyy tehdä kun taas palaan Gambiaan, mutta kaikki välttämätön on nyt tehty.

Terassin työtaso on valmis ja tiskipöytä asennettu paikoilleen.
Viemäriputki on lattian alla ja se vie tiskivedet banaaneille.

Oikulliset kanat

Koko terassin rakentamisen ajan toinen uusista kanoista (sai nimen Viiru) on sinnikkäästi muninut terassin nurkalle muurin viereen, vaikka työväkeä on touhunnut aivan vieressä. Kun kymmenen munaa oli kasassa, se aloitti hautomisen. Onneksi työt valmistuvat eikä kukaan tallonut munia,  joten Viiru pääsi lopulta rauhassa keskittymään hautomiseen.

Viiru aloitti hautomisen siellä rojun seassa.
Yksi muna pilkottaa kanan alta.

Omatekoinen kanala viehätti aluksi enemmän kyyhkysiä
ja kaikenlaisia pikkulintuja, mutta lopulta toinen uusista
kanoista hyväksyi hänelle tarjotun yksiön.

Kun toinenkin kana (hän sai nimen Pirjo) alkoi  kiihkeästi etsiä pesäpaikkaa, se toimitettiin porukalla ja pikkupakolla kanalan verhojen suojaan. Vasta kun kukko saatiin houkuteltua suostuttelijaksi, Pirjo lopulta hyväksyi tarjotun pesäpaikan ja jäi kaakattamaan verhojen taakse. En ymmärrä mikä ihmeen vika siinä oli. Ilmeisesti liian siisti.

Vettä vaan luvataan mutta mitään ei tapahdu

Vesiliittymä oli maksettu Naweciin jo lokakuussa. Nawecista oli luvattu suurella varmuudella miehet tammikuun alussa tekemään työ. No eipä tullut vettä tontille tammikuussa, eikä tullut helmikuussa. Paikallinen asioita hoitava ystäväni soitteli sinne kun mitään ei ruvennut tapahtumaan sillä seurauksella, että alkoivat lyödä luurin korvaan kun kuulivat kuka soittaa ja mistä.

Ei auttanut kuin lähettää lähetystö asialle. Ehkä eivät menneet ihan tyhjin käsin, koska vihdoinkin asia tuli kuulluksi ja reilun viikon päästä alkoi tapahtua.

Nawecilla on selvästi liikaa tilauksia ja liian vähän tekijöitä. Eivät pysty pitämään kiinni puolen vuoden määräajoista. Jokainen, jolle hitaasta toiminnasta valiteltiin, pahoitteli kyllä kovasti ja kertoi miten hirveästi tilauksia on. Ei sitä silloin ehdi.

Vesiputken asennus saattaa kohta toteutua.

Nawekin pojat tulevat

Olin jo niin kertakaikkisen turhautunut, että en uskonut yhtään lupausta enää. Vaan kuinka ollakaan, yhtenä kauniina aamuna ilmestyy lauma nuoria miehiä, jotka alkavat kaivaa tien suunnasta ojaa tontille.

... ja sitten vettä alkaa tulla

Ja niin siinä sitten käy, että vesijohto ja ulkohana on kohta asennettu. Jokin tarpeellinen osa on kuitenkin jäänyt puuttumaan ja sitä sitten odotellaan jokunen tunti. Kahvia ja teetä kuluu ja parikin rukouskutsua ehtii mennä ohi. Vaan lopulta kiitos ja kumarrus, puuttunut osa ilmaantuu paikalle ja väkimääräkin samalla lisääntyy.

Vihdoin vesi virtaa hanasta, vaikka en melkein uskonut sitä todeksi. Työntekijätkin olivat kiitollisia pienestä bonuksesta. Ei täällä muuten hommat hoidu vaikka mitä tekisi.

Siinä se nyt on: vesi tulee tontille.

Mikä ilo ja onni. Jos ei koskaan ole ollut kuukausitolkulla kantoveden varassa, ei varmaan tajua, miten valtava asia veden tulo on. Se ratkaisee niin monta ongelmaa ja vähentää hirveästi työmäärää alkaen nuorten istutettujen puiden päivittäisestä kastelemisesta.

Kylpyhuoneessa oli siihen asti elettävä ämpärisuihkun kanssa. Mutta sehän on arkipäivää täällä. Se, että vesi tulee suihkusta on suurta ylellisyyttä. Lämmin vesi - uskaltaakohan siitä edes haaveilla. Jonkinlainen valmius kylpyhuoneessa tosin on.

Putkimiehen vuoro

Pihassa olevalla hanalla pärjää jo paremmin kuin kantovedellä, mutta vielä tarvitaan putkimies, joka hoitaa veden myös kylpyhuoneeseen ja terassikeittiöön. 

Putkimies kainaloita myöten virtaavassa vedessä.

Siinäkin riitti kaivamista ja ties mitä hommaa koko päiväksi. Valmiudet ovat olemassa kylpyhuoneeseen, pitää vain löytää missä ne ovat. 

Vesipaikasta tulee siisti, kun se laatoitetaan.

Sieltä jostain ne putket lopulta löytyivät. Sulkuhana taloon oli sijoitettu eteiskäytävän päätyyn, jossa se jäi jääkaapin ja uuden hyllykön taakse. Minusta luontevin paikka sille olisi kylpyhuoneessa. No nyt vain on suostuteltava hyllykkö tavaroineen pois tieltä aina kun sulkuhanaa joutuu käyttämään. Toivottavasti ei kovin usein.

Kun Nawecin putki ja talon oma putki yhdistettiin, ei veden tuloa katkaistu, en tiedä miksi. Niinpä vettä alkoi tulla täydellä paineella kun putkimies avasi Nawekin putken. Putkimies kuitenkin taisteli liitoksen kiinni siellä virtaavan veden alla aivan kuin  kyse olisi ollut jokapäiväisestä toimenpiteestä. Ehkä se olikin.

Ja sitten vielä vesi
terassikeittiöön

Putkimies ei lörpötellyt turhia ja teki työnsä ammattimaisesti ja järkevästi. Ei mitään valittamista. 

Oli varmasti hikistä hommaa kaivaa putkelle reitti vesipisteeltä terassikeittiöön. Onneksi täällä ei tarvitse ajatella maan routimista eikä veden jäätymistä. Sinne vain putkelle pieni oja  maan alle sen verran että kunnolla peittyy ja siinä se. 

Mangopuun kanto vaati melkoista kaivamista.

Kantoa kaivetaan, puita kaadetaan

Oma tie kylätieltä  on aidattu, mutta porttia siinä ei vielä ole. Pihatie on vielä täysin tasoittamaton ja täynnä pienempiä ja suurempia kuoppia.

Yksi isohko mangopuu tieltä oli kaadettu jo aiemmin, mutta sen kanto oli jäljellä. Se oli saatava pois. Lisäksi tiellä oli kaksi vanhaa appelsiinipuuta, jotka ikävä kyllä oli kaadettava, muuten ei pihaan olisi päässyt autolla.

Naapurista löytyi urakasta kiinnostunutta porukkaa. Mangon kannon kaivamiseen kului useammalta nuorelta mieheltä koko päivä, sillä kanto oli valtavan suuri ja kuopasta tuli syvä.

Appelsiinipuiden kaataminen, pilkkominen ja kantojen kaivaminen vei aikaa toisen päivän. Pojat saivat siitä kuitenkin ihan hyvän palkkion.  Sen verran säälitti se hikinen urakka.

Pihatien elämää

Pihatielle saattaa ilmestyä joskus isompikin
joukko. Tämä porukka tuli rummutuksen
saattelemana keräämään rahaa. Olivat voittaneet
paikallisen jalkapallocupin ja illalla piti saada
juhlat aikaan. Rahaa kerättiin kulkemalla
talosta taloon.

Naapuruston lapset kulkevat päivittäin joukolla pihatietä pitkin.
He käyvät katsomassa löytyisikö portin pielestä tyhjiä
pulloja, metalliromua tai kukaties jotain muuta,
jota voi myydä kalatorilla. Tai sitten on vain hauska
käydä hyppimässä portin pielessä olevassa hiekkakasassa.

Vuohet ovat päivittäisiä vakiovieraita.
Pihatien kuoppiin kerääntyy kaikenlaista;
kuivia lehtiä, tuoreita oksia, pahvia ja ties mitä.
Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.








Jos haluat päästä koko tarinan alkuun 
pääset sinne TÄSTÄ.

Jos ei vuohia, niin sitten ainakin lampaita.
Lammaslaumat kulkevat pitkin kylää
ja etsivät syötävää. Joskus jostain löytyy tuorettakin ruokaa.
Yöksi mennään sitten kotiin.   

Oma pihatie on jatkuva tapahtumien näyttämö; vuohia ja lampaita käy päivittäin. Kävipä kerran omalta pihaltaan seikkailulle lähtenyt aasi pitkä pitkä naru perässään. Hävisi ennen kuin ehdin hakea kameran.

Lapset kiertelevät kylällä ja tutkivat joka paikan. Naapurit tulevat pyytämään vettä, kun selviää että talossa on vesihana.

Jatkoa seuraa LUVUSSA 11.

9. Kanalauma lisääntyy ja talossa tapahtuu edistystä

Syntynyt seitsemän poikasta!

Muurin reunustalla cassavat ovat kasvaneet jo kolmimetrisiksi. Piha on yli puolillaan vähän kuivan näköistä cassavaa, mutta niitä ei tarvitse kastella, onneksi. Vettähän ei tontille vielä tule, vaikka koko ajan on luvassa. Mankanasoa kasvaa siellä täällä. Parhaiten näyttävät voivan kookospähkinän ja appelsiinipuun taimet. 

Kuiva talviaika koettelee taimia, sillä ne ovat tässä vaiheessa kantoveden varassa. Kunpa vesijohto tulisi pian. Sateeton kausi tuottaa myös runsaasti pölyä, joka vähitellen peittää kasvien lehdet ja harmaannuttaa ympäristön.

Kun kana lopulta päätti asettautua hautomaan, se olikin kokovuorokautista työtä. Siellä se kökötti eikä välittänyt mistään muusta. Kerran päivässä singahti ulos ja syöksyi hiekkakylpyyn viuhtoen raivokkaasti siipiään ja pöllyttäen hiekkaa ympärilleen. Kukkokin ilahtui: emäntä on tullut takaisin. Vaan eipä se kana paljon kukosta perustanut. Seuraavaksi se syöksyi vesikupille ja minä puolestani syöksyin tarjoamaan sille ruokaa, ennen kuin se taas ehti takaisin pesään.

Kukko sai uudet nuorikot.

Kaksi uutta kanaa

Kukko rukka. Yksinäinen elämä on ankeaa. Vaan lopulta compoundiin tuotiin kaksi uutta nuorta kanaa. 

Hirvitys oli melkoinen, kun minulle selvisi, millä lailla niiden kuljetus hoitui: aamupäivällä lähtivät jaloista sidottuina ja polkupyörän ohjaustangossa roikkuen jostain vähän kaukaisemmasta kylästä matkaan. Makoilivat edelleen sidottuina jossain välietapissa kunnes lopulta iltapäivällä pääsivät uuteen kotiinsa. Ei ihme, että vapauduttuaan toinen kana oli todella nääntynyt eikä meinannut päästä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi kukko vielä halusi näyttää ylemmyyttään hyppimällä voipuneiden kanaraukkojen päälle. 

No, kanat saivat vettä ja ruokaa ja tointuivat siitä, eikä lopulta mitään kummempaa draamaa syntynyt. Kohta kanasiskokset juoksentelivat jo kukon perässä pitkin tonttia ja makoilivat kylki kyljessä hiekkakylvyssä. Ja kukko oli taas ah niin onnellinen asemastaan.

Aina sieltä maasta jotain löytyy.

Pieniä pääsiäistipuja

Ensimmäiset kananpoikaset syntyivät kolmen viikon kuluttua hautomisen alkamisesta. Niitä oli seitsemän ja ne olivat aluksi pääsiäistipun näköisiä vaalean keltaisia höyhenpalleroita, kunnes tulivat ulos kopista ja muuttuivat harmaiksi. Sen se hiekkapöly tekee. 

Nämä kananpojat eivät sitten juoksentele pitkin kyläteitä vaan pysyvät pihassa. Joskus on kyllä melkoinen riesa, kun pihassa käy ties mitä työväkeä eikä portin sulkeminen tule kenenkään mieleen. Sitä joutuu itse koko ajan päivystämään, että portti pysyy kiinni.

Talo kaipaa viimeistelyä

Liskot viihtyvät seinillä

Talossa on paljon tekemistä. Ensimmäinen työ oli asentaa hyttysverkot muutaman ikkunan yläpuolella olevien reikätiilien eteen. Niiden kautta ilma pääsee kulkemaan ja samalla kaikenlaiset ötökät.

Hyttysverkkojen asentamiseen saakka seinillä vieraili vikkeliä liskoja. Nyt ne eivät pääse enää sisään, sillä taloon asennettiin myös sisäkatto. Liskot kipittävät sen sijaan siellä välikatossa. Välillä kuuluu vallan kilpajuoksua.

Tavaraa tulee Suomesta kontissa

Lähetin jo marras-joulukuun vaihteessa merikontissa useamman laatikon kaikenlaista tavaraa talon varustamiseksi. Huonekaluja siellä tosin ei ollut, mutta työkaluista alkaen tekstiileihin ja taloustavaroihin. Myös paljon mekkoja ja sen sellaista etenkin pikkutytöille.

Kontti saapui Banjuliin melkein heti saavuttuani. Tavaraa olikin sitten joka nurkka täynnä ennen kuin sain hankittua astioille yhden kaapin ja koottua kontissa tulleen vaatetelineen.

Asuminen muuttui heti viihtyisämmäksi kun sain pestyä ikkunat, laitettua muutaman verhon, pari kohdevalaisinta, mattoja lattialle, ja siinä samalla siivottua koko huushollin. Kaikenlaista rapsuttelua ja hiomista vielä riittää ja sen jälkeen maalaushommia sekä sisä- että ulkopuolella.

Talo on ulkopuolelta maalattu lasolla, jota levitetään vetisenä seinille ja sen vuoksi roiskeita on kaikkialla, ikkunoissa, ovissa, ristikoissa.... Onneksi  roiskeet saa poistettua sienellä jynssäämällä.

Laatoittajan luovaa kekseliäisyyttä.

Kylpyhuone vie hermot

Kylpyhuone kyllä vaati vähän muutoksia. Etenkin lattian laatoitus näytti varsin luokattomalta ja joka kerta harmitti kun sitä katseli. Lattia oli pakko purkaa ja teettää koko homma uusiksi. Muuten ei hermo olisi kestänyt. Vesi kerääntyi oven eteen lammikoksi ja valui siitä muihin tiloihin. Ns. kaato on ihan muualle kuin lattiakaivon suuntaan. 

Kylpyhuoneen seinät vaativat myös käsittelyä, koska tasoittaminen oli jäänyt puolitiehen ja seinälaattojen saumauskin oli vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin tyytyä vain rapsuttelemaan pahimmat möykyt pois ja maalata seinät. Lattialaatat oli kuitenkin uusittava ja seinälaatoitus siistittävä.

Niin sitten tehtiin.  Laatoitus purettiin, hankin uudet yksiväriset lattiaan soveltuvat laatat ja uusi laattamies hoiti homman. Kun vielä rapsuttelin möykyt seinistä ja vedin telalla luonnonvalkoisen öljymaalin, niin kylpyhuone näytti yllättävän siistiltä. Pieniltä virheiltä saattoi ummistaa silmät, sillä tilanne korjaantui huomattavasti. Vielä puuttuu peili, hyllyt ja naulakot ja sen sellaista.

Terassikeittiö suunnitelmissa

Taloon oli rakennettava vielä terassi, koska sisällä ei ole kuin makuuhuone ja kylpyhuone. Terassille halusin paitsi oleskelutilan myös ruuanlaiton ja tiskauksen. Sijainti mietitytti, sillä talon eteläseinä oli aika looginen paikka, mutta se on auringossa koko päivän.

Mango- tai mahonkipuun alla olisi luonnollinen varjo, mutta kulku olisi portin editse, eikä se tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Niinpä terassi rakennettiin talon jatkeeksi muurin viereen eteläseinustalle. Kuumahan se on tietysti päivällä, mutta tuulettimesta tulee olemaan apua.

Elämä helpottuu. Kotiapu tiskaa puun alla uuden tiskipöydän ääressä.

Metallihylly on tarkkaan mitoitettu.
Nyt pystyy säilyttämään kaikkea tarpeellista.

Aluksi tiskaus tapahtui vadeissa talon seinustalla. Hankalaa hommaa. Sitten metallimies rakensi  tiskipöydän ja samalla kertaa myös jääkaapin viereen hyllykön kapeaan käytävään sisälle.

Ihan hyvät niistä molemmista tuli, kunhan virheet korjattiin. Tiskipöytä oli jonkin ihmeellisen informaatiokatkoksen vuoksi väärän kokoinen ja pikku hyllykkö avautui väärään suuntaan eikä mahtunut sille suunniteltuun tilaan. Näppärä metallimies korjasi tiskipöydän ja käänsi hyllykön suunnan. Ja molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä mustiksi maalattuina. Ensi hämmennyksestä toivuttuani totesin ne ihan hyviksi.

Terassi valmistuu

Terassia varten oli taas tehtävä betoniharkkoja. Tarvittiin siis lisää sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä, nauloja ja harjaterästä.

Terassi tekeillä. Puuseppä työssä.

Pilareita varten piti tehdä erilaisia, neliön muotoisia harkkoja. Tuttu rakentaja teetti harkot ja hoiti kaiken rakennustyön.

Puuseppä teki kattorakenteet ja naulasi aaltopellin paikalleen. Sen jälkeen rakentaja toteutti työtason seinän viereen ja slammasi pilarit ja muurin.

Tiskialtaan jätevesi banaaneille

Minä merkitsin vesijohdon ja viemärin paikan ja putkimies teki työt. Tiskipöydän jätevesi johdetaan terassin lähelle istutettaville banaanipuille.

Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että Gambiassa sadetta tulee vain kesällä. Talvella on täysin kuivaa eikä sada lainkaan. Tuntuu haaskaukselta valuttaa jätekaivoon vettä, jonka voi käyttää kasveille. Muuten niitä olisi tietysti kasteltava kuivana kautena.

Mielenkiintoista nähdä miten ratkaisu tulee toimimaan.

Tiskipöydän vesijohto ja viemäri upotettiin muuriin.
Jätevesi johdettiin putkea pitkin
banaanien tulevaan istutuspaikkaan.

Kana löytää ihan oman pesäpaikan

Uudet kanasiskokset olivat samaan aikaan viettäneet iloisia aikoja kukon seurassa sillä seurauksella, että molemmat alkoivat pian etsiä kiihkeästi pesäpaikkaa.

Kanala oli jo rakennettu, mutta kanat hyljeksivät sitä. Toinen suostui pikku pakolla sinne kukon avustuksella. Toinen juoksenteli ympäriinsä ja yritti tunkea itsensä ties minne.

Tekeillä olevan terassin viereen oli jäänyt tyhjiä sementtisäkkejä ja kun silmä vältti, kana ja kukko mylläsivät yhdessä säkkien seassa ja tunkivat itsensä niiden sisään. Ei auttanut mikään. Kana päätti, että tässä on hänen

Tyhjät sementtisäkit kiehtovat kanoja.
Löytyisikö täältä hyvä pesäpaikka.

pesäpaikkansa ja pyöräytti sinne ensimmäisen munan.

Se siitä sitten, enää ei voi kuin hyväksyä tapahtunut. Sitä oli sitten vähän avustettava saamaan edes pieni suoja siihen terassin nurkalle. Onneksi maaliskuussa ei vielä sada, suojaksi riittivät säkit, muutama lauta ja aaltopellin palanen.

Edes rakentajien työskentely ihan siinä vieressä ei kanaa karkottanut. Munia kertyi nurkkaan kaikkiaan kymmenen ennen kuin se päätti ruveta hautomaan. Jokaista työmiestä oli erikseen varotettava tallomasta pesässä olevia munia.

Nettiyhteys toimii!

Nyt olen myös saanut nettiyhteyden. Africellin bandulo (mokkula) toimii näköjään hyvin. Itse laite maksoi 2000 dalasia (noin 40 €) ja siihen päälle latausmaksua aina tarpeen mukaan. Saa nähdä miten pitkään lataus riittää. Youtube kuulemma syö paljon ja jotkut muutkin ohjelmat. Vaan nyt pääsen periaatteessa milloin vain nettiin, myös täällä Tanjissa.

Jatkoa seuraa, talo saa uuden maalin ja vihdoinkin, lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen vesi tulee tontille. Ja uusi terassikeittiö pääsee tehtäväänsä!  LUE LISÄÄ TÄSTÄ!