13. Ja sitten alkaa Tabaski



Lampaita myynnissä tien varrella.


Tabaski on suuri juhla ja siihen satsataan paljon

,

Id al-Adha, eli Gambiassa nimeltään Tabaski, on yksi vuoden suurimmista muslimien uskonnollisista juhlista. Tabaskina gambialaiset pukeutuvat parhaimpiinsa, naiset ja tytöt laitattavat hiukset kauniisti, perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen ja käyvät moskeijassa rukoilemassa.

Juhlaan kuuluu rituaalinen uhraaminen, jossa lampaita, vuohia ja lehmiä teurastetaan ja lihaa jaetaan läheisille, ystäville ja köyhille. Lapset kiertävät uusissa vaatteissaan pitkin kylää ja saavat hekin kaikenlaisia pieniä lahjoja.


Pikkutytön juhlakampaus




Teoriassa Tabaski kestää muutaman päivän, käytännössä helposti parikin viikkoa. Tabaski vastaa ehkä meikäläistä joulua juhlan suuruudessa. Naiset teettävät ompelijalla itselleen ja lapsilleen uudet juhlapuvut ja varmaan muitakin hankintoja tehdään. Niilläkin miehillä, jotka pukeutuvat normaalisti tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin, on yllään kaftaanit ja niitä käytetään rukouksissa ja juhlissa.

Lampaita teurastetaan sadoittain



Pikkutytötkin saivat uudet juhlamekot.
Tabaskiin valmistautuminen näkyi tienvarsilla myynnissä olevista lukuisista lammaslaumoista. Siellä ne seisoskelivat, kunnes päivien mittaan vähenivät. Yksi jos toinenkin ostaja lähti matkaan lammas mukanaan kunnes Tabaski oli ovella ja kaikki lampaat oli myyty. Lampaita kuljetettiin niin gelekelen katolla kuin aasitaksin kyydissä tai jopa moottoripyörän tarakalla. Lammasraukat, viimeisellä matkallaan kohti teurastusta.

Mutta ei huolta, lammas, joka rukouksen jälkeen 
teurastetaan oikealla tavalla, pääsee seuraavassa elämässään nauttimaan uudesta elämästään ihmisenä. Näin minulle kerrottiin.

Rakentajien Tabaskin vietto kesti ja kesti


Myös rakentajaporukka lähti Senegaliin viettämään Tabaskia. Kertoivat olevansa reilun viikon reissussa ja sitten palaavansa jatkamaan työntekoa, mutta kuinka ollakaan, kului viikko ja kului toinen, rakentajien pomoon ei saatu yhteyttä pitkään aikaan. Ehkä vasta noin kolmen viikon päästä he tulivat Gambiaan ja vihdoin rakentaminen taas jatkui.

Oma huoleni oli suuri, koska kotiinlähtö lähestyi, aikaa oli vajaat kolmisen viikkoa, ja rakennus oli alkutekijöissään. Vakava keskustelu rakentajien kanssa sai työhön vauhtia, ja jotenkin asiassa päästiin melkein siihen johon oli tarkoituskin päästä, mutta ei ihan. Korjattavaakin ilmeni, kun sain kuvia rakennuksen vaiheista.

Sysipimeät yöt ja sähkökatkot


Illan pimeys saapuu lyhyen hämärän jälkeen aivan sysimustana, koska ympäristössä ei ole juuri lainkaan valoja. Omassa compoundissa on ulkovaloja portin pielessä sekä terassikeittiössä. Sitten ykskaks yllättäen kun istut kaikessa rauhassa rentoutumassa terassilla sähköt menevät poikki. Sinua ympäröi täydellinen sysipimeys, ei valon pilkahdustakaan. Jos taivas on pilvetön, tähdet välkkyvät nurinkurisessa asennossa kirkkaina Afrikan yötaivaalla  ja kuun sirppi kelluu selällään siellä tähtien joukossa.

Siivekkäät termiitit hakeutuvat valojen ääreen.
Kun sähköt menevät poikki valot sammuvat, tuulettimet pysähtyvät, jääkaappi-pakastin lakkaa toimimasta, tv sammuu. Mitähän sitä silloin voisi tehdä pienessä alkeellisessa mökissä. Ei ole harvinaista, että painelen nukkumaan jopa yhdeksän aikoihin.

Sähkökatkot voivat kestää kymmenestä minuutista kymmeneen tuntiin, noin keskimäärin. Ikinä et tiedä, miksi ne katkesivat, mikä on ennuste kestosta jne.

Hyönteisshow kylpyhuoneessa


Kun sähköt palaavat, kaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. Tuulettimet alkavat pyöriä, aiemmin palaneet valot syttyvät ja televisio käynnistyy. Sateen jälkeen pimeällä tapahtuu myös jonkinlaisten harsosiipisten parveilu, valot vetävät niitä puoleensa ja pitkäsiipisiä hyönteisiä lentelee kaikkialla. On pakko paeta sisälle.

Iltana muutamana jonkinlainen rako oli jäänyt yhteen pieneen ikkunaan ja eteisen valossa lenteli valtaisa parvi. Äkkiä valo pois eteisestä ja palamaan kylpyhuoneeseen, jolloin parvi siirtyi sinne. Koko kylpyhuone kuhisi näitä lentäviä hyönteisiä. Niiden tehtävä tosin päättyy tähän. Ne etsiytyvät veteen ja kuolevat sinne. Kylpyhuone olikin aamulla kuorrutettu näillä otuksilla. Ei muuta kuin harja käteen, otukset kasaan ja rikkalapiolla pihalle.

Ne näyttävät jonkinlaisilta vaaleanruskeilta toukilta joilla on pitkät läpinäkyvät siivet. Googlettamalla selvisi, että ne ovat termiittejä, jotka parveilevat samaan tapaan kuin muurahaiset. Niitä siipiä nyt on saanut lakaista terassilta aivan kaikkialta harva se aamu. Kanat tosin ovat pitäneet isosta määrästä huolen. Proteiinia, sanoisin.
Kuolleita termiittejä löytyy aamulla kaikkialta.

Täällä pitäisi tottua kaikkeen sadekaudella, mutta se on kyllä välillä haasteellista, kun ei koskaan tiedä minkä otuksen kohtaa ja missä. Näiden siivekkäiden termiittien parveilu kestää pitkään ja ne kerääntyvät aina sateen jälkeen illan pimentyessä valojen ympärille.

Oleanterikiitäjä talon seinällä.

Upeita perhosia


Joitakin tosi hienoja perhosiakin onnistuin kuvaamaan. Suurimman vaikutuksen teki pitkään talon seinällä viihtynyt suuri maastoasuinen hävittäjälentokoneen näköinen perhonen, joka oli ilmeisesti juuri kuoriutunut. Kuivatteli siipiään talon seinällä, sitten siirtyi maahan ja värisytti siipiään kunnes lähti poukkoilevaan lentoon.

Suomesta käsin sain tunnistuksen: kyseessä on Oleanterikiitäjä, jonka siipien väli voi olla toistakymmentä senttiä. Tämä oli ehkä noin kahdeksansenttinen.

Sain ihailla tuota vihreää upeutta pitkään talon vaaleanpunaisella seinällä.

Joku yökkönen terassin lattialla. Mittatikkuna ruokalusikka.
Terassin lattialla osui myös silmiin vaatimattomamman näköinen, mutta kaunis perhonen sekin.
Sen kummempaa tunnistusta en
saanut kuin että on joku yökkönen.


Tabaskin alla ruuhkaa rahtisatamassa


Olin lähettänyt kontissa ison määrän tavaraa jo aivan toukokuun lopulla ja laivan piti olla perillä heinäkuun alkupuolella. No eihän se ollut. Vasta elokuun alkupuolella oli toiveita, että laiva tulisi Banjulin satamaan.

Tabaskin alla (11.8.) Banjulin satamaan syntyi aivan hirmuinen ruuhka, kun kaikki kontit piti saada selvitettyä mahdollisimman pian. Ja kun satama on pieni niin odottamaan joutuu yksi jos toinenkin laiva. Vasta päivää ennen Tabaskia kontti, jossa omat tavarani olivat, tuli perille ja saatiin ulos satamasta. Mikä helpotus. Jos sen tulo olisi mennyt Tabaskin yli, ties kuinka kauan olisi vielä joutunut odottamaan.

Kun oli kotiinlähdön aika


Kontti tuli, mutta rakentajat siis viettivät Tabaskia kolmisen viikkoa Senegalissa. Oma kotiinlähtö läheni ja lopulta kun tulivat takaisin, aikaa oli vain vajaat kolme viikkoa ennen kuin lähdin takaisin Suomeen. Siinä ajassa olisi siis pitänyt ehtiä tehdä koko talon betonityö valmiiksi. Vaikka ahkeria olivatkin, niin eihän ihmeisiin kukaan pysty. Seinät olivat puolivälissä kun lähdin, ikkunoiden ja ovien paikat olin merkinnyt ja seinät ehtivät kohota noin puoleentoista metriin.

Sen jälkeen sitten homma eteni ja tarkoitus oli, että seinät nousisivat harjakorkeuteen, vaikka en paikalla ollutkaan. No nousivathan ne, tai ainakin melkein, mutta samalla unohtuivat katolle vievät portaat. Kun sain kuvan valmiista muurauksesta, oli portaiden paikalla tasainen seinä ja vielä huolella tehdyt poikittaiset raudoitukset. Tulee purkuhommia eteen. Huoneiden väliset seinät oli jätetty liian mataliksi, vain pari metriä korkeiksi. Nekin pitää jatkaa täyteen mittaan.

Nelisenkymmentä kuutiota hiekkaa
kaivettiin käsipelillä.

Uima-altaasta hiekka talon pohjaan


Uima-allas omassa pihassa. Mikä ihana ajatus näillä helteillä. Nimittäin lämmintä riittää, vain yöt ovat yleensä viileämpiä. Nyt kun olen täällä koko alkuvuoden, on lämpöasteita useinkin 36° ja usein ylikin. Epätavallisen helteistä näin talviaikaan.

Suomesta käsin annoin mittoja ja ohjeita uima-altaan kaivamiseksi. Aika iso kuoppa siitä tulikin. 8 x 4 metriä josta puolet kaksi metriä syvää, toinen puoli metrin. Porrastustahan siihen on myös tehtävä, mutta sitä oli vähän vaikea selittää, joten oli tyydyttävä tuollaiseen yleisohjeeseen.

Uima-allaskuoppa syntyi lapiotyönä


Kaivuutyöt hoiti muutama nuori mies. Ihan lapiotyönä. Eipä täällä kaivinkoneita näy missään. Korkeintaan jossain kerrostalotyömaalla, jos sielläkään. Laskin, että hiekkaa tuli yli 40 kuutiota, joten jos yhdessä kuormassa on vaikka 8 kuutiota, niin runsaat viisi hiekkakuormaa säästyi, sillä kaikki se hiekka upposi talon huoneiden pohjan peitoksi ja keskipihaan. Ylimääräistä hiekkaa ei tarvitse tilata kuin betonin tekoa varten.
Hiekka on nyt kärrätty talon pohjaan ja keskellä olevaan pihaan. 

No uima-altaan teko tuskin on ihan halpaa hommaa ja vaatii asiaa tuntevan tekijän, mutta jos saisi betonityön tehtyä ennen sadekautta, niin seuraavalla reissulla voisi sitten teettää laatoitukset ja muut tarpeelliset viritykset.

Harmaavesi suodatetaan puutarhaan


Talon alakertaan tulee kaksi kylpyhuonetta sekä yksi erillinen wc ja lisäksi pyykinpesutila. Ylös terassille on suunnitelmissa myös yksi vierashuone kylpyhuoneineen. WC:n jätevesiä varten tarvitaan tietysti sakokaivo, joka on jo kaivettu muurin viereen varaston ja portin väliin. Sakokaivoon on kuitenkin mielestäni ihan järjetöntä laskea esim. suihkuvesiä, koska puutarhan puut ja pensaat tarvitsevat vettä ympäri vuoden. Suurin osa vuotta on täysin sateetonta, joten täysin kelvollinen vesi menee sakokaivoon sen sijaan, että se hyödyttäisi puutarhassa.

Kiertelin Suomessa rakennusmessuja ja tutustuin erilaisiin suodatusjärjestelmiin, mutta kaikki vaativat melkoisen kalliita investointeja ja suodatinmateriaalia pitää kuitenkin vaihtaa säännöllisin väliajoin.
Keittiön jätevesiputket talon takaseinässä.

Löytyi ihan oma  suodatussysteemi


Sitten sain suomalaiselta ystävältäni tietoa käytännössä toteutetusta harmaaveden suodattamisesta hyvinkin edullisesti. Ei tarvita mitään kalliita laitteita, vaan yksinkertaisesti nämä harmaavedet ohjataan pönttöön, joka on täytetty tietynlaisilla lokeroiduilla, pyöreillä muovi"papiljoteilla" ja sekoitettu pieniksi paloiksi leikatun kangassilpun kanssa. Likainen vesi suodattuu kulkiessaan tämän materiaalin läpi ja on hyvinkin puhdasta tullessaan ulos pöntöstä.

Ystäväni käyttää tällaista suodatusta omassa asuntolaivassaan ja suositteli sitä. Hän tilasi Kiinasta näitä materiaaleja myös minua varten. Kunhan kontti saapuu, niin tätä tavaraa tulee minulle kuution verran. Materiaalia ei juurikaan tarvitse vaihtaa, huuhtominen kerran pari vuodessa riittää.

Talon suihkuvedet ja keittiövedet ohjataan suoraan ulos talon seinästä niin että ne valuvat putkista pönttöön, jossa on kyseinen suodatusmateriaali, ja edelleen puutarhakasveille. Keittiön putket saatiin riittävän ylös, joskaan putkimiehet eivät meinanneet millään suostua laittamaan putkia näin korkealle.

Kunhan kontti tulee perille ja siellä oleva materiaali, pitää ruveta miettimään millainen pönttö niille rakennetaan.
Ilmastointiputket nousevat maan alta makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Viileää ilmaa maan alta


Samaisen ystäväni ehdotuksesta teetin taloon jo perustuksen kaivamisvaiheessa maan alla kulkevat ilmastointiputket, jotka johtavat makuuhuoneeseen, olohuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Tuloilma otetaan talon pohjoispuolelta.

Kontissa on tulossa myös kanavapuhallin, joka tarvittaessa tuo huoneisiin maan alla viilentynyttä ilmaa. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ideat toimivat. Joitakin muitakin ajatuksia on kehitteillä, mutta niistä varmaan myöhemmin.


Koira- ja kanapäivitys

Koiravauva ja keinoemo.

Uusi vahtikoira kasvamassa


Kun tulin Tanjiin ennen vuodenvaihdetta 2020, oli compoundiin ilmestynyt pieni koiranpentu, joka sai nimen Gineo. Hellyyttävä riiviö, joka puri kaikkia ja kaikkea. Onneksi Whisky-tyttö suhtautui kärsivällisesti lapsukaiseen, vaikka välillä katselikin sen näköisenä, että onko tämä riesa nyt pakko kestää.

Pentu oli ilmeisesti viety emoltaan vähän liian aikaisin, koska yksi imettävä laiha narttukoira ilmestyi pihaan portin alitse pian Gineon tulon jälkeen. Gineo taisi myös viettää sen luona pihatiellä hetken aikaa. Toisen kerran emo oli päässyt sisäpihalle asti ja piileskeli rakenteilla olevan talon yhdessä huoneessa.

Vein Gineon sen luokse, mutta eipä emo enää kiinnostanutkaan pentua. Vein myös laihalle emolle ruokaa ja vettä, ja siellä piilossa se vietti yön. Seuraavana päivänä piti ajaa se pois, koska Whisky ei suvainnut tunkeilijaa eikä Gineo enää välittänyt emostaan. Hetken aikaa melkein uskoin, että kohta talossa on kolme koiraa. Vaan ei siinä niin käynytkään.

Koira- ja kanataistelua

Kumpi voittaa.

Pikkuinen urospentu on nyt ehkä reilut pari kuukautta vanha ja kasvaa kovaa vauhtia, on koko ajan nälkäinen ja tappelee ruuasta kanojen kanssa. Kanat kun ovat myös koko ajan ruuan etsinnässä ja saivat kummat tahansa jotain niin Gineo syöksyy heti ruuan kimppuun. Samaa tekevät jotkut kanat.

Muuan nuori kananeitonen on ottanut asiakseen ottaa jatkuvasti erää Gineon kanssa. Välillä juoksevat peräkanaa toinen perässä toinen pakoon ja sitten toisin päin. Välillä kana hyppää Gineon selkään ja yrittää nokkia. Siitä Gineo viis veisaa.



Kaasupullon takaa ilmestyy monenvärisiä tipuja 

Ensimmäinen päivä tässä maailmassa.

Osa kesällä syntyneistä kanoista on jäänyt henkiin. Sekalainen joukko eri-ikäisiä kanoja ja pari kukkoa.

Yksi kaunis mustankirjava kukko on ilmiselvästi isänä vaaleanruskeankirjavan kanaemon poikasille. Osa tipuista on mustia, osa kirjavia ja joku ihan vaaleakin. Jännittäviä värityksiä. Ovat juuri nyt jo parin viikon ikäisiä ja kipittävät hurjana puolustavan emonsa perässä.

Gineo otti kanaemonkin kanssa kunnolla yhteen, seurauksena tukku siipisulkia Gineon suussa, mutta kanaemo ei ollut moksiskaan. Yhteiseloa on opittava, vaikka houkutus takaa-ajoon olisi kuinka suuri.

Nämä poikaset syntyivät terassikeittiön kaasupullon taakse sekalaisen rojun keskelle, mutta niin vaan ovat reippaita tipuja.

Autonrengaspinon takanakin haudotaan


Kaikkein vanhin kana, joka sai nimen Viiru joskus aiemmin, hautoo parhaillaan munia pihavarastossa autonrengaspinon takana. Näistä ei koskaan tiedä minne keksivät asettua. Nyt vaan on pidettävä varaston ovi auki siihen asti kunnes tipuset syntyvät ja siihen on vielä lähes kolme viikkoa.

Kanala ei vieläkään kelpaa. Aitauskin on rakennettu, mutta kunnon ovi puuttuu ja kaikenlainen suoja auringolta. Osa nuorista kanoista viettää jo siellä yönsä, mutta eivät suinkaan kaikki. Yksi kolmen kopla siirtyy joka ilta yön viettoon ulkoportin pielessä olevaan Nawec-taloon, jossa on sähkömittarit ja sekalaista tavaraa, kuten maalipurkkeja. Siellä ne kyyhöttävät ilman ortta kasassa yhdessä nurkassa. Sekin ovi on nyt jatkuvasti auki. Pitäisi käydä kanankoulutuskoulutus, että näiden kanssa pärjäisi.


Jatkoa seuraa seuraavassa: Rakennus- ja rahariesaa




12. Rakennustyön alku ei suju kuin tanssi


Kanat viihtyvät banaanipuiden alla. Jotain löytyy, kun aikansa kuopii.


Istun täällä Tanjissa pikkutalon terassilla pitkästä aikaa tämän blogini ääressä. Pilvisen päivän hiljaisuudessa kuuluu, kuinka putkimiehet kolkuttelevat uria uuden rakennuksen seiniin vesijohtoja varten. Kotiapulainen on lakaissut pihan, tiskannut astiat ja siivoaa nyt sisätiloja. Kalasatamasta on haettu muutama makrilli ja ladyfish ja pari mustekalaa, joista osa pääsee pakastimeen ja osasta valmistuu ruokaa kaikille paikalla olijoille.


Päivän kuumin hetki alkaa olla käsillä, kanat ovat vetäytyneet varjoihin, koirat nukkuvat koivet oikosenaan hiekkaan kaivamissaan kuopissa. Linnutkin tuntuvat nukkuvan ympärillä olevien mangopuiden oksilla. Jostain kuuluu kyyhkysten kujerrus.


Aikaa on vierähtänyt melkoisesti siitä, kun viimeksi kirjoittelin Tanjin kalastajakylän ja oman compoundini tapahtumista. Palataanpa siis vielä hetkeksi viime kesään ja sadeaikaan, jolloin uuden talon rakentaminen pääsi alkuun.



Toivoa ja epätoivoa Tanjin taivaan alla


Uuden talon piirustukset teki tälläkin kertaa arkkitehti Kristiina Mäntynen fengshuin hengessä. Talosta tulee kolmeosainen U:n muotoinen, jossa keskellä oleva alue jää avoimeksi pihaksi/puutarhaksi. U:n pohjana on olohuone-keittiö, toisena sivuna makuuhuone-vaatehuone-kylpyhuone ja toisena vierashuone, pyykinpesutila ja erillinen wc.

Makuuhuonesiiven ja keittiö-olohuoneen kulmaukseen jää ulkopuolelle pieni ulkokeittiö.

Talon pohjapiirros. Keskellä edessä avopiha.
Keittiö-olohuoneosan yläpuolelle tulee kattoterassi. Katolle kuljetaan portaita, jotka alkavat rakennusten keskellä olevalta pihalta. Itse katto valetaan betonista, mikä vaatii oman työporukkansa.

Kristiina pyöritteli ilmansuuntia ja haki parasta mahdollista sisääntuloa ja muita suosiollisia talon suuntia. 

Palataan siis vielä heinäkuuhun 2019, jolloin itse homma käynnistyi.

Senegalilainen rakennusporukka saa urakan


Keittiö-olohuonerakennuksen päälle tulee terassi.
Mistä saada ammattitaitoinen ja kohtuuhintainen rakentajaporukka? Erilaisia vihjeitä tulee tutuilta. Hyviä suosituksia saa senegalilainen porukka.

Lisäksi tarjousta pyydettiin gambialaisilta rakentajilta. Senegalilaiset vetivät pidemmän korren, koska suositukset olivat hyvät, tapaamisessa syntyi luotettava tunne ja hinta asettui kohtuulliseksi.

Ryhmässä on pomo ja ainakin kolme hyvinkin nuorta miestä. Kaikki ovat joko pomon veljiä tai muuta sukua. He puhuvat ranskaa ja Gambiassakin käytettävää heimokieltä Wolofia. Yhteistä kieltä ei siis ole, joten tulkkia tarvitaan.


Linjalankoja
Luopan eli kiinalainen
 fengshuikompassi

Mitoitusta hankalissa olosuhteissa


Olin tehnyt mitoitukset ja merkinnyt talon etusuunnan tarkasti Luopanin, eli kiinalaisen fengshuikompassin avulla. Tein työtä monena päivänä ja tarkistin ja tarkistin. Kaikkia kulmia en pystynyt kunnolla tarkistamaan, koska ei ollut kunnon keppejä vaan jouduin käyttämään harkkoja ja puuvillalankaa. No, takaseinän suunnan sain mielestäni kuitenkin oikein.

Laitoin kulmaharkot ja narut paikalleen ja tarkistin moneen kertaan. Tämän homman askartelussa välillä satoi kaatamalla ja välillä paistoi tukahduttavasti. Sateiden tuomat rikkaruohot alkoivat lopulta valloittaa pihaa ja kaikkialla oli kuoppia, töyssyjä ja ties mitä risukasoja.

Talon etusuunnaksi oli valikoitunut itä 1, eli 73-83°. Sen mukainen talon suunta oli muuriin nähden vähän vino eli hiukan ympärysmuurin suunnasta poikkeava. Enpä olisi arvannut miten hankalaksi tämä asia osoittautui.

Miten kävi omille merkinnöilleni


Sitten tulivat rakentajat aikaisin sunnuntaiaamuna. Näytin, ja tulkin välityksellä selitin, että tämän narun mukaisesti tulee talon takaseinä, joten talo tulee sitten tämän mukaan. Tuntui kuin asiassa olisi ollut yhteisymmärrys. He rupesivat mittailemaan ja vetämään linjalankoja. Olin jonkin aikaa poissa ja kuinka ollakaan, kaikki omat merkintäni oli poistettu ja langat oli vedetty muurien suuntaisesti. Perustuksen ojiakin oli jo ryhdytty kaivamaan. Voi taivas, kaikki täsmälleen väärin. Koko työni meni hukkaan. Työt oli pakko keskeyttää ja odottaa että pomo tulisi paikalle kauppareissultaan.

Miten selittää mistä on kyse


Yritin vääntää parhaan kykyni mukaan mistä on kyse. Ei siis tarkoita että takaseinä olisi vinossa ja muut seinät muurien suuntaisesti. Oli pakko ruveta siirtelemään heidän lankojaan ja näyttämään mitä tarkoitan. Ja parasta tietysti kaikessa, että keskustelu käytiin Wolofin heimokielellä tulkin välityksellä, joka hänkään ei oikein ymmärtänyt mitä tarkoitan.

Kun vihdoin uskoin, että meillä oli sama ymmärrys, jätin heidät viimeistelemään hommaa ja toivoin, että kaikki lopulta menisi jokseenkin oikein. Työ kuitenkin keskeytyi kun alkoi kaatosade, joka jatkui koko illan enkä pystynyt tarkistamaan olivatko suunnat oikein. Ja pojat tulevat aikaisin aamulla, joten ei siinäkään välissä ehdi. Huoh.
Tärkeät työkalut: Luopan, kartta suunnista ja mitta.
Kuljin lopulta poikien perässä työmaalla luopanin kanssa ja otin suuntia ja korjasin heidän laittamiaan lankoja.

Pojat tuijottivat minua sen näköisenä etten varmaan ole ihan viisas, mutta kun tulkin välityksellä selitin, että tavoitteena on luoda harmoninen tila siten, että taloon pääsevät hyvät energiat oikeista suunnista ja huonot energiat pyritään välttämään mahdollisimman tarkoin, ja että teilläkin on erilaisia jujuja (taikaesineitä) ja muita keinoja suojelemassa compoundejanne, niin tämä fengshui on nyt minun jujuni. 


Luulen että jonkinlainen ymmärrys siitä lopulta syntyi, ehkä.
Mangopuu ennen karsintaa

Putoilevat mangot pommittivat
kanalan katon hajalle


Valtavat oksat rojahtelivat pitkin piha

Moottorisahamies tekee selvää mangosta


Tämäkin olisi ollut ihan riittävän työläs juttu, mutta samaan aikaan ilmestyi moottorisahamies katkomaan mangopuun oksia, jotka levittäytyivät laajalle pihan ylle. 

Mangopuu antoi ihanan suojan paahteelta, mutta putoilevat mangot tärvelivät sekä puun alla olevan varaston että kanalan katon täysin hajalle. Pitkiä oksia olisi jäänyt myös rakennettavan vierastalon yläpuolelle, joten puuta oli pakko ryhtyä karsimaan ennen kuin kattopellit vaihdetaan ehjiin.
Kohta on kaikki oksat katkottu.
















Siitä tulikin sitten melkoinen show, kun valtavan pitkät ja paksut oksat rojahtelivat pitkin pihaa. Lopulta oli jäljellä runko ja oksantyngät. 

Surullinen, surullinen näky, mutta välttämötön. Mango kasvattaa nopeasti uusia oksia ja vähitellen puusta muodostuu vihreä pallo. Siitä voi sitten katsoa, miten oksien antaa kasvaa ja muotoilla puuta tarpeen mukaan. Valitettavasti kaunis mangopuun varjo on nyt kadonnut eikä ikinä palaa samanlaiseksi. 


Toivottavasti uudet, istutettavat ja jo istutetut puut kasvavat nopeasti.

Maanantaiaamuna rakentajat päättivät pitää välipäivän, jotta saamme hoidettu kaiken oksasotkun pois heidän työmaaltaan. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä ehdin vielä käydä jo tehtyä työtä läpi ja tarkistaa suunnat. No ihme kyllä suunnat näyttivät oikeilta, mutta mitat eivät. Liian pitkää tai liian lyhyttä mittaa jne. Joissakin kohdin suuntiakin piti tarkistaa. Linjalankoja siellä täällä ilman varsinaista tarkoitusta.



Yhteisymmärrys rakentajien kanssa syntyy


Kolmantena päivänä rakentajat tulivat takaisin. Aloimme tarkistaa mittoja ja merkitä seinien paikkoja. Pomo oli fiksu kaveri, koska totesi, että tilaajan täytyy olla tyytyväinen ja nähdä, että kaikki menee oikein. Se on heidän tavoitteensa. Työmaalla tulikin sitten vietettyä koko aamupäivä mittanauhan ja luopanin kanssa.
Harjateräksestä väännettyjä "koreja" valmiina.

Rakentajaporukan työ edistyi vihdoin erinomaisesti. Viikon päästä aloittamisesta asensivat jo pohjaan pilareita. Lämpötila oli koko ajan varmaan yli 30 astetta. En tajua miten jaksavat tässä helteessä. Ovat olleet töissä viikon jokaisena päivänä yleensä aamusta iltakuuteen.
Kylmää vettä kuluu todella paljon.

Myös harkontekijät ovat olleet työssä.Valmiina on jo yhden talon seinäharkot sekä perustukseen tarvittavat harkot. Näitä pienempiä viiden tuuman harkkoja tarvitaan vielä lisäksi reilut 2000 kappaletta.



Hiekkaa, sementtiä ja vettä,
siitä se taas lähtee
harkkojen teko.
Harjateräksen taivuttelun omatekoinen apuväline.
Luottamus näihin poikiin kasvoi päivä päivältä. Ovat mukavia, kohteliaita ja ahkeria, eivät polta tupakkaa, eivät riitele ja tekevät mitä pomo antaa tehtäväksi. Jossain lähistöllä asuvat ja huolehtivat itse ruokansa ja jopa valtaosan työvälineistä. Vaan eihän kaikki kuitenkaan aina suju niin kuin kuvittelisi.

Kun paikalla on neljä rakentajaa ja neljä harkkojen tekijää, luulisi ettei törmäyksiltä voisi ahtaalla pihalla välttyä, mutta ei, kaikki näyttää sujuvan sulassa sovussa ja ongelmitta. Aamupäivisin on yleensä pula vedestä, joten miehet hakevat vettä kylän kaivolta kottikärryillä ja kanistereilla.

Lapsityövoiman hyväksikäyttöä


Sitten tuli poikia raivaamaan pihan kaaosta. Kuormatolkulla ohuita risuja lehtineen kärrättiin polttopaikalle. Isommat oksat jäivät vielä odottamaan kuljetusta pois. Tässä hommassa sitten myös harrastettiin lapsityövoiman hyväksikäyttöä.

Pikkupojat auttavat oksien kuljetuksessa.
Lapset oppivat täällä jo pienestä työntekoa. Tekevät vaikka mitä pienempien kaitsemisesta mangojen keräilyyn tai vedenhakuun jne. Naapuritonteilla näkyy välillä lapsia korkealla puissa pudottelemassa mangoja alas.

Työntekijäpojat saivat myös välipalaa ja teetä, joten sokeriakin kului melkoisesti. Lopuksi oli paikallaan myös pieni rahapalkkio. Onneksi lapsilla on kesäloma koulusta, joten hyvinkin ehtivät myös tekemään kaikenlaista hyödyllistä.

Aurinko porottaa ja vettä kuluu


Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hiki valuu silmiin. Kylmää vettä kuluu todella paljon. Yritin järjestää työmiehille styrokslaatikkoon jäisiä pulloja ja lisäksi suoraan hanasta täytettyjä vesipulloja, mutta koko aamun kestäneen sähkökatkoksen vuoksi pullot eivät ehtineet jäätyä pakastimessa.

Styrokslaatikossa on reikä nurkassa ja kaikenlaisia kuoppia. Kanat olivat jo aikaisemmin tehneet lähes selvää ihan ehjästä styrokslaatikosta. Muuta ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten sai kelvata.

Jostain ihme syystä kanat tunsivat vastustamatonta vetoa styrokslaatikkoon ja olivat sen kimpussa heti kun silmä vältti. Ne ilmeisesti myös syövät styroksia. Eikä se ole terveellistä kanan ruuansulatukselle, eihän!

Siinähän se aika kului kanoja hätistellessä ja tyhjeneviä vesipulloja täytellessä ja siirrellessä niitä pakastimesta laatikkoon. Onneksi sähköt sentään palasivat.

Karsittu mangopuu ja uudet katot.

Uusi katto varastoon ja kanalaan


Ja ettei kaikki olisi ollut liian rauhallista, saapui paikalle myös puuseppä vaihtamaan varaston ja kanalan katot. Hän irrotti rikkinäiset aaltopellit ja vaihtoi tilalle uudet ja ehjät.

Nyt on sitten kanalassakin ihan puusepän tekemä katto eikä mikään harrastelijaviritys. Pelti on taas vaihteeksi punaista, kanalaan tosin tuli yksi suikale vihreää, koska yksi pala puuttui. No niin. Eihän tässä nyt turhista välitetä. Silmä tottuu ajan kanssa melkein mihin vaan.

Vielä pitäisi jossain vaiheessa saada aasitaksi kuljettamaan poistetut, mutta osin kelvolliset aaltopellit rannalla asuvalle ystävälle, jolla olisi niille käyttöä.

Puutavara lähtee myös tarvitseville, kunhan kuljetus järjestyy. Mango on aika heikkoa puuta, mutta polttopuuksi se kyllä kelpaa.


Jatkoa seuraa seuraavassa blogissa, pääset sinne TÄSTÄ.

Tarinan alkuun pääset TÄSTÄ!