13. Ja sitten alkaa Tabaski



Lampaita myynnissä tien varrella.


Tabaski on suuri juhla ja siihen satsataan paljon

,

Id al-Adha, eli Gambiassa nimeltään Tabaski, on yksi vuoden suurimmista muslimien uskonnollisista juhlista. Tabaskina gambialaiset pukeutuvat parhaimpiinsa, naiset ja tytöt laitattavat hiukset kauniisti, perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen ja käyvät moskeijassa rukoilemassa.

Juhlaan kuuluu rituaalinen uhraaminen, jossa lampaita, vuohia ja lehmiä teurastetaan ja lihaa jaetaan läheisille, ystäville ja köyhille. Lapset kiertävät uusissa vaatteissaan pitkin kylää ja saavat hekin kaikenlaisia pieniä lahjoja.


Pikkutytön juhlakampaus




Teoriassa Tabaski kestää muutaman päivän, käytännössä helposti parikin viikkoa. Tabaski vastaa ehkä meikäläistä joulua juhlan suuruudessa. Naiset teettävät ompelijalla itselleen ja lapsilleen uudet juhlapuvut ja varmaan muitakin hankintoja tehdään. Niilläkin miehillä, jotka pukeutuvat normaalisti tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin, on yllään kaftaanit ja niitä käytetään rukouksissa ja juhlissa.

Lampaita teurastetaan sadoittain



Pikkutytötkin saivat uudet juhlamekot.
Tabaskiin valmistautuminen näkyi tienvarsilla myynnissä olevista lukuisista lammaslaumoista. Siellä ne seisoskelivat, kunnes päivien mittaan vähenivät. Yksi jos toinenkin ostaja lähti matkaan lammas mukanaan kunnes Tabaski oli ovella ja kaikki lampaat oli myyty. Lampaita kuljetettiin niin gelekelen katolla kuin aasitaksin kyydissä tai jopa moottoripyörän tarakalla. Lammasraukat, viimeisellä matkallaan kohti teurastusta.

Mutta ei huolta, lammas, joka rukouksen jälkeen 
teurastetaan oikealla tavalla, pääsee seuraavassa elämässään nauttimaan uudesta elämästään ihmisenä. Näin minulle kerrottiin.

Rakentajien Tabaskin vietto kesti ja kesti


Myös rakentajaporukka lähti Senegaliin viettämään Tabaskia. Kertoivat olevansa reilun viikon reissussa ja sitten palaavansa jatkamaan työntekoa, mutta kuinka ollakaan, kului viikko ja kului toinen, rakentajien pomoon ei saatu yhteyttä pitkään aikaan. Ehkä vasta noin kolmen viikon päästä he tulivat Gambiaan ja vihdoin rakentaminen taas jatkui.

Oma huoleni oli suuri, koska kotiinlähtö lähestyi, aikaa oli vajaat kolmisen viikkoa, ja rakennus oli alkutekijöissään. Vakava keskustelu rakentajien kanssa sai työhön vauhtia, ja jotenkin asiassa päästiin melkein siihen johon oli tarkoituskin päästä, mutta ei ihan. Korjattavaakin ilmeni, kun sain kuvia rakennuksen vaiheista.

Sysipimeät yöt ja sähkökatkot


Illan pimeys saapuu lyhyen hämärän jälkeen aivan sysimustana, koska ympäristössä ei ole juuri lainkaan valoja. Omassa compoundissa on ulkovaloja portin pielessä sekä terassikeittiössä. Sitten ykskaks yllättäen kun istut kaikessa rauhassa rentoutumassa terassilla sähköt menevät poikki. Sinua ympäröi täydellinen sysipimeys, ei valon pilkahdustakaan. Jos taivas on pilvetön, tähdet välkkyvät nurinkurisessa asennossa kirkkaina Afrikan yötaivaalla  ja kuun sirppi kelluu selällään siellä tähtien joukossa.

Siivekkäät termiitit hakeutuvat valojen ääreen.
Kun sähköt menevät poikki valot sammuvat, tuulettimet pysähtyvät, jääkaappi-pakastin lakkaa toimimasta, tv sammuu. Mitähän sitä silloin voisi tehdä pienessä alkeellisessa mökissä. Ei ole harvinaista, että painelen nukkumaan jopa yhdeksän aikoihin.

Sähkökatkot voivat kestää kymmenestä minuutista kymmeneen tuntiin, noin keskimäärin. Ikinä et tiedä, miksi ne katkesivat, mikä on ennuste kestosta jne.

Hyönteisshow kylpyhuoneessa


Kun sähköt palaavat, kaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. Tuulettimet alkavat pyöriä, aiemmin palaneet valot syttyvät ja televisio käynnistyy. Sateen jälkeen pimeällä tapahtuu myös jonkinlaisten harsosiipisten parveilu, valot vetävät niitä puoleensa ja pitkäsiipisiä hyönteisiä lentelee kaikkialla. On pakko paeta sisälle.

Iltana muutamana jonkinlainen rako oli jäänyt yhteen pieneen ikkunaan ja eteisen valossa lenteli valtaisa parvi. Äkkiä valo pois eteisestä ja palamaan kylpyhuoneeseen, jolloin parvi siirtyi sinne. Koko kylpyhuone kuhisi näitä lentäviä hyönteisiä. Niiden tehtävä tosin päättyy tähän. Ne etsiytyvät veteen ja kuolevat sinne. Kylpyhuone olikin aamulla kuorrutettu näillä otuksilla. Ei muuta kuin harja käteen, otukset kasaan ja rikkalapiolla pihalle.

Ne näyttävät jonkinlaisilta vaaleanruskeilta toukilta joilla on pitkät läpinäkyvät siivet. Googlettamalla selvisi, että ne ovat termiittejä, jotka parveilevat samaan tapaan kuin muurahaiset. Niitä siipiä nyt on saanut lakaista terassilta aivan kaikkialta harva se aamu. Kanat tosin ovat pitäneet isosta määrästä huolen. Proteiinia, sanoisin.
Kuolleita termiittejä löytyy aamulla kaikkialta.

Täällä pitäisi tottua kaikkeen sadekaudella, mutta se on kyllä välillä haasteellista, kun ei koskaan tiedä minkä otuksen kohtaa ja missä. Näiden siivekkäiden termiittien parveilu kestää pitkään ja ne kerääntyvät aina sateen jälkeen illan pimentyessä valojen ympärille.

Oleanterikiitäjä talon seinällä.

Upeita perhosia


Joitakin tosi hienoja perhosiakin onnistuin kuvaamaan. Suurimman vaikutuksen teki pitkään talon seinällä viihtynyt suuri maastoasuinen hävittäjälentokoneen näköinen perhonen, joka oli ilmeisesti juuri kuoriutunut. Kuivatteli siipiään talon seinällä, sitten siirtyi maahan ja värisytti siipiään kunnes lähti poukkoilevaan lentoon.

Suomesta käsin sain tunnistuksen: kyseessä on Oleanterikiitäjä, jonka siipien väli voi olla toistakymmentä senttiä. Tämä oli ehkä noin kahdeksansenttinen.

Sain ihailla tuota vihreää upeutta pitkään talon vaaleanpunaisella seinällä.

Joku yökkönen terassin lattialla. Mittatikkuna ruokalusikka.
Terassin lattialla osui myös silmiin vaatimattomamman näköinen, mutta kaunis perhonen sekin.
Sen kummempaa tunnistusta en
saanut kuin että on joku yökkönen.


Tabaskin alla ruuhkaa rahtisatamassa


Olin lähettänyt kontissa ison määrän tavaraa jo aivan toukokuun lopulla ja laivan piti olla perillä heinäkuun alkupuolella. No eihän se ollut. Vasta elokuun alkupuolella oli toiveita, että laiva tulisi Banjulin satamaan.

Tabaskin alla (11.8.) Banjulin satamaan syntyi aivan hirmuinen ruuhka, kun kaikki kontit piti saada selvitettyä mahdollisimman pian. Ja kun satama on pieni niin odottamaan joutuu yksi jos toinenkin laiva. Vasta päivää ennen Tabaskia kontti, jossa omat tavarani olivat, tuli perille ja saatiin ulos satamasta. Mikä helpotus. Jos sen tulo olisi mennyt Tabaskin yli, ties kuinka kauan olisi vielä joutunut odottamaan.

Kun oli kotiinlähdön aika


Kontti tuli, mutta rakentajat siis viettivät Tabaskia kolmisen viikkoa Senegalissa. Oma kotiinlähtö läheni ja lopulta kun tulivat takaisin, aikaa oli vain vajaat kolme viikkoa ennen kuin lähdin takaisin Suomeen. Siinä ajassa olisi siis pitänyt ehtiä tehdä koko talon betonityö valmiiksi. Vaikka ahkeria olivatkin, niin eihän ihmeisiin kukaan pysty. Seinät olivat puolivälissä kun lähdin, ikkunoiden ja ovien paikat olin merkinnyt ja seinät ehtivät kohota noin puoleentoista metriin.

Sen jälkeen sitten homma eteni ja tarkoitus oli, että seinät nousisivat harjakorkeuteen, vaikka en paikalla ollutkaan. No nousivathan ne, tai ainakin melkein, mutta samalla unohtuivat katolle vievät portaat. Kun sain kuvan valmiista muurauksesta, oli portaiden paikalla tasainen seinä ja vielä huolella tehdyt poikittaiset raudoitukset. Tulee purkuhommia eteen. Huoneiden väliset seinät oli jätetty liian mataliksi, vain pari metriä korkeiksi. Nekin pitää jatkaa täyteen mittaan.

Nelisenkymmentä kuutiota hiekkaa
kaivettiin käsipelillä.

Uima-altaasta hiekka talon pohjaan


Uima-allas omassa pihassa. Mikä ihana ajatus näillä helteillä. Nimittäin lämmintä riittää, vain yöt ovat yleensä viileämpiä. Nyt kun olen täällä koko alkuvuoden, on lämpöasteita useinkin 36° ja usein ylikin. Epätavallisen helteistä näin talviaikaan.

Suomesta käsin annoin mittoja ja ohjeita uima-altaan kaivamiseksi. Aika iso kuoppa siitä tulikin. 8 x 4 metriä josta puolet kaksi metriä syvää, toinen puoli metrin. Porrastustahan siihen on myös tehtävä, mutta sitä oli vähän vaikea selittää, joten oli tyydyttävä tuollaiseen yleisohjeeseen.

Uima-allaskuoppa syntyi lapiotyönä


Kaivuutyöt hoiti muutama nuori mies. Ihan lapiotyönä. Eipä täällä kaivinkoneita näy missään. Korkeintaan jossain kerrostalotyömaalla, jos sielläkään. Laskin, että hiekkaa tuli yli 40 kuutiota, joten jos yhdessä kuormassa on vaikka 8 kuutiota, niin runsaat viisi hiekkakuormaa säästyi, sillä kaikki se hiekka upposi talon huoneiden pohjan peitoksi ja keskipihaan. Ylimääräistä hiekkaa ei tarvitse tilata kuin betonin tekoa varten.
Hiekka on nyt kärrätty talon pohjaan ja keskellä olevaan pihaan. 

No uima-altaan teko tuskin on ihan halpaa hommaa ja vaatii asiaa tuntevan tekijän, mutta jos saisi betonityön tehtyä ennen sadekautta, niin seuraavalla reissulla voisi sitten teettää laatoitukset ja muut tarpeelliset viritykset.

Harmaavesi suodatetaan puutarhaan


Talon alakertaan tulee kaksi kylpyhuonetta sekä yksi erillinen wc ja lisäksi pyykinpesutila. Ylös terassille on suunnitelmissa myös yksi vierashuone kylpyhuoneineen. WC:n jätevesiä varten tarvitaan tietysti sakokaivo, joka on jo kaivettu muurin viereen varaston ja portin väliin. Sakokaivoon on kuitenkin mielestäni ihan järjetöntä laskea esim. suihkuvesiä, koska puutarhan puut ja pensaat tarvitsevat vettä ympäri vuoden. Suurin osa vuotta on täysin sateetonta, joten täysin kelvollinen vesi menee sakokaivoon sen sijaan, että se hyödyttäisi puutarhassa.

Kiertelin Suomessa rakennusmessuja ja tutustuin erilaisiin suodatusjärjestelmiin, mutta kaikki vaativat melkoisen kalliita investointeja ja suodatinmateriaalia pitää kuitenkin vaihtaa säännöllisin väliajoin.
Keittiön jätevesiputket talon takaseinässä.

Löytyi ihan oma  suodatussysteemi


Sitten sain suomalaiselta ystävältäni tietoa käytännössä toteutetusta harmaaveden suodattamisesta hyvinkin edullisesti. Ei tarvita mitään kalliita laitteita, vaan yksinkertaisesti nämä harmaavedet ohjataan pönttöön, joka on täytetty tietynlaisilla lokeroiduilla, pyöreillä muovi"papiljoteilla" ja sekoitettu pieniksi paloiksi leikatun kangassilpun kanssa. Likainen vesi suodattuu kulkiessaan tämän materiaalin läpi ja on hyvinkin puhdasta tullessaan ulos pöntöstä.

Ystäväni käyttää tällaista suodatusta omassa asuntolaivassaan ja suositteli sitä. Hän tilasi Kiinasta näitä materiaaleja myös minua varten. Kunhan kontti saapuu, niin tätä tavaraa tulee minulle kuution verran. Materiaalia ei juurikaan tarvitse vaihtaa, huuhtominen kerran pari vuodessa riittää.

Talon suihkuvedet ja keittiövedet ohjataan suoraan ulos talon seinästä niin että ne valuvat putkista pönttöön, jossa on kyseinen suodatusmateriaali, ja edelleen puutarhakasveille. Keittiön putket saatiin riittävän ylös, joskaan putkimiehet eivät meinanneet millään suostua laittamaan putkia näin korkealle.

Kunhan kontti tulee perille ja siellä oleva materiaali, pitää ruveta miettimään millainen pönttö niille rakennetaan.
Ilmastointiputket nousevat maan alta makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Viileää ilmaa maan alta


Samaisen ystäväni ehdotuksesta teetin taloon jo perustuksen kaivamisvaiheessa maan alla kulkevat ilmastointiputket, jotka johtavat makuuhuoneeseen, olohuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Tuloilma otetaan talon pohjoispuolelta.

Kontissa on tulossa myös kanavapuhallin, joka tarvittaessa tuo huoneisiin maan alla viilentynyttä ilmaa. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ideat toimivat. Joitakin muitakin ajatuksia on kehitteillä, mutta niistä varmaan myöhemmin.


Koira- ja kanapäivitys

Koiravauva ja keinoemo.

Uusi vahtikoira kasvamassa


Kun tulin Tanjiin ennen vuodenvaihdetta 2020, oli compoundiin ilmestynyt pieni koiranpentu, joka sai nimen Gineo. Hellyyttävä riiviö, joka puri kaikkia ja kaikkea. Onneksi Whisky-tyttö suhtautui kärsivällisesti lapsukaiseen, vaikka välillä katselikin sen näköisenä, että onko tämä riesa nyt pakko kestää.

Pentu oli ilmeisesti viety emoltaan vähän liian aikaisin, koska yksi imettävä laiha narttukoira ilmestyi pihaan portin alitse pian Gineon tulon jälkeen. Gineo taisi myös viettää sen luona pihatiellä hetken aikaa. Toisen kerran emo oli päässyt sisäpihalle asti ja piileskeli rakenteilla olevan talon yhdessä huoneessa.

Vein Gineon sen luokse, mutta eipä emo enää kiinnostanutkaan pentua. Vein myös laihalle emolle ruokaa ja vettä, ja siellä piilossa se vietti yön. Seuraavana päivänä piti ajaa se pois, koska Whisky ei suvainnut tunkeilijaa eikä Gineo enää välittänyt emostaan. Hetken aikaa melkein uskoin, että kohta talossa on kolme koiraa. Vaan ei siinä niin käynytkään.

Koira- ja kanataistelua

Kumpi voittaa.

Pikkuinen urospentu on nyt ehkä reilut pari kuukautta vanha ja kasvaa kovaa vauhtia, on koko ajan nälkäinen ja tappelee ruuasta kanojen kanssa. Kanat kun ovat myös koko ajan ruuan etsinnässä ja saivat kummat tahansa jotain niin Gineo syöksyy heti ruuan kimppuun. Samaa tekevät jotkut kanat.

Muuan nuori kananeitonen on ottanut asiakseen ottaa jatkuvasti erää Gineon kanssa. Välillä juoksevat peräkanaa toinen perässä toinen pakoon ja sitten toisin päin. Välillä kana hyppää Gineon selkään ja yrittää nokkia. Siitä Gineo viis veisaa.



Kaasupullon takaa ilmestyy monenvärisiä tipuja 

Ensimmäinen päivä tässä maailmassa.

Osa kesällä syntyneistä kanoista on jäänyt henkiin. Sekalainen joukko eri-ikäisiä kanoja ja pari kukkoa.

Yksi kaunis mustankirjava kukko on ilmiselvästi isänä vaaleanruskeankirjavan kanaemon poikasille. Osa tipuista on mustia, osa kirjavia ja joku ihan vaaleakin. Jännittäviä värityksiä. Ovat juuri nyt jo parin viikon ikäisiä ja kipittävät hurjana puolustavan emonsa perässä.

Gineo otti kanaemonkin kanssa kunnolla yhteen, seurauksena tukku siipisulkia Gineon suussa, mutta kanaemo ei ollut moksiskaan. Yhteiseloa on opittava, vaikka houkutus takaa-ajoon olisi kuinka suuri.

Nämä poikaset syntyivät terassikeittiön kaasupullon taakse sekalaisen rojun keskelle, mutta niin vaan ovat reippaita tipuja.

Autonrengaspinon takanakin haudotaan


Kaikkein vanhin kana, joka sai nimen Viiru joskus aiemmin, hautoo parhaillaan munia pihavarastossa autonrengaspinon takana. Näistä ei koskaan tiedä minne keksivät asettua. Nyt vaan on pidettävä varaston ovi auki siihen asti kunnes tipuset syntyvät ja siihen on vielä lähes kolme viikkoa.

Kanala ei vieläkään kelpaa. Aitauskin on rakennettu, mutta kunnon ovi puuttuu ja kaikenlainen suoja auringolta. Osa nuorista kanoista viettää jo siellä yönsä, mutta eivät suinkaan kaikki. Yksi kolmen kopla siirtyy joka ilta yön viettoon ulkoportin pielessä olevaan Nawec-taloon, jossa on sähkömittarit ja sekalaista tavaraa, kuten maalipurkkeja. Siellä ne kyyhöttävät ilman ortta kasassa yhdessä nurkassa. Sekin ovi on nyt jatkuvasti auki. Pitäisi käydä kanankoulutuskoulutus, että näiden kanssa pärjäisi.


Jatkoa seuraa seuraavassa: Rakennus- ja rahariesaa




2 kommenttia:

  1. Olipa ihana törmätä blogiisi! Meillä mieheni kanssa suunnitteilla taloprojekti Gambiaan hänen kotiseudulleen. Mielessä pyörinyt oman rakentaminen, mutta moni paikallinen sanonut että halvempi on ostaa valmis talo. Kumminkahan lie asian laita, oman rakentaminen silti houkuttaisi enemmän 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. En osaa itse asiassa verrata. Laadukas valmis talo olisi tietysti helppo, mutta kustannuksista en oikein tiedä. Jos on hyviä suhteita ja luotettavia ihmisiä niin rakentaminen kyllä sujuu. Kannattaa yrittää tehdä kokonaisbudjetti, sillä vähitellen tehtäessä kustannukset helposti karkaavat käsistä, kun aina tulee jotakin lisää ja taas lisää. Itse olen vähän huono seuraamaan tarkkaan budjetteja, mutta useampia tarjouksia kannattaa kysellä ja selvittää, mitä kaikkea siihen sisältyy, niin että pystyy vertaamaan. Itselläni on mielestäni ollut kannattavaa hankkia tarvikkeet itse ja ottaa esim. betonirakentamisesta kokonaistarjous. Siinä tietysti täytyy olla luotettava paikallinen hoitamassa asioita, ettei tule välistävetoa.
      Rakentamisessa on kylä välillä hermot kovilla. Helpommalla ehkä pääsee, kun ostaa valmiin, mutta onhan siinä rakentamisessa se suunnittelun ilo ja jännitys. Onnea mietinnälle ja ole ihmeessä yhteyksissä.

      Poista