11. Sadekausi alkaa ja mangoja putoilee

Nuoret kukot ja kanasisko viihtyvät lähellä ihmisiä.. Toinen kukkopojista on joutunut tyytymään alhaisempaan asemaan.

Kesä-heinäkuun vaihteessa 2019 Tanjissa odotellaan sateita. Viimeksi satoi edellisvuoden syksyllä. Kaikkialla törröttää ruskeita kasvien rankoja, monet puut pudottelevat lehtiään. 

Maa on kuivaa ja sateiden puutteessa compoundien kaivotkin alkavat tyhjentyä. Kun omassa compoundissa on vesijohto ja naapurin kaivo on tyhjä, on hyvin äkkiä siinä tilanteessa, että portilla on jonoa ja kaikilla suuret astiat mukanaan. Minkäs teet, jos olet kotona, päästät jonon sisään ja pihan vesipisteelle. Kylän kaivolla vesi olisi maksullista, mutta naapurista sitä saa ilmaiseksi. Monelle muutaman dalasinkin maksu voi olla liikaa. 

Laihat pienet lapset raahaavat painavia vesitonkkia kiitollisina. Toisaalta palveluksia tehdään vastavuoroisesti. Naapurista saa sitten jotain muuta apua, kun on tarvis.

Sadepilviä Tanjin yllä

Kesäkuun lopussa yöllä tuuli vihdoin nousee raivoisaksi ja ennen pitkää sade rummuttaa huumaavasti ylläni olevaa peltikattoa.

Aamulla pihan ovat vallanneet suuret lätäköt. Puut ja muut kasvit ovat kadottaneet harmautensa ja ympäristö on raikkaan vihreä. Vesi katoaa vauhdilla rutikuivaan maahan.

Kesän ensimmäinen 

sade on alkanut.

Sateen jälkeen kylätiet muuttuvat liejukoiksi.

Punaiset punkit 

ilmestyvät sateen jälkeen.

Kanojen herkkuhetket

Kanat kuopivat tohkeissaan pihalla, sillä sade tuo esiin kaikenlaisia öttiäisiä. Kiinnostavimpana tulipunaiset mönkijät, jotka näyttävät hiukan karvaisilta hämähäkeiltä, mutta saattavat olla myös jonkin lajin punkkeja. Vaikka olisivatkin punkkeja niin niiden ilmestyminen puutarhaan on hyvä asia, koska ne tuovat mukanaan hyvää onnea, minulle kerrotaan.

Nämä pienet noin sentin mittaiset otukset ilmestyvät ensimmäisen kunnon sateen jälkeen ja siitä tietää sadekauden vihdoin alkaneen. Ne katoavat sitten jonnekin kun kasvit alkavat nousta maasta ja ilmestyvät jälleen seuraavan vuoden sadekauden alussa. Kanat saavat niistä herkkuaterian.

Mangoja tulee, ja tulee, ja tulee...

Naapurin punaiset mangot.

Herkkä punainen mango.

Mangoja roikkuu kaikkialla ja niitä putoilee vähän väliä katoille. Mango on raskas ja kova hedelmä, joten sellaisen putoaminen ohuen aaltopellin päälle saa aikaan vaurioita. Kanalan surkean ohut peltikatto kärsii erityisesti putoilevista mangoista. Hiekka on ystävällisempi alusta.

Kerään aluksi talteen kaikki ehjät mangot. Muutaman päivän päästä niitä joutuu heittämään pois, koska pehmenevät liikaa. Ja koko ajan puista tulee alas lisää. Yhden yön aikana laskin mangoja pudonneen pihaan 54 kappaletta. Ja sama jatkuu päivästä päivään, kunnes puu tyhjenee. Ja sitten kuluu taas vuosi, ennen kuin mangoja tulee uudestaan. Harmillista tuhlausta. Pahimpia asioita on myös se, että mangot pilaantuvat tosi nopeasti, linnut nokkivat ne rikki ja kaikenlaiset kärpäset ja muut eläimet pesiytyvät niihin. Ja kun tulee taas kova sade, niin pilaantuneet mangot muuttuvat inhottavaksi liejuksi ja sotkevat pihan.

Omat mangot muuttuvat oransseiksi kypsyessään.

Paikalliset eivät mangoista suuremmin perusta ja outoa on, ettei tässä mangoparatiisissa kukaan yrittäjä ole ryhtynyt hyödyntämään valtaisaa satoa. En ainakaan ole kuullut. Ongelma tietysti on, että mangot kypsyvät suunnilleen samoihin aikoihin ja kun ne putoavat esim. peltikatolle tai pihalla olevien harkkojen päälle, ne vahingoittuvat ja alkavat nopeasti pilaantua.

Satokausi on myös todella lyhyt. Silti voisi kuvitella kotitekoisen säilötyn mangososeen tai -nektarin tekevän kauppansa. Tosin turisteja on vähän sadekaudella, joten potentiaaliset ostajat ovat ehkä muualla. Ehkä Gambiassa ei myöskään ole sopivia laitteita mangojen käsittelyyn. Senegalissa taas saattaisi olla siihen valmiuksia, mutta siellä taas ei ei kasva mangoja kuten täällä.

Lepakot metelöivät mangopuussa 

Lepakko yöllä Travellers treessä .kuvattuna salamalla

Illalla pimeän tultua kaikenlaiset valot keräävät ympärilleen lentäviä hyönteisiä. Jostain niitä tulee sisälle taloonkin, eikä auta kuin myrkyttää talo, että siellä pystyy nukkumaan. Sen aikaa istun pimeässä terassilla ja kuuntelen, kuinka suuret hedelmälepakot pitävät meteliä mangopuussa.

Kun asuin Tafissa kerrostaloasunnon toisessa kerroksessa, kuulin samanlaista ääntä aivan läheltä. Luulin kissojen tappelevan, mutta meteli olikin lähtöisin kahdesta suuresta lepakosta, jotka iltaisin ilmestyivät parvekkeen edessä kasvavaan Travellers treehin. Lepakoiden ääni on jotain kissojen rääkymisen ja jänisräikän väliltä. Nyt en edes yrittänyt mennä katsomaan niitä, koska oli niin pimeää. Silloin tällöin lentävä varjo häivähti puun edessä. Hedelmälepakot saattavat olla HIVin levittäjiä, joten niistä kannattaa pysyä erossa.

Ensimmäistä kertaa näin tontilla myös kutojalinnun. Se kiskoi kookospalmun lehdestä suikaleita pesäänsä varten. Kutojalinnut saattavat hyvinkin tehdä selvää jälkeä palmun lehdistä, etenkin jos suuri lauma käyttää palmua rakennustarvikevarastonaan.

Kukko katoaa reissuillaan

Kevään aikana kanalaumassa tapahtui suuri kato. Ensinnäkin se ihana kohtelias ja ystävällinen kukko katosi. Sillä oli tapana viettää yöt pihamuurin viereisessä naapurin mangopuussa. Kun kaikki hänen laumansa kanat olivat samaan aikaan ns. pois käytöstä, yksi huolehti untuvikoistaan ja kaksi oli pysyvästi asettunut hautomaan, kukko alkoi etsiä seuraa naapurista. Yleensä se palasi takaisin omaan pihaan, mutta jossain vaiheessa keväällä se ei enää palannutkaan. Sitä etsittiin, mutta kukaan ei enää tiennyt siitä mitään. Villi veikkaus olikin, että se porisi jo jonkun padassa ja pääsi siten ns. parempiin suihin. Kukon katoaminen suretti kyllä aika paljon.

Viiru-kana näyttää sairastumisen jälkeen vähän
sulkasatoiselta. Silti täysin paranemassa.

Pikkutiput sairastuvat ja kuolevat

Pihassa oli jossain vaiheessa kaikkiaan 23 tipua. Seitsemän muutaman viikon vanhempaa ja 16 untuvikkoa emojensa suojeluksessa. Sitten untuvikot alkoivat sairastella yksi toisensa perään. Ne muuttuivat veltoiksi ja apaattisiksi ja osa niistä kuoli. Kaikkein pienimmät kuolivat lopulta jokainen, mutta ensimmäisistä jäi henkiin kolme. Kaksi kukkoa ja yksi kana. Myös yksi vanhemmista kanoista sairastui samalla tavalla ja lopulta kuoli. Jäljellä on siis kaksi alkuperäistä kanaa. Tosin toinen niistä lähti hakemaan seuraa naapurin kukosta ja ilmeisesti teki jonnekin sinne pesän, mutta kävi kuitenkin omassa pihassakin välillä. Nyt se on ollut ainakin viikon päivät kokonaan poissa. Mahdollista on, että se hautoo jossakin. Toivottavasti parin viikon kuluttua etsinnät tuottavat tulosta ja kanaemo poikasineen palaa kotiin. Saa nähdä.

Sopuisa nelikko. Valkoiset ovat entisen valkoisen
kukon ja ensimmäisen mustanruskean kanan
jälkeläisiä. Ruskea Viiru-kana on yksi parantuneista.

Joku sentään selviytyykin 

Kun tulin tänne, yksi kukkopojista oli tosi surkean näköinen. Makasi hiekalla siivet levällään eikä jaksanut liikkua kuin vähän aikaa. Tosin silloinkin yritti näyttää reippaalta, kuten saaliseläimet tekevät. Heikkoutta ei pidä näyttää. Onneksi se kuitenkin söi ja alkoi virkistyä. Nyt se jo juoksee reippaasti muiden mukana ja näyttää parantuneen. Harjoittaa jo jonkinlaista epävireistä kiekumista. Eiköhän siitä kukko vielä tule.

Myös toinen alkuperäisistä emokanoista oli ollut sairaana, mutta parantunut. Se näytti tullessani edelleen surkealta, pyrstösulkia oli kadonnut ja muutenkin sulkapeite näytti rähjäiseltä, mutta niin vaan sekin tuli muutamassa päivässä lähes entiselleen. Nyt se kuitenkin istuu kanalan nurkassa hautomassa muutamaa munaa. Tiedossa on siis taas tipuja.

Yritin suomessa etsiä tietoa kanojen sairauksista, mutta niitä löytyy niin lukuisia, ettei niistä saa selvää. Jotain vitamiinia niille voisi ehkä antaa. Yksi paikallinen selitys oli cashew-pähkinöiden poltto lähistöllä. Siellä täällä pähkinöitä hiillostetaan, mutta samalla kuoren suojista vapautuu myrkyllistä öljyä, joka leviää savun mukana ympäristöön ja voi olla pikkutipuille kohtalokasta. Kukapa tietää.

Hevostaksi on kelpo väline kuoppaisilla kyläteillä

Puukasa hevostaksilla tarvitseville

Kanalan viereen oli kerätty karsitun mangopuun oksia, jotka vietiin tarvitseville polttopuuksi. 

Pihapalmussa korkealla piti varis (tms. lintu, en tiedä mikä, näyttää harakalta, mutta on jopa varista suurempi) huolta poikasistaan.

Jossain vaiheessa yksi poikasista oli pudonnut pihaan, eikä lentokyvyttömänä päässyt takaisin. Niinpä vanhemmat kävivät ruokkimassa sitä pihassa.

Välillä se vietti aikaa polttopuukasan päällä ja eksyi joskus kanalaan, johon Viiru oli asettunut hautomaan. Poishan se piti ajaa ja nostaa lapiolla aidan yli. Vanhemmat protestoivat kovasti, mutta eipä aikaakaan kun se taas seikkaili pihassa.

Polttopuukasa kuitenkin päätyi hevoskyydillä muualle.

Lentokyvytön variksenpoika
pihan puukasassa

Kukkopojat selvittävät kuka on pomo

Ensimmäisen poikueen kukkopojat ja yksi kana ovat olleen kylki kyljessä ja varsin sopuisia. Nyt on kukoilla alkanut näkyä tarve selvittää, kumpi on tämän pikkulauman pomo. Aiemmin sairastellut kukkopoika näyttäisi ottavan pomon paikan. Yrittää kiekua ja ärhentelee toiselle kuin olisi pomo. Toinen näyttääkin tyytyvän osaansa kakkoskukkona. Vaan eipähän näistä kolmesta sisaruksesta vielä laumaa saa. Kanoja pitäisi tulla lisää. Katsotaan miten menee.

Uuden talon piirustukset valmiina

Kohta alkaa uuden talon rakentaminen. Toin piirustukset mukanani Suomesta. Nyt on vuorossa talon paikan ja suuntien määrittäminen. Kun se on tehty on aika tavata mahdollisia rakentajia ja saada kustannusarvio. Siitä varmaan lisää seuraavassa jutussa. Pääset sinne TÄSTÄ

10. Maali saa aikaan ihmeitä ja vesi tekee onnelliseksi

Maalaus on valmis. 

Talo on jo odotellut maalia pitkään, niinpä ryhdyimme ystäväni Tarjan kanssa maalaustalkoisiin. Kontissa tuli Suomesta yksi kunnon tela ja pari hyvää pensseliä. Maalikaupasta ostin lisäksi pari erikokoista halpaa pensseliä ja yhden pikkuisen telan. Ne kiinalaiset pensselit tosin pudottelevat karvojaan melkein heti, vaan eivät ne paljon mitään maksakaan. Suomesta tuodut pensselit kestävät kaikenlaista työtä ja puhdistusta eivätkä ole moksiskaan käytöstä.

Vesiohenteista maalia myydään kymmenen litran ja kolmen litran päniköissä. Myös pienempiä löytyy, mutta talon maalauksessa tarvitaan yksi iso pänikkä. Värejäkin on jonkin verran valittavissa. Ostan kymmenen litran lämpimän vaaleanpunaisen ja vaalentamista varten kolmen litran valkoisen pänikän. Teen pieniä koemaalauksia etuseinään erilaisilla sekoitussuhteilla ja katselen tuloksia erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Ihme kyllä sekoittamaton väri osoittautuu ihan hyväksi väriksi, se on lähinnä sellainen pehmeä puuteri, luulisin. Väri hiukan vaihtelee vuorokauden ajan mukana.

Siitä se syntyy.

Putsausta ja rapsuttelua

Ensin on kuitenkin rapsuteltava lisää Siellä täällä on laastimöykkyjä, jotka on helppo taltalla rapsaista pois. Isompi homma on reikätiileissä. Niissä ylimääräinen laasti on jämähtänyt kivikovaksi, eikä kaikkia möykkyjä saa pois edes taltalla ja vasaralla. No, täytyy vaan ummistaa silmät.

Muuten seinien maalaaminen sujuu kuin tanssi. Tarja tekee tarkan työn ikkunoiden reunoissa ja minä levitän telalla ronskisti väriä. Nyt ei paljon ohennella, ettei tarvitse maalata kuin kerran.

Ihailemme vähän väliä kättemme jälkeä. Onpa kaunista! Seinien yläosat viimeistellään tynnyrin päällä seisten ja lopulta urakka on ohi.

Seuraavana päivänä maalaan pikkutelalla koko kylpyhuoneen, kunhan sielläkin rapsuttelut on tehty. Ja kun sotkut on siivottu, niin kaikki näyttää tosi somalta. Öljymaalin haju on tosin hirveä ja tuuletin on pidettävä koko yön päällä karkottamassa kamalaa katkua.

Terassia on slammattu ja seinän viereen alkaa syntyä työtaso.
Seinällä ohjeet laatoittajalle.

Terassi saa pöytätason, slammauksen ja laatoituksen ja kohta se on valmis.

Betonista ja betoniharkoista valmistuu terassille myös työtaso, joka laatoitetaan. Vaaleanpunaisen seinän kaveriksi valitsin vihreävalkoisia ja täysvalkoisia laattoja. Väriyhdistelmä, jota Suomen pohjoismaiseen tyyliin tuskin valitsisin, mutta täällä joka paikkaan tekee mieli laittaa väriä.

Terassin lattia jää tässä vaiheessa ilman laattoja. Jostain täytyy tinkiä.

Kirjoitan seinään hiilellä ohjeet laatoituksesta, koska olen ehkä jo matkalla Suomeen kun laatoitusta tehdään. Jännittävä nähdä meneekö kaikki oikein.

Ja menihän se! Pientä täydennysmaalausta täytyy tehdä kun taas palaan Gambiaan, mutta kaikki välttämätön on nyt tehty.

Terassin työtaso on valmis ja tiskipöytä asennettu paikoilleen.
Viemäriputki on lattian alla ja se vie tiskivedet banaaneille.

Oikulliset kanat

Koko terassin rakentamisen ajan toinen uusista kanoista (sai nimen Viiru) on sinnikkäästi muninut terassin nurkalle muurin viereen, vaikka työväkeä on touhunnut aivan vieressä. Kun kymmenen munaa oli kasassa, se aloitti hautomisen. Onneksi työt valmistuvat eikä kukaan tallonut munia,  joten Viiru pääsi lopulta rauhassa keskittymään hautomiseen.

Viiru aloitti hautomisen siellä rojun seassa.
Yksi muna pilkottaa kanan alta.

Omatekoinen kanala viehätti aluksi enemmän kyyhkysiä
ja kaikenlaisia pikkulintuja, mutta lopulta toinen uusista
kanoista hyväksyi hänelle tarjotun yksiön.

Kun toinenkin kana (hän sai nimen Pirjo) alkoi  kiihkeästi etsiä pesäpaikkaa, se toimitettiin porukalla ja pikkupakolla kanalan verhojen suojaan. Vasta kun kukko saatiin houkuteltua suostuttelijaksi, Pirjo lopulta hyväksyi tarjotun pesäpaikan ja jäi kaakattamaan verhojen taakse. En ymmärrä mikä ihmeen vika siinä oli. Ilmeisesti liian siisti.

Vettä vaan luvataan mutta mitään ei tapahdu

Vesiliittymä oli maksettu Naweciin jo lokakuussa. Nawecista oli luvattu suurella varmuudella miehet tammikuun alussa tekemään työ. No eipä tullut vettä tontille tammikuussa, eikä tullut helmikuussa. Paikallinen asioita hoitava ystäväni soitteli sinne kun mitään ei ruvennut tapahtumaan sillä seurauksella, että alkoivat lyödä luurin korvaan kun kuulivat kuka soittaa ja mistä.

Ei auttanut kuin lähettää lähetystö asialle. Ehkä eivät menneet ihan tyhjin käsin, koska vihdoinkin asia tuli kuulluksi ja reilun viikon päästä alkoi tapahtua.

Nawecilla on selvästi liikaa tilauksia ja liian vähän tekijöitä. Eivät pysty pitämään kiinni puolen vuoden määräajoista. Jokainen, jolle hitaasta toiminnasta valiteltiin, pahoitteli kyllä kovasti ja kertoi miten hirveästi tilauksia on. Ei sitä silloin ehdi.

Vesiputken asennus saattaa kohta toteutua.

Nawekin pojat tulevat

Olin jo niin kertakaikkisen turhautunut, että en uskonut yhtään lupausta enää. Vaan kuinka ollakaan, yhtenä kauniina aamuna ilmestyy lauma nuoria miehiä, jotka alkavat kaivaa tien suunnasta ojaa tontille.

... ja sitten vettä alkaa tulla

Ja niin siinä sitten käy, että vesijohto ja ulkohana on kohta asennettu. Jokin tarpeellinen osa on kuitenkin jäänyt puuttumaan ja sitä sitten odotellaan jokunen tunti. Kahvia ja teetä kuluu ja parikin rukouskutsua ehtii mennä ohi. Vaan lopulta kiitos ja kumarrus, puuttunut osa ilmaantuu paikalle ja väkimääräkin samalla lisääntyy.

Vihdoin vesi virtaa hanasta, vaikka en melkein uskonut sitä todeksi. Työntekijätkin olivat kiitollisia pienestä bonuksesta. Ei täällä muuten hommat hoidu vaikka mitä tekisi.

Siinä se nyt on: vesi tulee tontille.

Mikä ilo ja onni. Jos ei koskaan ole ollut kuukausitolkulla kantoveden varassa, ei varmaan tajua, miten valtava asia veden tulo on. Se ratkaisee niin monta ongelmaa ja vähentää hirveästi työmäärää alkaen nuorten istutettujen puiden päivittäisestä kastelemisesta.

Kylpyhuoneessa oli siihen asti elettävä ämpärisuihkun kanssa. Mutta sehän on arkipäivää täällä. Se, että vesi tulee suihkusta on suurta ylellisyyttä. Lämmin vesi - uskaltaakohan siitä edes haaveilla. Jonkinlainen valmius kylpyhuoneessa tosin on.

Putkimiehen vuoro

Pihassa olevalla hanalla pärjää jo paremmin kuin kantovedellä, mutta vielä tarvitaan putkimies, joka hoitaa veden myös kylpyhuoneeseen ja terassikeittiöön. 

Putkimies kainaloita myöten virtaavassa vedessä.

Siinäkin riitti kaivamista ja ties mitä hommaa koko päiväksi. Valmiudet ovat olemassa kylpyhuoneeseen, pitää vain löytää missä ne ovat. 

Vesipaikasta tulee siisti, kun se laatoitetaan.

Sieltä jostain ne putket lopulta löytyivät. Sulkuhana taloon oli sijoitettu eteiskäytävän päätyyn, jossa se jäi jääkaapin ja uuden hyllykön taakse. Minusta luontevin paikka sille olisi kylpyhuoneessa. No nyt vain on suostuteltava hyllykkö tavaroineen pois tieltä aina kun sulkuhanaa joutuu käyttämään. Toivottavasti ei kovin usein.

Kun Nawecin putki ja talon oma putki yhdistettiin, ei veden tuloa katkaistu, en tiedä miksi. Niinpä vettä alkoi tulla täydellä paineella kun putkimies avasi Nawekin putken. Putkimies kuitenkin taisteli liitoksen kiinni siellä virtaavan veden alla aivan kuin  kyse olisi ollut jokapäiväisestä toimenpiteestä. Ehkä se olikin.

Ja sitten vielä vesi
terassikeittiöön

Putkimies ei lörpötellyt turhia ja teki työnsä ammattimaisesti ja järkevästi. Ei mitään valittamista. 

Oli varmasti hikistä hommaa kaivaa putkelle reitti vesipisteeltä terassikeittiöön. Onneksi täällä ei tarvitse ajatella maan routimista eikä veden jäätymistä. Sinne vain putkelle pieni oja  maan alle sen verran että kunnolla peittyy ja siinä se. 

Mangopuun kanto vaati melkoista kaivamista.

Kantoa kaivetaan, puita kaadetaan

Oma tie kylätieltä  on aidattu, mutta porttia siinä ei vielä ole. Pihatie on vielä täysin tasoittamaton ja täynnä pienempiä ja suurempia kuoppia.

Yksi isohko mangopuu tieltä oli kaadettu jo aiemmin, mutta sen kanto oli jäljellä. Se oli saatava pois. Lisäksi tiellä oli kaksi vanhaa appelsiinipuuta, jotka ikävä kyllä oli kaadettava, muuten ei pihaan olisi päässyt autolla.

Naapurista löytyi urakasta kiinnostunutta porukkaa. Mangon kannon kaivamiseen kului useammalta nuorelta mieheltä koko päivä, sillä kanto oli valtavan suuri ja kuopasta tuli syvä.

Appelsiinipuiden kaataminen, pilkkominen ja kantojen kaivaminen vei aikaa toisen päivän. Pojat saivat siitä kuitenkin ihan hyvän palkkion.  Sen verran säälitti se hikinen urakka.

Pihatien elämää

Pihatielle saattaa ilmestyä joskus isompikin
joukko. Tämä porukka tuli rummutuksen
saattelemana keräämään rahaa. Olivat voittaneet
paikallisen jalkapallocupin ja illalla piti saada
juhlat aikaan. Rahaa kerättiin kulkemalla
talosta taloon.

Naapuruston lapset kulkevat päivittäin joukolla pihatietä pitkin.
He käyvät katsomassa löytyisikö portin pielestä tyhjiä
pulloja, metalliromua tai kukaties jotain muuta,
jota voi myydä kalatorilla. Tai sitten on vain hauska
käydä hyppimässä portin pielessä olevassa hiekkakasassa.

Vuohet ovat päivittäisiä vakiovieraita.
Pihatien kuoppiin kerääntyy kaikenlaista;
kuivia lehtiä, tuoreita oksia, pahvia ja ties mitä.
Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.








Jos haluat päästä koko tarinan alkuun 
pääset sinne TÄSTÄ.

Jos ei vuohia, niin sitten ainakin lampaita.
Lammaslaumat kulkevat pitkin kylää
ja etsivät syötävää. Joskus jostain löytyy tuorettakin ruokaa.
Yöksi mennään sitten kotiin.   

Oma pihatie on jatkuva tapahtumien näyttämö; vuohia ja lampaita käy päivittäin. Kävipä kerran omalta pihaltaan seikkailulle lähtenyt aasi pitkä pitkä naru perässään. Hävisi ennen kuin ehdin hakea kameran.

Lapset kiertelevät kylällä ja tutkivat joka paikan. Naapurit tulevat pyytämään vettä, kun selviää että talossa on vesihana.

Jatkoa seuraa LUVUSSA 11.

9. Kanalauma lisääntyy ja talossa tapahtuu edistystä

Syntynyt seitsemän poikasta!

Muurin reunustalla cassavat ovat kasvaneet jo kolmimetrisiksi. Piha on yli puolillaan vähän kuivan näköistä cassavaa, mutta niitä ei tarvitse kastella, onneksi. Vettähän ei tontille vielä tule, vaikka koko ajan on luvassa. Mankanasoa kasvaa siellä täällä. Parhaiten näyttävät voivan kookospähkinän ja appelsiinipuun taimet. 

Kuiva talviaika koettelee taimia, sillä ne ovat tässä vaiheessa kantoveden varassa. Kunpa vesijohto tulisi pian. Sateeton kausi tuottaa myös runsaasti pölyä, joka vähitellen peittää kasvien lehdet ja harmaannuttaa ympäristön.

Kun kana lopulta päätti asettautua hautomaan, se olikin kokovuorokautista työtä. Siellä se kökötti eikä välittänyt mistään muusta. Kerran päivässä singahti ulos ja syöksyi hiekkakylpyyn viuhtoen raivokkaasti siipiään ja pöllyttäen hiekkaa ympärilleen. Kukkokin ilahtui: emäntä on tullut takaisin. Vaan eipä se kana paljon kukosta perustanut. Seuraavaksi se syöksyi vesikupille ja minä puolestani syöksyin tarjoamaan sille ruokaa, ennen kuin se taas ehti takaisin pesään.

Kukko sai uudet nuorikot.

Kaksi uutta kanaa

Kukko rukka. Yksinäinen elämä on ankeaa. Vaan lopulta compoundiin tuotiin kaksi uutta nuorta kanaa. 

Hirvitys oli melkoinen, kun minulle selvisi, millä lailla niiden kuljetus hoitui: aamupäivällä lähtivät jaloista sidottuina ja polkupyörän ohjaustangossa roikkuen jostain vähän kaukaisemmasta kylästä matkaan. Makoilivat edelleen sidottuina jossain välietapissa kunnes lopulta iltapäivällä pääsivät uuteen kotiinsa. Ei ihme, että vapauduttuaan toinen kana oli todella nääntynyt eikä meinannut päästä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi kukko vielä halusi näyttää ylemmyyttään hyppimällä voipuneiden kanaraukkojen päälle. 

No, kanat saivat vettä ja ruokaa ja tointuivat siitä, eikä lopulta mitään kummempaa draamaa syntynyt. Kohta kanasiskokset juoksentelivat jo kukon perässä pitkin tonttia ja makoilivat kylki kyljessä hiekkakylvyssä. Ja kukko oli taas ah niin onnellinen asemastaan.

Aina sieltä maasta jotain löytyy.

Pieniä pääsiäistipuja

Ensimmäiset kananpoikaset syntyivät kolmen viikon kuluttua hautomisen alkamisesta. Niitä oli seitsemän ja ne olivat aluksi pääsiäistipun näköisiä vaalean keltaisia höyhenpalleroita, kunnes tulivat ulos kopista ja muuttuivat harmaiksi. Sen se hiekkapöly tekee. 

Nämä kananpojat eivät sitten juoksentele pitkin kyläteitä vaan pysyvät pihassa. Joskus on kyllä melkoinen riesa, kun pihassa käy ties mitä työväkeä eikä portin sulkeminen tule kenenkään mieleen. Sitä joutuu itse koko ajan päivystämään, että portti pysyy kiinni.

Talo kaipaa viimeistelyä

Liskot viihtyvät seinillä

Talossa on paljon tekemistä. Ensimmäinen työ oli asentaa hyttysverkot muutaman ikkunan yläpuolella olevien reikätiilien eteen. Niiden kautta ilma pääsee kulkemaan ja samalla kaikenlaiset ötökät.

Hyttysverkkojen asentamiseen saakka seinillä vieraili vikkeliä liskoja. Nyt ne eivät pääse enää sisään, sillä taloon asennettiin myös sisäkatto. Liskot kipittävät sen sijaan siellä välikatossa. Välillä kuuluu vallan kilpajuoksua.

Tavaraa tulee Suomesta kontissa

Lähetin jo marras-joulukuun vaihteessa merikontissa useamman laatikon kaikenlaista tavaraa talon varustamiseksi. Huonekaluja siellä tosin ei ollut, mutta työkaluista alkaen tekstiileihin ja taloustavaroihin. Myös paljon mekkoja ja sen sellaista etenkin pikkutytöille.

Kontti saapui Banjuliin melkein heti saavuttuani. Tavaraa olikin sitten joka nurkka täynnä ennen kuin sain hankittua astioille yhden kaapin ja koottua kontissa tulleen vaatetelineen.

Asuminen muuttui heti viihtyisämmäksi kun sain pestyä ikkunat, laitettua muutaman verhon, pari kohdevalaisinta, mattoja lattialle, ja siinä samalla siivottua koko huushollin. Kaikenlaista rapsuttelua ja hiomista vielä riittää ja sen jälkeen maalaushommia sekä sisä- että ulkopuolella.

Talo on ulkopuolelta maalattu lasolla, jota levitetään vetisenä seinille ja sen vuoksi roiskeita on kaikkialla, ikkunoissa, ovissa, ristikoissa.... Onneksi  roiskeet saa poistettua sienellä jynssäämällä.

Laatoittajan luovaa kekseliäisyyttä.

Kylpyhuone vie hermot

Kylpyhuone kyllä vaati vähän muutoksia. Etenkin lattian laatoitus näytti varsin luokattomalta ja joka kerta harmitti kun sitä katseli. Lattia oli pakko purkaa ja teettää koko homma uusiksi. Muuten ei hermo olisi kestänyt. Vesi kerääntyi oven eteen lammikoksi ja valui siitä muihin tiloihin. Ns. kaato on ihan muualle kuin lattiakaivon suuntaan. 

Kylpyhuoneen seinät vaativat myös käsittelyä, koska tasoittaminen oli jäänyt puolitiehen ja seinälaattojen saumauskin oli vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin tyytyä vain rapsuttelemaan pahimmat möykyt pois ja maalata seinät. Lattialaatat oli kuitenkin uusittava ja seinälaatoitus siistittävä.

Niin sitten tehtiin.  Laatoitus purettiin, hankin uudet yksiväriset lattiaan soveltuvat laatat ja uusi laattamies hoiti homman. Kun vielä rapsuttelin möykyt seinistä ja vedin telalla luonnonvalkoisen öljymaalin, niin kylpyhuone näytti yllättävän siistiltä. Pieniltä virheiltä saattoi ummistaa silmät, sillä tilanne korjaantui huomattavasti. Vielä puuttuu peili, hyllyt ja naulakot ja sen sellaista.

Terassikeittiö suunnitelmissa

Taloon oli rakennettava vielä terassi, koska sisällä ei ole kuin makuuhuone ja kylpyhuone. Terassille halusin paitsi oleskelutilan myös ruuanlaiton ja tiskauksen. Sijainti mietitytti, sillä talon eteläseinä oli aika looginen paikka, mutta se on auringossa koko päivän.

Mango- tai mahonkipuun alla olisi luonnollinen varjo, mutta kulku olisi portin editse, eikä se tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Niinpä terassi rakennettiin talon jatkeeksi muurin viereen eteläseinustalle. Kuumahan se on tietysti päivällä, mutta tuulettimesta tulee olemaan apua.

Elämä helpottuu. Kotiapu tiskaa puun alla uuden tiskipöydän ääressä.

Metallihylly on tarkkaan mitoitettu.
Nyt pystyy säilyttämään kaikkea tarpeellista.

Aluksi tiskaus tapahtui vadeissa talon seinustalla. Hankalaa hommaa. Sitten metallimies rakensi  tiskipöydän ja samalla kertaa myös jääkaapin viereen hyllykön kapeaan käytävään sisälle.

Ihan hyvät niistä molemmista tuli, kunhan virheet korjattiin. Tiskipöytä oli jonkin ihmeellisen informaatiokatkoksen vuoksi väärän kokoinen ja pikku hyllykkö avautui väärään suuntaan eikä mahtunut sille suunniteltuun tilaan. Näppärä metallimies korjasi tiskipöydän ja käänsi hyllykön suunnan. Ja molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä mustiksi maalattuina. Ensi hämmennyksestä toivuttuani totesin ne ihan hyviksi.

Terassi valmistuu

Terassia varten oli taas tehtävä betoniharkkoja. Tarvittiin siis lisää sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä, nauloja ja harjaterästä.

Terassi tekeillä. Puuseppä työssä.

Pilareita varten piti tehdä erilaisia, neliön muotoisia harkkoja. Tuttu rakentaja teetti harkot ja hoiti kaiken rakennustyön.

Puuseppä teki kattorakenteet ja naulasi aaltopellin paikalleen. Sen jälkeen rakentaja toteutti työtason seinän viereen ja slammasi pilarit ja muurin.

Tiskialtaan jätevesi banaaneille

Minä merkitsin vesijohdon ja viemärin paikan ja putkimies teki työt. Tiskipöydän jätevesi johdetaan terassin lähelle istutettaville banaanipuille.

Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että Gambiassa sadetta tulee vain kesällä. Talvella on täysin kuivaa eikä sada lainkaan. Tuntuu haaskaukselta valuttaa jätekaivoon vettä, jonka voi käyttää kasveille. Muuten niitä olisi tietysti kasteltava kuivana kautena.

Mielenkiintoista nähdä miten ratkaisu tulee toimimaan.

Tiskipöydän vesijohto ja viemäri upotettiin muuriin.
Jätevesi johdettiin putkea pitkin
banaanien tulevaan istutuspaikkaan.

Kana löytää ihan oman pesäpaikan

Uudet kanasiskokset olivat samaan aikaan viettäneet iloisia aikoja kukon seurassa sillä seurauksella, että molemmat alkoivat pian etsiä kiihkeästi pesäpaikkaa.

Kanala oli jo rakennettu, mutta kanat hyljeksivät sitä. Toinen suostui pikku pakolla sinne kukon avustuksella. Toinen juoksenteli ympäriinsä ja yritti tunkea itsensä ties minne.

Tekeillä olevan terassin viereen oli jäänyt tyhjiä sementtisäkkejä ja kun silmä vältti, kana ja kukko mylläsivät yhdessä säkkien seassa ja tunkivat itsensä niiden sisään. Ei auttanut mikään. Kana päätti, että tässä on hänen

Tyhjät sementtisäkit kiehtovat kanoja.
Löytyisikö täältä hyvä pesäpaikka.

pesäpaikkansa ja pyöräytti sinne ensimmäisen munan.

Se siitä sitten, enää ei voi kuin hyväksyä tapahtunut. Sitä oli sitten vähän avustettava saamaan edes pieni suoja siihen terassin nurkalle. Onneksi maaliskuussa ei vielä sada, suojaksi riittivät säkit, muutama lauta ja aaltopellin palanen.

Edes rakentajien työskentely ihan siinä vieressä ei kanaa karkottanut. Munia kertyi nurkkaan kaikkiaan kymmenen ennen kuin se päätti ruveta hautomaan. Jokaista työmiestä oli erikseen varotettava tallomasta pesässä olevia munia.

Nettiyhteys toimii!

Nyt olen myös saanut nettiyhteyden. Africellin bandulo (mokkula) toimii näköjään hyvin. Itse laite maksoi 2000 dalasia (noin 40 €) ja siihen päälle latausmaksua aina tarpeen mukaan. Saa nähdä miten pitkään lataus riittää. Youtube kuulemma syö paljon ja jotkut muutkin ohjelmat. Vaan nyt pääsen periaatteessa milloin vain nettiin, myös täällä Tanjissa.

Jatkoa seuraa, talo saa uuden maalin ja vihdoinkin, lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen vesi tulee tontille. Ja uusi terassikeittiö pääsee tehtäväänsä!  LUE LISÄÄ TÄSTÄ!

8. Kotieläimiä ja "kotieläimiä"

Kukko rikotun termiittipesän noutopöydässä.

Tammikuussa matkustan vihdoin Gambiaan ja pääsen viettämään ensimmäisen yön omassa talossa. Kovin on karua vielä. Kalustus on minimaalista ja lähes kaikkea puuttuu. Sähköt on, mutta vettä tulee vain kantamalla. 

Ympäristössä kiekuu kukkoja ihan milloin sattuu yhtään välittämättä siitä, onko aamu vai yö. Kai niihin tottuu. Yön väistyessä rukouskutsu leviää moskeijasta toiseen, muuten on todella hiljaista. Päätieltä omaan pihaan on matkaa lähes kilometri ja kylätiekään ei ole ihan vieressä, joten muualta kuin naapurustosta ei juuri ääniä kantaudu. Pimeän tultua on useimmiten täysin hiljaista, jollei sitten koiralauma innostu kilpahaukuntaan.

Seurallinen kukko ja reipas kananeito

Kookospalmun taimen alla on
hauska ottaa yhdessä hiekkakylpyjä

Valkoinen kukko ja ruskeankirjava kana
viihtyivät hyvin yhdessä.

Pihassa tepastelee valkoinen kukko. Tarkoitus olikin saada jokunen kana, joten kukko on hyvä alku. Kanojakin tulee kunhan löytyvät. Istun pihalla mahonkipuun varjossa, kukko seisoo vieressä koko ajan ja yrittää keskustella. Vastailen parhaani mukaan.

Parin päivän päästä naapurista löytyy nuori kananeito. Kukko vallan innostuu ja pörhistelee miehisyyttään neitokaisen ympärillä. 

Loppujen lopuksi ne osoittautuivat vallan sopuisaksi pariksi. Kukko juoksentelee kassavapellossa ja kuopii maata, kananeito lähtee ohjuksena paikalle kun kukko ilmoittaa löytäneensä jotain. Todellisena herrasmiehenä kukko siirtyy etsimään uusia apajia kun on ensin tarjonnut löydöksensä kanalle. 

Siellä ne sitten mennä rymyävät pitkin peltoa ja välillä kaivavat itselleen pölyävän hiekkakylvyn. Lopulta ne kyyhöttävät kaivamassaan poterossa kookospalmun taimen alla kylki kyljessä. 

Hätätilakanakoppi rakentui muutamasta betoniharkosta,
laudankappaleista, pahvista, tynnyristä
ja vanhoista haalareista.

Kana vaikuttaa aluksi tosi aralta, mutta mitä kauemmin tätä yhteiseloa kestää sitä rohkeampi siitä kehkeytyy. 

Onneksi compoundin koiraneito Whisky on aiemmin tottunut kanoihin eikä jahtaa tai uhkaile niitä. Kana tunkee väkisin Whiskyn ruokakupille. Toisinaan Whisky joutuu näyttämään vähän hampaita, mutta kana siitä vähät välittää, ottaa pari sivuaskelta ja taas on nokka samassa astiassa.

Munia alkaa tulla

Kananeitonen oli myyjän mukaan viittä vaille valmis ensimmäiseen munintaansa, ja niinhän siinä sitten kävikin. Se alkoi etsiä pesäpaikkaa muurin  vierustalta  

roskalaatikoiden takaa.

Gambialaiskana ei turhia nirsoile.
Vaatimatonkin pesä kelpaa.

Koska pikku kanala oli vasta suunnitteluvaiheessa kana joutui tyytymään sekalaisesta jätetavarasta tehtyyn kyhäelmään. No lopulta se asettui sinne ja minä työnsin perään kourallisen kuivuneita mangopuun lehtiä. Ne kelpasivat ja pesä alkoi rakentua. Ikinä en ole nähnyt yhtä surkeaa kyhäelmää, mutta pian siellä oli jo useita munia ja kana alkoi harjoitella hautomista. Oli aluksi puolilta päivin siellä iltaneljään, sitten tuli ulos ja otti hiekkakylpyjä. 

Munia tuli kaikkiaan yhdeksän, ennen kuin kana ryhtyi tosissaan hautomaan. 

Kukko turhautuu

Kun kanasta ei ollutkaan enää seuraa kukko alkoi turhautua ja lensi muurin yli etsimään seuraa naapurista. Missä lie ollut, mutta niin vain routa porsaan (lue: kukon) ajoi kuitenkin aina yöksi kotiin. 

Tottahan olen lukenut että kukko tarvitsee lauman, 4-6 kanaa, joten yksi on liian vähän. Tulossa onkin kaksi uutta kananeitoa. Kukko pääsee taas toteuttamaan tehtäväänsä.

Olen lukenut ja nähnyt kuviakin, kuinka kana on seuranhaluinen ja ihmisiin leimautuva eläin. Tulee jopa syliin ja antaa paijata. Nämä gambialaiskanat tuskin ihan niin kesyiksi osoittautuvat, mutta kovasti kyllä kulkevat perässä ja juttelevat, tulevat lähelle ja odottavat ruokaa. Olen yrittänyt keskustella kovasti niiden kanssa että tottuisivat, mutta viime kädessä kyllä väistyvät ja juoksevat pakoon. Ei taida olla sylikanoiksi näistä.

Taistelu termiittejä vastaan

 

Omaan pihaan oli syntynyt
 termiittikeon alku.

Naapuritontin termiittikeko

Muutakin eläinkuntaa on tontille ilmestynyt. Termiitit ovat perustamassa omaa taloaan ihan siihen etupihalle, mutta ne on kyllä saatava hävitettyä äkkiä. 

Gambiassa on monen lajin termiittejä ja kuvittelisin, että ne ovat etenkin näissä kyläolosuhteissa todellinen ongelma. Pienen linnoituksen kokoisia kekoja näkyy siellä täällä ja oletan, että niissä on valtaisat käytävät maan alla. Ilmeisesti niistä on myös hyötyä,  koska käytävät kuljettavat vettä maan sisässä. Vai lieneekö niin. En tiedä varmasti. Suomalaisystävä kertoo jatkuvasta taistelusta termiittejä vastaan. Vaikka puuta käsittelisi miten, termiitit voittavat. Puutahan ei kovin paljon rakentamisessa käytetäkään, koska taloista tulisi aika lyhytikäisiä.

Hiekkavanoja mangopuun rungolla.

Myös mangopuun rungolla kiipeilee pitkiä hiekkavanoja. Niitä rakentavat keltaiset muurahaiset, jotka nekin osoittautuvat termiiteiksi. 

Suuria käytäviä maan sisässä

Termiittien talohanke joutui vastatuuleen, kun koko keon alku sai kyytiä. Rakennelma alkoi jo olla aika kova ja vaati kunnon lapiotyötä. Keon alta paljastui monta suurta syvälle maahan ulottuvaa onkaloa. Pesän kuningatar elää siellä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Keon alta paljastui suuria onkaloita.

Syvältä maan alta nousi munia ja nuoria termiittejä.

Kun maata kaivettiin, pesän pohjalta alkoi paljastua valkoisia munia ja nuoria valkoisia termiittejä. Itse työväki kuhisi hurjana murentuneen pesän raunioilla. Pesän pohjalta, maanpinnan alapuolelta tuli runsas kottikärryllinen pehmeää hiekkaa seassa niitä valkoisia munia ja pieniä termiitinalkuja. Kuningatar ei osunut silmiin. Koska kuningatarta ei löytynyt on mahdollista, että rakentaminen alkaa heti uudelleen. 

Tuhotyötä täydennettiin ns. garage oililla, jota kaadettiin aukkoihin ja pesän pohjalle. Ei ole kyllä luontoystävällistä, ei. Pesässä poltettiin vielä kuivia lehtiä ja puuta, mikä toivottavasti tappaa yhdyskunnan eikä pesä ala rakentua uudelleen. Täytyy sanoa, että sitkeitä ovat. Parin tunnin nuotion polttamisen jäljiltä olivat yhä hengissä ja rakensivat pesää uudelleen. Ehkäpä on niin, että kaivuuhommaan on ryhdyttävä uudelleen, tällä kertaa syvemmälti ja laajemmalta alueelta. 

Loppujen lopuksi termiitit kuitenkin luovuttivat, rakentaminen loppui eikä elämää enää näkynyt onkaloissa.

Seuraavaksi sitten odotetaan kananpoikasten syntymää ja tutustutaan uusiin kanoihin. Kaikenlaista muutakin tapahtuu. Pääset sinne TÄSTÄ.

Jos haluat päästä koko tarinan alkuun klikkaa TÄSTÄ.