10. Maali saa aikaan ihmeitä ja vesi tekee onnelliseksi

Maalaus on valmis. 

Talo on jo odotellut maalia pitkään, niinpä ryhdyimme ystäväni Tarjan kanssa maalaustalkoisiin. Kontissa tuli Suomesta yksi kunnon tela ja pari hyvää pensseliä. Maalikaupasta ostin lisäksi pari erikokoista halpaa pensseliä ja yhden pikkuisen telan. Ne kiinalaiset pensselit tosin pudottelevat karvojaan melkein heti, vaan eivät ne paljon mitään maksakaan. Suomesta tuodut pensselit kestävät kaikenlaista työtä ja puhdistusta eivätkä ole moksiskaan käytöstä.

Vesiohenteista maalia myydään kymmenen litran ja kolmen litran päniköissä. Myös pienempiä löytyy, mutta talon maalauksessa tarvitaan yksi iso pänikkä. Värejäkin on jonkin verran valittavissa. Ostan kymmenen litran lämpimän vaaleanpunaisen ja vaalentamista varten kolmen litran valkoisen pänikän. Teen pieniä koemaalauksia etuseinään erilaisilla sekoitussuhteilla ja katselen tuloksia erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Ihme kyllä sekoittamaton väri osoittautuu ihan hyväksi väriksi, se on lähinnä sellainen pehmeä puuteri, luulisin. Väri hiukan vaihtelee vuorokauden ajan mukana.

Siitä se syntyy.

Putsausta ja rapsuttelua

Ensin on kuitenkin rapsuteltava lisää Siellä täällä on laastimöykkyjä, jotka on helppo taltalla rapsaista pois. Isompi homma on reikätiileissä. Niissä ylimääräinen laasti on jämähtänyt kivikovaksi, eikä kaikkia möykkyjä saa pois edes taltalla ja vasaralla. No, täytyy vaan ummistaa silmät.

Muuten seinien maalaaminen sujuu kuin tanssi. Tarja tekee tarkan työn ikkunoiden reunoissa ja minä levitän telalla ronskisti väriä. Nyt ei paljon ohennella, ettei tarvitse maalata kuin kerran.

Ihailemme vähän väliä kättemme jälkeä. Onpa kaunista! Seinien yläosat viimeistellään tynnyrin päällä seisten ja lopulta urakka on ohi.

Seuraavana päivänä maalaan pikkutelalla koko kylpyhuoneen, kunhan sielläkin rapsuttelut on tehty. Ja kun sotkut on siivottu, niin kaikki näyttää tosi somalta. Öljymaalin haju on tosin hirveä ja tuuletin on pidettävä koko yön päällä karkottamassa kamalaa katkua.

Terassia on slammattu ja seinän viereen alkaa syntyä työtaso.
Seinällä ohjeet laatoittajalle.

Terassi saa pöytätason, slammauksen ja laatoituksen ja kohta se on valmis.

Betonista ja betoniharkoista valmistuu terassille myös työtaso, joka laatoitetaan. Vaaleanpunaisen seinän kaveriksi valitsin vihreävalkoisia ja täysvalkoisia laattoja. Väriyhdistelmä, jota Suomen pohjoismaiseen tyyliin tuskin valitsisin, mutta täällä joka paikkaan tekee mieli laittaa väriä.

Terassin lattia jää tässä vaiheessa ilman laattoja. Jostain täytyy tinkiä.

Kirjoitan seinään hiilellä ohjeet laatoituksesta, koska olen ehkä jo matkalla Suomeen kun laatoitusta tehdään. Jännittävä nähdä meneekö kaikki oikein.

Ja menihän se! Pientä täydennysmaalausta täytyy tehdä kun taas palaan Gambiaan, mutta kaikki välttämätön on nyt tehty.

Terassin työtaso on valmis ja tiskipöytä asennettu paikoilleen.
Viemäriputki on lattian alla ja se vie tiskivedet banaaneille.

Oikulliset kanat

Koko terassin rakentamisen ajan toinen uusista kanoista (sai nimen Viiru) on sinnikkäästi muninut terassin nurkalle muurin viereen, vaikka työväkeä on touhunnut aivan vieressä. Kun kymmenen munaa oli kasassa, se aloitti hautomisen. Onneksi työt valmistuvat eikä kukaan tallonut munia,  joten Viiru pääsi lopulta rauhassa keskittymään hautomiseen.

Viiru aloitti hautomisen siellä rojun seassa.
Yksi muna pilkottaa kanan alta.

Omatekoinen kanala viehätti aluksi enemmän kyyhkysiä
ja kaikenlaisia pikkulintuja, mutta lopulta toinen uusista
kanoista hyväksyi hänelle tarjotun yksiön.

Kun toinenkin kana (hän sai nimen Pirjo) alkoi  kiihkeästi etsiä pesäpaikkaa, se toimitettiin porukalla ja pikkupakolla kanalan verhojen suojaan. Vasta kun kukko saatiin houkuteltua suostuttelijaksi, Pirjo lopulta hyväksyi tarjotun pesäpaikan ja jäi kaakattamaan verhojen taakse. En ymmärrä mikä ihmeen vika siinä oli. Ilmeisesti liian siisti.

Vettä vaan luvataan mutta mitään ei tapahdu

Vesiliittymä oli maksettu Naweciin jo lokakuussa. Nawecista oli luvattu suurella varmuudella miehet tammikuun alussa tekemään työ. No eipä tullut vettä tontille tammikuussa, eikä tullut helmikuussa. Paikallinen asioita hoitava ystäväni soitteli sinne kun mitään ei ruvennut tapahtumaan sillä seurauksella, että alkoivat lyödä luurin korvaan kun kuulivat kuka soittaa ja mistä.

Ei auttanut kuin lähettää lähetystö asialle. Ehkä eivät menneet ihan tyhjin käsin, koska vihdoinkin asia tuli kuulluksi ja reilun viikon päästä alkoi tapahtua.

Nawecilla on selvästi liikaa tilauksia ja liian vähän tekijöitä. Eivät pysty pitämään kiinni puolen vuoden määräajoista. Jokainen, jolle hitaasta toiminnasta valiteltiin, pahoitteli kyllä kovasti ja kertoi miten hirveästi tilauksia on. Ei sitä silloin ehdi.

Vesiputken asennus saattaa kohta toteutua.

Nawekin pojat tulevat

Olin jo niin kertakaikkisen turhautunut, että en uskonut yhtään lupausta enää. Vaan kuinka ollakaan, yhtenä kauniina aamuna ilmestyy lauma nuoria miehiä, jotka alkavat kaivaa tien suunnasta ojaa tontille.

... ja sitten vettä alkaa tulla

Ja niin siinä sitten käy, että vesijohto ja ulkohana on kohta asennettu. Jokin tarpeellinen osa on kuitenkin jäänyt puuttumaan ja sitä sitten odotellaan jokunen tunti. Kahvia ja teetä kuluu ja parikin rukouskutsua ehtii mennä ohi. Vaan lopulta kiitos ja kumarrus, puuttunut osa ilmaantuu paikalle ja väkimääräkin samalla lisääntyy.

Vihdoin vesi virtaa hanasta, vaikka en melkein uskonut sitä todeksi. Työntekijätkin olivat kiitollisia pienestä bonuksesta. Ei täällä muuten hommat hoidu vaikka mitä tekisi.

Siinä se nyt on: vesi tulee tontille.

Mikä ilo ja onni. Jos ei koskaan ole ollut kuukausitolkulla kantoveden varassa, ei varmaan tajua, miten valtava asia veden tulo on. Se ratkaisee niin monta ongelmaa ja vähentää hirveästi työmäärää alkaen nuorten istutettujen puiden päivittäisestä kastelemisesta.

Kylpyhuoneessa oli siihen asti elettävä ämpärisuihkun kanssa. Mutta sehän on arkipäivää täällä. Se, että vesi tulee suihkusta on suurta ylellisyyttä. Lämmin vesi - uskaltaakohan siitä edes haaveilla. Jonkinlainen valmius kylpyhuoneessa tosin on.

Putkimiehen vuoro

Pihassa olevalla hanalla pärjää jo paremmin kuin kantovedellä, mutta vielä tarvitaan putkimies, joka hoitaa veden myös kylpyhuoneeseen ja terassikeittiöön. 

Putkimies kainaloita myöten virtaavassa vedessä.

Siinäkin riitti kaivamista ja ties mitä hommaa koko päiväksi. Valmiudet ovat olemassa kylpyhuoneeseen, pitää vain löytää missä ne ovat. 

Vesipaikasta tulee siisti, kun se laatoitetaan.

Sieltä jostain ne putket lopulta löytyivät. Sulkuhana taloon oli sijoitettu eteiskäytävän päätyyn, jossa se jäi jääkaapin ja uuden hyllykön taakse. Minusta luontevin paikka sille olisi kylpyhuoneessa. No nyt vain on suostuteltava hyllykkö tavaroineen pois tieltä aina kun sulkuhanaa joutuu käyttämään. Toivottavasti ei kovin usein.

Kun Nawecin putki ja talon oma putki yhdistettiin, ei veden tuloa katkaistu, en tiedä miksi. Niinpä vettä alkoi tulla täydellä paineella kun putkimies avasi Nawekin putken. Putkimies kuitenkin taisteli liitoksen kiinni siellä virtaavan veden alla aivan kuin  kyse olisi ollut jokapäiväisestä toimenpiteestä. Ehkä se olikin.

Ja sitten vielä vesi
terassikeittiöön

Putkimies ei lörpötellyt turhia ja teki työnsä ammattimaisesti ja järkevästi. Ei mitään valittamista. 

Oli varmasti hikistä hommaa kaivaa putkelle reitti vesipisteeltä terassikeittiöön. Onneksi täällä ei tarvitse ajatella maan routimista eikä veden jäätymistä. Sinne vain putkelle pieni oja  maan alle sen verran että kunnolla peittyy ja siinä se. 

Mangopuun kanto vaati melkoista kaivamista.

Kantoa kaivetaan, puita kaadetaan

Oma tie kylätieltä  on aidattu, mutta porttia siinä ei vielä ole. Pihatie on vielä täysin tasoittamaton ja täynnä pienempiä ja suurempia kuoppia.

Yksi isohko mangopuu tieltä oli kaadettu jo aiemmin, mutta sen kanto oli jäljellä. Se oli saatava pois. Lisäksi tiellä oli kaksi vanhaa appelsiinipuuta, jotka ikävä kyllä oli kaadettava, muuten ei pihaan olisi päässyt autolla.

Naapurista löytyi urakasta kiinnostunutta porukkaa. Mangon kannon kaivamiseen kului useammalta nuorelta mieheltä koko päivä, sillä kanto oli valtavan suuri ja kuopasta tuli syvä.

Appelsiinipuiden kaataminen, pilkkominen ja kantojen kaivaminen vei aikaa toisen päivän. Pojat saivat siitä kuitenkin ihan hyvän palkkion.  Sen verran säälitti se hikinen urakka.

Pihatien elämää

Pihatielle saattaa ilmestyä joskus isompikin
joukko. Tämä porukka tuli rummutuksen
saattelemana keräämään rahaa. Olivat voittaneet
paikallisen jalkapallocupin ja illalla piti saada
juhlat aikaan. Rahaa kerättiin kulkemalla
talosta taloon.

Naapuruston lapset kulkevat päivittäin joukolla pihatietä pitkin.
He käyvät katsomassa löytyisikö portin pielestä tyhjiä
pulloja, metalliromua tai kukaties jotain muuta,
jota voi myydä kalatorilla. Tai sitten on vain hauska
käydä hyppimässä portin pielessä olevassa hiekkakasassa.

Vuohet ovat päivittäisiä vakiovieraita.
Pihatien kuoppiin kerääntyy kaikenlaista;
kuivia lehtiä, tuoreita oksia, pahvia ja ties mitä.
Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.








Jos haluat päästä koko tarinan alkuun 
pääset sinne TÄSTÄ.

Jos ei vuohia, niin sitten ainakin lampaita.
Lammaslaumat kulkevat pitkin kylää
ja etsivät syötävää. Joskus jostain löytyy tuorettakin ruokaa.
Yöksi mennään sitten kotiin.   

Oma pihatie on jatkuva tapahtumien näyttämö; vuohia ja lampaita käy päivittäin. Kävipä kerran omalta pihaltaan seikkailulle lähtenyt aasi pitkä pitkä naru perässään. Hävisi ennen kuin ehdin hakea kameran.

Lapset kiertelevät kylällä ja tutkivat joka paikan. Naapurit tulevat pyytämään vettä, kun selviää että talossa on vesihana.

Jatkoa seuraa LUVUSSA 11.