7. Tutustutaan puutarhakasveihin

Kassava.

Heinäkuussa sadekausi toden teolla alkoi

Sadetta saattaa tulla illasta aamuun, välillä myös päivällä. Se tarkoittaa sitä, että myös maata muokataan ja kasveja istutetaan.

Sadekauden alku on tehnyt palveluksen tärvellyille puun taimille. Ne työntävät uutta lehteä ja ovat näköjään kovasti tuuhettuneet.

Omalla tontillanikin on muokattu maata ja tehty vaot, joihin on istutettu kassavan varren kappaleita. Ne alkavat työntää juuria ja sitä myöten kasvattaa vartta ja lehtiä. Mahdollisesti sinne kylvetään myös jotain muutakin hyötykasvia. Puitahan sinne on istutettu jo useampia, mutta kassavasta saa mukuloita paitsi omaan käyttöön myös myyntiin, kunhan kasvavat. Ihan hyvä juttu, että muuten tyhjillään oleva tontti on ystäväni hyötykäytössä siihen asti kun taas pääsen rakentamaan sinne lisää.

Kassava on pensas, joka kasvaa 3-5 metriä korkeaksi ja muodostaa suuria pitkulaisia mukuloita maan alle. Gambiassa kassavaa viljellään vähän kaikkialla, koska sen istuttaminen ja kasvattaminen on yksinkertaista eikä se vaadi kovin suurta huolenpitoa.

Kassava viheriöi. Välissä myös
kookospalmun taimi.

Kassava on ruokaturvakasvi, 

se selviää vähällä vedellä kuivanakin aikana

Kassavan toinen nimi on maniokki ja mukuloista voi valmistaa myös jauhoa. Siitä käytetään nimeä tapioka.

Kassavaa kutsutaan ruokaturvakasviksi, koska se selviää vähällä vedellä, mikä on tietysti tärkeää Gambian kuivina talvikausina.

Paitsi juurimukulat myös lehdet voidaan käyttää ravinnoksi. Kasvi sisältää runsaasti tärkkelystä, hiilihydraatteja, kalsiumia, proteiinia ja useita vitamiineja ja mineraaleja.

Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/06/keniassa-kasvatetaan-kuivuutta-kestavaa-kassavaa

Kassavan juurimukula on myrkyllinen; se sisältää sinihappoa, mutta kypsentäminen poistaa myrkyn. Mahtaakohan mukuloiden käsitteleminen tehdä kädet myrkyllisiksi, entä jos käsistä siirtyy myrkkyä suuhun? En ole mistään lukenut tällaista tietoa.

Tiinan pihan kukkaloistoa.

Mitähän kaikkea 

täällä voi 

kasvattaa

Viime maaliskuussa pääsin tutustumaan kahden suomalaisen pihaan. Toinen kaupunkialueella Fajarassa ja toinen Tanjin naapurikylässä, Batakunkussa. Ystäväni Tarjan puutarha Tanjissa on tietysti tullut tutuksi vuosien mittaan.

Kuvataiteilija Tiina Reunasella on Batakunkussa kaunis puutarha ja talo ja pihalla myös pyöreä vierasmaja. Hänen puutarhassaan kohtasin ensimmäistä kertaa NONI-hedelmän, joka on outo, muhkuraiselta perunalta näyttävä vihreä möykky. Itse hedelmä on kuulemma kitkerä ja siitä tehdään ainakin juomaa. Maistoin Tiinan tekemää Noni-juomaa, jota hän hapattaa näistä hedelmistä isossa purkissa. Taitaa olla jonkinlainen terveyskasvi. Mielenkiintoinen tuttavuus. No ehkä jossain vaiheessa tutustun paremmin tähänkin hedelmään. Lisätietoa Tiinan paikasta:

 https://batakunku.weebly.com/guest-house.html 

Omituinen NONI-hedelmä.

Tiinan vierastalon ikkunaa peittää upea pensas, 
ehkä Golden trumpet.

Cashewpuu ja vielä raa'at hedelmät, 
joiden pohjassa pähkinät kasvavat.  

Kunnioitus heräsi kyseistä pähkinää kohtaan

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on Cashew-pähkinä. Cashew-puita näyttää kasvavan vähän siellä sun täällä. Kunnioitus heräsi kyllä kyseistä pähkinää kohtaan kun näin, millaisen työn takana sen syötävään kuntoon saaminen noissa olosuhteissa on.

Cashewpuun toinen nimi on munuaispuu ja pähkinän sisältävä siemen näyttääkin munuaiselta, kun se on kiinni itse hedelmässä.

Cashew-pähkinöitä hiillostetaan.

Vastapoimitut ja -paahdetut Cashewpähkinät.
Ihana herkku.

Kypsänä oranssinpunertava hedelmä on vähän samanlainen kuin persimoni eli kaki-hedelmä. Hedelmän kuori on saman tyyppinen ja jopa hedelmänlihakin vaikuttaa vähän samanlaiselta. Maku on kuitenkin erilainen. Kypsä cashew-hedelmä tuntuu ensipuraisulta jopa herkulliselta, makealta, mutta heti kohta tunne suussa muuttuu kitkeräksi ja suuta kuivattavaksi. Pakko sylkeä pois. Tiettävästi siitä voi kuitenkin tehdä esim. mehuja ja hilloja.

Hedelmän pohjasta siis kasvaa siemen, jonka kuori on todella kova. Sitä ei oikein saa kotikonstein rikki. Ja siellä sisällä se herkku luuraa, yksi vaivainen cashew-pähkinä, vaikka virallisesti se onkin siemen.

Gambialaisilla on konstinsa. Tarvitaan peltivati, jonka pohjassa on reikiä. Siemenet vatiin ja vati nuotiolle. Pikkuhiljaa siemenet alkavat hiiltyä ja kun niitä on riittävän kauan hiillostettu, kuori on helppo rikkoa ja hiukan paahtunut cashewpähkinä paljastuu. No teollisesti tämäkin homma tapahtuu toisin, eikä vaadi yhtä paljon työtä.

Kuumentaminen on kuitenkin tärkeä vaihe, sillä pähkinä on myrkyllinen, tai pikemminkin kuoren sisällä oleva öljy, joka tällä menetelmällä häviää.

Uskomattoman herkulliset, vastapaahdetut cashew-pähkinät kuuluivat sadekauden matkani aamiaisiin. Se oli melkein parasta mitä siellä söin. Lisänä kypsää mangoa, banaania ja puristettua limemehua.

Mangoa, banaaneja sekä sitruunaa tai limeä - ja siihen päälle 

paahdettuja cashewpähkinöitä. Sadekauden aamiainen.

Mangopuu
tuottaa
valtavasti roskaa

Mangopuita kasvaa kaikkialla. Ne ovat suuria ja peittävät levittäytyessään isoja alueita. Mangopuu antaa suojaa auringolta, koska sillä on hyvin laaja ja tiheä oksisto, jonka alla ei oikein mikään kasva.

Mangolajikkeita on useita, jotkut aivan hyviä ja syötäviä, jotkut taas käyttökelvottomia. Ne suuret mangot, joita olemme tottuneet syömään ovat jalostettuja lajikkeita. Kyseisiä lajeja voi kuulemma ympätä tavalliseen mangopuuhun, jolloin on mahdollista saada hyviä mangoja huonommastakin puusta. Kunhan pääsen taas mangoaikaan Gambiaan, niin yritän tutustua eri lajikkeisiin ja niiden käyttöön. Ja tietysti olisi hauska maistaa oman mangopuun hedelmiä. Ne vain eivät säily talveen asti.

Mango myös roskaa valtavasti. Kun hedelmät kypsyvät, ne putoavat maahan ja alkavat nopeasti mädäntyä, keräävät kärpäsiä ja muita hyönteisiä, ja puun alle kertyvä roska on siivottava pikaisesti pois. Mangojen kypsyminen tapahtuu aika lailla samoihin aikoihin, joten satokausi on melko lyhyt.

Gambiassa on runsaasti erilaisia eksoottisia puita ja etenkin hedelmäpuita. Marjoja siellä ei tietääkseni kasva, ei myöskään omenoita. Ne kaiketi vaativat kylmän kauden, eli oikean talven.

Pieni "talo" vesi- ja sähkömittareita varten on valmis.

Samaan aikaan tontilla taas rakennettiin

Omalla tiellä on nyt muurit molemmin puolin.

Keskeltä tietä on kaadettava vielä kaksi vanhaa appelsiinipuuta.

Ne tuskin edes tuottavat enää hedelmiä.

Tontille pitäisi pian tulla myös sähköt ja vesi. Pieni "Nawec-talo" on valmiina portin pielessä ja nyt odotetaan Nawecin asentajia. Vaikka itse maksu sähkömittarin asentamisesta on maksettu, on mielenkiintoista nähdä, joutuuko hommasta maksamaan vielä jotain ylimääräistä. Se vähän niinkuin tuppaa kuulumaan asiaan. Etenkin kun kyse on ulkomaalaisesta asiakkaasta. Saa nyt sitten nähdä miten asia hoituu.

Tärkeä
appelsiinipuu ja kulkuaukko naapurille

Tien leveyden piti olla 8 metriä. No, nyt se on 7,5 metriä, kun yksi appelsiinipuu olisi jäänyt minun puolelleni, vaikka se kuulemma kuuluikin tontin myyneelle naapurille. Aidan siirrolla se saatiin pysymään naapurin tontilla. No ihan pienistä ei viitsi ruveta nillittämään. Eihän se menetys ollut kuin noin 20 neliömetriä yhteensä. Sovussa on helpompi elää.

Taloon johtava tie on nyt saanut aidan myös toiselle laidalle. Aidassa on pieni kulkuaukko naapurin puolelle, koska naapurin toiletti on vielä tällä tiealueella. Ovat luvanneet tehdä pian uuden omaan pihaansa.

Tiekään ei ole vielä suljettu kokonaan, koska tarvitaan metalliportti ja sellainen jonka haluaisin on vähän kallis, yli 15.000 dalasia eli 250-300 euroa. Itse työ ei ole kovinkaan kallista Gambiassa, mutta joistakin materiaaleista joutuu välillä maksamaan melkein meikäläisittäin.

Itse vietän kesää Suomessa, enkä yhtään tiedä, milloin seuraavan kerran pystyn taas matkustamaan Gambiaan. Siitä huolimatta jatkoa seuraa LUVUSSA 8!

2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä

Betoniharkot kuivumassa.

Ensin tehdään betoniharkot ja ympärysmuuri 

Kylien talot ovat enimmäkseen ympärysmuurien sisällä. Oma tontti aidataan ja sisälle rakennetaan talo ja muut toiminnot. Muuri rakennetaan betoniharkoista,  jotka nekin valmistetaan paikan päällä.

Gambialaisessa kylämaisemassa näkee usein myös ruosteista aaltopeltiä rajaamassa tontteja. Joskus aidat voivat olla muovipressuja tai verkkoja, mutta jos on varaa, niin tontin ympärille rakennetaan muuri tai kenties metalliaita ja oma alue suljetaan portilla. Muureja ja aitauksia on laidasta laitaan, on kevyitä ja raskaita, kauniita ja hurjan näköisiä. Rikottu lasi muurin harjalla pitää ehkä kutsumattomat vieraat tehokkaasti poissa, mutta minussa se aiheuttaa vähän puistatusta.

Tyypillinen näky: lasin- tai metallinsiruja muurin päällä.

Erilainen vaihtoehto: piikkiset köynnökset muurilla.

Tontille ei kannata tuoda mitään irtotavaraa ennen kuin muuri ja portti ovat valmiina. Kaikki lähtee helposti ties kenen kulkijan matkaan, kun kaikelle on tarvetta. Eikä ihan pieni riesa ole myöskään vapaana vaelteleva eläinkunta, joka ahmii suuhunsa kaiken vihreän. Siinä menevät sitten papaijan ja avokadon taimet sekä ihan kaikki muukin vihreä ns. parempiin suihin. Ennen puuntaimien istuttamista on tontti siis saatava suljettua niin etteivät lampaat, lehmät tai vuohet tuhoa jo etukäteen tulevien vuosien satoa.

Omalla tontilla muuri oli tarpeen rakentaa kahdelle sivulle, kahdella muulla sivulla se on jo valmiina.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä

Harkot tehdään paikan päällä hiekasta, sementistä ja vedestä.

Tanjin kylän läpi Coastal roadia pitkin ajaa jatkuva ralli hiekkarekkoja täydessä lastissa etelästä pohjoiseen ja toiseen suuntaan tyhjänä. Laskin joskus, että näitä rekkoja porhalsi ohi jatkuvasti muutaman minuutin välein.  Työmiehet istuskelevat tai makailevat täyden kuorman päällä  kuolemaa uhmaten. Äkkipysäys sysäisi istujan helposti alas.

Tiilimuotti.

Nämä rekat ovat todellinen turvallisuusuhka. Ise asiassa ne ovat 10- tai 12-pyöräisiä kuorma-autoja eikä autojen kunto aina liene lähelläkään meikäläistä tasoa. Pari kertaa talven aikana tällainen täydessä lastissa ajanut hiekkarekka törmäsi kylän keskellä paikalliseen pikkubussiin, gelekeleen. Törmäyksissä kuoli paljon ihmisiä. Muitakin pahoja onnettomuuksia ne ovat aiheuttaneet. Poliisit pysäyttelevät liikennettä vakituisissa tarkastuspisteissä, mutta sekään ei estä hurjastelua.

Omallekin tontille oli tilattava 10-pyöräisen rekallisen kuorma hiekkaa ja rakentamisen edistyessä useampikin. Lisäksi tarvittiin säkeittäin sementtiä. Pohjabetoniin tarvitaan myös punaista kiveä murskeena. Punainen kivi on kalliimpaa kovaa kiveä ja sillä vahvistetaan massaa. Sekoittaminen on raskasta työtä, sillä se tehdään käsin. Käsi-lapio-yhdistelmällä syntyy vähitellen tasainen massa. Massaa lapioidaan ja taputellaan metallimuottiin,  josta valmis harkko kopautetaan ulos kuivumaan. Valmiita harkkoja on kasteltava vielä seuraavana päivänä, etteivät ne halkeilisi.

Meillä Suomessa olisi tietysti käytössä betonimylly. Isommilla työmailla betonimyllyjä varmaan onkin käytössä, mutta näissä olosuhteissa on pärjättävä käsivoimin. Gambiassa vesikin joudutaan usein kantamaan paikalle kanistereissa.

Muurin pohja kaivetaan käsin

Samanlaista lapiotyötä on myös muurin perustuksen teko. Kaivetaan reilun lapion levyinen ja vähintään tiilen syvyinen oja, jonka pohjalle valetaan betonimassaa ja sitten alkaa aidan rakennus. Parin metrin välein tehdään pilari: kaksi harkkoa poikittain, eri suuntiin kerros kerrokselta. Työmaalla kuhisee väkeä; joku sekoittaa laastia, yksi kantaa harkkoja, toinen tuo ämpärillä valmista betonia ja joku rakentaa aitaa.

Lampailla on kukkapenkissä 
kiva suoja auringolta
ja ruokapöytäkin valmiina!

Välillä keitetään vahvaa vihreää teetä, joka makeutetaan hurjalla määrällä sokeria ja juodaan pienestä lasista. Noin desin annos antaa taas voimia jatkaa eteenpäin.

Onneksi on suuri mangopuu, jonka alle voi hetkeksi istahtaa suojaan auringolta.
Tätä vauhtia muuri valmistuu parissa päivässä.

Muuri alkaa kohota.

Oja muuria varten. 

Tyhjällä naapuritontilla on
pieni termiittikeko
mangopuun alla.

Portissa on vasta punainen pohjamaali.

Sitten on aika miettiä muun muassa talon rakentamista. Siitä kerron seuraavassa jutussa 

"3. Ensin  rakennetaan pieni talo"