8. Kotieläimiä ja "kotieläimiä"

Kukko rikotun termiittipesän noutopöydässä.

Tammikuussa matkustan vihdoin Gambiaan ja pääsen viettämään ensimmäisen yön omassa talossa. Kovin on karua vielä. Kalustus on minimaalista ja lähes kaikkea puuttuu. Sähköt on, mutta vettä tulee vain kantamalla. 

Ympäristössä kiekuu kukkoja ihan milloin sattuu yhtään välittämättä siitä, onko aamu vai yö. Kai niihin tottuu. Yön väistyessä rukouskutsu leviää moskeijasta toiseen, muuten on todella hiljaista. Päätieltä omaan pihaan on matkaa lähes kilometri ja kylätiekään ei ole ihan vieressä, joten muualta kuin naapurustosta ei juuri ääniä kantaudu. Pimeän tultua on useimmiten täysin hiljaista, jollei sitten koiralauma innostu kilpahaukuntaan.

Seurallinen kukko ja reipas kananeito

Kookospalmun taimen alla on
hauska ottaa yhdessä hiekkakylpyjä

Valkoinen kukko ja ruskeankirjava kana
viihtyivät hyvin yhdessä.

Pihassa tepastelee valkoinen kukko. Tarkoitus olikin saada jokunen kana, joten kukko on hyvä alku. Kanojakin tulee kunhan löytyvät. Istun pihalla mahonkipuun varjossa, kukko seisoo vieressä koko ajan ja yrittää keskustella. Vastailen parhaani mukaan.

Parin päivän päästä naapurista löytyy nuori kananeito. Kukko vallan innostuu ja pörhistelee miehisyyttään neitokaisen ympärillä. 

Loppujen lopuksi ne osoittautuivat vallan sopuisaksi pariksi. Kukko juoksentelee kassavapellossa ja kuopii maata, kananeito lähtee ohjuksena paikalle kun kukko ilmoittaa löytäneensä jotain. Todellisena herrasmiehenä kukko siirtyy etsimään uusia apajia kun on ensin tarjonnut löydöksensä kanalle. 

Siellä ne sitten mennä rymyävät pitkin peltoa ja välillä kaivavat itselleen pölyävän hiekkakylvyn. Lopulta ne kyyhöttävät kaivamassaan poterossa kookospalmun taimen alla kylki kyljessä. 

Hätätilakanakoppi rakentui muutamasta betoniharkosta,
laudankappaleista, pahvista, tynnyristä
ja vanhoista haalareista.

Kana vaikuttaa aluksi tosi aralta, mutta mitä kauemmin tätä yhteiseloa kestää sitä rohkeampi siitä kehkeytyy. 

Onneksi compoundin koiraneito Whisky on aiemmin tottunut kanoihin eikä jahtaa tai uhkaile niitä. Kana tunkee väkisin Whiskyn ruokakupille. Toisinaan Whisky joutuu näyttämään vähän hampaita, mutta kana siitä vähät välittää, ottaa pari sivuaskelta ja taas on nokka samassa astiassa.

Munia alkaa tulla

Kananeitonen oli myyjän mukaan viittä vaille valmis ensimmäiseen munintaansa, ja niinhän siinä sitten kävikin. Se alkoi etsiä pesäpaikkaa muurin  vierustalta  

roskalaatikoiden takaa.

Gambialaiskana ei turhia nirsoile.
Vaatimatonkin pesä kelpaa.

Koska pikku kanala oli vasta suunnitteluvaiheessa kana joutui tyytymään sekalaisesta jätetavarasta tehtyyn kyhäelmään. No lopulta se asettui sinne ja minä työnsin perään kourallisen kuivuneita mangopuun lehtiä. Ne kelpasivat ja pesä alkoi rakentua. Ikinä en ole nähnyt yhtä surkeaa kyhäelmää, mutta pian siellä oli jo useita munia ja kana alkoi harjoitella hautomista. Oli aluksi puolilta päivin siellä iltaneljään, sitten tuli ulos ja otti hiekkakylpyjä. 

Munia tuli kaikkiaan yhdeksän, ennen kuin kana ryhtyi tosissaan hautomaan. 

Kukko turhautuu

Kun kanasta ei ollutkaan enää seuraa kukko alkoi turhautua ja lensi muurin yli etsimään seuraa naapurista. Missä lie ollut, mutta niin vain routa porsaan (lue: kukon) ajoi kuitenkin aina yöksi kotiin. 

Tottahan olen lukenut että kukko tarvitsee lauman, 4-6 kanaa, joten yksi on liian vähän. Tulossa onkin kaksi uutta kananeitoa. Kukko pääsee taas toteuttamaan tehtäväänsä.

Olen lukenut ja nähnyt kuviakin, kuinka kana on seuranhaluinen ja ihmisiin leimautuva eläin. Tulee jopa syliin ja antaa paijata. Nämä gambialaiskanat tuskin ihan niin kesyiksi osoittautuvat, mutta kovasti kyllä kulkevat perässä ja juttelevat, tulevat lähelle ja odottavat ruokaa. Olen yrittänyt keskustella kovasti niiden kanssa että tottuisivat, mutta viime kädessä kyllä väistyvät ja juoksevat pakoon. Ei taida olla sylikanoiksi näistä.

Taistelu termiittejä vastaan

 

Omaan pihaan oli syntynyt
 termiittikeon alku.

Naapuritontin termiittikeko

Muutakin eläinkuntaa on tontille ilmestynyt. Termiitit ovat perustamassa omaa taloaan ihan siihen etupihalle, mutta ne on kyllä saatava hävitettyä äkkiä. 

Gambiassa on monen lajin termiittejä ja kuvittelisin, että ne ovat etenkin näissä kyläolosuhteissa todellinen ongelma. Pienen linnoituksen kokoisia kekoja näkyy siellä täällä ja oletan, että niissä on valtaisat käytävät maan alla. Ilmeisesti niistä on myös hyötyä,  koska käytävät kuljettavat vettä maan sisässä. Vai lieneekö niin. En tiedä varmasti. Suomalaisystävä kertoo jatkuvasta taistelusta termiittejä vastaan. Vaikka puuta käsittelisi miten, termiitit voittavat. Puutahan ei kovin paljon rakentamisessa käytetäkään, koska taloista tulisi aika lyhytikäisiä.

Hiekkavanoja mangopuun rungolla.

Myös mangopuun rungolla kiipeilee pitkiä hiekkavanoja. Niitä rakentavat keltaiset muurahaiset, jotka nekin osoittautuvat termiiteiksi. 

Suuria käytäviä maan sisässä

Termiittien talohanke joutui vastatuuleen, kun koko keon alku sai kyytiä. Rakennelma alkoi jo olla aika kova ja vaati kunnon lapiotyötä. Keon alta paljastui monta suurta syvälle maahan ulottuvaa onkaloa. Pesän kuningatar elää siellä ja tuottaa jälkeläisiä. 

Keon alta paljastui suuria onkaloita.

Syvältä maan alta nousi munia ja nuoria termiittejä.

Kun maata kaivettiin, pesän pohjalta alkoi paljastua valkoisia munia ja nuoria valkoisia termiittejä. Itse työväki kuhisi hurjana murentuneen pesän raunioilla. Pesän pohjalta, maanpinnan alapuolelta tuli runsas kottikärryllinen pehmeää hiekkaa seassa niitä valkoisia munia ja pieniä termiitinalkuja. Kuningatar ei osunut silmiin. Koska kuningatarta ei löytynyt on mahdollista, että rakentaminen alkaa heti uudelleen. 

Tuhotyötä täydennettiin ns. garage oililla, jota kaadettiin aukkoihin ja pesän pohjalle. Ei ole kyllä luontoystävällistä, ei. Pesässä poltettiin vielä kuivia lehtiä ja puuta, mikä toivottavasti tappaa yhdyskunnan eikä pesä ala rakentua uudelleen. Täytyy sanoa, että sitkeitä ovat. Parin tunnin nuotion polttamisen jäljiltä olivat yhä hengissä ja rakensivat pesää uudelleen. Ehkäpä on niin, että kaivuuhommaan on ryhdyttävä uudelleen, tällä kertaa syvemmälti ja laajemmalta alueelta. 

Loppujen lopuksi termiitit kuitenkin luovuttivat, rakentaminen loppui eikä elämää enää näkynyt onkaloissa.

Seuraavaksi sitten odotetaan kananpoikasten syntymää ja tutustutaan uusiin kanoihin. Kaikenlaista muutakin tapahtuu. Pääset sinne TÄSTÄ.

Jos haluat päästä koko tarinan alkuun klikkaa TÄSTÄ.

2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä

Betoniharkot kuivumassa.

Ensin tehdään betoniharkot ja ympärysmuuri 

Kylien talot ovat enimmäkseen ympärysmuurien sisällä. Oma tontti aidataan ja sisälle rakennetaan talo ja muut toiminnot. Muuri rakennetaan betoniharkoista,  jotka nekin valmistetaan paikan päällä.

Gambialaisessa kylämaisemassa näkee usein myös ruosteista aaltopeltiä rajaamassa tontteja. Joskus aidat voivat olla muovipressuja tai verkkoja, mutta jos on varaa, niin tontin ympärille rakennetaan muuri tai kenties metalliaita ja oma alue suljetaan portilla. Muureja ja aitauksia on laidasta laitaan, on kevyitä ja raskaita, kauniita ja hurjan näköisiä. Rikottu lasi muurin harjalla pitää ehkä kutsumattomat vieraat tehokkaasti poissa, mutta minussa se aiheuttaa vähän puistatusta.

Tyypillinen näky: lasin- tai metallinsiruja muurin päällä.

Erilainen vaihtoehto: piikkiset köynnökset muurilla.

Tontille ei kannata tuoda mitään irtotavaraa ennen kuin muuri ja portti ovat valmiina. Kaikki lähtee helposti ties kenen kulkijan matkaan, kun kaikelle on tarvetta. Eikä ihan pieni riesa ole myöskään vapaana vaelteleva eläinkunta, joka ahmii suuhunsa kaiken vihreän. Siinä menevät sitten papaijan ja avokadon taimet sekä ihan kaikki muukin vihreä ns. parempiin suihin. Ennen puuntaimien istuttamista on tontti siis saatava suljettua niin etteivät lampaat, lehmät tai vuohet tuhoa jo etukäteen tulevien vuosien satoa.

Omalla tontilla muuri oli tarpeen rakentaa kahdelle sivulle, kahdella muulla sivulla se on jo valmiina.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä

Harkot tehdään paikan päällä hiekasta, sementistä ja vedestä.

Tanjin kylän läpi Coastal roadia pitkin ajaa jatkuva ralli hiekkarekkoja täydessä lastissa etelästä pohjoiseen ja toiseen suuntaan tyhjänä. Laskin joskus, että näitä rekkoja porhalsi ohi jatkuvasti muutaman minuutin välein.  Työmiehet istuskelevat tai makailevat täyden kuorman päällä  kuolemaa uhmaten. Äkkipysäys sysäisi istujan helposti alas.

Tiilimuotti.

Nämä rekat ovat todellinen turvallisuusuhka. Ise asiassa ne ovat 10- tai 12-pyöräisiä kuorma-autoja eikä autojen kunto aina liene lähelläkään meikäläistä tasoa. Pari kertaa talven aikana tällainen täydessä lastissa ajanut hiekkarekka törmäsi kylän keskellä paikalliseen pikkubussiin, gelekeleen. Törmäyksissä kuoli paljon ihmisiä. Muitakin pahoja onnettomuuksia ne ovat aiheuttaneet. Poliisit pysäyttelevät liikennettä vakituisissa tarkastuspisteissä, mutta sekään ei estä hurjastelua.

Omallekin tontille oli tilattava 10-pyöräisen rekallisen kuorma hiekkaa ja rakentamisen edistyessä useampikin. Lisäksi tarvittiin säkeittäin sementtiä. Pohjabetoniin tarvitaan myös punaista kiveä murskeena. Punainen kivi on kalliimpaa kovaa kiveä ja sillä vahvistetaan massaa. Sekoittaminen on raskasta työtä, sillä se tehdään käsin. Käsi-lapio-yhdistelmällä syntyy vähitellen tasainen massa. Massaa lapioidaan ja taputellaan metallimuottiin,  josta valmis harkko kopautetaan ulos kuivumaan. Valmiita harkkoja on kasteltava vielä seuraavana päivänä, etteivät ne halkeilisi.

Meillä Suomessa olisi tietysti käytössä betonimylly. Isommilla työmailla betonimyllyjä varmaan onkin käytössä, mutta näissä olosuhteissa on pärjättävä käsivoimin. Gambiassa vesikin joudutaan usein kantamaan paikalle kanistereissa.

Muurin pohja kaivetaan käsin

Samanlaista lapiotyötä on myös muurin perustuksen teko. Kaivetaan reilun lapion levyinen ja vähintään tiilen syvyinen oja, jonka pohjalle valetaan betonimassaa ja sitten alkaa aidan rakennus. Parin metrin välein tehdään pilari: kaksi harkkoa poikittain, eri suuntiin kerros kerrokselta. Työmaalla kuhisee väkeä; joku sekoittaa laastia, yksi kantaa harkkoja, toinen tuo ämpärillä valmista betonia ja joku rakentaa aitaa.

Lampailla on kukkapenkissä 
kiva suoja auringolta
ja ruokapöytäkin valmiina!

Välillä keitetään vahvaa vihreää teetä, joka makeutetaan hurjalla määrällä sokeria ja juodaan pienestä lasista. Noin desin annos antaa taas voimia jatkaa eteenpäin.

Onneksi on suuri mangopuu, jonka alle voi hetkeksi istahtaa suojaan auringolta.
Tätä vauhtia muuri valmistuu parissa päivässä.

Muuri alkaa kohota.

Oja muuria varten. 

Tyhjällä naapuritontilla on
pieni termiittikeko
mangopuun alla.

Portissa on vasta punainen pohjamaali.

Sitten on aika miettiä muun muassa talon rakentamista. Siitä kerron seuraavassa jutussa 

"3. Ensin  rakennetaan pieni talo"