11. Sadekausi alkaa ja mangoja putoilee

Nuoret kukot ja kanasisko viihtyvät lähellä ihmisiä.. Toinen kukkopojista on joutunut tyytymään alhaisempaan asemaan.

Kesä-heinäkuun vaihteessa 2019 Tanjissa odotellaan sateita. Viimeksi satoi edellisvuoden syksyllä. Kaikkialla törröttää ruskeita kasvien rankoja, monet puut pudottelevat lehtiään. 

Maa on kuivaa ja sateiden puutteessa compoundien kaivotkin alkavat tyhjentyä. Kun omassa compoundissa on vesijohto ja naapurin kaivo on tyhjä, on hyvin äkkiä siinä tilanteessa, että portilla on jonoa ja kaikilla suuret astiat mukanaan. Minkäs teet, jos olet kotona, päästät jonon sisään ja pihan vesipisteelle. Kylän kaivolla vesi olisi maksullista, mutta naapurista sitä saa ilmaiseksi. Monelle muutaman dalasinkin maksu voi olla liikaa. 

Laihat pienet lapset raahaavat painavia vesitonkkia kiitollisina. Toisaalta palveluksia tehdään vastavuoroisesti. Naapurista saa sitten jotain muuta apua, kun on tarvis.

Sadepilviä Tanjin yllä

Kesäkuun lopussa yöllä tuuli vihdoin nousee raivoisaksi ja ennen pitkää sade rummuttaa huumaavasti ylläni olevaa peltikattoa.

Aamulla pihan ovat vallanneet suuret lätäköt. Puut ja muut kasvit ovat kadottaneet harmautensa ja ympäristö on raikkaan vihreä. Vesi katoaa vauhdilla rutikuivaan maahan.

Kesän ensimmäinen 

sade on alkanut.

Sateen jälkeen kylätiet muuttuvat liejukoiksi.

Punaiset punkit 

ilmestyvät sateen jälkeen.

Kanojen herkkuhetket

Kanat kuopivat tohkeissaan pihalla, sillä sade tuo esiin kaikenlaisia öttiäisiä. Kiinnostavimpana tulipunaiset mönkijät, jotka näyttävät hiukan karvaisilta hämähäkeiltä, mutta saattavat olla myös jonkin lajin punkkeja. Vaikka olisivatkin punkkeja niin niiden ilmestyminen puutarhaan on hyvä asia, koska ne tuovat mukanaan hyvää onnea, minulle kerrotaan.

Nämä pienet noin sentin mittaiset otukset ilmestyvät ensimmäisen kunnon sateen jälkeen ja siitä tietää sadekauden vihdoin alkaneen. Ne katoavat sitten jonnekin kun kasvit alkavat nousta maasta ja ilmestyvät jälleen seuraavan vuoden sadekauden alussa. Kanat saavat niistä herkkuaterian.

Mangoja tulee, ja tulee, ja tulee...

Naapurin punaiset mangot.

Herkkä punainen mango.

Mangoja roikkuu kaikkialla ja niitä putoilee vähän väliä katoille. Mango on raskas ja kova hedelmä, joten sellaisen putoaminen ohuen aaltopellin päälle saa aikaan vaurioita. Kanalan surkean ohut peltikatto kärsii erityisesti putoilevista mangoista. Hiekka on ystävällisempi alusta.

Kerään aluksi talteen kaikki ehjät mangot. Muutaman päivän päästä niitä joutuu heittämään pois, koska pehmenevät liikaa. Ja koko ajan puista tulee alas lisää. Yhden yön aikana laskin mangoja pudonneen pihaan 54 kappaletta. Ja sama jatkuu päivästä päivään, kunnes puu tyhjenee. Ja sitten kuluu taas vuosi, ennen kuin mangoja tulee uudestaan. Harmillista tuhlausta. Pahimpia asioita on myös se, että mangot pilaantuvat tosi nopeasti, linnut nokkivat ne rikki ja kaikenlaiset kärpäset ja muut eläimet pesiytyvät niihin. Ja kun tulee taas kova sade, niin pilaantuneet mangot muuttuvat inhottavaksi liejuksi ja sotkevat pihan.

Omat mangot muuttuvat oransseiksi kypsyessään.

Paikalliset eivät mangoista suuremmin perusta ja outoa on, ettei tässä mangoparatiisissa kukaan yrittäjä ole ryhtynyt hyödyntämään valtaisaa satoa. En ainakaan ole kuullut. Ongelma tietysti on, että mangot kypsyvät suunnilleen samoihin aikoihin ja kun ne putoavat esim. peltikatolle tai pihalla olevien harkkojen päälle, ne vahingoittuvat ja alkavat nopeasti pilaantua.

Satokausi on myös todella lyhyt. Silti voisi kuvitella kotitekoisen säilötyn mangososeen tai -nektarin tekevän kauppansa. Tosin turisteja on vähän sadekaudella, joten potentiaaliset ostajat ovat ehkä muualla. Ehkä Gambiassa ei myöskään ole sopivia laitteita mangojen käsittelyyn. Senegalissa taas saattaisi olla siihen valmiuksia, mutta siellä taas ei ei kasva mangoja kuten täällä.

Lepakot metelöivät mangopuussa 

Lepakko yöllä Travellers treessä .kuvattuna salamalla

Illalla pimeän tultua kaikenlaiset valot keräävät ympärilleen lentäviä hyönteisiä. Jostain niitä tulee sisälle taloonkin, eikä auta kuin myrkyttää talo, että siellä pystyy nukkumaan. Sen aikaa istun pimeässä terassilla ja kuuntelen, kuinka suuret hedelmälepakot pitävät meteliä mangopuussa.

Kun asuin Tafissa kerrostaloasunnon toisessa kerroksessa, kuulin samanlaista ääntä aivan läheltä. Luulin kissojen tappelevan, mutta meteli olikin lähtöisin kahdesta suuresta lepakosta, jotka iltaisin ilmestyivät parvekkeen edessä kasvavaan Travellers treehin. Lepakoiden ääni on jotain kissojen rääkymisen ja jänisräikän väliltä. Nyt en edes yrittänyt mennä katsomaan niitä, koska oli niin pimeää. Silloin tällöin lentävä varjo häivähti puun edessä. Hedelmälepakot saattavat olla HIVin levittäjiä, joten niistä kannattaa pysyä erossa.

Ensimmäistä kertaa näin tontilla myös kutojalinnun. Se kiskoi kookospalmun lehdestä suikaleita pesäänsä varten. Kutojalinnut saattavat hyvinkin tehdä selvää jälkeä palmun lehdistä, etenkin jos suuri lauma käyttää palmua rakennustarvikevarastonaan.

Kukko katoaa reissuillaan

Kevään aikana kanalaumassa tapahtui suuri kato. Ensinnäkin se ihana kohtelias ja ystävällinen kukko katosi. Sillä oli tapana viettää yöt pihamuurin viereisessä naapurin mangopuussa. Kun kaikki hänen laumansa kanat olivat samaan aikaan ns. pois käytöstä, yksi huolehti untuvikoistaan ja kaksi oli pysyvästi asettunut hautomaan, kukko alkoi etsiä seuraa naapurista. Yleensä se palasi takaisin omaan pihaan, mutta jossain vaiheessa keväällä se ei enää palannutkaan. Sitä etsittiin, mutta kukaan ei enää tiennyt siitä mitään. Villi veikkaus olikin, että se porisi jo jonkun padassa ja pääsi siten ns. parempiin suihin. Kukon katoaminen suretti kyllä aika paljon.

Viiru-kana näyttää sairastumisen jälkeen vähän
sulkasatoiselta. Silti täysin paranemassa.

Pikkutiput sairastuvat ja kuolevat

Pihassa oli jossain vaiheessa kaikkiaan 23 tipua. Seitsemän muutaman viikon vanhempaa ja 16 untuvikkoa emojensa suojeluksessa. Sitten untuvikot alkoivat sairastella yksi toisensa perään. Ne muuttuivat veltoiksi ja apaattisiksi ja osa niistä kuoli. Kaikkein pienimmät kuolivat lopulta jokainen, mutta ensimmäisistä jäi henkiin kolme. Kaksi kukkoa ja yksi kana. Myös yksi vanhemmista kanoista sairastui samalla tavalla ja lopulta kuoli. Jäljellä on siis kaksi alkuperäistä kanaa. Tosin toinen niistä lähti hakemaan seuraa naapurin kukosta ja ilmeisesti teki jonnekin sinne pesän, mutta kävi kuitenkin omassa pihassakin välillä. Nyt se on ollut ainakin viikon päivät kokonaan poissa. Mahdollista on, että se hautoo jossakin. Toivottavasti parin viikon kuluttua etsinnät tuottavat tulosta ja kanaemo poikasineen palaa kotiin. Saa nähdä.

Sopuisa nelikko. Valkoiset ovat entisen valkoisen
kukon ja ensimmäisen mustanruskean kanan
jälkeläisiä. Ruskea Viiru-kana on yksi parantuneista.

Joku sentään selviytyykin 

Kun tulin tänne, yksi kukkopojista oli tosi surkean näköinen. Makasi hiekalla siivet levällään eikä jaksanut liikkua kuin vähän aikaa. Tosin silloinkin yritti näyttää reippaalta, kuten saaliseläimet tekevät. Heikkoutta ei pidä näyttää. Onneksi se kuitenkin söi ja alkoi virkistyä. Nyt se jo juoksee reippaasti muiden mukana ja näyttää parantuneen. Harjoittaa jo jonkinlaista epävireistä kiekumista. Eiköhän siitä kukko vielä tule.

Myös toinen alkuperäisistä emokanoista oli ollut sairaana, mutta parantunut. Se näytti tullessani edelleen surkealta, pyrstösulkia oli kadonnut ja muutenkin sulkapeite näytti rähjäiseltä, mutta niin vaan sekin tuli muutamassa päivässä lähes entiselleen. Nyt se kuitenkin istuu kanalan nurkassa hautomassa muutamaa munaa. Tiedossa on siis taas tipuja.

Yritin suomessa etsiä tietoa kanojen sairauksista, mutta niitä löytyy niin lukuisia, ettei niistä saa selvää. Jotain vitamiinia niille voisi ehkä antaa. Yksi paikallinen selitys oli cashew-pähkinöiden poltto lähistöllä. Siellä täällä pähkinöitä hiillostetaan, mutta samalla kuoren suojista vapautuu myrkyllistä öljyä, joka leviää savun mukana ympäristöön ja voi olla pikkutipuille kohtalokasta. Kukapa tietää.

Hevostaksi on kelpo väline kuoppaisilla kyläteillä

Puukasa hevostaksilla tarvitseville

Kanalan viereen oli kerätty karsitun mangopuun oksia, jotka vietiin tarvitseville polttopuuksi. 

Pihapalmussa korkealla piti varis (tms. lintu, en tiedä mikä, näyttää harakalta, mutta on jopa varista suurempi) huolta poikasistaan.

Jossain vaiheessa yksi poikasista oli pudonnut pihaan, eikä lentokyvyttömänä päässyt takaisin. Niinpä vanhemmat kävivät ruokkimassa sitä pihassa.

Välillä se vietti aikaa polttopuukasan päällä ja eksyi joskus kanalaan, johon Viiru oli asettunut hautomaan. Poishan se piti ajaa ja nostaa lapiolla aidan yli. Vanhemmat protestoivat kovasti, mutta eipä aikaakaan kun se taas seikkaili pihassa.

Polttopuukasa kuitenkin päätyi hevoskyydillä muualle.

Lentokyvytön variksenpoika
pihan puukasassa

Kukkopojat selvittävät kuka on pomo

Ensimmäisen poikueen kukkopojat ja yksi kana ovat olleen kylki kyljessä ja varsin sopuisia. Nyt on kukoilla alkanut näkyä tarve selvittää, kumpi on tämän pikkulauman pomo. Aiemmin sairastellut kukkopoika näyttäisi ottavan pomon paikan. Yrittää kiekua ja ärhentelee toiselle kuin olisi pomo. Toinen näyttääkin tyytyvän osaansa kakkoskukkona. Vaan eipähän näistä kolmesta sisaruksesta vielä laumaa saa. Kanoja pitäisi tulla lisää. Katsotaan miten menee.

Uuden talon piirustukset valmiina

Kohta alkaa uuden talon rakentaminen. Toin piirustukset mukanani Suomesta. Nyt on vuorossa talon paikan ja suuntien määrittäminen. Kun se on tehty on aika tavata mahdollisia rakentajia ja saada kustannusarvio. Siitä varmaan lisää seuraavassa jutussa. Pääset sinne TÄSTÄ