3. Ensin rakennetaan pieni talo

Siihen nurkkaan sen talon pitäisi tulla.

Paikalliset olosuhteet ja muuta mietintää

Ensin tehdään tontin portin pieleen pieni talo, jossa voin asua siihen asti, kunnes on mahdollista rakentaa isompi. Myöhemmin porttitaloa voi käyttää vierasmajana tai miksei myös talonmiehen/vahdin talona. Jos compound jää vallan tyhjilleen, on hyvinkin mahdollista, että se on entistä tyhjempi, kun palaa takaisin. On siis hyvä että joku pitää paikkaa silmällä.

Oma tiealue on vielä kunnostettava ja
aidattava toiselta puolelta.

Pieniä majoja ja taloja rakennetaan varmasti ilman sen kummempia lupia, mutta isompia taloja varten tarvitaan joitain viranomaispapereita ja talon/talojen suunnitelma on oltava mukana. Asia on selvitettävä ennen kuin ryhdyn isompiin hommiin.

Nyt on siis käsissä noin 1300 neliön tontti ja kahdeksan metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä oma tie päätieltä. Itse tontti on muiden tonttien keskellä ja oma yksityinen tiealue johtaa kylätieltä tontille. Sellainen ison väärinpäin olevan L:n mallinen tontti. Tietysti leveä oma tiealuekin aidataan, jolloin sitäkin on mahdollista käyttää istutuksiin.

Koska tarkoitukseni on hyödyntää fengshuiajatuksia rakentamisessa ja toimintojen sijoittelussa, tapaan tutun fengshuiperiaatteita käyttävän arkkitehdin ja hänen kanssaan mietimme, mitä toimintoja tontille olisi kiva saada, mitkä ovat tontin ilmansuunnat ja muut ominaisuudet ja millaista on gambialainen rakentaminen ja sikäläiset tarpeet. Nehän poikkeavat monessa asiassa meikäläisestä rakentamisesta.

Termiittien vuoksi ei käytetä puuta

Termiittien vuoksi rakennusmateriaalina ei kannata käyttää puuta. Talon voi rakentaa samaisista harkoista, joista ympärysmuurikin tehtiin. Muurauksen saa siistiksi slammaamalla sen tasaiseksi molemmin puoli. Maalilla saa sitten haluamansa värin. Paljon näkee myös slammaamattomia taloja, jotka on jätetty sellaisekseen muurauksen jälkeen.

Sisäpuolen lattiat voi jättää betonillekin, mutta usein lattiat laatoitetaan.

Sähkö ja vesi tontille

Sähkö ja vesi hankitaan paikallisen Nawec-yhtiön kautta. Rekisteröinti tilaajaksi on tehtävä Nawecin toimistossa. Porakaivojakin tehdään, mutta koska vesi ja sähkö on mahdollista saada lähdeltä, niin Nawecin kautta veden saan kuitenkin halvemmalla. Toinen asia on sitten Nawecin luotettavuus. Silloin tällöin veden saanti katkeaa ehkä useaksi päiväksi. Jossain jotain on mennyt rikki ja korjaaminen kestää. Silloin on vettä haettava kylän kaivolta saaveilla ja muilla astioilla.

Häiriöttömään sähkön tuloon ei ole myöskään luottamista. Liekö syynä vanhan sähköverkon ylikuormitus vai joku muu ongelma, mutta sähköt katkeilevat hyvin usein. Joskus sähkö on poikki päiväkausia, joskus vain päivän tai yön ja parhaassa tapauksessa vain pari tuntia. Se on niin tavallista, ettei pieniin katkoihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Supermarketeissa käynnistetään välittömästi omat virtalähteet, omat, bensalla toimivat aggregaatit ovat yleisiä ja aurinkopaneeleita näkyy vähän siellä sun täällä. Aurinkosähkö onkin varmasti järkevää, kun aurinko paistaa välillä pilvettömältä taivaalta. Se on varmasti yksi hyvä ratkaisu, jollei muuten niin ainakin varasähkönä. Tämäkin on asia, mihin täytyy tutustua paremmin.

Gambialainen sakokaivo

Sakokaivo työn alla.

Mitään yhtenäistä viemäröintisysteemiä Gambiassa ei ole. Paikallinen käytäntö on rakentaa sakokaivo betonista, mutta koska se ei yleensä ole täysin umpinainen, niin nesteet pääsevät imeytymään maahan ja mitä siitä seuraa? Kuvittelisin että  maa saastuu. Yritän selvittää, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, sillä en haluaisi saastuttaa omaa tonttia. Tämän pikkutalon viereen nyt kuitenkin joudutaan tekemään ihan paikallinen versio, koska kukaan ei tunnu tuntevan muita ratkaisuja, enkä ole vielä itse ehtinyt selvittää niitä.

Yksinkertainen paikallinen wc on reikä sakokaivon kantena olevassa betonissa ja pesuvettä vieressä ämpärissä. Tällaiseen tontin sivustalle rakennettuun toilettiin on voitu rakentaa tiiliseinät, mutta usein näkösuojana on pressu tai esim. aaltopeltilevyt. 

Sisävessat ovat tietysti tavallisia kaupunki- ja kerrostaloalueilla ja varmaan myös uudemmissa compaundeissa. Näin länsimaisena ihmisenä omaan talooni tulee tietysti sisä-wc ja suihku.

Ikkunoihin kalterit ja ovet metallista

Ikkunoissa on yleensä aina jonkinlaiset kalterit  tai metalliluukut.  Kalterit ovat itsestäänselvyys joka paikassa. Köyhässä maassa houkutus varkauksiin on liian suuri, jos mahdollisuus vain annetaan. Moskiittoverkotkin tarvitaan, koska Gambia on malaria-aluetta.

Myös ulko-ovet voi teettää metallista. Materiaalissa on paitsi turvallisuusetu myös termiittikysymys. Vaikka sisäovet ovat usein puuta, on nekin hyvä tehdä kovapuusta ja käsitellä jollain suoja-aineella. Tosin sisäoven virkaa voi toimittaa myös pelkkä verho.

Ikkunoiden kalterit ja ovet teetetään metallista.
Kuvassa Ravintola Fangsoto Tanjissa Coastal Roadin varrella.

Hikoilua vai palelua

Lämmitystä ei juuri tarvita. Kuivalla kaudella talvisaikaan voi iltaisin olla kylmä, jos lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Pieni tulisija oleskelutiloissa tai terassilla olisi silloin aika ihana.

Sadeaikana sekä kesä- ja talvikauden vaihteissa yötkin ovat joskus tukahduttavan hiostavia. Ilmastointi tai tuuletin on silloin tarpeen (toimii jos on sähköä). Olen itse kärsinyt unettomista ja tuskallisen hiostavista öistä mm. loka-marraskuussa, kun sähköt olivat poikki tuntikausia. Ilma ei liiku, hiki valuu eikä mistään ole apua.

Katto tehdään aaltopellistä

Yksinkertainen katto tehdään aaltopellistä ja sitä tukeva runko rakennetaan red timberistä, kovapuusta, jonka pitäisi kestää termiittien hyökkäyksiä. Vaan eihän se aina kestä. Rimoja voi joutua uusimaan. Yhtenä keinona käytetään autokorjaamoiden jäteöljyä (garage oil), jolla puutavara sivellään. Sen pitäisi pitää termiitit loitolla. Melkoista myrkkyä siis ja vaatii varmaan pitkän tuuletuksen ennen kuin tilassa voi asua.


Katto voidaan jättää silleensä ilman alakattoa. Raot eivät ole ongelma, koska seinien slammaaja tukkii kaikki raot katon ja seinien välissä. Jos laitetaan alakatto, tarvitaan uusi rimoitus ja kattolevyt kiinnitetään siihen. Siitä on tietysti se hyöty, että sähköjohdot saa piiloon ala- ja yläkaton väliin ja onhan se siistin näköinen ainakin vähän aikaa. Toisaalta sisäkatto estää jossain määrin katon läpi tulevaa kuumuutta. Hmm. Täytyy miettiä.

Pienen kasvin suuret juuret.

Tuuletus on hyvin tärkeää. Talo ei saa olla umpinainen pullo, muuten sadeaikana kaikki homehtuu. Tavallista onkin nähdä ovien ja ikkunoiden yläpuolella pienet aukot, jotka on tehty reikätiilestä (tietysti niihinkin tarvitaan moskiittoverkot). WC- ja kylpyhuonetilat kannattaa sijoittaa ulkoseinälle, ei koskaan talon keskelle, jotta tila tuulettuu.

Viheliäiset kasvit

Tontilla kasvaa kirkkaanvihreä, nahkealehtinen elinvoimaisen näköinen kasvi, tai siis useita. Ne on kaivettava huolella pois, sillä kasvin juuri on kuin tunkki, se työntää kaiken tieltään, oli kyseessä sitten auto tai vaikka rakennuksen seinä. Kasvin englanninkielistä nimeä en vielä ole saanut selville, paikalliset kutsuvat sitä nimellä Mankanaaso. Olen kuullut, että juuresta keitetään jonkinlaista antibioottia. Mielenkiintoista.

Sitten alkaa pihan ja "porttitalon" suunnittelu...

Siitä seuraavassa tekstissä "4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa".

1. Miksi Gambiaan?

Tanjin paratiisimaista rantaa.

Talon rakentaminen Gambiaan ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii eläkepäivien harrastuksia. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Tässä blogissani kerron paitsi tontti- ja taloprojektistani myös omia tunnelmiani ja kokemuksiani sieltä.

Löysin Gambian jokunen vuosi sitten vieraillessani ystäväni Tarjan luona, joka vietti siellä lomiaan säännöllisesti. Ensimmäinen käyntini oli vuonna 2009. Silloin olin tavallinen turisti, ja vaikka asuin hotellissa, vietin päivät Tarjan tehokkaassa opastuksessa tutustuen Gambian nähtävyyksiin ja elämään. Silloin jäi muistot eksoottisesta, tavattoman köyhästä maasta, auringon lämmöstä, ihanista hiekkarannoista ja ystävällisistä ihmisistä. 

Koirien yhteiseloa rannalla.

Muutaman vuoden päästä taas lähdin Tarjaa tapaamaan, silloin hänellä oli jo oma talo Gambiassa ja asuin hänen luonaan kaukana turistipaikoista, keskellä Tanjin kalastajakylää. 

Päivien mittaan kylän äänimaailma tuli tutuksi:  tihein välein toistuva rukouskutsu kaikuu kaikkialla. Lähikoulusta kuuluu lasten kuorolausuntaa, kukot kiekuvat, kyyhkyset kujertavat ja sirkkojen siritys särkee korvia. Välillä kuuluu kova rämähdys, kun koira hyppää vasten rautaporttia. Ihmisten ääniä, tuntematonta kieltä...

Tanjin rannalla on rauhallista, muutama kävelijä, koiralauma lönkyttelee hissukseen rantaa pitkin tai makailee hiekkaan kaivamissaan kuopissa. Tunnelma on unelias, äänet katoavat meren vaimeaan kohinaan. On helppo kellahtaa rantabaarin patjalle katoksen alle ja välillä käydä kellumassa pehmeän lämpimässä meressä. Ja aika lähes pysähtyy.

Aurinko laskee Tanjin kalasatamassa.

Valmistellaan lounasta rannalla

Jossain vaiheessa tulee mieleen, että pitäisikö tehdä lounasta. Yksinkertainen kysymys, vaan toteutus ei ole ihan yhtä yksinkertainen. Ensin on lähdettävä torille, josta saat jokseenkin kaiken mitä ruuanlaitossa tarvitset. Joudut tosin hakemaan lähes kaiken eri kojuista. Arvostettu lihaisa kala on Butter fish, voikala, jonka myyjä perkaa, poistaa siitä nahan kuin kuoren ja irrottaa fileet.

Voikala on ehkä paras kaikista.

Lisäksi tarvitaan esim. riisiä tai couscousta, pari liemikuutiota, pussillinen tomaattisosetta, perunoita, porkkanoita, chiliä, pieni kaali, sipulia, bataattia, cassavaa... Jos tehdään salaattia, tarvitaan tomaattia ja kurkkua ym. vihanneksia. Aina tulee matkaan myös pienet pullot öljyä ja etikkaa. Mustapippuri myydään paperitötterössä, joka on kuin nekku, samoin monet muutkin mausteet.

No nyt on hankittu tarvikkeet torilta. Aikaa on ehkä kulunut tunnin verran. Matkalla ostetaan vielä hiiliä. Vihannekset pestään ja pilkotaan ja kalat käsitellään halutun kokoisiksi paloiksi. Usein mausteet murskataan suuressa morttelissa ja jumputus kuuluu kauas.

Aineksia ruuanlaittoa varten.

Furno on yksinkertainen "liesi", jossa poltetaan yleensä hiiliä. Päälle laitetaan kasari tai esim. grilliritilä. Hiiliä myydään muovisissa verkkopusseissa.

Kun furno on sytytetty, ruuanlaitto voi alkaa. Liekö nyt jo kulunut parisen tuntia. Kun ruoka on lopulta valmista, se syödään yhteisestä astiasta, joka on kuin iso, metallinen pesuvati.  Vadin pohjalle tulee runsaasti riisiä, pitkään kypsennetty kastike kaadetaan keskelle. Jos on lusikat, niitä käytetään, mutta muuten yleensä syödään sormin, oikealla kädellä.

Lounaan valmisteluun on hyvinkin kulunut kolme neljä tuntia. Nälkähän siinä ehtii tulla ja ruoka maistuu, on tuoretta, puhdasta ja terveellistä.

Jos rannalla sattuu olemaan muitakin kuin omaa väkeä, heillekin tarjotaan ruokaa. Ei ole harvinaista, että vietät aikaasi Tanjin rannalla ja yhtäkkiä eteesi tulee ruokavati. Ole iloinen ja kiitollinen ja syö. Ja jos itselläsi on ruokaa tarjoa myös muille, koska voi olla, että se toinen ei ole saanut ruokaa eilenkään.

Sadeaikana maisema muuttuu

Sadetta odotellaan jo kesäkuussa. Välillä pilvet kasautuvat tummaksi raskaaksi katoksi kaiken ylle, tuuli kuljettaa pilviä ja jokunen salamakin näkyy. Vaan ei, sade antaa odottaa itseään, muutama pisara tulee melkein kuin kiusallaan, mutta äkkiä taivas on taas vaaleiden pilvien peitossa ja teräksenharmaa katto on tiessään. 

Sitten yhtenä yönä heräät tasaiseen kohinaan, vettä tulee taivaan täydeltä ja sitä tulee ja tulee, vielä aamullakin. Vaan jossain vaiheessa aurinko taas pilkottaa pilvien lomasta. Vesi muodostaa syviä lammikoita kuoppaisille kyläteille, muualla rutikuiva maa on jo imaissut veden sisäänsä. Kuluu pari päivää ja maasta alkaa työntyä jotain vihreää, ohuita heinänkorsia. Vielä ei kukaan ilmesty pelloille.

Sitten vettä tuleekin tasaiseen tahtiin. Koko maailma peittyy harmaaseen usvaan. Paikallisten tahtia se ei ihmeemmin näytä haittaavan. Pahimpien kaatosateiden alta ehkä juostaan pois, mutta tavallinen sade ei paljon hetkauta. Naiset kantavat edelleen korejaan ja vatejaan päänsä päällä ja viimeistä tulokasta liinassa selässään. Sandaaleita huuhdotaan kadulle kertyneissä lätäköissä.

Lampailla on vihdoinkin tuoretta ruohoa.

Vuohet ja lampaat ovat liikkeellä. Maasta on alkanut nousta tuoretta vihreää ruohoa kaikkialle. Ja sitä riittää. Aiemmin kuivalla joutomaalla törrötti ruskeiksi kuivuneita kasveja, nyt kaikkialle leviää kirkkaanvihreä ruohikko.

Jossain vaiheessa maisemassa alkaa näkyä väkeä kuokkineen. Maahan syntyy suoria vakoja ja irtoroskat kerätään kasoiksi sivummalle. Paikallinen ymmärtää ehkä logiikan, jolla kukin alueensa valtaa, sillä jollakin on pieni maatilkku, joku perhe taas kyntää muulin vetämän auran avulla ison pellon käyttöönsä.

Kun vettä tulee paljon ja pitkään,
koko ympäristö muuttuu järviksi. Kaikki painanteet ovat veden vallassa, vain korkeammat alueet ovat kulkukelpoisia. Asvaltoidulla maantiellä autot saavat aikaan valtavan sumupilven ympärilleen, joskus huoleton ajaminen voi johtaa onnettomuuksiin, koska vesiliirtovaara on suuri. Autojen ilmastointi on koetuksella ja tuulilasi huurtuu kosteudessa. Yön pimeys ja huonot valot lisäävät vaarallisuutta.

Rantaan laskeutuvat rinteet muuttavat muotoaan. Hiekkaan kovertuu syviä railoja ja niitä pitkin vesi syöksyy mereen. Baobabpuihin alkaa syntyä silmuja.

Sudenkorentoja, perhosia, pörriäisiä...

Äkkiä kaikkialla on tuhansittain sudenkorentoja, ne tunkeutuvat sisään joka raosta, tiputtavat siipensä ja kuolevat. Jonain päivänä kaikkialla on satoja perhosia ja sitten nekin katoavat. Sadekausi tuo mukanaan kaiken maailman pörriäiset, toukat ja ties mitkä mönkijät. Linnuilla on juhla-aika, ruokaa on riittävästi.  Ja lintuja, niitä on ties minkälaisia.

Gambia näyttää sekä kauniita, että vähemmän kauniita puoliaan. Infrastruktuuri on alkeellista, asiat sujuvat milloin mitenkin, mutta lopulta yleensä järjestyvät. Yksin et joudu olemaan koskaan, mikä on suomalaiselle aluksi outoa ja vähän häiritsevää, lopulta siihen tottuu. Yhteisöllisyys on silmiinpistävää; ystäviä autetaan vaikka itsellä on tuskin sen enempää. Eletään päivä kerrallaan, kun huomisesta ei tiedä. Gambia menee ihon alle ja ymmärrys lisääntyy.

Kokemuksia Gambiasta kertyy

Vierailin Gambiassa tapaamassa ystävääni eri vuodenaikoina ja asuin välillä Tarjan talossa keskellä kylää compoundissa, mutta tutustuin myös muunlaiseen asumiseen; vallanvaihdon aikana asuin Tafissa isossa yksityistalossa muurien sisällä, myöhemmin myös kerrostaloasuminen tuli tutuksi samoin kuin Tanjin kylässä olevan ravintolan vierastalo. 

Olin apuna suunnittelemassa ja toteuttamassa pientä ravintolaa Tanjin kalasataman alueelle ja siinä yhteydessä opin paljon siitä, miten Gambiassa rakennetaan. Minulla on myös Gambiassa teini-ikäinen kummityttö, joka pystyy käymään koulua vaatimattoman tukeni turvin.

Kesällä ihailin sadeajan kaikkialle leviävää vihreyttä, talvella nautin keskitalven auringosta ja meren pehmeästä syleilystä, ihailin baobabpuiden lehdettömiä silhuetteja kuun valossa, tutustuin ihmisiin ja yksinkertaiseen elämään Gambiassa, sain ystäviä ja opin vähitellen ymmärtämään myös paikallisia tapoja.

No niin, eihän se tuollaista romantiikkaa tietenkään aina ollut, välillä meinasi hermot mennä. Esimerkiksi silloin, kun sähköt katkesivat tuntikausiksi keskellä yötä ja tuuletin lakkasi toimimasta. Hikoilit siinä hyttysten syötävänä ja mietit, että miksi olet täällä, mikset ole Suomessa viileiden lakanoiden välissä.

Vaan loppujen lopuksi positiiviset asiat nousivat etualalle ja ne negatiiviset unohtuivat. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tässä voisi vaikka hankkia oman tontin ja rakentaa talon, samoin kuin ystäväni Tarja oli tehnyt. Itsekin viettäisin siellä mielelläni vähän pidempiäkin aikoja, nyt kun demokratiakehityksen myötä elämä siellä alkoi tuntua varsin turvalliselta. Ja samalla voisin toteuttaa puutarha-ajatuksiani.

Pohdintaa tontin hankinnasta...

Baobabin (apinanleipäpuu) hedelmät kasvavat.

Ja milloin siellä sitten itse olisi? Varmaan ainakin talvikaudella; niinä viheliäisinä kuukausina, jolloin Suomessa tulee räntää ja muutenkin on märkää, harmaata ja surkeaa. Silloin Gambiassa paistaa aurinko eikä sadetta tule yhtään. 

Sadekausikin on ihana omalla tavallaan. Mangot ja muut hedelmät kypsyvät. Kaikki muuttuu vihreäksi ja reheväksi. Naiset viljelevät puutarhojaan. Pelloilla on myös kaivoja, joista nostetaan vettä kuivalla kaudella. Köyhässä maassa vihanneksilla on merkittävä osuus ravinnossa. 

Talvimökki Gambiassa. Hmmm, ehkä sitä tosiaan voisi ajatella...

Tontti löytyy

Tontin hankinta Gambiasta voi periaatteessa olla yksinkertaista. Ilmoituksia myytävistä paikoista on tien varsilla ja internetissä. Mutta jos haluat tontin jostain syrjemmältä, tieto kulkee ennemminkin kuulopuheena kuin julkisten kanavien kautta.

Huijauksista olen kuullut puheita, mutta en itse tunne tapauksia. Kaupanteko voi myös tyssätä perikunnan riitoihin. On tärkeää olla joku paikallinen luotettava ihminen, joka tuntee asioita ja on mukana hoitamassa niitä. Aivan välttämätöntä se on tietenkin silloin, kun on itse poissa maasta.

Marraskuussa 2017  kohdalle osui kivan tuntuinen tontti vähän etäämpänä kalatorin savun hajusta ja kylän hulinasta.  Meren rantakin on kohtuullisen lähellä.

Kaupat tehtiin kylän Alkalon (tarkoittaa ns. kylän vanhinta) läsnäollessa, nimet pantiin papereihin ja se oli sitten siinä.

Tontti on kooltaan noin 1300 neliötä. Tontin pohjoislaitaa hallitsee valtavan suuri mangopuu eikä siellä sitten juuri muita merkittäviä puita olekaan. Ajatukseni ihanasta hedelmäpuutarhasta olisi mahdollista toteuttaa ilman suuria raivaustöitä.

Suuri mangopuu oikealla, vasemmalla pieni mahonkipuu.

Tontilla on vielä vihreää kasvillisuutta sadekauden jäljiltä.

Ensimmäinen homma on ympärysmuurin rakentaminen, siitä tarkemmin seuraavassa jutussa 
"2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä" ...

TÄÄLTÄ löydät vähän lisätietoa Gambiasta.