13. Ja sitten alkaa Tabaski

Lampaita myynnissä tien varrella.

Tabaski on suuri juhla ja siihen satsataan paljon

,

Id al-Adha, eli Gambiassa nimeltään Tabaski, on yksi vuoden suurimmista muslimien uskonnollisista juhlista. Tabaskina gambialaiset pukeutuvat parhaimpiinsa, naiset ja tytöt laitattavat hiukset kauniisti, perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen ja käyvät moskeijassa rukoilemassa.

Juhlaan kuuluu rituaalinen uhraaminen, jossa lampaita, vuohia ja lehmiä teurastetaan ja lihaa jaetaan läheisille, ystäville ja köyhille. Lapset kiertävät uusissa vaatteissaan pitkin kylää ja saavat hekin kaikenlaisia pieniä lahjoja.

Pikkutytön juhlakampaus

Teoriassa Tabaski kestää muutaman päivän, käytännössä helposti parikin viikkoa. Tabaski vastaa ehkä meikäläistä joulua juhlan suuruudessa. Naiset teettävät ompelijalla itselleen ja lapsilleen uudet juhlapuvut ja varmaan muitakin hankintoja tehdään. Niilläkin miehillä, jotka pukeutuvat normaalisti tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin, on yllään kaftaanit ja niitä käytetään rukouksissa ja juhlissa.

Lampaita teurastetaan sadoittain

Pikkutytötkin saivat uudet juhlamekot.

Tabaskiin valmistautuminen näkyi tienvarsilla myynnissä olevista lukuisista lammaslaumoista. Siellä ne seisoskelivat, kunnes päivien mittaan vähenivät. Yksi jos toinenkin ostaja lähti matkaan lammas mukanaan kunnes Tabaski oli ovella ja kaikki lampaat oli myyty. Lampaita kuljetettiin niin gelekelen katolla kuin aasitaksin kyydissä tai jopa moottoripyörän tarakalla. Lammasraukat, viimeisellä matkallaan kohti teurastusta.

Mutta ei huolta, lammas, joka rukouksen jälkeen 

teurastetaan oikealla tavalla, pääsee seuraavassa elämässään nauttimaan uudesta elämästään ihmisenä. Näin minulle kerrottiin.

Rakentajien Tabaskin vietto kesti ja kesti

Myös rakentajaporukka lähti Senegaliin viettämään Tabaskia. Kertoivat olevansa reilun viikon reissussa ja sitten palaavansa jatkamaan työntekoa, mutta kuinka ollakaan, kului viikko ja kului toinen, rakentajien pomoon ei saatu yhteyttä pitkään aikaan. Ehkä vasta noin kolmen viikon päästä he tulivat Gambiaan ja vihdoin rakentaminen taas jatkui.

Oma huoleni oli suuri, koska kotiinlähtö lähestyi, aikaa oli vajaat kolmisen viikkoa, ja rakennus oli alkutekijöissään. Vakava keskustelu rakentajien kanssa sai työhön vauhtia, ja jotenkin asiassa päästiin melkein siihen johon oli tarkoituskin päästä, mutta ei ihan. Korjattavaakin ilmeni, kun sain kuvia rakennuksen vaiheista.

Sysipimeät yöt ja sähkökatkot

Illan pimeys saapuu lyhyen hämärän jälkeen aivan sysimustana, koska ympäristössä ei ole juuri lainkaan valoja. Omassa compoundissa on ulkovaloja portin pielessä sekä terassikeittiössä. Sitten ykskaks yllättäen kun istut kaikessa rauhassa rentoutumassa terassilla sähköt menevät poikki. Sinua ympäröi täydellinen sysipimeys, ei valon pilkahdustakaan. Jos taivas on pilvetön, tähdet välkkyvät nurinkurisessa asennossa kirkkaina Afrikan yötaivaalla  ja kuun sirppi kelluu selällään siellä tähtien joukossa.

Siivekkäät termiitit hakeutuvat valojen ääreen.

Kun sähköt menevät poikki valot sammuvat, tuulettimet pysähtyvät, jääkaappi-pakastin lakkaa toimimasta, tv sammuu. Mitähän sitä silloin voisi tehdä pienessä alkeellisessa mökissä. Ei ole harvinaista, että painelen nukkumaan jopa yhdeksän aikoihin.

Sähkökatkot voivat kestää kymmenestä minuutista kymmeneen tuntiin, noin keskimäärin. Ikinä et tiedä, miksi ne katkesivat, mikä on ennuste kestosta jne.

Hyönteisshow kylpyhuoneessa

Kun sähköt palaavat, kaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. Tuulettimet alkavat pyöriä, aiemmin palaneet valot syttyvät ja televisio käynnistyy. Sateen jälkeen pimeällä tapahtuu myös jonkinlaisten harsosiipisten parveilu, valot vetävät niitä puoleensa ja pitkäsiipisiä hyönteisiä lentelee kaikkialla. On pakko paeta sisälle.

Iltana muutamana jonkinlainen rako oli jäänyt yhteen pieneen ikkunaan ja eteisen valossa lenteli valtaisa parvi. Äkkiä valo pois eteisestä ja palamaan kylpyhuoneeseen, jolloin parvi siirtyi sinne. Koko kylpyhuone kuhisi näitä lentäviä hyönteisiä. Niiden tehtävä tosin päättyy tähän. Ne etsiytyvät veteen ja kuolevat sinne. Kylpyhuone olikin aamulla kuorrutettu näillä otuksilla. Ei muuta kuin harja käteen, otukset kasaan ja rikkalapiolla pihalle.

Ne näyttävät jonkinlaisilta vaaleanruskeilta toukilta joilla on pitkät läpinäkyvät siivet. Googlettamalla selvisi, että ne ovat termiittejä, jotka parveilevat samaan tapaan kuin muurahaiset. Niitä siipiä nyt on saanut lakaista terassilta aivan kaikkialta harva se aamu. Kanat tosin ovat pitäneet isosta määrästä huolen. Proteiinia, sanoisin.

Kuolleita termiittejä löytyy aamulla kaikkialta.

Täällä pitäisi tottua kaikkeen sadekaudella, mutta se on kyllä välillä haasteellista, kun ei koskaan tiedä minkä otuksen kohtaa ja missä. Näiden siivekkäiden termiittien parveilu kestää pitkään ja ne kerääntyvät aina sateen jälkeen illan pimentyessä valojen ympärille.

Oleanterikiitäjä talon seinällä.

Upeita perhosia

Joitakin tosi hienoja perhosiakin onnistuin kuvaamaan. Suurimman vaikutuksen teki pitkään talon seinällä viihtynyt suuri maastoasuinen hävittäjälentokoneen näköinen perhonen, joka oli ilmeisesti juuri kuoriutunut. Kuivatteli siipiään talon seinällä, sitten siirtyi maahan ja värisytti siipiään kunnes lähti poukkoilevaan lentoon.

Suomesta käsin sain tunnistuksen: kyseessä on Oleanterikiitäjä, jonka siipien väli voi olla toistakymmentä senttiä. Tämä oli ehkä noin kahdeksansenttinen.

Sain ihailla tuota vihreää upeutta pitkään talon vaaleanpunaisella seinällä.

Joku yökkönen terassin lattialla. Mittatikkuna ruokalusikka.

Terassin lattialla osui myös silmiin vaatimattomamman näköinen, mutta kaunis perhonen sekin.
Sen kummempaa tunnistusta en
saanut kuin että on joku yökkönen.

Tabaskin alla ruuhkaa rahtisatamassa

Olin lähettänyt kontissa ison määrän tavaraa jo aivan toukokuun lopulla ja laivan piti olla perillä heinäkuun alkupuolella. No eihän se ollut. Vasta elokuun alkupuolella oli toiveita, että laiva tulisi Banjulin satamaan.

Tabaskin alla (11.8.) Banjulin satamaan syntyi aivan hirmuinen ruuhka, kun kaikki kontit piti saada selvitettyä mahdollisimman pian. Ja kun satama on pieni niin odottamaan joutuu yksi jos toinenkin laiva. Vasta päivää ennen Tabaskia kontti, jossa omat tavarani olivat, tuli perille ja saatiin ulos satamasta. Mikä helpotus. Jos sen tulo olisi mennyt Tabaskin yli, ties kuinka kauan olisi vielä joutunut odottamaan.

Kun oli kotiinlähdön aika

Kontti tuli, mutta rakentajat siis viettivät Tabaskia kolmisen viikkoa Senegalissa. Oma kotiinlähtö läheni ja lopulta kun tulivat takaisin, aikaa oli vain vajaat kolme viikkoa ennen kuin lähdin takaisin Suomeen. Siinä ajassa olisi siis pitänyt ehtiä tehdä koko talon betonityö valmiiksi. Vaikka ahkeria olivatkin, niin eihän ihmeisiin kukaan pysty. Seinät olivat puolivälissä kun lähdin, ikkunoiden ja ovien paikat olin merkinnyt ja seinät ehtivät kohota noin puoleentoista metriin.

Sen jälkeen sitten homma eteni ja tarkoitus oli, että seinät nousisivat harjakorkeuteen, vaikka en paikalla ollutkaan. No nousivathan ne, tai ainakin melkein, mutta samalla unohtuivat katolle vievät portaat. Kun sain kuvan valmiista muurauksesta, oli portaiden paikalla tasainen seinä ja vielä huolella tehdyt poikittaiset raudoitukset. Tulee purkuhommia eteen. Huoneiden väliset seinät oli jätetty liian mataliksi, vain pari metriä korkeiksi. Nekin pitää jatkaa täyteen mittaan.

Nelisenkymmentä kuutiota hiekkaa
kaivettiin käsipelillä.

Uima-altaasta hiekka talon pohjaan

Uima-allas omassa pihassa. Mikä ihana ajatus näillä helteillä. Nimittäin lämmintä riittää, vain yöt ovat yleensä viileämpiä. Nyt kun olen täällä koko alkuvuoden, on lämpöasteita useinkin 36° ja usein ylikin. Epätavallisen helteistä näin talviaikaan.

Suomesta käsin annoin mittoja ja ohjeita uima-altaan kaivamiseksi. Aika iso kuoppa siitä tulikin. 8 x 4 metriä josta puolet kaksi metriä syvää, toinen puoli metrin. Porrastustahan siihen on myös tehtävä, mutta sitä oli vähän vaikea selittää, joten oli tyydyttävä tuollaiseen yleisohjeeseen.

Uima-allaskuoppa syntyi lapiotyönä

Kaivuutyöt hoiti muutama nuori mies. Ihan lapiotyönä. Eipä täällä kaivinkoneita näy missään. Korkeintaan jossain kerrostalotyömaalla, jos sielläkään. Laskin, että hiekkaa tuli yli 40 kuutiota, joten jos yhdessä kuormassa on vaikka 8 kuutiota, niin runsaat viisi hiekkakuormaa säästyi, sillä kaikki se hiekka upposi talon huoneiden pohjan peitoksi ja keskipihaan. Ylimääräistä hiekkaa ei tarvitse tilata kuin betonin tekoa varten.

Hiekka on nyt kärrätty talon pohjaan ja keskellä olevaan pihaan. 

No uima-altaan teko tuskin on ihan halpaa hommaa ja vaatii asiaa tuntevan tekijän, mutta jos saisi betonityön tehtyä ennen sadekautta, niin seuraavalla reissulla voisi sitten teettää laatoitukset ja muut tarpeelliset viritykset.

Harmaavesi suodatetaan puutarhaan

Talon alakertaan tulee kaksi kylpyhuonetta sekä yksi erillinen wc ja lisäksi pyykinpesutila. Ylös terassille on suunnitelmissa myös yksi vierashuone kylpyhuoneineen. WC:n jätevesiä varten tarvitaan tietysti sakokaivo, joka on jo kaivettu muurin viereen varaston ja portin väliin. Sakokaivoon on kuitenkin mielestäni ihan järjetöntä laskea esim. suihkuvesiä, koska puutarhan puut ja pensaat tarvitsevat vettä ympäri vuoden. Suurin osa vuotta on täysin sateetonta, joten täysin kelvollinen vesi menee sakokaivoon sen sijaan, että se hyödyttäisi puutarhassa.

Kiertelin Suomessa rakennusmessuja ja tutustuin erilaisiin suodatusjärjestelmiin, mutta kaikki vaativat melkoisen kalliita investointeja ja suodatinmateriaalia pitää kuitenkin vaihtaa säännöllisin väliajoin.

Keittiön jätevesiputket talon takaseinässä.

Löytyi ihan oma  suodatussysteemi

Sitten sain suomalaiselta ystävältäni tietoa käytännössä toteutetusta harmaaveden suodattamisesta hyvinkin edullisesti. Ei tarvita mitään kalliita laitteita, vaan yksinkertaisesti nämä harmaavedet ohjataan pönttöön, joka on täytetty tietynlaisilla lokeroiduilla, pyöreillä muovi"papiljoteilla" ja sekoitettu pieniksi paloiksi leikatun kangassilpun kanssa. Likainen vesi suodattuu kulkiessaan tämän materiaalin läpi ja on hyvinkin puhdasta tullessaan ulos pöntöstä.

Ystäväni käyttää tällaista suodatusta omassa asuntolaivassaan ja suositteli sitä. Hän tilasi Kiinasta näitä materiaaleja myös minua varten. Kunhan kontti saapuu, niin tätä tavaraa tulee minulle kuution verran. Materiaalia ei juurikaan tarvitse vaihtaa, huuhtominen kerran pari vuodessa riittää.

Talon suihkuvedet ja keittiövedet ohjataan suoraan ulos talon seinästä niin että ne valuvat putkista pönttöön, jossa on kyseinen suodatusmateriaali, ja edelleen puutarhakasveille. Keittiön putket saatiin riittävän ylös, joskaan putkimiehet eivät meinanneet millään suostua laittamaan putkia näin korkealle.

Kunhan kontti tulee perille ja siellä oleva materiaali, pitää ruveta miettimään millainen pönttö niille rakennetaan.

Ilmastointiputket nousevat maan alta makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Viileää ilmaa maan alta

Samaisen ystäväni ehdotuksesta teetin taloon jo perustuksen kaivamisvaiheessa maan alla kulkevat ilmastointiputket, jotka johtavat makuuhuoneeseen, olohuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Tuloilma otetaan talon pohjoispuolelta.

Kontissa on tulossa myös kanavapuhallin, joka tarvittaessa tuo huoneisiin maan alla viilentynyttä ilmaa. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ideat toimivat. Joitakin muitakin ajatuksia on kehitteillä, mutta niistä varmaan myöhemmin.

Koira- ja kanapäivitys

Koiravauva ja keinoemo.

Uusi vahtikoira kasvamassa

Kun tulin Tanjiin ennen vuodenvaihdetta 2020, oli compoundiin ilmestynyt pieni koiranpentu, joka sai nimen Gineo. Hellyyttävä riiviö, joka puri kaikkia ja kaikkea. Onneksi Whisky-tyttö suhtautui kärsivällisesti lapsukaiseen, vaikka välillä katselikin sen näköisenä, että onko tämä riesa nyt pakko kestää.

Pentu oli ilmeisesti viety emoltaan vähän liian aikaisin, koska yksi imettävä laiha narttukoira ilmestyi pihaan portin alitse pian Gineon tulon jälkeen. Gineo taisi myös viettää sen luona pihatiellä hetken aikaa. Toisen kerran emo oli päässyt sisäpihalle asti ja piileskeli rakenteilla olevan talon yhdessä huoneessa.

Vein Gineon sen luokse, mutta eipä emo enää kiinnostanutkaan pentua. Vein myös laihalle emolle ruokaa ja vettä, ja siellä piilossa se vietti yön. Seuraavana päivänä piti ajaa se pois, koska Whisky ei suvainnut tunkeilijaa eikä Gineo enää välittänyt emostaan. Hetken aikaa melkein uskoin, että kohta talossa on kolme koiraa. Vaan ei siinä niin käynytkään.

Koira- ja kanataistelua

Kumpi voittaa.

Pikkuinen urospentu on nyt ehkä reilut pari kuukautta vanha ja kasvaa kovaa vauhtia, on koko ajan nälkäinen ja tappelee ruuasta kanojen kanssa. Kanat kun ovat myös koko ajan ruuan etsinnässä ja saivat kummat tahansa jotain niin Gineo syöksyy heti ruuan kimppuun. Samaa tekevät jotkut kanat.

Muuan nuori kananeitonen on ottanut asiakseen ottaa jatkuvasti erää Gineon kanssa. Välillä juoksevat peräkanaa toinen perässä toinen pakoon ja sitten toisin päin. Välillä kana hyppää Gineon selkään ja yrittää nokkia. Siitä Gineo viis veisaa.

Kaasupullon takaa ilmestyy monenvärisiä tipuja 

Ensimmäinen päivä tässä maailmassa.

Osa kesällä syntyneistä kanoista on jäänyt henkiin. Sekalainen joukko eri-ikäisiä kanoja ja pari kukkoa.

Yksi kaunis mustankirjava kukko on ilmiselvästi isänä vaaleanruskeankirjavan kanaemon poikasille. Osa tipuista on mustia, osa kirjavia ja joku ihan vaaleakin. Jännittäviä värityksiä. Ovat juuri nyt jo parin viikon ikäisiä ja kipittävät hurjana puolustavan emonsa perässä.

Gineo otti kanaemonkin kanssa kunnolla yhteen, seurauksena tukku siipisulkia Gineon suussa, mutta kanaemo ei ollut moksiskaan. Yhteiseloa on opittava, vaikka houkutus takaa-ajoon olisi kuinka suuri.

Nämä poikaset syntyivät terassikeittiön kaasupullon taakse sekalaisen rojun keskelle, mutta niin vaan ovat reippaita tipuja.

Autonrengaspinon takanakin haudotaan

Kaikkein vanhin kana, joka sai nimen Viiru joskus aiemmin, hautoo parhaillaan munia pihavarastossa autonrengaspinon takana. Näistä ei koskaan tiedä minne keksivät asettua. Nyt vaan on pidettävä varaston ovi auki siihen asti kunnes tipuset syntyvät ja siihen on vielä lähes kolme viikkoa.

Kanala ei vieläkään kelpaa. Aitauskin on rakennettu, mutta kunnon ovi puuttuu ja kaikenlainen suoja auringolta. Osa nuorista kanoista viettää jo siellä yönsä, mutta eivät suinkaan kaikki. Yksi kolmen kopla siirtyy joka ilta yön viettoon ulkoportin pielessä olevaan Nawec-taloon, jossa on sähkömittarit ja sekalaista tavaraa, kuten maalipurkkeja. Siellä ne kyyhöttävät ilman ortta kasassa yhdessä nurkassa. Sekin ovi on nyt jatkuvasti auki. Pitäisi käydä kanankoulutuskoulutus, että näiden kanssa pärjäisi.


Jatkoa seuraa seuraavassa: Rakennus- ja rahariesaa

9. Kanalauma lisääntyy ja talossa tapahtuu edistystä

Syntynyt seitsemän poikasta!

Muurin reunustalla cassavat ovat kasvaneet jo kolmimetrisiksi. Piha on yli puolillaan vähän kuivan näköistä cassavaa, mutta niitä ei tarvitse kastella, onneksi. Vettähän ei tontille vielä tule, vaikka koko ajan on luvassa. Mankanasoa kasvaa siellä täällä. Parhaiten näyttävät voivan kookospähkinän ja appelsiinipuun taimet. 

Kuiva talviaika koettelee taimia, sillä ne ovat tässä vaiheessa kantoveden varassa. Kunpa vesijohto tulisi pian. Sateeton kausi tuottaa myös runsaasti pölyä, joka vähitellen peittää kasvien lehdet ja harmaannuttaa ympäristön.

Kun kana lopulta päätti asettautua hautomaan, se olikin kokovuorokautista työtä. Siellä se kökötti eikä välittänyt mistään muusta. Kerran päivässä singahti ulos ja syöksyi hiekkakylpyyn viuhtoen raivokkaasti siipiään ja pöllyttäen hiekkaa ympärilleen. Kukkokin ilahtui: emäntä on tullut takaisin. Vaan eipä se kana paljon kukosta perustanut. Seuraavaksi se syöksyi vesikupille ja minä puolestani syöksyin tarjoamaan sille ruokaa, ennen kuin se taas ehti takaisin pesään.

Kukko sai uudet nuorikot.

Kaksi uutta kanaa

Kukko rukka. Yksinäinen elämä on ankeaa. Vaan lopulta compoundiin tuotiin kaksi uutta nuorta kanaa. 

Hirvitys oli melkoinen, kun minulle selvisi, millä lailla niiden kuljetus hoitui: aamupäivällä lähtivät jaloista sidottuina ja polkupyörän ohjaustangossa roikkuen jostain vähän kaukaisemmasta kylästä matkaan. Makoilivat edelleen sidottuina jossain välietapissa kunnes lopulta iltapäivällä pääsivät uuteen kotiinsa. Ei ihme, että vapauduttuaan toinen kana oli todella nääntynyt eikä meinannut päästä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi kukko vielä halusi näyttää ylemmyyttään hyppimällä voipuneiden kanaraukkojen päälle. 

No, kanat saivat vettä ja ruokaa ja tointuivat siitä, eikä lopulta mitään kummempaa draamaa syntynyt. Kohta kanasiskokset juoksentelivat jo kukon perässä pitkin tonttia ja makoilivat kylki kyljessä hiekkakylvyssä. Ja kukko oli taas ah niin onnellinen asemastaan.

Aina sieltä maasta jotain löytyy.

Pieniä pääsiäistipuja

Ensimmäiset kananpoikaset syntyivät kolmen viikon kuluttua hautomisen alkamisesta. Niitä oli seitsemän ja ne olivat aluksi pääsiäistipun näköisiä vaalean keltaisia höyhenpalleroita, kunnes tulivat ulos kopista ja muuttuivat harmaiksi. Sen se hiekkapöly tekee. 

Nämä kananpojat eivät sitten juoksentele pitkin kyläteitä vaan pysyvät pihassa. Joskus on kyllä melkoinen riesa, kun pihassa käy ties mitä työväkeä eikä portin sulkeminen tule kenenkään mieleen. Sitä joutuu itse koko ajan päivystämään, että portti pysyy kiinni.

Talo kaipaa viimeistelyä

Liskot viihtyvät seinillä

Talossa on paljon tekemistä. Ensimmäinen työ oli asentaa hyttysverkot muutaman ikkunan yläpuolella olevien reikätiilien eteen. Niiden kautta ilma pääsee kulkemaan ja samalla kaikenlaiset ötökät.

Hyttysverkkojen asentamiseen saakka seinillä vieraili vikkeliä liskoja. Nyt ne eivät pääse enää sisään, sillä taloon asennettiin myös sisäkatto. Liskot kipittävät sen sijaan siellä välikatossa. Välillä kuuluu vallan kilpajuoksua.

Tavaraa tulee Suomesta kontissa

Lähetin jo marras-joulukuun vaihteessa merikontissa useamman laatikon kaikenlaista tavaraa talon varustamiseksi. Huonekaluja siellä tosin ei ollut, mutta työkaluista alkaen tekstiileihin ja taloustavaroihin. Myös paljon mekkoja ja sen sellaista etenkin pikkutytöille.

Kontti saapui Banjuliin melkein heti saavuttuani. Tavaraa olikin sitten joka nurkka täynnä ennen kuin sain hankittua astioille yhden kaapin ja koottua kontissa tulleen vaatetelineen.

Asuminen muuttui heti viihtyisämmäksi kun sain pestyä ikkunat, laitettua muutaman verhon, pari kohdevalaisinta, mattoja lattialle, ja siinä samalla siivottua koko huushollin. Kaikenlaista rapsuttelua ja hiomista vielä riittää ja sen jälkeen maalaushommia sekä sisä- että ulkopuolella.

Talo on ulkopuolelta maalattu lasolla, jota levitetään vetisenä seinille ja sen vuoksi roiskeita on kaikkialla, ikkunoissa, ovissa, ristikoissa.... Onneksi  roiskeet saa poistettua sienellä jynssäämällä.

Laatoittajan luovaa kekseliäisyyttä.

Kylpyhuone vie hermot

Kylpyhuone kyllä vaati vähän muutoksia. Etenkin lattian laatoitus näytti varsin luokattomalta ja joka kerta harmitti kun sitä katseli. Lattia oli pakko purkaa ja teettää koko homma uusiksi. Muuten ei hermo olisi kestänyt. Vesi kerääntyi oven eteen lammikoksi ja valui siitä muihin tiloihin. Ns. kaato on ihan muualle kuin lattiakaivon suuntaan. 

Kylpyhuoneen seinät vaativat myös käsittelyä, koska tasoittaminen oli jäänyt puolitiehen ja seinälaattojen saumauskin oli vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin tyytyä vain rapsuttelemaan pahimmat möykyt pois ja maalata seinät. Lattialaatat oli kuitenkin uusittava ja seinälaatoitus siistittävä.

Niin sitten tehtiin.  Laatoitus purettiin, hankin uudet yksiväriset lattiaan soveltuvat laatat ja uusi laattamies hoiti homman. Kun vielä rapsuttelin möykyt seinistä ja vedin telalla luonnonvalkoisen öljymaalin, niin kylpyhuone näytti yllättävän siistiltä. Pieniltä virheiltä saattoi ummistaa silmät, sillä tilanne korjaantui huomattavasti. Vielä puuttuu peili, hyllyt ja naulakot ja sen sellaista.

Terassikeittiö suunnitelmissa

Taloon oli rakennettava vielä terassi, koska sisällä ei ole kuin makuuhuone ja kylpyhuone. Terassille halusin paitsi oleskelutilan myös ruuanlaiton ja tiskauksen. Sijainti mietitytti, sillä talon eteläseinä oli aika looginen paikka, mutta se on auringossa koko päivän.

Mango- tai mahonkipuun alla olisi luonnollinen varjo, mutta kulku olisi portin editse, eikä se tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Niinpä terassi rakennettiin talon jatkeeksi muurin viereen eteläseinustalle. Kuumahan se on tietysti päivällä, mutta tuulettimesta tulee olemaan apua.

Elämä helpottuu. Kotiapu tiskaa puun alla uuden tiskipöydän ääressä.

Metallihylly on tarkkaan mitoitettu.
Nyt pystyy säilyttämään kaikkea tarpeellista.

Aluksi tiskaus tapahtui vadeissa talon seinustalla. Hankalaa hommaa. Sitten metallimies rakensi  tiskipöydän ja samalla kertaa myös jääkaapin viereen hyllykön kapeaan käytävään sisälle.

Ihan hyvät niistä molemmista tuli, kunhan virheet korjattiin. Tiskipöytä oli jonkin ihmeellisen informaatiokatkoksen vuoksi väärän kokoinen ja pikku hyllykkö avautui väärään suuntaan eikä mahtunut sille suunniteltuun tilaan. Näppärä metallimies korjasi tiskipöydän ja käänsi hyllykön suunnan. Ja molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä mustiksi maalattuina. Ensi hämmennyksestä toivuttuani totesin ne ihan hyviksi.

Terassi valmistuu

Terassia varten oli taas tehtävä betoniharkkoja. Tarvittiin siis lisää sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä, nauloja ja harjaterästä.

Terassi tekeillä. Puuseppä työssä.

Pilareita varten piti tehdä erilaisia, neliön muotoisia harkkoja. Tuttu rakentaja teetti harkot ja hoiti kaiken rakennustyön.

Puuseppä teki kattorakenteet ja naulasi aaltopellin paikalleen. Sen jälkeen rakentaja toteutti työtason seinän viereen ja slammasi pilarit ja muurin.

Tiskialtaan jätevesi banaaneille

Minä merkitsin vesijohdon ja viemärin paikan ja putkimies teki työt. Tiskipöydän jätevesi johdetaan terassin lähelle istutettaville banaanipuille.

Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että Gambiassa sadetta tulee vain kesällä. Talvella on täysin kuivaa eikä sada lainkaan. Tuntuu haaskaukselta valuttaa jätekaivoon vettä, jonka voi käyttää kasveille. Muuten niitä olisi tietysti kasteltava kuivana kautena.

Mielenkiintoista nähdä miten ratkaisu tulee toimimaan.

Tiskipöydän vesijohto ja viemäri upotettiin muuriin.
Jätevesi johdettiin putkea pitkin
banaanien tulevaan istutuspaikkaan.

Kana löytää ihan oman pesäpaikan

Uudet kanasiskokset olivat samaan aikaan viettäneet iloisia aikoja kukon seurassa sillä seurauksella, että molemmat alkoivat pian etsiä kiihkeästi pesäpaikkaa.

Kanala oli jo rakennettu, mutta kanat hyljeksivät sitä. Toinen suostui pikku pakolla sinne kukon avustuksella. Toinen juoksenteli ympäriinsä ja yritti tunkea itsensä ties minne.

Tekeillä olevan terassin viereen oli jäänyt tyhjiä sementtisäkkejä ja kun silmä vältti, kana ja kukko mylläsivät yhdessä säkkien seassa ja tunkivat itsensä niiden sisään. Ei auttanut mikään. Kana päätti, että tässä on hänen

Tyhjät sementtisäkit kiehtovat kanoja.
Löytyisikö täältä hyvä pesäpaikka.

pesäpaikkansa ja pyöräytti sinne ensimmäisen munan.

Se siitä sitten, enää ei voi kuin hyväksyä tapahtunut. Sitä oli sitten vähän avustettava saamaan edes pieni suoja siihen terassin nurkalle. Onneksi maaliskuussa ei vielä sada, suojaksi riittivät säkit, muutama lauta ja aaltopellin palanen.

Edes rakentajien työskentely ihan siinä vieressä ei kanaa karkottanut. Munia kertyi nurkkaan kaikkiaan kymmenen ennen kuin se päätti ruveta hautomaan. Jokaista työmiestä oli erikseen varotettava tallomasta pesässä olevia munia.

Nettiyhteys toimii!

Nyt olen myös saanut nettiyhteyden. Africellin bandulo (mokkula) toimii näköjään hyvin. Itse laite maksoi 2000 dalasia (noin 40 €) ja siihen päälle latausmaksua aina tarpeen mukaan. Saa nähdä miten pitkään lataus riittää. Youtube kuulemma syö paljon ja jotkut muutkin ohjelmat. Vaan nyt pääsen periaatteessa milloin vain nettiin, myös täällä Tanjissa.

Jatkoa seuraa, talo saa uuden maalin ja vihdoinkin, lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen vesi tulee tontille. Ja uusi terassikeittiö pääsee tehtäväänsä!  LUE LISÄÄ TÄSTÄ!