9. Kanalauma lisääntyy ja talossa tapahtuu edistystä

Syntynyt seitsemän poikasta!

Muurin reunustalla cassavat ovat kasvaneet jo kolmimetrisiksi. Piha on yli puolillaan vähän kuivan näköistä cassavaa, mutta niitä ei tarvitse kastella, onneksi. Vettähän ei tontille vielä tule, vaikka koko ajan on luvassa. Mankanasoa kasvaa siellä täällä. Parhaiten näyttävät voivan kookospähkinän ja appelsiinipuun taimet. 

Kuiva talviaika koettelee taimia, sillä ne ovat tässä vaiheessa kantoveden varassa. Kunpa vesijohto tulisi pian. Sateeton kausi tuottaa myös runsaasti pölyä, joka vähitellen peittää kasvien lehdet ja harmaannuttaa ympäristön.

Kun kana lopulta päätti asettautua hautomaan, se olikin kokovuorokautista työtä. Siellä se kökötti eikä välittänyt mistään muusta. Kerran päivässä singahti ulos ja syöksyi hiekkakylpyyn viuhtoen raivokkaasti siipiään ja pöllyttäen hiekkaa ympärilleen. Kukkokin ilahtui: emäntä on tullut takaisin. Vaan eipä se kana paljon kukosta perustanut. Seuraavaksi se syöksyi vesikupille ja minä puolestani syöksyin tarjoamaan sille ruokaa, ennen kuin se taas ehti takaisin pesään.

Kukko sai uudet nuorikot.

Kaksi uutta kanaa

Kukko rukka. Yksinäinen elämä on ankeaa. Vaan lopulta compoundiin tuotiin kaksi uutta nuorta kanaa. 

Hirvitys oli melkoinen, kun minulle selvisi, millä lailla niiden kuljetus hoitui: aamupäivällä lähtivät jaloista sidottuina ja polkupyörän ohjaustangossa roikkuen jostain vähän kaukaisemmasta kylästä matkaan. Makoilivat edelleen sidottuina jossain välietapissa kunnes lopulta iltapäivällä pääsivät uuteen kotiinsa. Ei ihme, että vapauduttuaan toinen kana oli todella nääntynyt eikä meinannut päästä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi kukko vielä halusi näyttää ylemmyyttään hyppimällä voipuneiden kanaraukkojen päälle. 

No, kanat saivat vettä ja ruokaa ja tointuivat siitä, eikä lopulta mitään kummempaa draamaa syntynyt. Kohta kanasiskokset juoksentelivat jo kukon perässä pitkin tonttia ja makoilivat kylki kyljessä hiekkakylvyssä. Ja kukko oli taas ah niin onnellinen asemastaan.

Aina sieltä maasta jotain löytyy.

Pieniä pääsiäistipuja

Ensimmäiset kananpoikaset syntyivät kolmen viikon kuluttua hautomisen alkamisesta. Niitä oli seitsemän ja ne olivat aluksi pääsiäistipun näköisiä vaalean keltaisia höyhenpalleroita, kunnes tulivat ulos kopista ja muuttuivat harmaiksi. Sen se hiekkapöly tekee. 

Nämä kananpojat eivät sitten juoksentele pitkin kyläteitä vaan pysyvät pihassa. Joskus on kyllä melkoinen riesa, kun pihassa käy ties mitä työväkeä eikä portin sulkeminen tule kenenkään mieleen. Sitä joutuu itse koko ajan päivystämään, että portti pysyy kiinni.

Talo kaipaa viimeistelyä

Liskot viihtyvät seinillä

Talossa on paljon tekemistä. Ensimmäinen työ oli asentaa hyttysverkot muutaman ikkunan yläpuolella olevien reikätiilien eteen. Niiden kautta ilma pääsee kulkemaan ja samalla kaikenlaiset ötökät.

Hyttysverkkojen asentamiseen saakka seinillä vieraili vikkeliä liskoja. Nyt ne eivät pääse enää sisään, sillä taloon asennettiin myös sisäkatto. Liskot kipittävät sen sijaan siellä välikatossa. Välillä kuuluu vallan kilpajuoksua.

Tavaraa tulee Suomesta kontissa

Lähetin jo marras-joulukuun vaihteessa merikontissa useamman laatikon kaikenlaista tavaraa talon varustamiseksi. Huonekaluja siellä tosin ei ollut, mutta työkaluista alkaen tekstiileihin ja taloustavaroihin. Myös paljon mekkoja ja sen sellaista etenkin pikkutytöille.

Kontti saapui Banjuliin melkein heti saavuttuani. Tavaraa olikin sitten joka nurkka täynnä ennen kuin sain hankittua astioille yhden kaapin ja koottua kontissa tulleen vaatetelineen.

Asuminen muuttui heti viihtyisämmäksi kun sain pestyä ikkunat, laitettua muutaman verhon, pari kohdevalaisinta, mattoja lattialle, ja siinä samalla siivottua koko huushollin. Kaikenlaista rapsuttelua ja hiomista vielä riittää ja sen jälkeen maalaushommia sekä sisä- että ulkopuolella.

Talo on ulkopuolelta maalattu lasolla, jota levitetään vetisenä seinille ja sen vuoksi roiskeita on kaikkialla, ikkunoissa, ovissa, ristikoissa.... Onneksi  roiskeet saa poistettua sienellä jynssäämällä.

Laatoittajan luovaa kekseliäisyyttä.

Kylpyhuone vie hermot

Kylpyhuone kyllä vaati vähän muutoksia. Etenkin lattian laatoitus näytti varsin luokattomalta ja joka kerta harmitti kun sitä katseli. Lattia oli pakko purkaa ja teettää koko homma uusiksi. Muuten ei hermo olisi kestänyt. Vesi kerääntyi oven eteen lammikoksi ja valui siitä muihin tiloihin. Ns. kaato on ihan muualle kuin lattiakaivon suuntaan. 

Kylpyhuoneen seinät vaativat myös käsittelyä, koska tasoittaminen oli jäänyt puolitiehen ja seinälaattojen saumauskin oli vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin tyytyä vain rapsuttelemaan pahimmat möykyt pois ja maalata seinät. Lattialaatat oli kuitenkin uusittava ja seinälaatoitus siistittävä.

Niin sitten tehtiin.  Laatoitus purettiin, hankin uudet yksiväriset lattiaan soveltuvat laatat ja uusi laattamies hoiti homman. Kun vielä rapsuttelin möykyt seinistä ja vedin telalla luonnonvalkoisen öljymaalin, niin kylpyhuone näytti yllättävän siistiltä. Pieniltä virheiltä saattoi ummistaa silmät, sillä tilanne korjaantui huomattavasti. Vielä puuttuu peili, hyllyt ja naulakot ja sen sellaista.

Terassikeittiö suunnitelmissa

Taloon oli rakennettava vielä terassi, koska sisällä ei ole kuin makuuhuone ja kylpyhuone. Terassille halusin paitsi oleskelutilan myös ruuanlaiton ja tiskauksen. Sijainti mietitytti, sillä talon eteläseinä oli aika looginen paikka, mutta se on auringossa koko päivän.

Mango- tai mahonkipuun alla olisi luonnollinen varjo, mutta kulku olisi portin editse, eikä se tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Niinpä terassi rakennettiin talon jatkeeksi muurin viereen eteläseinustalle. Kuumahan se on tietysti päivällä, mutta tuulettimesta tulee olemaan apua.

Elämä helpottuu. Kotiapu tiskaa puun alla uuden tiskipöydän ääressä.

Metallihylly on tarkkaan mitoitettu.
Nyt pystyy säilyttämään kaikkea tarpeellista.

Aluksi tiskaus tapahtui vadeissa talon seinustalla. Hankalaa hommaa. Sitten metallimies rakensi  tiskipöydän ja samalla kertaa myös jääkaapin viereen hyllykön kapeaan käytävään sisälle.

Ihan hyvät niistä molemmista tuli, kunhan virheet korjattiin. Tiskipöytä oli jonkin ihmeellisen informaatiokatkoksen vuoksi väärän kokoinen ja pikku hyllykkö avautui väärään suuntaan eikä mahtunut sille suunniteltuun tilaan. Näppärä metallimies korjasi tiskipöydän ja käänsi hyllykön suunnan. Ja molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä mustiksi maalattuina. Ensi hämmennyksestä toivuttuani totesin ne ihan hyviksi.

Terassi valmistuu

Terassia varten oli taas tehtävä betoniharkkoja. Tarvittiin siis lisää sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä, nauloja ja harjaterästä.

Terassi tekeillä. Puuseppä työssä.

Pilareita varten piti tehdä erilaisia, neliön muotoisia harkkoja. Tuttu rakentaja teetti harkot ja hoiti kaiken rakennustyön.

Puuseppä teki kattorakenteet ja naulasi aaltopellin paikalleen. Sen jälkeen rakentaja toteutti työtason seinän viereen ja slammasi pilarit ja muurin.

Tiskialtaan jätevesi banaaneille

Minä merkitsin vesijohdon ja viemärin paikan ja putkimies teki työt. Tiskipöydän jätevesi johdetaan terassin lähelle istutettaville banaanipuille.

Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että Gambiassa sadetta tulee vain kesällä. Talvella on täysin kuivaa eikä sada lainkaan. Tuntuu haaskaukselta valuttaa jätekaivoon vettä, jonka voi käyttää kasveille. Muuten niitä olisi tietysti kasteltava kuivana kautena.

Mielenkiintoista nähdä miten ratkaisu tulee toimimaan.

Tiskipöydän vesijohto ja viemäri upotettiin muuriin.
Jätevesi johdettiin putkea pitkin
banaanien tulevaan istutuspaikkaan.

Kana löytää ihan oman pesäpaikan

Uudet kanasiskokset olivat samaan aikaan viettäneet iloisia aikoja kukon seurassa sillä seurauksella, että molemmat alkoivat pian etsiä kiihkeästi pesäpaikkaa.

Kanala oli jo rakennettu, mutta kanat hyljeksivät sitä. Toinen suostui pikku pakolla sinne kukon avustuksella. Toinen juoksenteli ympäriinsä ja yritti tunkea itsensä ties minne.

Tekeillä olevan terassin viereen oli jäänyt tyhjiä sementtisäkkejä ja kun silmä vältti, kana ja kukko mylläsivät yhdessä säkkien seassa ja tunkivat itsensä niiden sisään. Ei auttanut mikään. Kana päätti, että tässä on hänen

Tyhjät sementtisäkit kiehtovat kanoja.
Löytyisikö täältä hyvä pesäpaikka.

pesäpaikkansa ja pyöräytti sinne ensimmäisen munan.

Se siitä sitten, enää ei voi kuin hyväksyä tapahtunut. Sitä oli sitten vähän avustettava saamaan edes pieni suoja siihen terassin nurkalle. Onneksi maaliskuussa ei vielä sada, suojaksi riittivät säkit, muutama lauta ja aaltopellin palanen.

Edes rakentajien työskentely ihan siinä vieressä ei kanaa karkottanut. Munia kertyi nurkkaan kaikkiaan kymmenen ennen kuin se päätti ruveta hautomaan. Jokaista työmiestä oli erikseen varotettava tallomasta pesässä olevia munia.

Nettiyhteys toimii!

Nyt olen myös saanut nettiyhteyden. Africellin bandulo (mokkula) toimii näköjään hyvin. Itse laite maksoi 2000 dalasia (noin 40 €) ja siihen päälle latausmaksua aina tarpeen mukaan. Saa nähdä miten pitkään lataus riittää. Youtube kuulemma syö paljon ja jotkut muutkin ohjelmat. Vaan nyt pääsen periaatteessa milloin vain nettiin, myös täällä Tanjissa.

Jatkoa seuraa, talo saa uuden maalin ja vihdoinkin, lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen vesi tulee tontille. Ja uusi terassikeittiö pääsee tehtäväänsä!  LUE LISÄÄ TÄSTÄ!

6. Valmista alkaa tulla, samoin takaiskuja

Oman mangopuun hedelmät kypsyvät.

Ensimmäiset puun taimet tontille

Ennen kuin matkustin takaisin Suomeen, käytiin Serrekundan liepeillä olevassa Wellingara Agriculture nimisessä puutarhassa hankkimassa puun taimia. Nettihaun perusteella puutarha liittyy Gambian maatalousministeriöön ja siellä tehdään koulutusta ja ehkä tutkimustakin. En ole vielä päässyt perehtymään asiaan. Sieltä olisi saanut myös tilattua tuholaistorjuntaa ja puiden leikkausta.

Ihan kaikkia haluamiani lajeja ei ollut sillä hetkellä saatavissa. Esim. kookospalmun taimet olivat vielä aivan alkutekijöissään, joskus kesällä ne alkaisivat olla myyntivalmiita. Sain kuitenkin hankittua kolme avokadopuun tainta, kolme papaijan tainta sekä kolme appelsiinipuun tainta. Lisäksi mukaan tuli neljä passionhedelmäköynnöstä sekä kolme pensasta, jotka ovat jotain ruusulajia. Yhteensä 16 tainta. Kukin taimi maksoi 150 dalasia (alle 3 euroa).

Edessä avokado, takana papaijat.

Passionhedelmän taimet.

Ajatuksena on saada taimet istutettua jo nyt niin että ovat sitten juurtuneet sadeaikaan mennessä ja kasvu käynnistyy hyvin. Istutuspaikat katsottiin porukalla ja löytyi myös kaveri, joka kaivoi kaikille taimille kuopat, tietysti pientä maksua vastaan. Naapurin lapset komennettiin hakemaan lampaanpapanoita ja istuttaminen sujui hyvällä yhteistyöllä. Lapset vielä kantoivat jokaiselle taimelle ämpärilliset vettä.

Taimia on tietysti kasteltava päivittäin, etteivät kuivetu. Onneksi tämäkin urakka saatiin sovittua. Nyt sitten vain odottamaan tulevan kesän sadeaikaa.

Tien varsilla on myös monenlaisia puutarhoja, mutta vielä en ole ehtinyt tutustua niihin. Vaan eiköhän siihen liene aikaa myöhemminkin.

Tontilla rakennetaan, minä ihmettelen Suomessa

Matkustan siis Suomeen maaliskuun puolivälissä ja saan sen jälkeen WhatsAppin kautta kuvia rakentamisen edistymisestä. Raudoitustyötkin jatkuvat ja pikkuhiljaa ikkuna-aukot alkavat hahmottua ja talo kohoaa tiilikerros tiilikerrokselta.

Rakentajien työ näyttää joskus todella hurjalta, koska rakennustelineitä ei juuri ole. Jos paikalla on tynnyreitä, niiden päällä keikutaan tai sitten hakataan seinään reikiä ja niihin laitetaan poikittaiset tuet, joiden päälle nostetaan lauta tai pari ja siinäpä oiva rakennusteline. Vähänkin korkeammassa rakennuksessa katsojaa heikottaa. Työsuojelumääräyksistä ei tietenkään ole tietoakaan. Varmaan jokainen rakentaja putoilee telineiltä tai seinien päältä ainakin joskus.

Pari tikkua pystyssä, muutama seinän läpi hakattu reikä 
ja niistä läpi kapulat, niiden päälle lauta, 
ja siinä meillä on rakennusteline. 

Kuvassa itse tekemäni SketchUp -malli 
arkkitehdin suunnitelmasta,
jossa seinät ovat suorakaiteen muotoiset 
ja katto laskeutuu seinien väliin.

Arkkitehdin ajatuksenahan oli, että talon sivuseinät olisivat neliömäiset ja katto laskeutuisi vinosti seinien välissä. Näitä kuvia myös näytin rakentajille ja selitin ideaa: 3,5 metriä korkeat seinät sivuilla ja takana ja edessä matalampi seinä. Sain vastaukseksi kovasti nyökyttelyjä ja ymmärtämisen vakuutteluja. 

Arkkitehdin piirtämät pienet neliömäiset aukot muurauksessa päätin unohtaa siinä vaiheessa, kun tajusin, että se olisi mahdoton tehtävä, harkot ovat liian suuria, aukoista tulisi hassun näköisiä eikä selitykseni muutenkaan menisi perille. Sen sijaan päädyin siihen, että ikkunoiden ja ovien yläpuolelle tulee tavalliset reikätiilet tuuletusaukoiksi

Suunnitelmat ja toteutus 

eivät täysin kohtaa

Kotona Suomessa odotin jännittyneenä kuvia työn edistymisestä. No niin, ja sitten tuli kuva huolella vinoksi muuratusta seinän yläosasta eikä takaseinäkään näyttänyt kohoavan hyvä jos kolmeen metriin. Oli pakko hengittää vähän aikaa rauhassa ennen kuin sanoisin jotain ikävää WhatsAppissa. Että kannattikin käyttää arkkitehtia!

En tiennyt itkeäkö vai nauraa ja päätin nauraa.

Rakentajien käsitys erosi arkkitehdin suunnitelmasta.

Miten se olikaan, "tärkeintä maailmassa on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää". Ja sellaiseksi se talo sitten jäi. Eli siitä tuli ihan tavallinen gambialainen tiilitalo, jonka ulkonäössä ei ole mitään poikkeavaa tai erityistä. Niin no, rakentajathan oli palkattu muuraamaan talo harjakorkeuteen ja he sitten päättivät että se oli nyt tässä.

Tuholaisia tontilla

Iloni hyvissä ajoin istutetuista puuntaimista oli ennenaikaista. Sain paikalliselta ystävältäni järkyttyneen viestin ja kuvia katkenneista taimista ja syödyistä latvoista. Pieni papaijantaimi näytti jo tehneen hedelmänalkujakin, mutta kutsumattomat vieraat olivat tuhonneet hyvin alkaneen kasvun ja kaikki lehdet makasivat rungontyngän vieressä. Avokadontaimessa puolestaan oli  jäljellä vain jokunen jyrsitty lehtiruoti.

Salapoliisityö ja yks plus yks -mietintä johtivat lopulta siihen päätelmään, että kastelutehtävään lähetetyt pikkupojat olivat unohtaneet portin auki vedenhakureissullaan ja joku naapuruston lampaista oli päässyt pihaan ja haukannut tuoreet vihreät taimet parempiin suihin. Kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään, mutta toivottavasti pojat saivat pyytämäni (ymmärtäväisen) puhuttelun. Saattaa olla, että jotkut katkenneista taimista aloittavat uuden elämän, joten annetaan niille vielä mahdollisuus.

Papaijan karu kohtalo.

Tämä ei ollut ainoa kasvillisuutta kohdannut tuho. Naapuritontin termiitit olivat jo aikaisemmin päättäneet tehdä tutkimusmatkan muurin alitse tontilleni. Muurin juurelle näkyi nousseen irtohiekkaa ja pientä liikehdintääkin oli näkyvissä. Jotain pitäisi varmaan tehdä ennen kuin ne asettuvat asumaan. Vielä ei ole tehty mitään. Mutta termiitit ehtivät kuulemma tuhota jo ainakin yhden sitruunapuun taimen.

Eri alojen ammattimiehiä

Talo alkoi kaikesta huolimatta saada muotonsa ja se punainen peltikattokin tuli valmiiksi. 

Olin ollut kovasti huolissani siitä talon seinästä, joka oli osa tonttia ja tiealuetta erottavaa muuria. Siitä puuttuivat ikkuna-aukot. Vaan huoli oli turha, joku näppärä rakentaja nakutteli aukot muuraukseen ja niin sai kylpyhuone pienen ikkunan, samoin käytävä, sekä terassin pääty.

Ja sitten tarvittiin ikkunaristikot ja talon ovi. Metalliseppä kävi mittaamassa ja antoi tarjouksensa, eikä siinä montakaan päivää mennyt, kun ristikotkin oli muurattu paikoilleen ja ovi asennettu. Lukkohan oli jo ostettu samaan aikaan kuin lattialaatat. Ikkunaristikoista olisin halunnut samanlaiset neliömäiset kuin oli sisäportissa, mutta niistä tuli nyt suorakaiteen muotoiset "ruudut". WhatsApp-viestittelyssä asiat eivät aina välity samassa muodossa kuin on tarkoittanut. Tässä sitä oppii tarkkuutta ja asioiden tarkistamista uudestaan ja uudestaan.

Katto valmistuu.

Putkimiehen varusteita.

Tässä vaiheessa tapahtuukin jo paljon. Putkimies käy asentamassa vesijohdot ja viemärit, seiniä roilotetaan putkia varten ja sen jälkeen pinnat slammataan siistiksi. Talon muutkin sisäseinät slammataan ja lattiat tasoitetaan. Laattamies laatoittaa huoneen, käytävän ja terassin ja kylpyhuonekin saa laatat lattiaan ja suihkutilaan.  Vesieristämisestä ei tarvitse huolehtia. Kosteus haihtuu ulospäin ja hometta syntyy vain liian umpinaisissa tiloissa.

Vesieristeitä ei näissä 

Lattia on laatoitettu.

kylpyhuoneissa tarvita

Laatoitushomma näyttää vähän erilaiselta kuin Suomessa. Meillä kun etsitään tarkkaan saumauslaastin väri ja laattojen välit saadaan samanlevyisiksi narujen avulla, niin Gambiassa laatat asetellaan mahdollisimman tiiviisti lähekkäin ja lopuksi pintaan vedetään vielä samaa laastia kuin mikä tuli pohjaankin. Tokihan kaupoista saa myös hienostuneempia ratkaisuja, mutta tämä näyttää olevan tyypillinen tapa. En ole itse ollut laatoitusta seuraamassa, mutta näyttää siltä, että käytössä ei olisi meikäläisiä tarkkoja laattaleikkureita, koska jälki on vähän ronskimpaa. Ehkäpä otan seuraavan kerran mukaan Suomesta valkoista silikonia, jolla siistin kaakeleiden nurkkia ja reunoja ym. virheitä.

Ikkunassa ristikot ja lasit.

Ikkunat odottavat asentamista.

Talo on nyt slammattu myös ulkopuolelta, terassiin on rakennettu pieni kaide ja ikkunaristikot on maalattu harmaiksi. Ikkunoiksi valittiin liukuikkunat, joissa on valmiina hyttysverkot. Nekin odottavat jo asennusta. Ja pian on sekin homma tehty. 

Talo odottaa vielä sähköä ja vettä. Molemmat on tilattu ja seuraavaksi tehdään oman tien toiseen päähän pieni rakennus, johon Nawec voi asentaa sähkö- ja vesimittarit. Vedet ja sähköt on tarkoitus vetää pinnan alla tontille. Vältytään turhilta pylväiltä ja ilmassa roikkuvilta sähköjohdoilta. 

Oman tien toinen puoli pitää vielä aidata ja hommata toinen portti, jotta tie saadaan suljettua. Eivätpä tule vuohet ja lampaat tärväämään tien varteen istutettavia taimia. 

Eivätkä hommat tähän lopu, talo on vielä maalattava sisältä ja ulkoa. Enkä yhtään tiedä milloin pääsen taas matkustamaan paikan päälle. Sadeaikakin alkaa ihan näillä hetkillä, tai on melkein jo alkanut.

Seuraavaksi ihmetellään hedelmiä ja muita Gambian kasveja ja saadaan aikaan lisää muuria. Lue luku 7: Tutustutaan puutarhakasveihin.