14. Rakennus- ja rahariesaa

Ettei totuus unohtuisi. Ihana Batakunkun hiljainen ranta. Kunpa sinne ehtisi.

Helmikuun puolivälissä on takana puolitoista kuukautta Gambiassa ja saman verran edessä. Tänä aikana pitäisi saada talo sadekauden kestävään kuntoon. Sähköt, vedet, viemärit, talo harjakorkeuteen, olohuone-keittiörakennuksen tasakatto, portaat katolle sekä muihinkin tiloihin katto. Uima-allaskuoppakin pitää saada betonoitua. Ja itse altaastakin tehdä lopullinen suunnitelma. 

Kun kotona Suomessa katselin kuvia rakennuksen edistymisestä, oli jonkinmoinen järkytys huomata, että portaita katolle ei ollut rakennettu, vaan niiden tilalla oli pystysuora seinä. Rakentamisessa oli silloin kuitenkin tauko, joten mitään en voinut tehdä. Parempi selvittää asia kun olen itse paikalla.

Putkimies ja sähkömies alkavat työt

Rakentajat taisivat olla taas Senegalissa uuden vuoden aikaan. Ei näkynyt ei kuulunut. Erilaiset yritykset tavoittaa eivät tuottaneet tulosta. Niinpä olikin järkevää tilata paikalle putkimies, joka asensi kaikki ne viemärit ja vesijohdot, jotka oli mahdollista asentaa tässä vaiheessa. Ja samat hommat sähkömiehellä.

Putkimies hommissa.

Sakokaivon kansi tekeillä

Sakokaivokin sai kannen. Se syvä betonikuoppa oli hirvittänyt minua koko ajan. Putoaminen yli kaksi metriä syvään kuoppaan, jossa pohjalla oli ties mitä betonin lohkareita, olisi tiennyt varmaa vammautumista. Onneksi se on nyt peitetty. Samalla tehtiin viemäreiden neljään tarkastuskaivoon (manhole) kannet.

Koirat tihutöissä

Pihassa valettiin 5 tuuman harkkoja väliseinien viimeistelyä varten. Kolmisensataa vasta tehtyä harkkoa oli kaunis näky. Siinä pihalla ne saisivat kuivua huomiseen. Koiranpentua oli kuitenkin vahdittava, ettei se mene sotkemaan vielä pehmeitä harkkoja. Vaan miten vahdit villiä, kaikkialle ehtivää pentua. Pieni valvomaton hetki, niin kasassa oli jonkinmoinen katastrofi: kolmestasadasta harkosta noin kolmannes oli yks kaks tallottu mössöksi. Olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. Onneksi massa pystyttiin käyttämään uudestaan ja tekemään uudet harkot.

Toisella kerralla sitä osaa olla viisaampi. Molemmat koirat olivat valvonnan alla kunnes väsähtivät ja pötkähtivät pitkälleen keittiöterassille. Nyt voi sitten keskittyä omiin hommiin. Äkkiä alkoi illan pimeydestä kuulua kummallista nujuamisen ääntä. Apua, missä koirat? No niin, siellähän ne, peuhasivat keskenään juuri siellä valettujen harkkojen päällä. Ja taas tuhoutui ehkä puolisen sataa harkkoa. Eikö ihminen ikinä opi. No oppii. Sen jälkeen koirat suljettiin tiealueelle koko yöksi ja siihen asti, että harkot olivat varmasti kovettuneet. Protestointiahan siitä seurasi, mutta siellä pysyivät, kun ei muu auttanut.

Kymmeniä kuutioita hiekkaa, punaista ja
mustaa kiveä sisäntulotiellä.

Hiekkaa, punaista ja mustaa kiveä

Talo alkoi olla nyt siinä vaiheessa, että oli aika ryhtyä valmistelemaan päärakennuksen välikaton betonivalua. Ja siihen tarvitaan Senegalista tuotavaa mustaa kiveä. Se on kallista. Kymmenen kuution kuorma maksoi 40.000 dalasia ja kuorma punaista kiveä 15.000 dalasia, joten pelkästään kivikuormiin hujahti noin 1000 euroa.

Ennen kuin välikatto olisi mahdollista tehdä, niin lattia oli valettava, koska välikatto tarvitsee valun ajaksi metallituet ja hiekalle niitä ei voi pystyttää.

Lattiabetonin ainekset kulkivat sisäpihalle tehdylle betonialustalle kottikärryllä: hiekkaa, punaista kiveä, vettä ja sementtiä. Ainekset sekoitettiin lapiotyönä ja valmista massaa kannettiin ämpäreillä lattiaan. Viitisenkymmentä neliötä lattiaa valmistui yhden päivän aikana ilman mitään koneita.

Olohuone-keittiön lattian valua.

2000 litran vesitankki odottaa telinettä ja liittämistä
vesijohtoon. Uudessa talossa ei pitäisi tulla
pulaa vedestä päivälläkään.

Nawec ja jatkuva vesipula

Työtä hidasti taas, kuten lähes aina, vesipula. Nawecin vesijohdoista tulee vettä pääasiassa vain yöaikaan. Se tarkoittaa sitä, että iltamyöhällä on kaikki mahdolliset astiat, kuten myös juomapullot ja sen sellaiset, täytettävä vedellä. Sillä konstin vettä riittää yleensä betonihommiin noin puolille päivin, sitten oli poikien taas lähdettävä tonkkien kanssa kottikärryillä lähimmälle Nawecin vesipisteelle. Paitsi että se oli saatettu sulkea, ties mistä syystä. Seuraava vaihtoehto oli kylän kaivo.

Useampikaan soitto Nawecille ja valittaminen tilanteesta ei tuottanut tulosta, lupauksia kyllä siitä, että tulevat katsomaan missä on vika. No kun on joutunut tottumaan siihen, että hanasta ei tule pisaraakaan vettä, niin sitä ilahtuu jo pienestä lirusta, joka silloin tällöin hanasta noruu, kunnes taas loppuu.

Toivottavasti uusi kahdentuhannen litran vesitankki tuo helpotuksen vesipulaan. Tankki voi täyttyä yön aikana kun paineet ovat hyvät ja vettä tulisi myös päivisin.

Seinän purkua ja portaiden ihmettelyä

Vihdoin vähän ennen helmikuun puoliväliä rakentajat tulivat ja aloittivat hommat. Portaiden tila oli jonkinmoinen ongelma. Piirsin ulkoseinän puolelle, miten niiden tulisi mennä ja mihin asti pitäisi purkaa, jotta myös arkkitehdin suunnittelema välitasanne tulisi oikeaan paikkaan.

Purettava seinä merkitty punaiselle. Siihen pitäisi tulla portaat katolle.

Sitten alkoi seinän purku. Paitsi itse seinänpätkä, myös siinä olevat poikittaiset betonivalut raudoituksineen piti purkaa pois. Varmaan turhauttavaa, mutta välttämätöntä. Ja kun seinän osa oli purettu, koko tila avautui heti avarammaksi ja keveämmäksi. Laskin portaiden korkeudet ja etenemät ja tein sisäseinän puolelle piirroksen siitä, miten portaat pitäisi rakentaa ja mihin kohtaan välitasanne osuisi. No eihän se tietenkään sitten mennyt niin.

Kommunikaatio-ongelmia

Seinä purettu ja portaiden rakennus työn alla.

Oikeastaan porrasmuottien teko olisi ollut kirvesmiehen hommia, mutta rakentaja alkoi kuitenkin itse niitä suunnitella. Yritin siinä näyttää, että olen tähän seinään mitoittanut, mihin kohtaan portaat tulevat, että tämän korkuisina ja tämä on askelman pituus. Jonnekin olivat kuitenkin unohtuneet ne seinäpiirrokseni, sillä puretun seinän kohdalta portaiden olisi pitänyt lähteä huomattavasti korkeammalta kuin ne nyt lähtivät ja niiden olisi pitänyt jatkua parin kolmen portaan verran pidemmälle pihan suuntaan. Seurauksena on, että tasanne tulee väärään paikkaan ja liian kapoiseksi.

Kun menen työmaalle katsomaan portaiden tilannetta, joko kutsusta tai omasta halustani, niin lähes joka kerta on jotain pielessä. Naamasta varmasti näkyy, että ei ole taaskaan mennyt oikein. Selitän pomolle samaa asiaa taas uudestaan, että näin sen pitäisi mennä ja tämä pitää nyt korjata. Ja nämä tosi nuoret rakentajapojat, pomon veljiä tietääkseni, eivät voi hillitä hilpeyttään kun tajuavat, että taas se tulee ja taas on kaikki väärin. No pomoa ei niin kauheasti naurata.

Portaiden alakaari kuitenkin syntyi. Alkupään kolmen säteittäisen portaan kanssa ehdin onneksi näyttämään miten haluan niiden menevän. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että rakentaja vihdoin uskoo minunkin ymmärtävän jotain tämän rakentamisen päälle. Ainakin ymmärrän suunnitelmien päälle ja osaan lukea arkkitehdin piirroksia.

Väliseinät oikeaan korkeuteen

Väliseinät nousevat. Olisiko teline Suomessa sallittu.

Sillä välin kun pomo purki seinää muut työntekijät kiikkuivat kyhäämillään telineillä ja rakensivat molempien siipirakennusten vinot sisäseinät täyteen korkeuteen.
Lattioita pystyisi nyt valamaan muihinkin huoneisiin, mutta nyt olisi hankittava taas sementtiä ja sitä varten tarvitaan rahaa.

Yritän avata valuuttatilin kesällä 2019

Suomesta pitäisi saada siirretyksi rahaa Gambiaan, jotta voin maksaa rakentajien palkkoja ja hankkia rakennusmateriaaleja. Jos avaan eurotilin ja siirrän suomalaiselta tililtäni rahaa sille tilille, voin nostaa rahaa joko euroina tai dalaseina.

Tämä tilinavaus tapahtui jo viime kesänä. Tiliä oli lähdettävä avaamaan vähän pidemmälle, GT pankin pääkonttoriin, jossa suomalaisystäväni oli tehnyt vastaavan operaation ja hoitaa nyt rahaa omalta tililtään eurotililleen. Siirto on kuulemma kätevää ja vaatii vain sen, että opettelee miten se tehdään. Siirtoon kuluu teoriassa vähintään kolme pankkipäivää, mutta käytännössä usein enemmänkin.

Gambiassa jokseenkin kaikki maksetaan
käteisellä. Isompia summia varten tarvitaan
iso kassi.

Virkailijan pöydän ääressä täytin tarvittavat lomakkeet ja annoin oman valokuvani. Passista otettiin kopio ja lisäksi tarvittiin TIN-numero (Taxpayer Identification Number Certification), jonka saa DRIn toimistosta (paikallinen verotoimisto). Ja sen kanssa takaisin GT-bankin pääkonttoriin.

Pankissa palvelu pelaa, tai sitten ei

Virkailijanainen täytti paperit ja lupasi laittaa kaikki tarvittavat tiedot sähköpostiini. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ollutkaan. Viestiä ei vaan tullut, vaikka lähetin itse sähköpostia ja soitin. Lupauksia kyllä, mutta mitään ei tapahtunut.

Lopulta sain puhelimitse tiedon, että tili on kyllä avattu, mutta saan kaikki tarvittavat tiedot mistä tahansa GT-pankin konttorista. Vaan eipä tuota tietoa minulle annettu eikä sähköposteihini vastattu, joten taas kului monta turhaa odottelupäivää, jolloin mikään ei edistynyt.

Sitten käynti lähimmässä GT-pankin konttorissa Turntablella ja kaikki hoitui. Sain tarvittavan informaation, jonka avulla voin tehdä rahansiirron. Sekin sujui samana iltana. Ja sitten vain odottamaan, josko kolmen päivän lupaus pitäisi paikkansa. Vähän epäilin, koska Tobaski pukkasi päälle, ja ruuhkat olivat melkoiset.

GT-pankin ihmeelliset kuviot

No eihän se raha sitten kolmessa päivässä tietenkään ilmestynyt tilille. Toista viikkoa siihen meni ja vaati soittelua pankkivirkailijalle. Kas kun eihän se ollutkaan eurotili, vaikka näin olin ymmärtänyt. Se oli tili, johon rahat maksetaan dalaseina kun ne ovat ensin tulleet pankille valuuttana. Ja pankki ei siirrä valuuttana tulleita rahoja dalaseina tilille ilman tilinomistajan pyyntöä.  Ja sitä tietoa siitä, milloin rahat ovat perillä Gambian GT-pankissa ei mitenkään saa kyselemättä ja varmistamatta. Yksinkertaista, vai mitä.

Nettipankissakaan ei näy mitään ennen kuin olen henkilökohtaisesti pyytänyt kyseistä, samaista virkailijaa siirtämään rahat dalaseina tilille ja sitä ennen on tiedettävä milloin ne ovat tulleet pankkiin. Siinä joutuu soittelemaan kyseiselle virkailijalle useampanakin päivänä.

Helmikuussa laitoin taas rahasiirron Suomesta omalta tililtäni GT-pankin tililleni. Kuluu 12 päivää eikä mitään tapahdu. Lähimmän konttorin avulias virkailija ei pysty auttamaan vaan kehottaa ottamaan yhteyden siihen "omaan" virkailijaani pääkonttorissa. Vaan häntä ei saa kiinni.

Pihalla on hiljaista, ei ketään töissä.

Rahoja odotellessa työt keskeytyvät,

rakentajat häipyvät muihin puuhiin ja minä vaan odotan tietoa GT-pankista. lopulta saan taas tarpeekseni ja noudatan saamaani neuvoa: mene suoraan virkailijoiden esinaisen puheille, hän hoitaa homman heti.

Ja niinhän siinä kävi. Ei mitään ihmettelyjä eikä selittelyjä. Raha löytyi heti ja pomo vei minut yksityishuoneessa istuvan virkailijan puheille, joka hoiti rahansiirron tililleni dalaseina ja järjesti rahat odottamaan viereiseen GT-pankin konttoriin. Saman tien minulle avattiin myös eurotili. Vihdoinkin kunnon asiakaspalvelua!

Iloinen perhetapahtuma.
Ensimmäiset omat banaanit kypsymässä.

Ja sitten on taas ryhdyttävä materiaalihankintoihin sekä kyselemään milloin rakentajat voivat jatkaa hommia. Ehkäpä jo seuraavassa blogissa jotain jo tapahtuu.

Haluatko päästä tarinan alkuun? 

Pääset sinne TÄSTÄ

5. Talon rakentaminen alkaa

Seinien paikat on kaivettu ja 
linjalangat vedetään.

Maaliskuussa 2018 minulla on aikaa viettää Gambiassa pari viikkoa ja silloin pitäisi pystyä seuraamaan rakentamista ja katsomaan että kaikki menee arkkitehdin luonnoksen mukaan. Talo tuskin ehtii valmistua siinä ajassa, mutta aika pitkälle kuitenkin. Luulisin. 


Paikallinen luotettu ystäväni hoitaa asioita puolestani. Hän on löytänyt kylältä rakentajat ja he puolestaan tuovat mukanaan työntekijät, jotka hoitavat kaikki aputyöt.

Urakkahinta on sovittu etukäteen ja siihen pitäisi kuulua talon rakentaminen harjakorkeuteen.

Matkan varrella on lisäksi hankittava useampi tanko harjaterästä ja teetettävä siitä pilareita tukirakenteiksi. Tämä työ ei kuulu urakkaan. 

Materiaalit hankitaan itse: hiekka, sementti ja punainen kivimurska. Rakennusharkkojen tekijät ovat hoitaneet oman hommansa jo aikaisemmin ja kuivat harkot odottavat tontilla.

Harjateräs kulkee taksin vetokoukussa
pitkin maantietä.
Meteli on aikamoinen.

Seinien pohjaksi kaivetaan ojat

Maan pinnan alle tulee pari kerrosta harkkoja ja sen yläpuolelle vielä toiset pari kerrosta ennen lattian tasoa. Sadekaudella tontti saattaa olla välillä tulvan vallassa ennen kuin vesi humahtaa maan sisään. Kulkuväyliäkin on varmasti tarpeen korottaa, ettei tarvitse kahlata liejussa.

Noin 4x6 metrin kokoinen talo rakennetaan sisäportin viereen muurien kulmaukseen. Ensimmäinen homma on tehdä pohjapiirroksen mukaiset mittaukset ja kaivaa ojat seiniä varten. Pohjalle valetaan betoni, jonka päälle seinät ladotaan.


Kaivamisen yhteydessä tulee vastaan yksi ikävä kasvi, Mankanaaso, joka on kaivettava juuria myöten pois, ettei se kasvaessaan riko rakennusta.

Vanha muurin osa teettää ylimääräistä työtä. Siinä on jokunen reikä, jotka on paikattava ja väliseinän kohdalle muurin sisään on upotettava harjateräksestä tehty pilari. Pilareita tarvitaan useaan kohtaan rakennusta. 

Lisäys 2020: Tässä tuli tehtyä selvä virhe. Sellaista muuria, jota ei itse ole rakentanut, ei saa käyttää seinänä. Nyt taloon tuli parin metrin matkalta vanhaa, toisen puolen omistajan rakentamaa muuria. Toivottavasti asian suhteen ei tule ikävyyksiä. Sillä puolella on nyt pelkkä tyhjä tontti.

Yleistyökalu.

Vaihtelevaa kommunikaatiota

Istun monena päivänä mangopuun alla vesipullon kanssa ja seuraan työn edistymistä. Mittaukset saadaan tehtyä ja seinien paikat kohdilleen. Vähän on säätöä, koska talo on aika pieni ja tilaan pitää saada mahdutettua kaikenlaista. Arkkitehdin piirros ei välttämättä avaudu ihan helposti ja joudun selittämään.

En tiedä kuinka tavallista on, että valkoinen nainen häärii rakennustyömaalla kertomassa mitä tehdään. Rakennusmiehet kuitenkin kuuntelevat kohteliaasti ja nyökyttelevät ymmärtävänsä. Kutsuvat välillä katsomaan, että josko tämä menisi näin vai kuinka, tarjoavat minulle makeaa vihreää teetä ja järjestelevät istumapaikkaa mangopuun alle. 

Työ jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Englannin kielen kanssa on välillä haasteita puolin ja toisin. Välillä on pyydettävä mandingankielinen ystävä selittämään tarkemmin mitä tarkoitan. 

Vihreää teetä.

Naapurista ilmestyy paikalle lapsia, jotka kohteliaasti tulevat kättelemään ja istuvat sitten tuijottamaan ja tutustumaan tavaroihini. Isoin tyttö taitaa olla vähän päälle kymmenvuotias ja muut lapset siitä alaspäin aivan sylivauvaan asti.

Lapsista on päivien mittaan myös paljon apua. He tekevät kaikenlaisia pikku palveluksia, kantavat esimerkiksi vettä kaivolta isoissa sangoissa reippaina ja iloisina. Heitä täytyy muistaa joillain mukavilla tuliaisilla, kun seuraavan kerran matkustan sinne. 

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia

Hyvään alkuun päässyt rakentaminen keskeytyy kun sementtisäkit loppuvat. Niitä ei löydy koko kylästä. Kun pula jatkuu, on lähdettävä etsimään Serrekundasta.  Samasta liikkeestä löytyvät myös lattialaatat ja jokunen neliö laattoja kylpyhuoneen seiniin, lisäksi hankitaan WC-pönttö ja ulko-oven lukko.

Rautakaupan laattamallistoja.

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia. Palvelua saa odottaa ja kun vihdoin on tehty päätökset myyjä täyttää erilaisia lippuja ja lappuja. Sitten tavaroille etsitään kuljetusta ja tingitään sen hinnasta. Ja taas odotetaan, että joku kantaa säkit ja laatat  ja muut ostokset autoon. Ajellaan sinne tänne varaston ovelta toiselle ovelle. Ja aurinko porottaa kuumimmillaan. Suljetuilla varastopihoilla ei tunnu tuulenhenkäystäkään. 

Aaltopeltiongelmia

Katon aaltopellit hankittiin jo aikaisemmin Turntablen alueelta, joka on neljän tien vilkas risteys noin 10 kilometrin päässä Tanjista pohjoiseen. Sieltä löytyvät myös lähimmät supermarketit, sairaala ja vaikka mitä liikkeitä ja tietysti erilaisia torikojuja tien varressa.  Siellä on myös muutamia rakennustarvikeliikkeitä. 

Aaltopeltiä on tarjolla eri laatuja ja värejä. Haluan hyvänlaatuisen materiaalin, joka kestää suolaista meri-ilmaa. Arkkitehdilta olin aiemmin kysynyt, minkä värisen katon valitsisin. Hän totesi, että älä nyt ainakaan punaista ota. Harmaa olisi ollut sopivin vaihtoehto talon suunniteltuun väritykseen. Vaan kun ei harmaata ollut tarjolla, niin huolellisen harkinnan jälkeen päädyn vihreään. Muut vaihtoehdot olivat ruskea ja punainen. Maksan ostokset ja sitten lähdetään hankkimaan kuljetusta 15:lle noin 2,5 metriä pitkälle aaltopeltilevylle. Löytyy taksi, joka ottaa kuljetuksen hoitaakseen. 

Taksi tulee paikalle ja alan etsiä ostamiani peltejä. Vaan kuinka ollakaan, varastossa ei olekaan juuri sitä vihreää peltiä, on vain punaista ja ruskeaa. Huudan myyjälle, että miten te voitte myydä minulle sellaista mitä teillä ei edes ole. Olkapäiden kohauttelua ja hämmentyneitä katseita. Mitä ihmeen väliä sillä värillä on, tulkitsen heidän ilmeistään. Koska ei ole aikaa lähteä muualle etsimään, on tyydyttävä tilanteeseen. Kiukuissani valitsen punaiset pellit. Peltipino tungetaan taksin takaluukkuun ja kiinnitetään jonkinlaisella narulla (taksissa ei ole kattotelinettä). Ehdimme ajaa noin kilometrin kun koko pino rysähtää maantielle pitkin poikin. Siinä sitten keräillään peltejä tieltä ja lopulta pellit on nostettava katolle ja solmittava kiinni sillä yhdellä vaivaisella narulla. Perille päästään lopulta, vaikka tuuli ottaa pelteihin ja alkaa taivuttaa niitä. Vain yksi pelti vahingoittuu. 

Vuokrattu puutavara saapuu.

Jatkossa on ymmärrettävä varautua paremmin.

Aasitaksi kuljettaa lautoja

Sementin puute viivästytti rakentamista muutamalla päivällä ja muutenkin on varauduttava siihen, että työmiehet eivät aina pääsekään paikalle. On ehkä hautajaiset tai perhejuhla, tai kenties sairastuminen, tai ehkä on joku uskonnollinen juhlapäivä, tai on perjantai, jolloin ei yleensä työskennellä. Viikonloppuna taas saatetaan hyvinkin tehdä töitä. Päivät kuluvat ihmetellessä. Sitten kun työmiehet ovat paikalla kaikki sujuu ja työ edistyy rivakasti.

Ovien ja ikkunoiden reunojen muurausta varten tarvitaan lautaa. Lautoja ei osteta vaan ne vuokrataan.  Donkeytaksi on tähänkin tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Kun laudat on käytön jälkeen purettu pois ne palautetaan vuokraajalle, joka on ehtinyt jo kyselläkin lautojensa perään. Mietin kovasti miten meillä tarvikkeita tuhlataan ja Gambiassa kaikki käytetään uudelleen ja uudelleen. Suomessa betoninen lauta menisi jätelavalle ja kaatopaikalle. Eikö vaan?

Talon seinät kohoavat ja matkustan Suomeen

Lopulta talon seinät alkavat lähestyä kahta metriä. Ikkuna-aukot olen merkinnyt seinään ja niiden leveys on katsottu yhdessä rakentajien kanssa. 

Tässä vaiheessa joudun palaamaan Suomeen. Selitän mahdollisimman tarkkaan rakentajille kuvien kanssa, millaiset ja kuinka korkea seinät on tarkoitus tehdä ja millaiseen vinouteen katto, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle arkkitehdin tekemää luonnosta. 

Talo on vielä kesken kun matkustan Suomeen.

Alusta asti on ollut selvää, että mitään hienouksia on turha lähteä hakemaan kun rakennusmateriaalina on suurikokoinen betoniharkko. Työvälineetkin ovat lähinnä jonkinlainen taltta ja kirveen tai hakun tapainen. Täytyy miettiä rakentamista vähän eri kulmasta seuraavan talon teossa ja tutkia onko kenties olemassa muita mahdollisia rakennusmateriaaleja. 

Suomesta käsin yritän sitten antaa ohjeita puhelimitse WhatsAppin kautta ja saamistani kuvista näen miten homma etenee...

Siitä seuraavassa luvussa, jossa alkaa tulla VALMISTA JA TAKAISKUJA.

2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä

Betoniharkot kuivumassa.

Ensin tehdään betoniharkot ja ympärysmuuri 

Kylien talot ovat enimmäkseen ympärysmuurien sisällä. Oma tontti aidataan ja sisälle rakennetaan talo ja muut toiminnot. Muuri rakennetaan betoniharkoista,  jotka nekin valmistetaan paikan päällä.

Gambialaisessa kylämaisemassa näkee usein myös ruosteista aaltopeltiä rajaamassa tontteja. Joskus aidat voivat olla muovipressuja tai verkkoja, mutta jos on varaa, niin tontin ympärille rakennetaan muuri tai kenties metalliaita ja oma alue suljetaan portilla. Muureja ja aitauksia on laidasta laitaan, on kevyitä ja raskaita, kauniita ja hurjan näköisiä. Rikottu lasi muurin harjalla pitää ehkä kutsumattomat vieraat tehokkaasti poissa, mutta minussa se aiheuttaa vähän puistatusta.

Tyypillinen näky: lasin- tai metallinsiruja muurin päällä.

Erilainen vaihtoehto: piikkiset köynnökset muurilla.

Tontille ei kannata tuoda mitään irtotavaraa ennen kuin muuri ja portti ovat valmiina. Kaikki lähtee helposti ties kenen kulkijan matkaan, kun kaikelle on tarvetta. Eikä ihan pieni riesa ole myöskään vapaana vaelteleva eläinkunta, joka ahmii suuhunsa kaiken vihreän. Siinä menevät sitten papaijan ja avokadon taimet sekä ihan kaikki muukin vihreä ns. parempiin suihin. Ennen puuntaimien istuttamista on tontti siis saatava suljettua niin etteivät lampaat, lehmät tai vuohet tuhoa jo etukäteen tulevien vuosien satoa.

Omalla tontilla muuri oli tarpeen rakentaa kahdelle sivulle, kahdella muulla sivulla se on jo valmiina.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä

Harkot tehdään paikan päällä hiekasta, sementistä ja vedestä.

Tanjin kylän läpi Coastal roadia pitkin ajaa jatkuva ralli hiekkarekkoja täydessä lastissa etelästä pohjoiseen ja toiseen suuntaan tyhjänä. Laskin joskus, että näitä rekkoja porhalsi ohi jatkuvasti muutaman minuutin välein.  Työmiehet istuskelevat tai makailevat täyden kuorman päällä  kuolemaa uhmaten. Äkkipysäys sysäisi istujan helposti alas.

Tiilimuotti.

Nämä rekat ovat todellinen turvallisuusuhka. Ise asiassa ne ovat 10- tai 12-pyöräisiä kuorma-autoja eikä autojen kunto aina liene lähelläkään meikäläistä tasoa. Pari kertaa talven aikana tällainen täydessä lastissa ajanut hiekkarekka törmäsi kylän keskellä paikalliseen pikkubussiin, gelekeleen. Törmäyksissä kuoli paljon ihmisiä. Muitakin pahoja onnettomuuksia ne ovat aiheuttaneet. Poliisit pysäyttelevät liikennettä vakituisissa tarkastuspisteissä, mutta sekään ei estä hurjastelua.

Omallekin tontille oli tilattava 10-pyöräisen rekallisen kuorma hiekkaa ja rakentamisen edistyessä useampikin. Lisäksi tarvittiin säkeittäin sementtiä. Pohjabetoniin tarvitaan myös punaista kiveä murskeena. Punainen kivi on kalliimpaa kovaa kiveä ja sillä vahvistetaan massaa. Sekoittaminen on raskasta työtä, sillä se tehdään käsin. Käsi-lapio-yhdistelmällä syntyy vähitellen tasainen massa. Massaa lapioidaan ja taputellaan metallimuottiin,  josta valmis harkko kopautetaan ulos kuivumaan. Valmiita harkkoja on kasteltava vielä seuraavana päivänä, etteivät ne halkeilisi.

Meillä Suomessa olisi tietysti käytössä betonimylly. Isommilla työmailla betonimyllyjä varmaan onkin käytössä, mutta näissä olosuhteissa on pärjättävä käsivoimin. Gambiassa vesikin joudutaan usein kantamaan paikalle kanistereissa.

Muurin pohja kaivetaan käsin

Samanlaista lapiotyötä on myös muurin perustuksen teko. Kaivetaan reilun lapion levyinen ja vähintään tiilen syvyinen oja, jonka pohjalle valetaan betonimassaa ja sitten alkaa aidan rakennus. Parin metrin välein tehdään pilari: kaksi harkkoa poikittain, eri suuntiin kerros kerrokselta. Työmaalla kuhisee väkeä; joku sekoittaa laastia, yksi kantaa harkkoja, toinen tuo ämpärillä valmista betonia ja joku rakentaa aitaa.

Lampailla on kukkapenkissä 
kiva suoja auringolta
ja ruokapöytäkin valmiina!

Välillä keitetään vahvaa vihreää teetä, joka makeutetaan hurjalla määrällä sokeria ja juodaan pienestä lasista. Noin desin annos antaa taas voimia jatkaa eteenpäin.

Onneksi on suuri mangopuu, jonka alle voi hetkeksi istahtaa suojaan auringolta.
Tätä vauhtia muuri valmistuu parissa päivässä.

Muuri alkaa kohota.

Oja muuria varten. 

Tyhjällä naapuritontilla on
pieni termiittikeko
mangopuun alla.

Portissa on vasta punainen pohjamaali.

Sitten on aika miettiä muun muassa talon rakentamista. Siitä kerron seuraavassa jutussa 

"3. Ensin  rakennetaan pieni talo"