10. Maali saa aikaan ihmeitä ja vesi tekee onnelliseksi

Maalaus on valmis. 

Talo on jo odotellut maalia pitkään, niinpä ryhdyimme ystäväni Tarjan kanssa maalaustalkoisiin. Kontissa tuli Suomesta yksi kunnon tela ja pari hyvää pensseliä. Maalikaupasta ostin lisäksi pari erikokoista halpaa pensseliä ja yhden pikkuisen telan. Ne kiinalaiset pensselit tosin pudottelevat karvojaan melkein heti, vaan eivät ne paljon mitään maksakaan. Suomesta tuodut pensselit kestävät kaikenlaista työtä ja puhdistusta eivätkä ole moksiskaan käytöstä.

Vesiohenteista maalia myydään kymmenen litran ja kolmen litran päniköissä. Myös pienempiä löytyy, mutta talon maalauksessa tarvitaan yksi iso pänikkä. Värejäkin on jonkin verran valittavissa. Ostan kymmenen litran lämpimän vaaleanpunaisen ja vaalentamista varten kolmen litran valkoisen pänikän. Teen pieniä koemaalauksia etuseinään erilaisilla sekoitussuhteilla ja katselen tuloksia erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Ihme kyllä sekoittamaton väri osoittautuu ihan hyväksi väriksi, se on lähinnä sellainen pehmeä puuteri, luulisin. Väri hiukan vaihtelee vuorokauden ajan mukana.

Siitä se syntyy.

Putsausta ja rapsuttelua

Ensin on kuitenkin rapsuteltava lisää Siellä täällä on laastimöykkyjä, jotka on helppo taltalla rapsaista pois. Isompi homma on reikätiileissä. Niissä ylimääräinen laasti on jämähtänyt kivikovaksi, eikä kaikkia möykkyjä saa pois edes taltalla ja vasaralla. No, täytyy vaan ummistaa silmät.

Muuten seinien maalaaminen sujuu kuin tanssi. Tarja tekee tarkan työn ikkunoiden reunoissa ja minä levitän telalla ronskisti väriä. Nyt ei paljon ohennella, ettei tarvitse maalata kuin kerran.

Ihailemme vähän väliä kättemme jälkeä. Onpa kaunista! Seinien yläosat viimeistellään tynnyrin päällä seisten ja lopulta urakka on ohi.

Seuraavana päivänä maalaan pikkutelalla koko kylpyhuoneen, kunhan sielläkin rapsuttelut on tehty. Ja kun sotkut on siivottu, niin kaikki näyttää tosi somalta. Öljymaalin haju on tosin hirveä ja tuuletin on pidettävä koko yön päällä karkottamassa kamalaa katkua.

Terassia on slammattu ja seinän viereen alkaa syntyä työtaso.
Seinällä ohjeet laatoittajalle.

Terassi saa pöytätason, slammauksen ja laatoituksen ja kohta se on valmis.

Betonista ja betoniharkoista valmistuu terassille myös työtaso, joka laatoitetaan. Vaaleanpunaisen seinän kaveriksi valitsin vihreävalkoisia ja täysvalkoisia laattoja. Väriyhdistelmä, jota Suomen pohjoismaiseen tyyliin tuskin valitsisin, mutta täällä joka paikkaan tekee mieli laittaa väriä.

Terassin lattia jää tässä vaiheessa ilman laattoja. Jostain täytyy tinkiä.

Kirjoitan seinään hiilellä ohjeet laatoituksesta, koska olen ehkä jo matkalla Suomeen kun laatoitusta tehdään. Jännittävä nähdä meneekö kaikki oikein.

Ja menihän se! Pientä täydennysmaalausta täytyy tehdä kun taas palaan Gambiaan, mutta kaikki välttämätön on nyt tehty.

Terassin työtaso on valmis ja tiskipöytä asennettu paikoilleen.
Viemäriputki on lattian alla ja se vie tiskivedet banaaneille.

Oikulliset kanat

Koko terassin rakentamisen ajan toinen uusista kanoista (sai nimen Viiru) on sinnikkäästi muninut terassin nurkalle muurin viereen, vaikka työväkeä on touhunnut aivan vieressä. Kun kymmenen munaa oli kasassa, se aloitti hautomisen. Onneksi työt valmistuvat eikä kukaan tallonut munia,  joten Viiru pääsi lopulta rauhassa keskittymään hautomiseen.

Viiru aloitti hautomisen siellä rojun seassa.
Yksi muna pilkottaa kanan alta.

Omatekoinen kanala viehätti aluksi enemmän kyyhkysiä
ja kaikenlaisia pikkulintuja, mutta lopulta toinen uusista
kanoista hyväksyi hänelle tarjotun yksiön.

Kun toinenkin kana (hän sai nimen Pirjo) alkoi  kiihkeästi etsiä pesäpaikkaa, se toimitettiin porukalla ja pikkupakolla kanalan verhojen suojaan. Vasta kun kukko saatiin houkuteltua suostuttelijaksi, Pirjo lopulta hyväksyi tarjotun pesäpaikan ja jäi kaakattamaan verhojen taakse. En ymmärrä mikä ihmeen vika siinä oli. Ilmeisesti liian siisti.

Vettä vaan luvataan mutta mitään ei tapahdu

Vesiliittymä oli maksettu Naweciin jo lokakuussa. Nawecista oli luvattu suurella varmuudella miehet tammikuun alussa tekemään työ. No eipä tullut vettä tontille tammikuussa, eikä tullut helmikuussa. Paikallinen asioita hoitava ystäväni soitteli sinne kun mitään ei ruvennut tapahtumaan sillä seurauksella, että alkoivat lyödä luurin korvaan kun kuulivat kuka soittaa ja mistä.

Ei auttanut kuin lähettää lähetystö asialle. Ehkä eivät menneet ihan tyhjin käsin, koska vihdoinkin asia tuli kuulluksi ja reilun viikon päästä alkoi tapahtua.

Nawecilla on selvästi liikaa tilauksia ja liian vähän tekijöitä. Eivät pysty pitämään kiinni puolen vuoden määräajoista. Jokainen, jolle hitaasta toiminnasta valiteltiin, pahoitteli kyllä kovasti ja kertoi miten hirveästi tilauksia on. Ei sitä silloin ehdi.

Vesiputken asennus saattaa kohta toteutua.

Nawekin pojat tulevat

Olin jo niin kertakaikkisen turhautunut, että en uskonut yhtään lupausta enää. Vaan kuinka ollakaan, yhtenä kauniina aamuna ilmestyy lauma nuoria miehiä, jotka alkavat kaivaa tien suunnasta ojaa tontille.

... ja sitten vettä alkaa tulla

Ja niin siinä sitten käy, että vesijohto ja ulkohana on kohta asennettu. Jokin tarpeellinen osa on kuitenkin jäänyt puuttumaan ja sitä sitten odotellaan jokunen tunti. Kahvia ja teetä kuluu ja parikin rukouskutsua ehtii mennä ohi. Vaan lopulta kiitos ja kumarrus, puuttunut osa ilmaantuu paikalle ja väkimääräkin samalla lisääntyy.

Vihdoin vesi virtaa hanasta, vaikka en melkein uskonut sitä todeksi. Työntekijätkin olivat kiitollisia pienestä bonuksesta. Ei täällä muuten hommat hoidu vaikka mitä tekisi.

Siinä se nyt on: vesi tulee tontille.

Mikä ilo ja onni. Jos ei koskaan ole ollut kuukausitolkulla kantoveden varassa, ei varmaan tajua, miten valtava asia veden tulo on. Se ratkaisee niin monta ongelmaa ja vähentää hirveästi työmäärää alkaen nuorten istutettujen puiden päivittäisestä kastelemisesta.

Kylpyhuoneessa oli siihen asti elettävä ämpärisuihkun kanssa. Mutta sehän on arkipäivää täällä. Se, että vesi tulee suihkusta on suurta ylellisyyttä. Lämmin vesi - uskaltaakohan siitä edes haaveilla. Jonkinlainen valmius kylpyhuoneessa tosin on.

Putkimiehen vuoro

Pihassa olevalla hanalla pärjää jo paremmin kuin kantovedellä, mutta vielä tarvitaan putkimies, joka hoitaa veden myös kylpyhuoneeseen ja terassikeittiöön. 

Putkimies kainaloita myöten virtaavassa vedessä.

Siinäkin riitti kaivamista ja ties mitä hommaa koko päiväksi. Valmiudet ovat olemassa kylpyhuoneeseen, pitää vain löytää missä ne ovat. 

Vesipaikasta tulee siisti, kun se laatoitetaan.

Sieltä jostain ne putket lopulta löytyivät. Sulkuhana taloon oli sijoitettu eteiskäytävän päätyyn, jossa se jäi jääkaapin ja uuden hyllykön taakse. Minusta luontevin paikka sille olisi kylpyhuoneessa. No nyt vain on suostuteltava hyllykkö tavaroineen pois tieltä aina kun sulkuhanaa joutuu käyttämään. Toivottavasti ei kovin usein.

Kun Nawecin putki ja talon oma putki yhdistettiin, ei veden tuloa katkaistu, en tiedä miksi. Niinpä vettä alkoi tulla täydellä paineella kun putkimies avasi Nawekin putken. Putkimies kuitenkin taisteli liitoksen kiinni siellä virtaavan veden alla aivan kuin  kyse olisi ollut jokapäiväisestä toimenpiteestä. Ehkä se olikin.

Ja sitten vielä vesi
terassikeittiöön

Putkimies ei lörpötellyt turhia ja teki työnsä ammattimaisesti ja järkevästi. Ei mitään valittamista. 

Oli varmasti hikistä hommaa kaivaa putkelle reitti vesipisteeltä terassikeittiöön. Onneksi täällä ei tarvitse ajatella maan routimista eikä veden jäätymistä. Sinne vain putkelle pieni oja  maan alle sen verran että kunnolla peittyy ja siinä se. 

Mangopuun kanto vaati melkoista kaivamista.

Kantoa kaivetaan, puita kaadetaan

Oma tie kylätieltä  on aidattu, mutta porttia siinä ei vielä ole. Pihatie on vielä täysin tasoittamaton ja täynnä pienempiä ja suurempia kuoppia.

Yksi isohko mangopuu tieltä oli kaadettu jo aiemmin, mutta sen kanto oli jäljellä. Se oli saatava pois. Lisäksi tiellä oli kaksi vanhaa appelsiinipuuta, jotka ikävä kyllä oli kaadettava, muuten ei pihaan olisi päässyt autolla.

Naapurista löytyi urakasta kiinnostunutta porukkaa. Mangon kannon kaivamiseen kului useammalta nuorelta mieheltä koko päivä, sillä kanto oli valtavan suuri ja kuopasta tuli syvä.

Appelsiinipuiden kaataminen, pilkkominen ja kantojen kaivaminen vei aikaa toisen päivän. Pojat saivat siitä kuitenkin ihan hyvän palkkion.  Sen verran säälitti se hikinen urakka.

Pihatien elämää

Pihatielle saattaa ilmestyä joskus isompikin
joukko. Tämä porukka tuli rummutuksen
saattelemana keräämään rahaa. Olivat voittaneet
paikallisen jalkapallocupin ja illalla piti saada
juhlat aikaan. Rahaa kerättiin kulkemalla
talosta taloon.

Naapuruston lapset kulkevat päivittäin joukolla pihatietä pitkin.
He käyvät katsomassa löytyisikö portin pielestä tyhjiä
pulloja, metalliromua tai kukaties jotain muuta,
jota voi myydä kalatorilla. Tai sitten on vain hauska
käydä hyppimässä portin pielessä olevassa hiekkakasassa.

Vuohet ovat päivittäisiä vakiovieraita.
Pihatien kuoppiin kerääntyy kaikenlaista;
kuivia lehtiä, tuoreita oksia, pahvia ja ties mitä.
Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.








Jos haluat päästä koko tarinan alkuun 
pääset sinne TÄSTÄ.

Jos ei vuohia, niin sitten ainakin lampaita.
Lammaslaumat kulkevat pitkin kylää
ja etsivät syötävää. Joskus jostain löytyy tuorettakin ruokaa.
Yöksi mennään sitten kotiin.   

Oma pihatie on jatkuva tapahtumien näyttämö; vuohia ja lampaita käy päivittäin. Kävipä kerran omalta pihaltaan seikkailulle lähtenyt aasi pitkä pitkä naru perässään. Hävisi ennen kuin ehdin hakea kameran.

Lapset kiertelevät kylällä ja tutkivat joka paikan. Naapurit tulevat pyytämään vettä, kun selviää että talossa on vesihana.

Jatkoa seuraa LUVUSSA 11.

7. Tutustutaan puutarhakasveihin

Kassava.

Heinäkuussa sadekausi toden teolla alkoi

Sadetta saattaa tulla illasta aamuun, välillä myös päivällä. Se tarkoittaa sitä, että myös maata muokataan ja kasveja istutetaan.

Sadekauden alku on tehnyt palveluksen tärvellyille puun taimille. Ne työntävät uutta lehteä ja ovat näköjään kovasti tuuhettuneet.

Omalla tontillanikin on muokattu maata ja tehty vaot, joihin on istutettu kassavan varren kappaleita. Ne alkavat työntää juuria ja sitä myöten kasvattaa vartta ja lehtiä. Mahdollisesti sinne kylvetään myös jotain muutakin hyötykasvia. Puitahan sinne on istutettu jo useampia, mutta kassavasta saa mukuloita paitsi omaan käyttöön myös myyntiin, kunhan kasvavat. Ihan hyvä juttu, että muuten tyhjillään oleva tontti on ystäväni hyötykäytössä siihen asti kun taas pääsen rakentamaan sinne lisää.

Kassava on pensas, joka kasvaa 3-5 metriä korkeaksi ja muodostaa suuria pitkulaisia mukuloita maan alle. Gambiassa kassavaa viljellään vähän kaikkialla, koska sen istuttaminen ja kasvattaminen on yksinkertaista eikä se vaadi kovin suurta huolenpitoa.

Kassava viheriöi. Välissä myös
kookospalmun taimi.

Kassava on ruokaturvakasvi, 

se selviää vähällä vedellä kuivanakin aikana

Kassavan toinen nimi on maniokki ja mukuloista voi valmistaa myös jauhoa. Siitä käytetään nimeä tapioka.

Kassavaa kutsutaan ruokaturvakasviksi, koska se selviää vähällä vedellä, mikä on tietysti tärkeää Gambian kuivina talvikausina.

Paitsi juurimukulat myös lehdet voidaan käyttää ravinnoksi. Kasvi sisältää runsaasti tärkkelystä, hiilihydraatteja, kalsiumia, proteiinia ja useita vitamiineja ja mineraaleja.

Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/06/keniassa-kasvatetaan-kuivuutta-kestavaa-kassavaa

Kassavan juurimukula on myrkyllinen; se sisältää sinihappoa, mutta kypsentäminen poistaa myrkyn. Mahtaakohan mukuloiden käsitteleminen tehdä kädet myrkyllisiksi, entä jos käsistä siirtyy myrkkyä suuhun? En ole mistään lukenut tällaista tietoa.

Tiinan pihan kukkaloistoa.

Mitähän kaikkea 

täällä voi 

kasvattaa

Viime maaliskuussa pääsin tutustumaan kahden suomalaisen pihaan. Toinen kaupunkialueella Fajarassa ja toinen Tanjin naapurikylässä, Batakunkussa. Ystäväni Tarjan puutarha Tanjissa on tietysti tullut tutuksi vuosien mittaan.

Kuvataiteilija Tiina Reunasella on Batakunkussa kaunis puutarha ja talo ja pihalla myös pyöreä vierasmaja. Hänen puutarhassaan kohtasin ensimmäistä kertaa NONI-hedelmän, joka on outo, muhkuraiselta perunalta näyttävä vihreä möykky. Itse hedelmä on kuulemma kitkerä ja siitä tehdään ainakin juomaa. Maistoin Tiinan tekemää Noni-juomaa, jota hän hapattaa näistä hedelmistä isossa purkissa. Taitaa olla jonkinlainen terveyskasvi. Mielenkiintoinen tuttavuus. No ehkä jossain vaiheessa tutustun paremmin tähänkin hedelmään. Lisätietoa Tiinan paikasta:

 https://batakunku.weebly.com/guest-house.html 

Omituinen NONI-hedelmä.

Tiinan vierastalon ikkunaa peittää upea pensas, 
ehkä Golden trumpet.

Cashewpuu ja vielä raa'at hedelmät, 
joiden pohjassa pähkinät kasvavat.  

Kunnioitus heräsi kyseistä pähkinää kohtaan

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on Cashew-pähkinä. Cashew-puita näyttää kasvavan vähän siellä sun täällä. Kunnioitus heräsi kyllä kyseistä pähkinää kohtaan kun näin, millaisen työn takana sen syötävään kuntoon saaminen noissa olosuhteissa on.

Cashewpuun toinen nimi on munuaispuu ja pähkinän sisältävä siemen näyttääkin munuaiselta, kun se on kiinni itse hedelmässä.

Cashew-pähkinöitä hiillostetaan.

Vastapoimitut ja -paahdetut Cashewpähkinät.
Ihana herkku.

Kypsänä oranssinpunertava hedelmä on vähän samanlainen kuin persimoni eli kaki-hedelmä. Hedelmän kuori on saman tyyppinen ja jopa hedelmänlihakin vaikuttaa vähän samanlaiselta. Maku on kuitenkin erilainen. Kypsä cashew-hedelmä tuntuu ensipuraisulta jopa herkulliselta, makealta, mutta heti kohta tunne suussa muuttuu kitkeräksi ja suuta kuivattavaksi. Pakko sylkeä pois. Tiettävästi siitä voi kuitenkin tehdä esim. mehuja ja hilloja.

Hedelmän pohjasta siis kasvaa siemen, jonka kuori on todella kova. Sitä ei oikein saa kotikonstein rikki. Ja siellä sisällä se herkku luuraa, yksi vaivainen cashew-pähkinä, vaikka virallisesti se onkin siemen.

Gambialaisilla on konstinsa. Tarvitaan peltivati, jonka pohjassa on reikiä. Siemenet vatiin ja vati nuotiolle. Pikkuhiljaa siemenet alkavat hiiltyä ja kun niitä on riittävän kauan hiillostettu, kuori on helppo rikkoa ja hiukan paahtunut cashewpähkinä paljastuu. No teollisesti tämäkin homma tapahtuu toisin, eikä vaadi yhtä paljon työtä.

Kuumentaminen on kuitenkin tärkeä vaihe, sillä pähkinä on myrkyllinen, tai pikemminkin kuoren sisällä oleva öljy, joka tällä menetelmällä häviää.

Uskomattoman herkulliset, vastapaahdetut cashew-pähkinät kuuluivat sadekauden matkani aamiaisiin. Se oli melkein parasta mitä siellä söin. Lisänä kypsää mangoa, banaania ja puristettua limemehua.

Mangoa, banaaneja sekä sitruunaa tai limeä - ja siihen päälle 

paahdettuja cashewpähkinöitä. Sadekauden aamiainen.

Mangopuu
tuottaa
valtavasti roskaa

Mangopuita kasvaa kaikkialla. Ne ovat suuria ja peittävät levittäytyessään isoja alueita. Mangopuu antaa suojaa auringolta, koska sillä on hyvin laaja ja tiheä oksisto, jonka alla ei oikein mikään kasva.

Mangolajikkeita on useita, jotkut aivan hyviä ja syötäviä, jotkut taas käyttökelvottomia. Ne suuret mangot, joita olemme tottuneet syömään ovat jalostettuja lajikkeita. Kyseisiä lajeja voi kuulemma ympätä tavalliseen mangopuuhun, jolloin on mahdollista saada hyviä mangoja huonommastakin puusta. Kunhan pääsen taas mangoaikaan Gambiaan, niin yritän tutustua eri lajikkeisiin ja niiden käyttöön. Ja tietysti olisi hauska maistaa oman mangopuun hedelmiä. Ne vain eivät säily talveen asti.

Mango myös roskaa valtavasti. Kun hedelmät kypsyvät, ne putoavat maahan ja alkavat nopeasti mädäntyä, keräävät kärpäsiä ja muita hyönteisiä, ja puun alle kertyvä roska on siivottava pikaisesti pois. Mangojen kypsyminen tapahtuu aika lailla samoihin aikoihin, joten satokausi on melko lyhyt.

Gambiassa on runsaasti erilaisia eksoottisia puita ja etenkin hedelmäpuita. Marjoja siellä ei tietääkseni kasva, ei myöskään omenoita. Ne kaiketi vaativat kylmän kauden, eli oikean talven.

Pieni "talo" vesi- ja sähkömittareita varten on valmis.

Samaan aikaan tontilla taas rakennettiin

Omalla tiellä on nyt muurit molemmin puolin.

Keskeltä tietä on kaadettava vielä kaksi vanhaa appelsiinipuuta.

Ne tuskin edes tuottavat enää hedelmiä.

Tontille pitäisi pian tulla myös sähköt ja vesi. Pieni "Nawec-talo" on valmiina portin pielessä ja nyt odotetaan Nawecin asentajia. Vaikka itse maksu sähkömittarin asentamisesta on maksettu, on mielenkiintoista nähdä, joutuuko hommasta maksamaan vielä jotain ylimääräistä. Se vähän niinkuin tuppaa kuulumaan asiaan. Etenkin kun kyse on ulkomaalaisesta asiakkaasta. Saa nyt sitten nähdä miten asia hoituu.

Tärkeä
appelsiinipuu ja kulkuaukko naapurille

Tien leveyden piti olla 8 metriä. No, nyt se on 7,5 metriä, kun yksi appelsiinipuu olisi jäänyt minun puolelleni, vaikka se kuulemma kuuluikin tontin myyneelle naapurille. Aidan siirrolla se saatiin pysymään naapurin tontilla. No ihan pienistä ei viitsi ruveta nillittämään. Eihän se menetys ollut kuin noin 20 neliömetriä yhteensä. Sovussa on helpompi elää.

Taloon johtava tie on nyt saanut aidan myös toiselle laidalle. Aidassa on pieni kulkuaukko naapurin puolelle, koska naapurin toiletti on vielä tällä tiealueella. Ovat luvanneet tehdä pian uuden omaan pihaansa.

Tiekään ei ole vielä suljettu kokonaan, koska tarvitaan metalliportti ja sellainen jonka haluaisin on vähän kallis, yli 15.000 dalasia eli 250-300 euroa. Itse työ ei ole kovinkaan kallista Gambiassa, mutta joistakin materiaaleista joutuu välillä maksamaan melkein meikäläisittäin.

Itse vietän kesää Suomessa, enkä yhtään tiedä, milloin seuraavan kerran pystyn taas matkustamaan Gambiaan. Siitä huolimatta jatkoa seuraa LUVUSSA 8!

3. Ensin rakennetaan pieni talo

Siihen nurkkaan sen talon pitäisi tulla.

Paikalliset olosuhteet ja muuta mietintää

Ensin tehdään tontin portin pieleen pieni talo, jossa voin asua siihen asti, kunnes on mahdollista rakentaa isompi. Myöhemmin porttitaloa voi käyttää vierasmajana tai miksei myös talonmiehen/vahdin talona. Jos compound jää vallan tyhjilleen, on hyvinkin mahdollista, että se on entistä tyhjempi, kun palaa takaisin. On siis hyvä että joku pitää paikkaa silmällä.

Oma tiealue on vielä kunnostettava ja
aidattava toiselta puolelta.

Pieniä majoja ja taloja rakennetaan varmasti ilman sen kummempia lupia, mutta isompia taloja varten tarvitaan joitain viranomaispapereita ja talon/talojen suunnitelma on oltava mukana. Asia on selvitettävä ennen kuin ryhdyn isompiin hommiin.

Nyt on siis käsissä noin 1300 neliön tontti ja kahdeksan metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä oma tie päätieltä. Itse tontti on muiden tonttien keskellä ja oma yksityinen tiealue johtaa kylätieltä tontille. Sellainen ison väärinpäin olevan L:n mallinen tontti. Tietysti leveä oma tiealuekin aidataan, jolloin sitäkin on mahdollista käyttää istutuksiin.

Koska tarkoitukseni on hyödyntää fengshuiajatuksia rakentamisessa ja toimintojen sijoittelussa, tapaan tutun fengshuiperiaatteita käyttävän arkkitehdin ja hänen kanssaan mietimme, mitä toimintoja tontille olisi kiva saada, mitkä ovat tontin ilmansuunnat ja muut ominaisuudet ja millaista on gambialainen rakentaminen ja sikäläiset tarpeet. Nehän poikkeavat monessa asiassa meikäläisestä rakentamisesta.

Termiittien vuoksi ei käytetä puuta

Termiittien vuoksi rakennusmateriaalina ei kannata käyttää puuta. Talon voi rakentaa samaisista harkoista, joista ympärysmuurikin tehtiin. Muurauksen saa siistiksi slammaamalla sen tasaiseksi molemmin puoli. Maalilla saa sitten haluamansa värin. Paljon näkee myös slammaamattomia taloja, jotka on jätetty sellaisekseen muurauksen jälkeen.

Sisäpuolen lattiat voi jättää betonillekin, mutta usein lattiat laatoitetaan.

Sähkö ja vesi tontille

Sähkö ja vesi hankitaan paikallisen Nawec-yhtiön kautta. Rekisteröinti tilaajaksi on tehtävä Nawecin toimistossa. Porakaivojakin tehdään, mutta koska vesi ja sähkö on mahdollista saada lähdeltä, niin Nawecin kautta veden saan kuitenkin halvemmalla. Toinen asia on sitten Nawecin luotettavuus. Silloin tällöin veden saanti katkeaa ehkä useaksi päiväksi. Jossain jotain on mennyt rikki ja korjaaminen kestää. Silloin on vettä haettava kylän kaivolta saaveilla ja muilla astioilla.

Häiriöttömään sähkön tuloon ei ole myöskään luottamista. Liekö syynä vanhan sähköverkon ylikuormitus vai joku muu ongelma, mutta sähköt katkeilevat hyvin usein. Joskus sähkö on poikki päiväkausia, joskus vain päivän tai yön ja parhaassa tapauksessa vain pari tuntia. Se on niin tavallista, ettei pieniin katkoihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Supermarketeissa käynnistetään välittömästi omat virtalähteet, omat, bensalla toimivat aggregaatit ovat yleisiä ja aurinkopaneeleita näkyy vähän siellä sun täällä. Aurinkosähkö onkin varmasti järkevää, kun aurinko paistaa välillä pilvettömältä taivaalta. Se on varmasti yksi hyvä ratkaisu, jollei muuten niin ainakin varasähkönä. Tämäkin on asia, mihin täytyy tutustua paremmin.

Gambialainen sakokaivo

Sakokaivo työn alla.

Mitään yhtenäistä viemäröintisysteemiä Gambiassa ei ole. Paikallinen käytäntö on rakentaa sakokaivo betonista, mutta koska se ei yleensä ole täysin umpinainen, niin nesteet pääsevät imeytymään maahan ja mitä siitä seuraa? Kuvittelisin että  maa saastuu. Yritän selvittää, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, sillä en haluaisi saastuttaa omaa tonttia. Tämän pikkutalon viereen nyt kuitenkin joudutaan tekemään ihan paikallinen versio, koska kukaan ei tunnu tuntevan muita ratkaisuja, enkä ole vielä itse ehtinyt selvittää niitä.

Yksinkertainen paikallinen wc on reikä sakokaivon kantena olevassa betonissa ja pesuvettä vieressä ämpärissä. Tällaiseen tontin sivustalle rakennettuun toilettiin on voitu rakentaa tiiliseinät, mutta usein näkösuojana on pressu tai esim. aaltopeltilevyt. 

Sisävessat ovat tietysti tavallisia kaupunki- ja kerrostaloalueilla ja varmaan myös uudemmissa compaundeissa. Näin länsimaisena ihmisenä omaan talooni tulee tietysti sisä-wc ja suihku.

Ikkunoihin kalterit ja ovet metallista

Ikkunoissa on yleensä aina jonkinlaiset kalterit  tai metalliluukut.  Kalterit ovat itsestäänselvyys joka paikassa. Köyhässä maassa houkutus varkauksiin on liian suuri, jos mahdollisuus vain annetaan. Moskiittoverkotkin tarvitaan, koska Gambia on malaria-aluetta.

Myös ulko-ovet voi teettää metallista. Materiaalissa on paitsi turvallisuusetu myös termiittikysymys. Vaikka sisäovet ovat usein puuta, on nekin hyvä tehdä kovapuusta ja käsitellä jollain suoja-aineella. Tosin sisäoven virkaa voi toimittaa myös pelkkä verho.

Ikkunoiden kalterit ja ovet teetetään metallista.
Kuvassa Ravintola Fangsoto Tanjissa Coastal Roadin varrella.

Hikoilua vai palelua

Lämmitystä ei juuri tarvita. Kuivalla kaudella talvisaikaan voi iltaisin olla kylmä, jos lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Pieni tulisija oleskelutiloissa tai terassilla olisi silloin aika ihana.

Sadeaikana sekä kesä- ja talvikauden vaihteissa yötkin ovat joskus tukahduttavan hiostavia. Ilmastointi tai tuuletin on silloin tarpeen (toimii jos on sähköä). Olen itse kärsinyt unettomista ja tuskallisen hiostavista öistä mm. loka-marraskuussa, kun sähköt olivat poikki tuntikausia. Ilma ei liiku, hiki valuu eikä mistään ole apua.

Katto tehdään aaltopellistä

Yksinkertainen katto tehdään aaltopellistä ja sitä tukeva runko rakennetaan red timberistä, kovapuusta, jonka pitäisi kestää termiittien hyökkäyksiä. Vaan eihän se aina kestä. Rimoja voi joutua uusimaan. Yhtenä keinona käytetään autokorjaamoiden jäteöljyä (garage oil), jolla puutavara sivellään. Sen pitäisi pitää termiitit loitolla. Melkoista myrkkyä siis ja vaatii varmaan pitkän tuuletuksen ennen kuin tilassa voi asua.


Katto voidaan jättää silleensä ilman alakattoa. Raot eivät ole ongelma, koska seinien slammaaja tukkii kaikki raot katon ja seinien välissä. Jos laitetaan alakatto, tarvitaan uusi rimoitus ja kattolevyt kiinnitetään siihen. Siitä on tietysti se hyöty, että sähköjohdot saa piiloon ala- ja yläkaton väliin ja onhan se siistin näköinen ainakin vähän aikaa. Toisaalta sisäkatto estää jossain määrin katon läpi tulevaa kuumuutta. Hmm. Täytyy miettiä.

Pienen kasvin suuret juuret.

Tuuletus on hyvin tärkeää. Talo ei saa olla umpinainen pullo, muuten sadeaikana kaikki homehtuu. Tavallista onkin nähdä ovien ja ikkunoiden yläpuolella pienet aukot, jotka on tehty reikätiilestä (tietysti niihinkin tarvitaan moskiittoverkot). WC- ja kylpyhuonetilat kannattaa sijoittaa ulkoseinälle, ei koskaan talon keskelle, jotta tila tuulettuu.

Viheliäiset kasvit

Tontilla kasvaa kirkkaanvihreä, nahkealehtinen elinvoimaisen näköinen kasvi, tai siis useita. Ne on kaivettava huolella pois, sillä kasvin juuri on kuin tunkki, se työntää kaiken tieltään, oli kyseessä sitten auto tai vaikka rakennuksen seinä. Kasvin englanninkielistä nimeä en vielä ole saanut selville, paikalliset kutsuvat sitä nimellä Mankanaaso. Olen kuullut, että juuresta keitetään jonkinlaista antibioottia. Mielenkiintoista.

Sitten alkaa pihan ja "porttitalon" suunnittelu...

Siitä seuraavassa tekstissä "4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa".