7. Tutustutaan puutarhakasveihin

Kassava.

Heinäkuussa sadekausi toden teolla alkoi

Sadetta saattaa tulla illasta aamuun, välillä myös päivällä. Se tarkoittaa sitä, että myös maata muokataan ja kasveja istutetaan.

Sadekauden alku on tehnyt palveluksen tärvellyille puun taimille. Ne työntävät uutta lehteä ja ovat näköjään kovasti tuuhettuneet.

Omalla tontillanikin on muokattu maata ja tehty vaot, joihin on istutettu kassavan varren kappaleita. Ne alkavat työntää juuria ja sitä myöten kasvattaa vartta ja lehtiä. Mahdollisesti sinne kylvetään myös jotain muutakin hyötykasvia. Puitahan sinne on istutettu jo useampia, mutta kassavasta saa mukuloita paitsi omaan käyttöön myös myyntiin, kunhan kasvavat. Ihan hyvä juttu, että muuten tyhjillään oleva tontti on ystäväni hyötykäytössä siihen asti kun taas pääsen rakentamaan sinne lisää.

Kassava on pensas, joka kasvaa 3-5 metriä korkeaksi ja muodostaa suuria pitkulaisia mukuloita maan alle. Gambiassa kassavaa viljellään vähän kaikkialla, koska sen istuttaminen ja kasvattaminen on yksinkertaista eikä se vaadi kovin suurta huolenpitoa.

Kassava viheriöi. Välissä myös
kookospalmun taimi.

Kassava on ruokaturvakasvi, 

se selviää vähällä vedellä kuivanakin aikana

Kassavan toinen nimi on maniokki ja mukuloista voi valmistaa myös jauhoa. Siitä käytetään nimeä tapioka.

Kassavaa kutsutaan ruokaturvakasviksi, koska se selviää vähällä vedellä, mikä on tietysti tärkeää Gambian kuivina talvikausina.

Paitsi juurimukulat myös lehdet voidaan käyttää ravinnoksi. Kasvi sisältää runsaasti tärkkelystä, hiilihydraatteja, kalsiumia, proteiinia ja useita vitamiineja ja mineraaleja.

Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/06/keniassa-kasvatetaan-kuivuutta-kestavaa-kassavaa

Kassavan juurimukula on myrkyllinen; se sisältää sinihappoa, mutta kypsentäminen poistaa myrkyn. Mahtaakohan mukuloiden käsitteleminen tehdä kädet myrkyllisiksi, entä jos käsistä siirtyy myrkkyä suuhun? En ole mistään lukenut tällaista tietoa.

Tiinan pihan kukkaloistoa.

Mitähän kaikkea 

täällä voi 

kasvattaa

Viime maaliskuussa pääsin tutustumaan kahden suomalaisen pihaan. Toinen kaupunkialueella Fajarassa ja toinen Tanjin naapurikylässä, Batakunkussa. Ystäväni Tarjan puutarha Tanjissa on tietysti tullut tutuksi vuosien mittaan.

Kuvataiteilija Tiina Reunasella on Batakunkussa kaunis puutarha ja talo ja pihalla myös pyöreä vierasmaja. Hänen puutarhassaan kohtasin ensimmäistä kertaa NONI-hedelmän, joka on outo, muhkuraiselta perunalta näyttävä vihreä möykky. Itse hedelmä on kuulemma kitkerä ja siitä tehdään ainakin juomaa. Maistoin Tiinan tekemää Noni-juomaa, jota hän hapattaa näistä hedelmistä isossa purkissa. Taitaa olla jonkinlainen terveyskasvi. Mielenkiintoinen tuttavuus. No ehkä jossain vaiheessa tutustun paremmin tähänkin hedelmään. Lisätietoa Tiinan paikasta:

 https://batakunku.weebly.com/guest-house.html 

Omituinen NONI-hedelmä.

Tiinan vierastalon ikkunaa peittää upea pensas, 
ehkä Golden trumpet.

Cashewpuu ja vielä raa'at hedelmät, 
joiden pohjassa pähkinät kasvavat.  

Kunnioitus heräsi kyseistä pähkinää kohtaan

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on Cashew-pähkinä. Cashew-puita näyttää kasvavan vähän siellä sun täällä. Kunnioitus heräsi kyllä kyseistä pähkinää kohtaan kun näin, millaisen työn takana sen syötävään kuntoon saaminen noissa olosuhteissa on.

Cashewpuun toinen nimi on munuaispuu ja pähkinän sisältävä siemen näyttääkin munuaiselta, kun se on kiinni itse hedelmässä.

Cashew-pähkinöitä hiillostetaan.

Vastapoimitut ja -paahdetut Cashewpähkinät.
Ihana herkku.

Kypsänä oranssinpunertava hedelmä on vähän samanlainen kuin persimoni eli kaki-hedelmä. Hedelmän kuori on saman tyyppinen ja jopa hedelmänlihakin vaikuttaa vähän samanlaiselta. Maku on kuitenkin erilainen. Kypsä cashew-hedelmä tuntuu ensipuraisulta jopa herkulliselta, makealta, mutta heti kohta tunne suussa muuttuu kitkeräksi ja suuta kuivattavaksi. Pakko sylkeä pois. Tiettävästi siitä voi kuitenkin tehdä esim. mehuja ja hilloja.

Hedelmän pohjasta siis kasvaa siemen, jonka kuori on todella kova. Sitä ei oikein saa kotikonstein rikki. Ja siellä sisällä se herkku luuraa, yksi vaivainen cashew-pähkinä, vaikka virallisesti se onkin siemen.

Gambialaisilla on konstinsa. Tarvitaan peltivati, jonka pohjassa on reikiä. Siemenet vatiin ja vati nuotiolle. Pikkuhiljaa siemenet alkavat hiiltyä ja kun niitä on riittävän kauan hiillostettu, kuori on helppo rikkoa ja hiukan paahtunut cashewpähkinä paljastuu. No teollisesti tämäkin homma tapahtuu toisin, eikä vaadi yhtä paljon työtä.

Kuumentaminen on kuitenkin tärkeä vaihe, sillä pähkinä on myrkyllinen, tai pikemminkin kuoren sisällä oleva öljy, joka tällä menetelmällä häviää.

Uskomattoman herkulliset, vastapaahdetut cashew-pähkinät kuuluivat sadekauden matkani aamiaisiin. Se oli melkein parasta mitä siellä söin. Lisänä kypsää mangoa, banaania ja puristettua limemehua.

Mangoa, banaaneja sekä sitruunaa tai limeä - ja siihen päälle 

paahdettuja cashewpähkinöitä. Sadekauden aamiainen.

Mangopuu
tuottaa
valtavasti roskaa

Mangopuita kasvaa kaikkialla. Ne ovat suuria ja peittävät levittäytyessään isoja alueita. Mangopuu antaa suojaa auringolta, koska sillä on hyvin laaja ja tiheä oksisto, jonka alla ei oikein mikään kasva.

Mangolajikkeita on useita, jotkut aivan hyviä ja syötäviä, jotkut taas käyttökelvottomia. Ne suuret mangot, joita olemme tottuneet syömään ovat jalostettuja lajikkeita. Kyseisiä lajeja voi kuulemma ympätä tavalliseen mangopuuhun, jolloin on mahdollista saada hyviä mangoja huonommastakin puusta. Kunhan pääsen taas mangoaikaan Gambiaan, niin yritän tutustua eri lajikkeisiin ja niiden käyttöön. Ja tietysti olisi hauska maistaa oman mangopuun hedelmiä. Ne vain eivät säily talveen asti.

Mango myös roskaa valtavasti. Kun hedelmät kypsyvät, ne putoavat maahan ja alkavat nopeasti mädäntyä, keräävät kärpäsiä ja muita hyönteisiä, ja puun alle kertyvä roska on siivottava pikaisesti pois. Mangojen kypsyminen tapahtuu aika lailla samoihin aikoihin, joten satokausi on melko lyhyt.

Gambiassa on runsaasti erilaisia eksoottisia puita ja etenkin hedelmäpuita. Marjoja siellä ei tietääkseni kasva, ei myöskään omenoita. Ne kaiketi vaativat kylmän kauden, eli oikean talven.

Pieni "talo" vesi- ja sähkömittareita varten on valmis.

Samaan aikaan tontilla taas rakennettiin

Omalla tiellä on nyt muurit molemmin puolin.

Keskeltä tietä on kaadettava vielä kaksi vanhaa appelsiinipuuta.

Ne tuskin edes tuottavat enää hedelmiä.

Tontille pitäisi pian tulla myös sähköt ja vesi. Pieni "Nawec-talo" on valmiina portin pielessä ja nyt odotetaan Nawecin asentajia. Vaikka itse maksu sähkömittarin asentamisesta on maksettu, on mielenkiintoista nähdä, joutuuko hommasta maksamaan vielä jotain ylimääräistä. Se vähän niinkuin tuppaa kuulumaan asiaan. Etenkin kun kyse on ulkomaalaisesta asiakkaasta. Saa nyt sitten nähdä miten asia hoituu.

Tärkeä
appelsiinipuu ja kulkuaukko naapurille

Tien leveyden piti olla 8 metriä. No, nyt se on 7,5 metriä, kun yksi appelsiinipuu olisi jäänyt minun puolelleni, vaikka se kuulemma kuuluikin tontin myyneelle naapurille. Aidan siirrolla se saatiin pysymään naapurin tontilla. No ihan pienistä ei viitsi ruveta nillittämään. Eihän se menetys ollut kuin noin 20 neliömetriä yhteensä. Sovussa on helpompi elää.

Taloon johtava tie on nyt saanut aidan myös toiselle laidalle. Aidassa on pieni kulkuaukko naapurin puolelle, koska naapurin toiletti on vielä tällä tiealueella. Ovat luvanneet tehdä pian uuden omaan pihaansa.

Tiekään ei ole vielä suljettu kokonaan, koska tarvitaan metalliportti ja sellainen jonka haluaisin on vähän kallis, yli 15.000 dalasia eli 250-300 euroa. Itse työ ei ole kovinkaan kallista Gambiassa, mutta joistakin materiaaleista joutuu välillä maksamaan melkein meikäläisittäin.

Itse vietän kesää Suomessa, enkä yhtään tiedä, milloin seuraavan kerran pystyn taas matkustamaan Gambiaan. Siitä huolimatta jatkoa seuraa LUVUSSA 8!

6. Valmista alkaa tulla, samoin takaiskuja

Oman mangopuun hedelmät kypsyvät.

Ensimmäiset puun taimet tontille

Ennen kuin matkustin takaisin Suomeen, käytiin Serrekundan liepeillä olevassa Wellingara Agriculture nimisessä puutarhassa hankkimassa puun taimia. Nettihaun perusteella puutarha liittyy Gambian maatalousministeriöön ja siellä tehdään koulutusta ja ehkä tutkimustakin. En ole vielä päässyt perehtymään asiaan. Sieltä olisi saanut myös tilattua tuholaistorjuntaa ja puiden leikkausta.

Ihan kaikkia haluamiani lajeja ei ollut sillä hetkellä saatavissa. Esim. kookospalmun taimet olivat vielä aivan alkutekijöissään, joskus kesällä ne alkaisivat olla myyntivalmiita. Sain kuitenkin hankittua kolme avokadopuun tainta, kolme papaijan tainta sekä kolme appelsiinipuun tainta. Lisäksi mukaan tuli neljä passionhedelmäköynnöstä sekä kolme pensasta, jotka ovat jotain ruusulajia. Yhteensä 16 tainta. Kukin taimi maksoi 150 dalasia (alle 3 euroa).

Edessä avokado, takana papaijat.

Passionhedelmän taimet.

Ajatuksena on saada taimet istutettua jo nyt niin että ovat sitten juurtuneet sadeaikaan mennessä ja kasvu käynnistyy hyvin. Istutuspaikat katsottiin porukalla ja löytyi myös kaveri, joka kaivoi kaikille taimille kuopat, tietysti pientä maksua vastaan. Naapurin lapset komennettiin hakemaan lampaanpapanoita ja istuttaminen sujui hyvällä yhteistyöllä. Lapset vielä kantoivat jokaiselle taimelle ämpärilliset vettä.

Taimia on tietysti kasteltava päivittäin, etteivät kuivetu. Onneksi tämäkin urakka saatiin sovittua. Nyt sitten vain odottamaan tulevan kesän sadeaikaa.

Tien varsilla on myös monenlaisia puutarhoja, mutta vielä en ole ehtinyt tutustua niihin. Vaan eiköhän siihen liene aikaa myöhemminkin.

Tontilla rakennetaan, minä ihmettelen Suomessa

Matkustan siis Suomeen maaliskuun puolivälissä ja saan sen jälkeen WhatsAppin kautta kuvia rakentamisen edistymisestä. Raudoitustyötkin jatkuvat ja pikkuhiljaa ikkuna-aukot alkavat hahmottua ja talo kohoaa tiilikerros tiilikerrokselta.

Rakentajien työ näyttää joskus todella hurjalta, koska rakennustelineitä ei juuri ole. Jos paikalla on tynnyreitä, niiden päällä keikutaan tai sitten hakataan seinään reikiä ja niihin laitetaan poikittaiset tuet, joiden päälle nostetaan lauta tai pari ja siinäpä oiva rakennusteline. Vähänkin korkeammassa rakennuksessa katsojaa heikottaa. Työsuojelumääräyksistä ei tietenkään ole tietoakaan. Varmaan jokainen rakentaja putoilee telineiltä tai seinien päältä ainakin joskus.

Pari tikkua pystyssä, muutama seinän läpi hakattu reikä 
ja niistä läpi kapulat, niiden päälle lauta, 
ja siinä meillä on rakennusteline. 

Kuvassa itse tekemäni SketchUp -malli 
arkkitehdin suunnitelmasta,
jossa seinät ovat suorakaiteen muotoiset 
ja katto laskeutuu seinien väliin.

Arkkitehdin ajatuksenahan oli, että talon sivuseinät olisivat neliömäiset ja katto laskeutuisi vinosti seinien välissä. Näitä kuvia myös näytin rakentajille ja selitin ideaa: 3,5 metriä korkeat seinät sivuilla ja takana ja edessä matalampi seinä. Sain vastaukseksi kovasti nyökyttelyjä ja ymmärtämisen vakuutteluja. 

Arkkitehdin piirtämät pienet neliömäiset aukot muurauksessa päätin unohtaa siinä vaiheessa, kun tajusin, että se olisi mahdoton tehtävä, harkot ovat liian suuria, aukoista tulisi hassun näköisiä eikä selitykseni muutenkaan menisi perille. Sen sijaan päädyin siihen, että ikkunoiden ja ovien yläpuolelle tulee tavalliset reikätiilet tuuletusaukoiksi

Suunnitelmat ja toteutus 

eivät täysin kohtaa

Kotona Suomessa odotin jännittyneenä kuvia työn edistymisestä. No niin, ja sitten tuli kuva huolella vinoksi muuratusta seinän yläosasta eikä takaseinäkään näyttänyt kohoavan hyvä jos kolmeen metriin. Oli pakko hengittää vähän aikaa rauhassa ennen kuin sanoisin jotain ikävää WhatsAppissa. Että kannattikin käyttää arkkitehtia!

En tiennyt itkeäkö vai nauraa ja päätin nauraa.

Rakentajien käsitys erosi arkkitehdin suunnitelmasta.

Miten se olikaan, "tärkeintä maailmassa on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää". Ja sellaiseksi se talo sitten jäi. Eli siitä tuli ihan tavallinen gambialainen tiilitalo, jonka ulkonäössä ei ole mitään poikkeavaa tai erityistä. Niin no, rakentajathan oli palkattu muuraamaan talo harjakorkeuteen ja he sitten päättivät että se oli nyt tässä.

Tuholaisia tontilla

Iloni hyvissä ajoin istutetuista puuntaimista oli ennenaikaista. Sain paikalliselta ystävältäni järkyttyneen viestin ja kuvia katkenneista taimista ja syödyistä latvoista. Pieni papaijantaimi näytti jo tehneen hedelmänalkujakin, mutta kutsumattomat vieraat olivat tuhonneet hyvin alkaneen kasvun ja kaikki lehdet makasivat rungontyngän vieressä. Avokadontaimessa puolestaan oli  jäljellä vain jokunen jyrsitty lehtiruoti.

Salapoliisityö ja yks plus yks -mietintä johtivat lopulta siihen päätelmään, että kastelutehtävään lähetetyt pikkupojat olivat unohtaneet portin auki vedenhakureissullaan ja joku naapuruston lampaista oli päässyt pihaan ja haukannut tuoreet vihreät taimet parempiin suihin. Kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään, mutta toivottavasti pojat saivat pyytämäni (ymmärtäväisen) puhuttelun. Saattaa olla, että jotkut katkenneista taimista aloittavat uuden elämän, joten annetaan niille vielä mahdollisuus.

Papaijan karu kohtalo.

Tämä ei ollut ainoa kasvillisuutta kohdannut tuho. Naapuritontin termiitit olivat jo aikaisemmin päättäneet tehdä tutkimusmatkan muurin alitse tontilleni. Muurin juurelle näkyi nousseen irtohiekkaa ja pientä liikehdintääkin oli näkyvissä. Jotain pitäisi varmaan tehdä ennen kuin ne asettuvat asumaan. Vielä ei ole tehty mitään. Mutta termiitit ehtivät kuulemma tuhota jo ainakin yhden sitruunapuun taimen.

Eri alojen ammattimiehiä

Talo alkoi kaikesta huolimatta saada muotonsa ja se punainen peltikattokin tuli valmiiksi. 

Olin ollut kovasti huolissani siitä talon seinästä, joka oli osa tonttia ja tiealuetta erottavaa muuria. Siitä puuttuivat ikkuna-aukot. Vaan huoli oli turha, joku näppärä rakentaja nakutteli aukot muuraukseen ja niin sai kylpyhuone pienen ikkunan, samoin käytävä, sekä terassin pääty.

Ja sitten tarvittiin ikkunaristikot ja talon ovi. Metalliseppä kävi mittaamassa ja antoi tarjouksensa, eikä siinä montakaan päivää mennyt, kun ristikotkin oli muurattu paikoilleen ja ovi asennettu. Lukkohan oli jo ostettu samaan aikaan kuin lattialaatat. Ikkunaristikoista olisin halunnut samanlaiset neliömäiset kuin oli sisäportissa, mutta niistä tuli nyt suorakaiteen muotoiset "ruudut". WhatsApp-viestittelyssä asiat eivät aina välity samassa muodossa kuin on tarkoittanut. Tässä sitä oppii tarkkuutta ja asioiden tarkistamista uudestaan ja uudestaan.

Katto valmistuu.

Putkimiehen varusteita.

Tässä vaiheessa tapahtuukin jo paljon. Putkimies käy asentamassa vesijohdot ja viemärit, seiniä roilotetaan putkia varten ja sen jälkeen pinnat slammataan siistiksi. Talon muutkin sisäseinät slammataan ja lattiat tasoitetaan. Laattamies laatoittaa huoneen, käytävän ja terassin ja kylpyhuonekin saa laatat lattiaan ja suihkutilaan.  Vesieristämisestä ei tarvitse huolehtia. Kosteus haihtuu ulospäin ja hometta syntyy vain liian umpinaisissa tiloissa.

Vesieristeitä ei näissä 

Lattia on laatoitettu.

kylpyhuoneissa tarvita

Laatoitushomma näyttää vähän erilaiselta kuin Suomessa. Meillä kun etsitään tarkkaan saumauslaastin väri ja laattojen välit saadaan samanlevyisiksi narujen avulla, niin Gambiassa laatat asetellaan mahdollisimman tiiviisti lähekkäin ja lopuksi pintaan vedetään vielä samaa laastia kuin mikä tuli pohjaankin. Tokihan kaupoista saa myös hienostuneempia ratkaisuja, mutta tämä näyttää olevan tyypillinen tapa. En ole itse ollut laatoitusta seuraamassa, mutta näyttää siltä, että käytössä ei olisi meikäläisiä tarkkoja laattaleikkureita, koska jälki on vähän ronskimpaa. Ehkäpä otan seuraavan kerran mukaan Suomesta valkoista silikonia, jolla siistin kaakeleiden nurkkia ja reunoja ym. virheitä.

Ikkunassa ristikot ja lasit.

Ikkunat odottavat asentamista.

Talo on nyt slammattu myös ulkopuolelta, terassiin on rakennettu pieni kaide ja ikkunaristikot on maalattu harmaiksi. Ikkunoiksi valittiin liukuikkunat, joissa on valmiina hyttysverkot. Nekin odottavat jo asennusta. Ja pian on sekin homma tehty. 

Talo odottaa vielä sähköä ja vettä. Molemmat on tilattu ja seuraavaksi tehdään oman tien toiseen päähän pieni rakennus, johon Nawec voi asentaa sähkö- ja vesimittarit. Vedet ja sähköt on tarkoitus vetää pinnan alla tontille. Vältytään turhilta pylväiltä ja ilmassa roikkuvilta sähköjohdoilta. 

Oman tien toinen puoli pitää vielä aidata ja hommata toinen portti, jotta tie saadaan suljettua. Eivätpä tule vuohet ja lampaat tärväämään tien varteen istutettavia taimia. 

Eivätkä hommat tähän lopu, talo on vielä maalattava sisältä ja ulkoa. Enkä yhtään tiedä milloin pääsen taas matkustamaan paikan päälle. Sadeaikakin alkaa ihan näillä hetkillä, tai on melkein jo alkanut.

Seuraavaksi ihmetellään hedelmiä ja muita Gambian kasveja ja saadaan aikaan lisää muuria. Lue luku 7: Tutustutaan puutarhakasveihin.

5. Talon rakentaminen alkaa

Seinien paikat on kaivettu ja 
linjalangat vedetään.

Maaliskuussa 2018 minulla on aikaa viettää Gambiassa pari viikkoa ja silloin pitäisi pystyä seuraamaan rakentamista ja katsomaan että kaikki menee arkkitehdin luonnoksen mukaan. Talo tuskin ehtii valmistua siinä ajassa, mutta aika pitkälle kuitenkin. Luulisin. 


Paikallinen luotettu ystäväni hoitaa asioita puolestani. Hän on löytänyt kylältä rakentajat ja he puolestaan tuovat mukanaan työntekijät, jotka hoitavat kaikki aputyöt.

Urakkahinta on sovittu etukäteen ja siihen pitäisi kuulua talon rakentaminen harjakorkeuteen.

Matkan varrella on lisäksi hankittava useampi tanko harjaterästä ja teetettävä siitä pilareita tukirakenteiksi. Tämä työ ei kuulu urakkaan. 

Materiaalit hankitaan itse: hiekka, sementti ja punainen kivimurska. Rakennusharkkojen tekijät ovat hoitaneet oman hommansa jo aikaisemmin ja kuivat harkot odottavat tontilla.

Harjateräs kulkee taksin vetokoukussa
pitkin maantietä.
Meteli on aikamoinen.

Seinien pohjaksi kaivetaan ojat

Maan pinnan alle tulee pari kerrosta harkkoja ja sen yläpuolelle vielä toiset pari kerrosta ennen lattian tasoa. Sadekaudella tontti saattaa olla välillä tulvan vallassa ennen kuin vesi humahtaa maan sisään. Kulkuväyliäkin on varmasti tarpeen korottaa, ettei tarvitse kahlata liejussa.

Noin 4x6 metrin kokoinen talo rakennetaan sisäportin viereen muurien kulmaukseen. Ensimmäinen homma on tehdä pohjapiirroksen mukaiset mittaukset ja kaivaa ojat seiniä varten. Pohjalle valetaan betoni, jonka päälle seinät ladotaan.


Kaivamisen yhteydessä tulee vastaan yksi ikävä kasvi, Mankanaaso, joka on kaivettava juuria myöten pois, ettei se kasvaessaan riko rakennusta.

Vanha muurin osa teettää ylimääräistä työtä. Siinä on jokunen reikä, jotka on paikattava ja väliseinän kohdalle muurin sisään on upotettava harjateräksestä tehty pilari. Pilareita tarvitaan useaan kohtaan rakennusta. 

Lisäys 2020: Tässä tuli tehtyä selvä virhe. Sellaista muuria, jota ei itse ole rakentanut, ei saa käyttää seinänä. Nyt taloon tuli parin metrin matkalta vanhaa, toisen puolen omistajan rakentamaa muuria. Toivottavasti asian suhteen ei tule ikävyyksiä. Sillä puolella on nyt pelkkä tyhjä tontti.

Yleistyökalu.

Vaihtelevaa kommunikaatiota

Istun monena päivänä mangopuun alla vesipullon kanssa ja seuraan työn edistymistä. Mittaukset saadaan tehtyä ja seinien paikat kohdilleen. Vähän on säätöä, koska talo on aika pieni ja tilaan pitää saada mahdutettua kaikenlaista. Arkkitehdin piirros ei välttämättä avaudu ihan helposti ja joudun selittämään.

En tiedä kuinka tavallista on, että valkoinen nainen häärii rakennustyömaalla kertomassa mitä tehdään. Rakennusmiehet kuitenkin kuuntelevat kohteliaasti ja nyökyttelevät ymmärtävänsä. Kutsuvat välillä katsomaan, että josko tämä menisi näin vai kuinka, tarjoavat minulle makeaa vihreää teetä ja järjestelevät istumapaikkaa mangopuun alle. 

Työ jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Englannin kielen kanssa on välillä haasteita puolin ja toisin. Välillä on pyydettävä mandingankielinen ystävä selittämään tarkemmin mitä tarkoitan. 

Vihreää teetä.

Naapurista ilmestyy paikalle lapsia, jotka kohteliaasti tulevat kättelemään ja istuvat sitten tuijottamaan ja tutustumaan tavaroihini. Isoin tyttö taitaa olla vähän päälle kymmenvuotias ja muut lapset siitä alaspäin aivan sylivauvaan asti.

Lapsista on päivien mittaan myös paljon apua. He tekevät kaikenlaisia pikku palveluksia, kantavat esimerkiksi vettä kaivolta isoissa sangoissa reippaina ja iloisina. Heitä täytyy muistaa joillain mukavilla tuliaisilla, kun seuraavan kerran matkustan sinne. 

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia

Hyvään alkuun päässyt rakentaminen keskeytyy kun sementtisäkit loppuvat. Niitä ei löydy koko kylästä. Kun pula jatkuu, on lähdettävä etsimään Serrekundasta.  Samasta liikkeestä löytyvät myös lattialaatat ja jokunen neliö laattoja kylpyhuoneen seiniin, lisäksi hankitaan WC-pönttö ja ulko-oven lukko.

Rautakaupan laattamallistoja.

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia. Palvelua saa odottaa ja kun vihdoin on tehty päätökset myyjä täyttää erilaisia lippuja ja lappuja. Sitten tavaroille etsitään kuljetusta ja tingitään sen hinnasta. Ja taas odotetaan, että joku kantaa säkit ja laatat  ja muut ostokset autoon. Ajellaan sinne tänne varaston ovelta toiselle ovelle. Ja aurinko porottaa kuumimmillaan. Suljetuilla varastopihoilla ei tunnu tuulenhenkäystäkään. 

Aaltopeltiongelmia

Katon aaltopellit hankittiin jo aikaisemmin Turntablen alueelta, joka on neljän tien vilkas risteys noin 10 kilometrin päässä Tanjista pohjoiseen. Sieltä löytyvät myös lähimmät supermarketit, sairaala ja vaikka mitä liikkeitä ja tietysti erilaisia torikojuja tien varressa.  Siellä on myös muutamia rakennustarvikeliikkeitä. 

Aaltopeltiä on tarjolla eri laatuja ja värejä. Haluan hyvänlaatuisen materiaalin, joka kestää suolaista meri-ilmaa. Arkkitehdilta olin aiemmin kysynyt, minkä värisen katon valitsisin. Hän totesi, että älä nyt ainakaan punaista ota. Harmaa olisi ollut sopivin vaihtoehto talon suunniteltuun väritykseen. Vaan kun ei harmaata ollut tarjolla, niin huolellisen harkinnan jälkeen päädyn vihreään. Muut vaihtoehdot olivat ruskea ja punainen. Maksan ostokset ja sitten lähdetään hankkimaan kuljetusta 15:lle noin 2,5 metriä pitkälle aaltopeltilevylle. Löytyy taksi, joka ottaa kuljetuksen hoitaakseen. 

Taksi tulee paikalle ja alan etsiä ostamiani peltejä. Vaan kuinka ollakaan, varastossa ei olekaan juuri sitä vihreää peltiä, on vain punaista ja ruskeaa. Huudan myyjälle, että miten te voitte myydä minulle sellaista mitä teillä ei edes ole. Olkapäiden kohauttelua ja hämmentyneitä katseita. Mitä ihmeen väliä sillä värillä on, tulkitsen heidän ilmeistään. Koska ei ole aikaa lähteä muualle etsimään, on tyydyttävä tilanteeseen. Kiukuissani valitsen punaiset pellit. Peltipino tungetaan taksin takaluukkuun ja kiinnitetään jonkinlaisella narulla (taksissa ei ole kattotelinettä). Ehdimme ajaa noin kilometrin kun koko pino rysähtää maantielle pitkin poikin. Siinä sitten keräillään peltejä tieltä ja lopulta pellit on nostettava katolle ja solmittava kiinni sillä yhdellä vaivaisella narulla. Perille päästään lopulta, vaikka tuuli ottaa pelteihin ja alkaa taivuttaa niitä. Vain yksi pelti vahingoittuu. 

Vuokrattu puutavara saapuu.

Jatkossa on ymmärrettävä varautua paremmin.

Aasitaksi kuljettaa lautoja

Sementin puute viivästytti rakentamista muutamalla päivällä ja muutenkin on varauduttava siihen, että työmiehet eivät aina pääsekään paikalle. On ehkä hautajaiset tai perhejuhla, tai kenties sairastuminen, tai ehkä on joku uskonnollinen juhlapäivä, tai on perjantai, jolloin ei yleensä työskennellä. Viikonloppuna taas saatetaan hyvinkin tehdä töitä. Päivät kuluvat ihmetellessä. Sitten kun työmiehet ovat paikalla kaikki sujuu ja työ edistyy rivakasti.

Ovien ja ikkunoiden reunojen muurausta varten tarvitaan lautaa. Lautoja ei osteta vaan ne vuokrataan.  Donkeytaksi on tähänkin tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Kun laudat on käytön jälkeen purettu pois ne palautetaan vuokraajalle, joka on ehtinyt jo kyselläkin lautojensa perään. Mietin kovasti miten meillä tarvikkeita tuhlataan ja Gambiassa kaikki käytetään uudelleen ja uudelleen. Suomessa betoninen lauta menisi jätelavalle ja kaatopaikalle. Eikö vaan?

Talon seinät kohoavat ja matkustan Suomeen

Lopulta talon seinät alkavat lähestyä kahta metriä. Ikkuna-aukot olen merkinnyt seinään ja niiden leveys on katsottu yhdessä rakentajien kanssa. 

Tässä vaiheessa joudun palaamaan Suomeen. Selitän mahdollisimman tarkkaan rakentajille kuvien kanssa, millaiset ja kuinka korkea seinät on tarkoitus tehdä ja millaiseen vinouteen katto, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle arkkitehdin tekemää luonnosta. 

Talo on vielä kesken kun matkustan Suomeen.

Alusta asti on ollut selvää, että mitään hienouksia on turha lähteä hakemaan kun rakennusmateriaalina on suurikokoinen betoniharkko. Työvälineetkin ovat lähinnä jonkinlainen taltta ja kirveen tai hakun tapainen. Täytyy miettiä rakentamista vähän eri kulmasta seuraavan talon teossa ja tutkia onko kenties olemassa muita mahdollisia rakennusmateriaaleja. 

Suomesta käsin yritän sitten antaa ohjeita puhelimitse WhatsAppin kautta ja saamistani kuvista näen miten homma etenee...

Siitä seuraavassa luvussa, jossa alkaa tulla VALMISTA JA TAKAISKUJA.