14. Rakennus- ja rahariesaa

Ettei totuus unohtuisi. Ihana Batakunkun hiljainen ranta. Kunpa sinne ehtisi.

Helmikuun puolivälissä on takana puolitoista kuukautta Gambiassa ja saman verran edessä. Tänä aikana pitäisi saada talo sadekauden kestävään kuntoon. Sähköt, vedet, viemärit, talo harjakorkeuteen, olohuone-keittiörakennuksen tasakatto, portaat katolle sekä muihinkin tiloihin katto. Uima-allaskuoppakin pitää saada betonoitua. Ja itse altaastakin tehdä lopullinen suunnitelma. 

Kun kotona Suomessa katselin kuvia rakennuksen edistymisestä, oli jonkinmoinen järkytys huomata, että portaita katolle ei ollut rakennettu, vaan niiden tilalla oli pystysuora seinä. Rakentamisessa oli silloin kuitenkin tauko, joten mitään en voinut tehdä. Parempi selvittää asia kun olen itse paikalla.

Putkimies ja sähkömies alkavat työt

Rakentajat taisivat olla taas Senegalissa uuden vuoden aikaan. Ei näkynyt ei kuulunut. Erilaiset yritykset tavoittaa eivät tuottaneet tulosta. Niinpä olikin järkevää tilata paikalle putkimies, joka asensi kaikki ne viemärit ja vesijohdot, jotka oli mahdollista asentaa tässä vaiheessa. Ja samat hommat sähkömiehellä.

Putkimies hommissa.

Sakokaivon kansi tekeillä

Sakokaivokin sai kannen. Se syvä betonikuoppa oli hirvittänyt minua koko ajan. Putoaminen yli kaksi metriä syvään kuoppaan, jossa pohjalla oli ties mitä betonin lohkareita, olisi tiennyt varmaa vammautumista. Onneksi se on nyt peitetty. Samalla tehtiin viemäreiden neljään tarkastuskaivoon (manhole) kannet.

Koirat tihutöissä

Pihassa valettiin 5 tuuman harkkoja väliseinien viimeistelyä varten. Kolmisensataa vasta tehtyä harkkoa oli kaunis näky. Siinä pihalla ne saisivat kuivua huomiseen. Koiranpentua oli kuitenkin vahdittava, ettei se mene sotkemaan vielä pehmeitä harkkoja. Vaan miten vahdit villiä, kaikkialle ehtivää pentua. Pieni valvomaton hetki, niin kasassa oli jonkinmoinen katastrofi: kolmestasadasta harkosta noin kolmannes oli yks kaks tallottu mössöksi. Olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. Onneksi massa pystyttiin käyttämään uudestaan ja tekemään uudet harkot.

Toisella kerralla sitä osaa olla viisaampi. Molemmat koirat olivat valvonnan alla kunnes väsähtivät ja pötkähtivät pitkälleen keittiöterassille. Nyt voi sitten keskittyä omiin hommiin. Äkkiä alkoi illan pimeydestä kuulua kummallista nujuamisen ääntä. Apua, missä koirat? No niin, siellähän ne, peuhasivat keskenään juuri siellä valettujen harkkojen päällä. Ja taas tuhoutui ehkä puolisen sataa harkkoa. Eikö ihminen ikinä opi. No oppii. Sen jälkeen koirat suljettiin tiealueelle koko yöksi ja siihen asti, että harkot olivat varmasti kovettuneet. Protestointiahan siitä seurasi, mutta siellä pysyivät, kun ei muu auttanut.

Kymmeniä kuutioita hiekkaa, punaista ja
mustaa kiveä sisäntulotiellä.

Hiekkaa, punaista ja mustaa kiveä

Talo alkoi olla nyt siinä vaiheessa, että oli aika ryhtyä valmistelemaan päärakennuksen välikaton betonivalua. Ja siihen tarvitaan Senegalista tuotavaa mustaa kiveä. Se on kallista. Kymmenen kuution kuorma maksoi 40.000 dalasia ja kuorma punaista kiveä 15.000 dalasia, joten pelkästään kivikuormiin hujahti noin 1000 euroa.

Ennen kuin välikatto olisi mahdollista tehdä, niin lattia oli valettava, koska välikatto tarvitsee valun ajaksi metallituet ja hiekalle niitä ei voi pystyttää.

Lattiabetonin ainekset kulkivat sisäpihalle tehdylle betonialustalle kottikärryllä: hiekkaa, punaista kiveä, vettä ja sementtiä. Ainekset sekoitettiin lapiotyönä ja valmista massaa kannettiin ämpäreillä lattiaan. Viitisenkymmentä neliötä lattiaa valmistui yhden päivän aikana ilman mitään koneita.

Olohuone-keittiön lattian valua.

2000 litran vesitankki odottaa telinettä ja liittämistä
vesijohtoon. Uudessa talossa ei pitäisi tulla
pulaa vedestä päivälläkään.

Nawec ja jatkuva vesipula

Työtä hidasti taas, kuten lähes aina, vesipula. Nawecin vesijohdoista tulee vettä pääasiassa vain yöaikaan. Se tarkoittaa sitä, että iltamyöhällä on kaikki mahdolliset astiat, kuten myös juomapullot ja sen sellaiset, täytettävä vedellä. Sillä konstin vettä riittää yleensä betonihommiin noin puolille päivin, sitten oli poikien taas lähdettävä tonkkien kanssa kottikärryillä lähimmälle Nawecin vesipisteelle. Paitsi että se oli saatettu sulkea, ties mistä syystä. Seuraava vaihtoehto oli kylän kaivo.

Useampikaan soitto Nawecille ja valittaminen tilanteesta ei tuottanut tulosta, lupauksia kyllä siitä, että tulevat katsomaan missä on vika. No kun on joutunut tottumaan siihen, että hanasta ei tule pisaraakaan vettä, niin sitä ilahtuu jo pienestä lirusta, joka silloin tällöin hanasta noruu, kunnes taas loppuu.

Toivottavasti uusi kahdentuhannen litran vesitankki tuo helpotuksen vesipulaan. Tankki voi täyttyä yön aikana kun paineet ovat hyvät ja vettä tulisi myös päivisin.

Seinän purkua ja portaiden ihmettelyä

Vihdoin vähän ennen helmikuun puoliväliä rakentajat tulivat ja aloittivat hommat. Portaiden tila oli jonkinmoinen ongelma. Piirsin ulkoseinän puolelle, miten niiden tulisi mennä ja mihin asti pitäisi purkaa, jotta myös arkkitehdin suunnittelema välitasanne tulisi oikeaan paikkaan.

Purettava seinä merkitty punaiselle. Siihen pitäisi tulla portaat katolle.

Sitten alkoi seinän purku. Paitsi itse seinänpätkä, myös siinä olevat poikittaiset betonivalut raudoituksineen piti purkaa pois. Varmaan turhauttavaa, mutta välttämätöntä. Ja kun seinän osa oli purettu, koko tila avautui heti avarammaksi ja keveämmäksi. Laskin portaiden korkeudet ja etenemät ja tein sisäseinän puolelle piirroksen siitä, miten portaat pitäisi rakentaa ja mihin kohtaan välitasanne osuisi. No eihän se tietenkään sitten mennyt niin.

Kommunikaatio-ongelmia

Seinä purettu ja portaiden rakennus työn alla.

Oikeastaan porrasmuottien teko olisi ollut kirvesmiehen hommia, mutta rakentaja alkoi kuitenkin itse niitä suunnitella. Yritin siinä näyttää, että olen tähän seinään mitoittanut, mihin kohtaan portaat tulevat, että tämän korkuisina ja tämä on askelman pituus. Jonnekin olivat kuitenkin unohtuneet ne seinäpiirrokseni, sillä puretun seinän kohdalta portaiden olisi pitänyt lähteä huomattavasti korkeammalta kuin ne nyt lähtivät ja niiden olisi pitänyt jatkua parin kolmen portaan verran pidemmälle pihan suuntaan. Seurauksena on, että tasanne tulee väärään paikkaan ja liian kapoiseksi.

Kun menen työmaalle katsomaan portaiden tilannetta, joko kutsusta tai omasta halustani, niin lähes joka kerta on jotain pielessä. Naamasta varmasti näkyy, että ei ole taaskaan mennyt oikein. Selitän pomolle samaa asiaa taas uudestaan, että näin sen pitäisi mennä ja tämä pitää nyt korjata. Ja nämä tosi nuoret rakentajapojat, pomon veljiä tietääkseni, eivät voi hillitä hilpeyttään kun tajuavat, että taas se tulee ja taas on kaikki väärin. No pomoa ei niin kauheasti naurata.

Portaiden alakaari kuitenkin syntyi. Alkupään kolmen säteittäisen portaan kanssa ehdin onneksi näyttämään miten haluan niiden menevän. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että rakentaja vihdoin uskoo minunkin ymmärtävän jotain tämän rakentamisen päälle. Ainakin ymmärrän suunnitelmien päälle ja osaan lukea arkkitehdin piirroksia.

Väliseinät oikeaan korkeuteen

Väliseinät nousevat. Olisiko teline Suomessa sallittu.

Sillä välin kun pomo purki seinää muut työntekijät kiikkuivat kyhäämillään telineillä ja rakensivat molempien siipirakennusten vinot sisäseinät täyteen korkeuteen.
Lattioita pystyisi nyt valamaan muihinkin huoneisiin, mutta nyt olisi hankittava taas sementtiä ja sitä varten tarvitaan rahaa.

Yritän avata valuuttatilin kesällä 2019

Suomesta pitäisi saada siirretyksi rahaa Gambiaan, jotta voin maksaa rakentajien palkkoja ja hankkia rakennusmateriaaleja. Jos avaan eurotilin ja siirrän suomalaiselta tililtäni rahaa sille tilille, voin nostaa rahaa joko euroina tai dalaseina.

Tämä tilinavaus tapahtui jo viime kesänä. Tiliä oli lähdettävä avaamaan vähän pidemmälle, GT pankin pääkonttoriin, jossa suomalaisystäväni oli tehnyt vastaavan operaation ja hoitaa nyt rahaa omalta tililtään eurotililleen. Siirto on kuulemma kätevää ja vaatii vain sen, että opettelee miten se tehdään. Siirtoon kuluu teoriassa vähintään kolme pankkipäivää, mutta käytännössä usein enemmänkin.

Gambiassa jokseenkin kaikki maksetaan
käteisellä. Isompia summia varten tarvitaan
iso kassi.

Virkailijan pöydän ääressä täytin tarvittavat lomakkeet ja annoin oman valokuvani. Passista otettiin kopio ja lisäksi tarvittiin TIN-numero (Taxpayer Identification Number Certification), jonka saa DRIn toimistosta (paikallinen verotoimisto). Ja sen kanssa takaisin GT-bankin pääkonttoriin.

Pankissa palvelu pelaa, tai sitten ei

Virkailijanainen täytti paperit ja lupasi laittaa kaikki tarvittavat tiedot sähköpostiini. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ollutkaan. Viestiä ei vaan tullut, vaikka lähetin itse sähköpostia ja soitin. Lupauksia kyllä, mutta mitään ei tapahtunut.

Lopulta sain puhelimitse tiedon, että tili on kyllä avattu, mutta saan kaikki tarvittavat tiedot mistä tahansa GT-pankin konttorista. Vaan eipä tuota tietoa minulle annettu eikä sähköposteihini vastattu, joten taas kului monta turhaa odottelupäivää, jolloin mikään ei edistynyt.

Sitten käynti lähimmässä GT-pankin konttorissa Turntablella ja kaikki hoitui. Sain tarvittavan informaation, jonka avulla voin tehdä rahansiirron. Sekin sujui samana iltana. Ja sitten vain odottamaan, josko kolmen päivän lupaus pitäisi paikkansa. Vähän epäilin, koska Tobaski pukkasi päälle, ja ruuhkat olivat melkoiset.

GT-pankin ihmeelliset kuviot

No eihän se raha sitten kolmessa päivässä tietenkään ilmestynyt tilille. Toista viikkoa siihen meni ja vaati soittelua pankkivirkailijalle. Kas kun eihän se ollutkaan eurotili, vaikka näin olin ymmärtänyt. Se oli tili, johon rahat maksetaan dalaseina kun ne ovat ensin tulleet pankille valuuttana. Ja pankki ei siirrä valuuttana tulleita rahoja dalaseina tilille ilman tilinomistajan pyyntöä.  Ja sitä tietoa siitä, milloin rahat ovat perillä Gambian GT-pankissa ei mitenkään saa kyselemättä ja varmistamatta. Yksinkertaista, vai mitä.

Nettipankissakaan ei näy mitään ennen kuin olen henkilökohtaisesti pyytänyt kyseistä, samaista virkailijaa siirtämään rahat dalaseina tilille ja sitä ennen on tiedettävä milloin ne ovat tulleet pankkiin. Siinä joutuu soittelemaan kyseiselle virkailijalle useampanakin päivänä.

Helmikuussa laitoin taas rahasiirron Suomesta omalta tililtäni GT-pankin tililleni. Kuluu 12 päivää eikä mitään tapahdu. Lähimmän konttorin avulias virkailija ei pysty auttamaan vaan kehottaa ottamaan yhteyden siihen "omaan" virkailijaani pääkonttorissa. Vaan häntä ei saa kiinni.

Pihalla on hiljaista, ei ketään töissä.

Rahoja odotellessa työt keskeytyvät,

rakentajat häipyvät muihin puuhiin ja minä vaan odotan tietoa GT-pankista. lopulta saan taas tarpeekseni ja noudatan saamaani neuvoa: mene suoraan virkailijoiden esinaisen puheille, hän hoitaa homman heti.

Ja niinhän siinä kävi. Ei mitään ihmettelyjä eikä selittelyjä. Raha löytyi heti ja pomo vei minut yksityishuoneessa istuvan virkailijan puheille, joka hoiti rahansiirron tililleni dalaseina ja järjesti rahat odottamaan viereiseen GT-pankin konttoriin. Saman tien minulle avattiin myös eurotili. Vihdoinkin kunnon asiakaspalvelua!

Iloinen perhetapahtuma.
Ensimmäiset omat banaanit kypsymässä.

Ja sitten on taas ryhdyttävä materiaalihankintoihin sekä kyselemään milloin rakentajat voivat jatkaa hommia. Ehkäpä jo seuraavassa blogissa jotain jo tapahtuu.

Haluatko päästä tarinan alkuun? 

Pääset sinne TÄSTÄ

9. Kanalauma lisääntyy ja talossa tapahtuu edistystä

Syntynyt seitsemän poikasta!

Muurin reunustalla cassavat ovat kasvaneet jo kolmimetrisiksi. Piha on yli puolillaan vähän kuivan näköistä cassavaa, mutta niitä ei tarvitse kastella, onneksi. Vettähän ei tontille vielä tule, vaikka koko ajan on luvassa. Mankanasoa kasvaa siellä täällä. Parhaiten näyttävät voivan kookospähkinän ja appelsiinipuun taimet. 

Kuiva talviaika koettelee taimia, sillä ne ovat tässä vaiheessa kantoveden varassa. Kunpa vesijohto tulisi pian. Sateeton kausi tuottaa myös runsaasti pölyä, joka vähitellen peittää kasvien lehdet ja harmaannuttaa ympäristön.

Kun kana lopulta päätti asettautua hautomaan, se olikin kokovuorokautista työtä. Siellä se kökötti eikä välittänyt mistään muusta. Kerran päivässä singahti ulos ja syöksyi hiekkakylpyyn viuhtoen raivokkaasti siipiään ja pöllyttäen hiekkaa ympärilleen. Kukkokin ilahtui: emäntä on tullut takaisin. Vaan eipä se kana paljon kukosta perustanut. Seuraavaksi se syöksyi vesikupille ja minä puolestani syöksyin tarjoamaan sille ruokaa, ennen kuin se taas ehti takaisin pesään.

Kukko sai uudet nuorikot.

Kaksi uutta kanaa

Kukko rukka. Yksinäinen elämä on ankeaa. Vaan lopulta compoundiin tuotiin kaksi uutta nuorta kanaa. 

Hirvitys oli melkoinen, kun minulle selvisi, millä lailla niiden kuljetus hoitui: aamupäivällä lähtivät jaloista sidottuina ja polkupyörän ohjaustangossa roikkuen jostain vähän kaukaisemmasta kylästä matkaan. Makoilivat edelleen sidottuina jossain välietapissa kunnes lopulta iltapäivällä pääsivät uuteen kotiinsa. Ei ihme, että vapauduttuaan toinen kana oli todella nääntynyt eikä meinannut päästä liikkeelle. Kaiken kukkuraksi kukko vielä halusi näyttää ylemmyyttään hyppimällä voipuneiden kanaraukkojen päälle. 

No, kanat saivat vettä ja ruokaa ja tointuivat siitä, eikä lopulta mitään kummempaa draamaa syntynyt. Kohta kanasiskokset juoksentelivat jo kukon perässä pitkin tonttia ja makoilivat kylki kyljessä hiekkakylvyssä. Ja kukko oli taas ah niin onnellinen asemastaan.

Aina sieltä maasta jotain löytyy.

Pieniä pääsiäistipuja

Ensimmäiset kananpoikaset syntyivät kolmen viikon kuluttua hautomisen alkamisesta. Niitä oli seitsemän ja ne olivat aluksi pääsiäistipun näköisiä vaalean keltaisia höyhenpalleroita, kunnes tulivat ulos kopista ja muuttuivat harmaiksi. Sen se hiekkapöly tekee. 

Nämä kananpojat eivät sitten juoksentele pitkin kyläteitä vaan pysyvät pihassa. Joskus on kyllä melkoinen riesa, kun pihassa käy ties mitä työväkeä eikä portin sulkeminen tule kenenkään mieleen. Sitä joutuu itse koko ajan päivystämään, että portti pysyy kiinni.

Talo kaipaa viimeistelyä

Liskot viihtyvät seinillä

Talossa on paljon tekemistä. Ensimmäinen työ oli asentaa hyttysverkot muutaman ikkunan yläpuolella olevien reikätiilien eteen. Niiden kautta ilma pääsee kulkemaan ja samalla kaikenlaiset ötökät.

Hyttysverkkojen asentamiseen saakka seinillä vieraili vikkeliä liskoja. Nyt ne eivät pääse enää sisään, sillä taloon asennettiin myös sisäkatto. Liskot kipittävät sen sijaan siellä välikatossa. Välillä kuuluu vallan kilpajuoksua.

Tavaraa tulee Suomesta kontissa

Lähetin jo marras-joulukuun vaihteessa merikontissa useamman laatikon kaikenlaista tavaraa talon varustamiseksi. Huonekaluja siellä tosin ei ollut, mutta työkaluista alkaen tekstiileihin ja taloustavaroihin. Myös paljon mekkoja ja sen sellaista etenkin pikkutytöille.

Kontti saapui Banjuliin melkein heti saavuttuani. Tavaraa olikin sitten joka nurkka täynnä ennen kuin sain hankittua astioille yhden kaapin ja koottua kontissa tulleen vaatetelineen.

Asuminen muuttui heti viihtyisämmäksi kun sain pestyä ikkunat, laitettua muutaman verhon, pari kohdevalaisinta, mattoja lattialle, ja siinä samalla siivottua koko huushollin. Kaikenlaista rapsuttelua ja hiomista vielä riittää ja sen jälkeen maalaushommia sekä sisä- että ulkopuolella.

Talo on ulkopuolelta maalattu lasolla, jota levitetään vetisenä seinille ja sen vuoksi roiskeita on kaikkialla, ikkunoissa, ovissa, ristikoissa.... Onneksi  roiskeet saa poistettua sienellä jynssäämällä.

Laatoittajan luovaa kekseliäisyyttä.

Kylpyhuone vie hermot

Kylpyhuone kyllä vaati vähän muutoksia. Etenkin lattian laatoitus näytti varsin luokattomalta ja joka kerta harmitti kun sitä katseli. Lattia oli pakko purkaa ja teettää koko homma uusiksi. Muuten ei hermo olisi kestänyt. Vesi kerääntyi oven eteen lammikoksi ja valui siitä muihin tiloihin. Ns. kaato on ihan muualle kuin lattiakaivon suuntaan. 

Kylpyhuoneen seinät vaativat myös käsittelyä, koska tasoittaminen oli jäänyt puolitiehen ja seinälaattojen saumauskin oli vähän mitä sattuu. Päätin kuitenkin tyytyä vain rapsuttelemaan pahimmat möykyt pois ja maalata seinät. Lattialaatat oli kuitenkin uusittava ja seinälaatoitus siistittävä.

Niin sitten tehtiin.  Laatoitus purettiin, hankin uudet yksiväriset lattiaan soveltuvat laatat ja uusi laattamies hoiti homman. Kun vielä rapsuttelin möykyt seinistä ja vedin telalla luonnonvalkoisen öljymaalin, niin kylpyhuone näytti yllättävän siistiltä. Pieniltä virheiltä saattoi ummistaa silmät, sillä tilanne korjaantui huomattavasti. Vielä puuttuu peili, hyllyt ja naulakot ja sen sellaista.

Terassikeittiö suunnitelmissa

Taloon oli rakennettava vielä terassi, koska sisällä ei ole kuin makuuhuone ja kylpyhuone. Terassille halusin paitsi oleskelutilan myös ruuanlaiton ja tiskauksen. Sijainti mietitytti, sillä talon eteläseinä oli aika looginen paikka, mutta se on auringossa koko päivän.

Mango- tai mahonkipuun alla olisi luonnollinen varjo, mutta kulku olisi portin editse, eikä se tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Niinpä terassi rakennettiin talon jatkeeksi muurin viereen eteläseinustalle. Kuumahan se on tietysti päivällä, mutta tuulettimesta tulee olemaan apua.

Elämä helpottuu. Kotiapu tiskaa puun alla uuden tiskipöydän ääressä.

Metallihylly on tarkkaan mitoitettu.
Nyt pystyy säilyttämään kaikkea tarpeellista.

Aluksi tiskaus tapahtui vadeissa talon seinustalla. Hankalaa hommaa. Sitten metallimies rakensi  tiskipöydän ja samalla kertaa myös jääkaapin viereen hyllykön kapeaan käytävään sisälle.

Ihan hyvät niistä molemmista tuli, kunhan virheet korjattiin. Tiskipöytä oli jonkin ihmeellisen informaatiokatkoksen vuoksi väärän kokoinen ja pikku hyllykkö avautui väärään suuntaan eikä mahtunut sille suunniteltuun tilaan. Näppärä metallimies korjasi tiskipöydän ja käänsi hyllykön suunnan. Ja molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä mustiksi maalattuina. Ensi hämmennyksestä toivuttuani totesin ne ihan hyviksi.

Terassi valmistuu

Terassia varten oli taas tehtävä betoniharkkoja. Tarvittiin siis lisää sementtiä, puutavaraa, kattopeltiä, nauloja ja harjaterästä.

Terassi tekeillä. Puuseppä työssä.

Pilareita varten piti tehdä erilaisia, neliön muotoisia harkkoja. Tuttu rakentaja teetti harkot ja hoiti kaiken rakennustyön.

Puuseppä teki kattorakenteet ja naulasi aaltopellin paikalleen. Sen jälkeen rakentaja toteutti työtason seinän viereen ja slammasi pilarit ja muurin.

Tiskialtaan jätevesi banaaneille

Minä merkitsin vesijohdon ja viemärin paikan ja putkimies teki työt. Tiskipöydän jätevesi johdetaan terassin lähelle istutettaville banaanipuille.

Päädyin tähän ratkaisuun sen vuoksi, että Gambiassa sadetta tulee vain kesällä. Talvella on täysin kuivaa eikä sada lainkaan. Tuntuu haaskaukselta valuttaa jätekaivoon vettä, jonka voi käyttää kasveille. Muuten niitä olisi tietysti kasteltava kuivana kautena.

Mielenkiintoista nähdä miten ratkaisu tulee toimimaan.

Tiskipöydän vesijohto ja viemäri upotettiin muuriin.
Jätevesi johdettiin putkea pitkin
banaanien tulevaan istutuspaikkaan.

Kana löytää ihan oman pesäpaikan

Uudet kanasiskokset olivat samaan aikaan viettäneet iloisia aikoja kukon seurassa sillä seurauksella, että molemmat alkoivat pian etsiä kiihkeästi pesäpaikkaa.

Kanala oli jo rakennettu, mutta kanat hyljeksivät sitä. Toinen suostui pikku pakolla sinne kukon avustuksella. Toinen juoksenteli ympäriinsä ja yritti tunkea itsensä ties minne.

Tekeillä olevan terassin viereen oli jäänyt tyhjiä sementtisäkkejä ja kun silmä vältti, kana ja kukko mylläsivät yhdessä säkkien seassa ja tunkivat itsensä niiden sisään. Ei auttanut mikään. Kana päätti, että tässä on hänen

Tyhjät sementtisäkit kiehtovat kanoja.
Löytyisikö täältä hyvä pesäpaikka.

pesäpaikkansa ja pyöräytti sinne ensimmäisen munan.

Se siitä sitten, enää ei voi kuin hyväksyä tapahtunut. Sitä oli sitten vähän avustettava saamaan edes pieni suoja siihen terassin nurkalle. Onneksi maaliskuussa ei vielä sada, suojaksi riittivät säkit, muutama lauta ja aaltopellin palanen.

Edes rakentajien työskentely ihan siinä vieressä ei kanaa karkottanut. Munia kertyi nurkkaan kaikkiaan kymmenen ennen kuin se päätti ruveta hautomaan. Jokaista työmiestä oli erikseen varotettava tallomasta pesässä olevia munia.

Nettiyhteys toimii!

Nyt olen myös saanut nettiyhteyden. Africellin bandulo (mokkula) toimii näköjään hyvin. Itse laite maksoi 2000 dalasia (noin 40 €) ja siihen päälle latausmaksua aina tarpeen mukaan. Saa nähdä miten pitkään lataus riittää. Youtube kuulemma syö paljon ja jotkut muutkin ohjelmat. Vaan nyt pääsen periaatteessa milloin vain nettiin, myös täällä Tanjissa.

Jatkoa seuraa, talo saa uuden maalin ja vihdoinkin, lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen vesi tulee tontille. Ja uusi terassikeittiö pääsee tehtäväänsä!  LUE LISÄÄ TÄSTÄ!