7. Tutustutaan puutarhakasveihin

Kassava.

Heinäkuussa sadekausi toden teolla alkoi

Sadetta saattaa tulla illasta aamuun, välillä myös päivällä. Se tarkoittaa sitä, että myös maata muokataan ja kasveja istutetaan.

Sadekauden alku on tehnyt palveluksen tärvellyille puun taimille. Ne työntävät uutta lehteä ja ovat näköjään kovasti tuuhettuneet.

Omalla tontillanikin on muokattu maata ja tehty vaot, joihin on istutettu kassavan varren kappaleita. Ne alkavat työntää juuria ja sitä myöten kasvattaa vartta ja lehtiä. Mahdollisesti sinne kylvetään myös jotain muutakin hyötykasvia. Puitahan sinne on istutettu jo useampia, mutta kassavasta saa mukuloita paitsi omaan käyttöön myös myyntiin, kunhan kasvavat. Ihan hyvä juttu, että muuten tyhjillään oleva tontti on ystäväni hyötykäytössä siihen asti kun taas pääsen rakentamaan sinne lisää.

Kassava on pensas, joka kasvaa 3-5 metriä korkeaksi ja muodostaa suuria pitkulaisia mukuloita maan alle. Gambiassa kassavaa viljellään vähän kaikkialla, koska sen istuttaminen ja kasvattaminen on yksinkertaista eikä se vaadi kovin suurta huolenpitoa.

Kassava viheriöi. Välissä myös
kookospalmun taimi.

Kassava on ruokaturvakasvi, 

se selviää vähällä vedellä kuivanakin aikana

Kassavan toinen nimi on maniokki ja mukuloista voi valmistaa myös jauhoa. Siitä käytetään nimeä tapioka.

Kassavaa kutsutaan ruokaturvakasviksi, koska se selviää vähällä vedellä, mikä on tietysti tärkeää Gambian kuivina talvikausina.

Paitsi juurimukulat myös lehdet voidaan käyttää ravinnoksi. Kasvi sisältää runsaasti tärkkelystä, hiilihydraatteja, kalsiumia, proteiinia ja useita vitamiineja ja mineraaleja.

Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/06/keniassa-kasvatetaan-kuivuutta-kestavaa-kassavaa

Kassavan juurimukula on myrkyllinen; se sisältää sinihappoa, mutta kypsentäminen poistaa myrkyn. Mahtaakohan mukuloiden käsitteleminen tehdä kädet myrkyllisiksi, entä jos käsistä siirtyy myrkkyä suuhun? En ole mistään lukenut tällaista tietoa.

Tiinan pihan kukkaloistoa.

Mitähän kaikkea 

täällä voi 

kasvattaa

Viime maaliskuussa pääsin tutustumaan kahden suomalaisen pihaan. Toinen kaupunkialueella Fajarassa ja toinen Tanjin naapurikylässä, Batakunkussa. Ystäväni Tarjan puutarha Tanjissa on tietysti tullut tutuksi vuosien mittaan.

Kuvataiteilija Tiina Reunasella on Batakunkussa kaunis puutarha ja talo ja pihalla myös pyöreä vierasmaja. Hänen puutarhassaan kohtasin ensimmäistä kertaa NONI-hedelmän, joka on outo, muhkuraiselta perunalta näyttävä vihreä möykky. Itse hedelmä on kuulemma kitkerä ja siitä tehdään ainakin juomaa. Maistoin Tiinan tekemää Noni-juomaa, jota hän hapattaa näistä hedelmistä isossa purkissa. Taitaa olla jonkinlainen terveyskasvi. Mielenkiintoinen tuttavuus. No ehkä jossain vaiheessa tutustun paremmin tähänkin hedelmään. Lisätietoa Tiinan paikasta:

 https://batakunku.weebly.com/guest-house.html 

Omituinen NONI-hedelmä.

Tiinan vierastalon ikkunaa peittää upea pensas, 
ehkä Golden trumpet.

Cashewpuu ja vielä raa'at hedelmät, 
joiden pohjassa pähkinät kasvavat.  

Kunnioitus heräsi kyseistä pähkinää kohtaan

Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on Cashew-pähkinä. Cashew-puita näyttää kasvavan vähän siellä sun täällä. Kunnioitus heräsi kyllä kyseistä pähkinää kohtaan kun näin, millaisen työn takana sen syötävään kuntoon saaminen noissa olosuhteissa on.

Cashewpuun toinen nimi on munuaispuu ja pähkinän sisältävä siemen näyttääkin munuaiselta, kun se on kiinni itse hedelmässä.

Cashew-pähkinöitä hiillostetaan.

Vastapoimitut ja -paahdetut Cashewpähkinät.
Ihana herkku.

Kypsänä oranssinpunertava hedelmä on vähän samanlainen kuin persimoni eli kaki-hedelmä. Hedelmän kuori on saman tyyppinen ja jopa hedelmänlihakin vaikuttaa vähän samanlaiselta. Maku on kuitenkin erilainen. Kypsä cashew-hedelmä tuntuu ensipuraisulta jopa herkulliselta, makealta, mutta heti kohta tunne suussa muuttuu kitkeräksi ja suuta kuivattavaksi. Pakko sylkeä pois. Tiettävästi siitä voi kuitenkin tehdä esim. mehuja ja hilloja.

Hedelmän pohjasta siis kasvaa siemen, jonka kuori on todella kova. Sitä ei oikein saa kotikonstein rikki. Ja siellä sisällä se herkku luuraa, yksi vaivainen cashew-pähkinä, vaikka virallisesti se onkin siemen.

Gambialaisilla on konstinsa. Tarvitaan peltivati, jonka pohjassa on reikiä. Siemenet vatiin ja vati nuotiolle. Pikkuhiljaa siemenet alkavat hiiltyä ja kun niitä on riittävän kauan hiillostettu, kuori on helppo rikkoa ja hiukan paahtunut cashewpähkinä paljastuu. No teollisesti tämäkin homma tapahtuu toisin, eikä vaadi yhtä paljon työtä.

Kuumentaminen on kuitenkin tärkeä vaihe, sillä pähkinä on myrkyllinen, tai pikemminkin kuoren sisällä oleva öljy, joka tällä menetelmällä häviää.

Uskomattoman herkulliset, vastapaahdetut cashew-pähkinät kuuluivat sadekauden matkani aamiaisiin. Se oli melkein parasta mitä siellä söin. Lisänä kypsää mangoa, banaania ja puristettua limemehua.

Mangoa, banaaneja sekä sitruunaa tai limeä - ja siihen päälle 

paahdettuja cashewpähkinöitä. Sadekauden aamiainen.

Mangopuu
tuottaa
valtavasti roskaa

Mangopuita kasvaa kaikkialla. Ne ovat suuria ja peittävät levittäytyessään isoja alueita. Mangopuu antaa suojaa auringolta, koska sillä on hyvin laaja ja tiheä oksisto, jonka alla ei oikein mikään kasva.

Mangolajikkeita on useita, jotkut aivan hyviä ja syötäviä, jotkut taas käyttökelvottomia. Ne suuret mangot, joita olemme tottuneet syömään ovat jalostettuja lajikkeita. Kyseisiä lajeja voi kuulemma ympätä tavalliseen mangopuuhun, jolloin on mahdollista saada hyviä mangoja huonommastakin puusta. Kunhan pääsen taas mangoaikaan Gambiaan, niin yritän tutustua eri lajikkeisiin ja niiden käyttöön. Ja tietysti olisi hauska maistaa oman mangopuun hedelmiä. Ne vain eivät säily talveen asti.

Mango myös roskaa valtavasti. Kun hedelmät kypsyvät, ne putoavat maahan ja alkavat nopeasti mädäntyä, keräävät kärpäsiä ja muita hyönteisiä, ja puun alle kertyvä roska on siivottava pikaisesti pois. Mangojen kypsyminen tapahtuu aika lailla samoihin aikoihin, joten satokausi on melko lyhyt.

Gambiassa on runsaasti erilaisia eksoottisia puita ja etenkin hedelmäpuita. Marjoja siellä ei tietääkseni kasva, ei myöskään omenoita. Ne kaiketi vaativat kylmän kauden, eli oikean talven.

Pieni "talo" vesi- ja sähkömittareita varten on valmis.

Samaan aikaan tontilla taas rakennettiin

Omalla tiellä on nyt muurit molemmin puolin.

Keskeltä tietä on kaadettava vielä kaksi vanhaa appelsiinipuuta.

Ne tuskin edes tuottavat enää hedelmiä.

Tontille pitäisi pian tulla myös sähköt ja vesi. Pieni "Nawec-talo" on valmiina portin pielessä ja nyt odotetaan Nawecin asentajia. Vaikka itse maksu sähkömittarin asentamisesta on maksettu, on mielenkiintoista nähdä, joutuuko hommasta maksamaan vielä jotain ylimääräistä. Se vähän niinkuin tuppaa kuulumaan asiaan. Etenkin kun kyse on ulkomaalaisesta asiakkaasta. Saa nyt sitten nähdä miten asia hoituu.

Tärkeä
appelsiinipuu ja kulkuaukko naapurille

Tien leveyden piti olla 8 metriä. No, nyt se on 7,5 metriä, kun yksi appelsiinipuu olisi jäänyt minun puolelleni, vaikka se kuulemma kuuluikin tontin myyneelle naapurille. Aidan siirrolla se saatiin pysymään naapurin tontilla. No ihan pienistä ei viitsi ruveta nillittämään. Eihän se menetys ollut kuin noin 20 neliömetriä yhteensä. Sovussa on helpompi elää.

Taloon johtava tie on nyt saanut aidan myös toiselle laidalle. Aidassa on pieni kulkuaukko naapurin puolelle, koska naapurin toiletti on vielä tällä tiealueella. Ovat luvanneet tehdä pian uuden omaan pihaansa.

Tiekään ei ole vielä suljettu kokonaan, koska tarvitaan metalliportti ja sellainen jonka haluaisin on vähän kallis, yli 15.000 dalasia eli 250-300 euroa. Itse työ ei ole kovinkaan kallista Gambiassa, mutta joistakin materiaaleista joutuu välillä maksamaan melkein meikäläisittäin.

Itse vietän kesää Suomessa, enkä yhtään tiedä, milloin seuraavan kerran pystyn taas matkustamaan Gambiaan. Siitä huolimatta jatkoa seuraa LUVUSSA 8!

6. Valmista alkaa tulla, samoin takaiskuja

Oman mangopuun hedelmät kypsyvät.

Ensimmäiset puun taimet tontille

Ennen kuin matkustin takaisin Suomeen, käytiin Serrekundan liepeillä olevassa Wellingara Agriculture nimisessä puutarhassa hankkimassa puun taimia. Nettihaun perusteella puutarha liittyy Gambian maatalousministeriöön ja siellä tehdään koulutusta ja ehkä tutkimustakin. En ole vielä päässyt perehtymään asiaan. Sieltä olisi saanut myös tilattua tuholaistorjuntaa ja puiden leikkausta.

Ihan kaikkia haluamiani lajeja ei ollut sillä hetkellä saatavissa. Esim. kookospalmun taimet olivat vielä aivan alkutekijöissään, joskus kesällä ne alkaisivat olla myyntivalmiita. Sain kuitenkin hankittua kolme avokadopuun tainta, kolme papaijan tainta sekä kolme appelsiinipuun tainta. Lisäksi mukaan tuli neljä passionhedelmäköynnöstä sekä kolme pensasta, jotka ovat jotain ruusulajia. Yhteensä 16 tainta. Kukin taimi maksoi 150 dalasia (alle 3 euroa).

Edessä avokado, takana papaijat.

Passionhedelmän taimet.

Ajatuksena on saada taimet istutettua jo nyt niin että ovat sitten juurtuneet sadeaikaan mennessä ja kasvu käynnistyy hyvin. Istutuspaikat katsottiin porukalla ja löytyi myös kaveri, joka kaivoi kaikille taimille kuopat, tietysti pientä maksua vastaan. Naapurin lapset komennettiin hakemaan lampaanpapanoita ja istuttaminen sujui hyvällä yhteistyöllä. Lapset vielä kantoivat jokaiselle taimelle ämpärilliset vettä.

Taimia on tietysti kasteltava päivittäin, etteivät kuivetu. Onneksi tämäkin urakka saatiin sovittua. Nyt sitten vain odottamaan tulevan kesän sadeaikaa.

Tien varsilla on myös monenlaisia puutarhoja, mutta vielä en ole ehtinyt tutustua niihin. Vaan eiköhän siihen liene aikaa myöhemminkin.

Tontilla rakennetaan, minä ihmettelen Suomessa

Matkustan siis Suomeen maaliskuun puolivälissä ja saan sen jälkeen WhatsAppin kautta kuvia rakentamisen edistymisestä. Raudoitustyötkin jatkuvat ja pikkuhiljaa ikkuna-aukot alkavat hahmottua ja talo kohoaa tiilikerros tiilikerrokselta.

Rakentajien työ näyttää joskus todella hurjalta, koska rakennustelineitä ei juuri ole. Jos paikalla on tynnyreitä, niiden päällä keikutaan tai sitten hakataan seinään reikiä ja niihin laitetaan poikittaiset tuet, joiden päälle nostetaan lauta tai pari ja siinäpä oiva rakennusteline. Vähänkin korkeammassa rakennuksessa katsojaa heikottaa. Työsuojelumääräyksistä ei tietenkään ole tietoakaan. Varmaan jokainen rakentaja putoilee telineiltä tai seinien päältä ainakin joskus.

Pari tikkua pystyssä, muutama seinän läpi hakattu reikä 
ja niistä läpi kapulat, niiden päälle lauta, 
ja siinä meillä on rakennusteline. 

Kuvassa itse tekemäni SketchUp -malli 
arkkitehdin suunnitelmasta,
jossa seinät ovat suorakaiteen muotoiset 
ja katto laskeutuu seinien väliin.

Arkkitehdin ajatuksenahan oli, että talon sivuseinät olisivat neliömäiset ja katto laskeutuisi vinosti seinien välissä. Näitä kuvia myös näytin rakentajille ja selitin ideaa: 3,5 metriä korkeat seinät sivuilla ja takana ja edessä matalampi seinä. Sain vastaukseksi kovasti nyökyttelyjä ja ymmärtämisen vakuutteluja. 

Arkkitehdin piirtämät pienet neliömäiset aukot muurauksessa päätin unohtaa siinä vaiheessa, kun tajusin, että se olisi mahdoton tehtävä, harkot ovat liian suuria, aukoista tulisi hassun näköisiä eikä selitykseni muutenkaan menisi perille. Sen sijaan päädyin siihen, että ikkunoiden ja ovien yläpuolelle tulee tavalliset reikätiilet tuuletusaukoiksi

Suunnitelmat ja toteutus 

eivät täysin kohtaa

Kotona Suomessa odotin jännittyneenä kuvia työn edistymisestä. No niin, ja sitten tuli kuva huolella vinoksi muuratusta seinän yläosasta eikä takaseinäkään näyttänyt kohoavan hyvä jos kolmeen metriin. Oli pakko hengittää vähän aikaa rauhassa ennen kuin sanoisin jotain ikävää WhatsAppissa. Että kannattikin käyttää arkkitehtia!

En tiennyt itkeäkö vai nauraa ja päätin nauraa.

Rakentajien käsitys erosi arkkitehdin suunnitelmasta.

Miten se olikaan, "tärkeintä maailmassa on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää". Ja sellaiseksi se talo sitten jäi. Eli siitä tuli ihan tavallinen gambialainen tiilitalo, jonka ulkonäössä ei ole mitään poikkeavaa tai erityistä. Niin no, rakentajathan oli palkattu muuraamaan talo harjakorkeuteen ja he sitten päättivät että se oli nyt tässä.

Tuholaisia tontilla

Iloni hyvissä ajoin istutetuista puuntaimista oli ennenaikaista. Sain paikalliselta ystävältäni järkyttyneen viestin ja kuvia katkenneista taimista ja syödyistä latvoista. Pieni papaijantaimi näytti jo tehneen hedelmänalkujakin, mutta kutsumattomat vieraat olivat tuhonneet hyvin alkaneen kasvun ja kaikki lehdet makasivat rungontyngän vieressä. Avokadontaimessa puolestaan oli  jäljellä vain jokunen jyrsitty lehtiruoti.

Salapoliisityö ja yks plus yks -mietintä johtivat lopulta siihen päätelmään, että kastelutehtävään lähetetyt pikkupojat olivat unohtaneet portin auki vedenhakureissullaan ja joku naapuruston lampaista oli päässyt pihaan ja haukannut tuoreet vihreät taimet parempiin suihin. Kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään, mutta toivottavasti pojat saivat pyytämäni (ymmärtäväisen) puhuttelun. Saattaa olla, että jotkut katkenneista taimista aloittavat uuden elämän, joten annetaan niille vielä mahdollisuus.

Papaijan karu kohtalo.

Tämä ei ollut ainoa kasvillisuutta kohdannut tuho. Naapuritontin termiitit olivat jo aikaisemmin päättäneet tehdä tutkimusmatkan muurin alitse tontilleni. Muurin juurelle näkyi nousseen irtohiekkaa ja pientä liikehdintääkin oli näkyvissä. Jotain pitäisi varmaan tehdä ennen kuin ne asettuvat asumaan. Vielä ei ole tehty mitään. Mutta termiitit ehtivät kuulemma tuhota jo ainakin yhden sitruunapuun taimen.

Eri alojen ammattimiehiä

Talo alkoi kaikesta huolimatta saada muotonsa ja se punainen peltikattokin tuli valmiiksi. 

Olin ollut kovasti huolissani siitä talon seinästä, joka oli osa tonttia ja tiealuetta erottavaa muuria. Siitä puuttuivat ikkuna-aukot. Vaan huoli oli turha, joku näppärä rakentaja nakutteli aukot muuraukseen ja niin sai kylpyhuone pienen ikkunan, samoin käytävä, sekä terassin pääty.

Ja sitten tarvittiin ikkunaristikot ja talon ovi. Metalliseppä kävi mittaamassa ja antoi tarjouksensa, eikä siinä montakaan päivää mennyt, kun ristikotkin oli muurattu paikoilleen ja ovi asennettu. Lukkohan oli jo ostettu samaan aikaan kuin lattialaatat. Ikkunaristikoista olisin halunnut samanlaiset neliömäiset kuin oli sisäportissa, mutta niistä tuli nyt suorakaiteen muotoiset "ruudut". WhatsApp-viestittelyssä asiat eivät aina välity samassa muodossa kuin on tarkoittanut. Tässä sitä oppii tarkkuutta ja asioiden tarkistamista uudestaan ja uudestaan.

Katto valmistuu.

Putkimiehen varusteita.

Tässä vaiheessa tapahtuukin jo paljon. Putkimies käy asentamassa vesijohdot ja viemärit, seiniä roilotetaan putkia varten ja sen jälkeen pinnat slammataan siistiksi. Talon muutkin sisäseinät slammataan ja lattiat tasoitetaan. Laattamies laatoittaa huoneen, käytävän ja terassin ja kylpyhuonekin saa laatat lattiaan ja suihkutilaan.  Vesieristämisestä ei tarvitse huolehtia. Kosteus haihtuu ulospäin ja hometta syntyy vain liian umpinaisissa tiloissa.

Vesieristeitä ei näissä 

Lattia on laatoitettu.

kylpyhuoneissa tarvita

Laatoitushomma näyttää vähän erilaiselta kuin Suomessa. Meillä kun etsitään tarkkaan saumauslaastin väri ja laattojen välit saadaan samanlevyisiksi narujen avulla, niin Gambiassa laatat asetellaan mahdollisimman tiiviisti lähekkäin ja lopuksi pintaan vedetään vielä samaa laastia kuin mikä tuli pohjaankin. Tokihan kaupoista saa myös hienostuneempia ratkaisuja, mutta tämä näyttää olevan tyypillinen tapa. En ole itse ollut laatoitusta seuraamassa, mutta näyttää siltä, että käytössä ei olisi meikäläisiä tarkkoja laattaleikkureita, koska jälki on vähän ronskimpaa. Ehkäpä otan seuraavan kerran mukaan Suomesta valkoista silikonia, jolla siistin kaakeleiden nurkkia ja reunoja ym. virheitä.

Ikkunassa ristikot ja lasit.

Ikkunat odottavat asentamista.

Talo on nyt slammattu myös ulkopuolelta, terassiin on rakennettu pieni kaide ja ikkunaristikot on maalattu harmaiksi. Ikkunoiksi valittiin liukuikkunat, joissa on valmiina hyttysverkot. Nekin odottavat jo asennusta. Ja pian on sekin homma tehty. 

Talo odottaa vielä sähköä ja vettä. Molemmat on tilattu ja seuraavaksi tehdään oman tien toiseen päähän pieni rakennus, johon Nawec voi asentaa sähkö- ja vesimittarit. Vedet ja sähköt on tarkoitus vetää pinnan alla tontille. Vältytään turhilta pylväiltä ja ilmassa roikkuvilta sähköjohdoilta. 

Oman tien toinen puoli pitää vielä aidata ja hommata toinen portti, jotta tie saadaan suljettua. Eivätpä tule vuohet ja lampaat tärväämään tien varteen istutettavia taimia. 

Eivätkä hommat tähän lopu, talo on vielä maalattava sisältä ja ulkoa. Enkä yhtään tiedä milloin pääsen taas matkustamaan paikan päälle. Sadeaikakin alkaa ihan näillä hetkillä, tai on melkein jo alkanut.

Seuraavaksi ihmetellään hedelmiä ja muita Gambian kasveja ja saadaan aikaan lisää muuria. Lue luku 7: Tutustutaan puutarhakasveihin.

1. Miksi Gambiaan?

Tanjin paratiisimaista rantaa.

Talon rakentaminen Gambiaan ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen kun miettii eläkepäivien harrastuksia. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Tässä blogissani kerron paitsi tontti- ja taloprojektistani myös omia tunnelmiani ja kokemuksiani sieltä.

Löysin Gambian jokunen vuosi sitten vieraillessani ystäväni Tarjan luona, joka vietti siellä lomiaan säännöllisesti. Ensimmäinen käyntini oli vuonna 2009. Silloin olin tavallinen turisti, ja vaikka asuin hotellissa, vietin päivät Tarjan tehokkaassa opastuksessa tutustuen Gambian nähtävyyksiin ja elämään. Silloin jäi muistot eksoottisesta, tavattoman köyhästä maasta, auringon lämmöstä, ihanista hiekkarannoista ja ystävällisistä ihmisistä. 

Koirien yhteiseloa rannalla.

Muutaman vuoden päästä taas lähdin Tarjaa tapaamaan, silloin hänellä oli jo oma talo Gambiassa ja asuin hänen luonaan kaukana turistipaikoista, keskellä Tanjin kalastajakylää. 

Päivien mittaan kylän äänimaailma tuli tutuksi:  tihein välein toistuva rukouskutsu kaikuu kaikkialla. Lähikoulusta kuuluu lasten kuorolausuntaa, kukot kiekuvat, kyyhkyset kujertavat ja sirkkojen siritys särkee korvia. Välillä kuuluu kova rämähdys, kun koira hyppää vasten rautaporttia. Ihmisten ääniä, tuntematonta kieltä...

Tanjin rannalla on rauhallista, muutama kävelijä, koiralauma lönkyttelee hissukseen rantaa pitkin tai makailee hiekkaan kaivamissaan kuopissa. Tunnelma on unelias, äänet katoavat meren vaimeaan kohinaan. On helppo kellahtaa rantabaarin patjalle katoksen alle ja välillä käydä kellumassa pehmeän lämpimässä meressä. Ja aika lähes pysähtyy.

Aurinko laskee Tanjin kalasatamassa.

Valmistellaan lounasta rannalla

Jossain vaiheessa tulee mieleen, että pitäisikö tehdä lounasta. Yksinkertainen kysymys, vaan toteutus ei ole ihan yhtä yksinkertainen. Ensin on lähdettävä torille, josta saat jokseenkin kaiken mitä ruuanlaitossa tarvitset. Joudut tosin hakemaan lähes kaiken eri kojuista. Arvostettu lihaisa kala on Butter fish, voikala, jonka myyjä perkaa, poistaa siitä nahan kuin kuoren ja irrottaa fileet.

Voikala on ehkä paras kaikista.

Lisäksi tarvitaan esim. riisiä tai couscousta, pari liemikuutiota, pussillinen tomaattisosetta, perunoita, porkkanoita, chiliä, pieni kaali, sipulia, bataattia, cassavaa... Jos tehdään salaattia, tarvitaan tomaattia ja kurkkua ym. vihanneksia. Aina tulee matkaan myös pienet pullot öljyä ja etikkaa. Mustapippuri myydään paperitötterössä, joka on kuin nekku, samoin monet muutkin mausteet.

No nyt on hankittu tarvikkeet torilta. Aikaa on ehkä kulunut tunnin verran. Matkalla ostetaan vielä hiiliä. Vihannekset pestään ja pilkotaan ja kalat käsitellään halutun kokoisiksi paloiksi. Usein mausteet murskataan suuressa morttelissa ja jumputus kuuluu kauas.

Aineksia ruuanlaittoa varten.

Furno on yksinkertainen "liesi", jossa poltetaan yleensä hiiliä. Päälle laitetaan kasari tai esim. grilliritilä. Hiiliä myydään muovisissa verkkopusseissa.

Kun furno on sytytetty, ruuanlaitto voi alkaa. Liekö nyt jo kulunut parisen tuntia. Kun ruoka on lopulta valmista, se syödään yhteisestä astiasta, joka on kuin iso, metallinen pesuvati.  Vadin pohjalle tulee runsaasti riisiä, pitkään kypsennetty kastike kaadetaan keskelle. Jos on lusikat, niitä käytetään, mutta muuten yleensä syödään sormin, oikealla kädellä.

Lounaan valmisteluun on hyvinkin kulunut kolme neljä tuntia. Nälkähän siinä ehtii tulla ja ruoka maistuu, on tuoretta, puhdasta ja terveellistä.

Jos rannalla sattuu olemaan muitakin kuin omaa väkeä, heillekin tarjotaan ruokaa. Ei ole harvinaista, että vietät aikaasi Tanjin rannalla ja yhtäkkiä eteesi tulee ruokavati. Ole iloinen ja kiitollinen ja syö. Ja jos itselläsi on ruokaa tarjoa myös muille, koska voi olla, että se toinen ei ole saanut ruokaa eilenkään.

Sadeaikana maisema muuttuu

Sadetta odotellaan jo kesäkuussa. Välillä pilvet kasautuvat tummaksi raskaaksi katoksi kaiken ylle, tuuli kuljettaa pilviä ja jokunen salamakin näkyy. Vaan ei, sade antaa odottaa itseään, muutama pisara tulee melkein kuin kiusallaan, mutta äkkiä taivas on taas vaaleiden pilvien peitossa ja teräksenharmaa katto on tiessään. 

Sitten yhtenä yönä heräät tasaiseen kohinaan, vettä tulee taivaan täydeltä ja sitä tulee ja tulee, vielä aamullakin. Vaan jossain vaiheessa aurinko taas pilkottaa pilvien lomasta. Vesi muodostaa syviä lammikoita kuoppaisille kyläteille, muualla rutikuiva maa on jo imaissut veden sisäänsä. Kuluu pari päivää ja maasta alkaa työntyä jotain vihreää, ohuita heinänkorsia. Vielä ei kukaan ilmesty pelloille.

Sitten vettä tuleekin tasaiseen tahtiin. Koko maailma peittyy harmaaseen usvaan. Paikallisten tahtia se ei ihmeemmin näytä haittaavan. Pahimpien kaatosateiden alta ehkä juostaan pois, mutta tavallinen sade ei paljon hetkauta. Naiset kantavat edelleen korejaan ja vatejaan päänsä päällä ja viimeistä tulokasta liinassa selässään. Sandaaleita huuhdotaan kadulle kertyneissä lätäköissä.

Lampailla on vihdoinkin tuoretta ruohoa.

Vuohet ja lampaat ovat liikkeellä. Maasta on alkanut nousta tuoretta vihreää ruohoa kaikkialle. Ja sitä riittää. Aiemmin kuivalla joutomaalla törrötti ruskeiksi kuivuneita kasveja, nyt kaikkialle leviää kirkkaanvihreä ruohikko.

Jossain vaiheessa maisemassa alkaa näkyä väkeä kuokkineen. Maahan syntyy suoria vakoja ja irtoroskat kerätään kasoiksi sivummalle. Paikallinen ymmärtää ehkä logiikan, jolla kukin alueensa valtaa, sillä jollakin on pieni maatilkku, joku perhe taas kyntää muulin vetämän auran avulla ison pellon käyttöönsä.

Kun vettä tulee paljon ja pitkään,
koko ympäristö muuttuu järviksi. Kaikki painanteet ovat veden vallassa, vain korkeammat alueet ovat kulkukelpoisia. Asvaltoidulla maantiellä autot saavat aikaan valtavan sumupilven ympärilleen, joskus huoleton ajaminen voi johtaa onnettomuuksiin, koska vesiliirtovaara on suuri. Autojen ilmastointi on koetuksella ja tuulilasi huurtuu kosteudessa. Yön pimeys ja huonot valot lisäävät vaarallisuutta.

Rantaan laskeutuvat rinteet muuttavat muotoaan. Hiekkaan kovertuu syviä railoja ja niitä pitkin vesi syöksyy mereen. Baobabpuihin alkaa syntyä silmuja.

Sudenkorentoja, perhosia, pörriäisiä...

Äkkiä kaikkialla on tuhansittain sudenkorentoja, ne tunkeutuvat sisään joka raosta, tiputtavat siipensä ja kuolevat. Jonain päivänä kaikkialla on satoja perhosia ja sitten nekin katoavat. Sadekausi tuo mukanaan kaiken maailman pörriäiset, toukat ja ties mitkä mönkijät. Linnuilla on juhla-aika, ruokaa on riittävästi.  Ja lintuja, niitä on ties minkälaisia.

Gambia näyttää sekä kauniita, että vähemmän kauniita puoliaan. Infrastruktuuri on alkeellista, asiat sujuvat milloin mitenkin, mutta lopulta yleensä järjestyvät. Yksin et joudu olemaan koskaan, mikä on suomalaiselle aluksi outoa ja vähän häiritsevää, lopulta siihen tottuu. Yhteisöllisyys on silmiinpistävää; ystäviä autetaan vaikka itsellä on tuskin sen enempää. Eletään päivä kerrallaan, kun huomisesta ei tiedä. Gambia menee ihon alle ja ymmärrys lisääntyy.

Kokemuksia Gambiasta kertyy

Vierailin Gambiassa tapaamassa ystävääni eri vuodenaikoina ja asuin välillä Tarjan talossa keskellä kylää compoundissa, mutta tutustuin myös muunlaiseen asumiseen; vallanvaihdon aikana asuin Tafissa isossa yksityistalossa muurien sisällä, myöhemmin myös kerrostaloasuminen tuli tutuksi samoin kuin Tanjin kylässä olevan ravintolan vierastalo. 

Olin apuna suunnittelemassa ja toteuttamassa pientä ravintolaa Tanjin kalasataman alueelle ja siinä yhteydessä opin paljon siitä, miten Gambiassa rakennetaan. Minulla on myös Gambiassa teini-ikäinen kummityttö, joka pystyy käymään koulua vaatimattoman tukeni turvin.

Kesällä ihailin sadeajan kaikkialle leviävää vihreyttä, talvella nautin keskitalven auringosta ja meren pehmeästä syleilystä, ihailin baobabpuiden lehdettömiä silhuetteja kuun valossa, tutustuin ihmisiin ja yksinkertaiseen elämään Gambiassa, sain ystäviä ja opin vähitellen ymmärtämään myös paikallisia tapoja.

No niin, eihän se tuollaista romantiikkaa tietenkään aina ollut, välillä meinasi hermot mennä. Esimerkiksi silloin, kun sähköt katkesivat tuntikausiksi keskellä yötä ja tuuletin lakkasi toimimasta. Hikoilit siinä hyttysten syötävänä ja mietit, että miksi olet täällä, mikset ole Suomessa viileiden lakanoiden välissä.

Vaan loppujen lopuksi positiiviset asiat nousivat etualalle ja ne negatiiviset unohtuivat. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tässä voisi vaikka hankkia oman tontin ja rakentaa talon, samoin kuin ystäväni Tarja oli tehnyt. Itsekin viettäisin siellä mielelläni vähän pidempiäkin aikoja, nyt kun demokratiakehityksen myötä elämä siellä alkoi tuntua varsin turvalliselta. Ja samalla voisin toteuttaa puutarha-ajatuksiani.

Pohdintaa tontin hankinnasta...

Baobabin (apinanleipäpuu) hedelmät kasvavat.

Ja milloin siellä sitten itse olisi? Varmaan ainakin talvikaudella; niinä viheliäisinä kuukausina, jolloin Suomessa tulee räntää ja muutenkin on märkää, harmaata ja surkeaa. Silloin Gambiassa paistaa aurinko eikä sadetta tule yhtään. 

Sadekausikin on ihana omalla tavallaan. Mangot ja muut hedelmät kypsyvät. Kaikki muuttuu vihreäksi ja reheväksi. Naiset viljelevät puutarhojaan. Pelloilla on myös kaivoja, joista nostetaan vettä kuivalla kaudella. Köyhässä maassa vihanneksilla on merkittävä osuus ravinnossa. 

Talvimökki Gambiassa. Hmmm, ehkä sitä tosiaan voisi ajatella...

Tontti löytyy

Tontin hankinta Gambiasta voi periaatteessa olla yksinkertaista. Ilmoituksia myytävistä paikoista on tien varsilla ja internetissä. Mutta jos haluat tontin jostain syrjemmältä, tieto kulkee ennemminkin kuulopuheena kuin julkisten kanavien kautta.

Huijauksista olen kuullut puheita, mutta en itse tunne tapauksia. Kaupanteko voi myös tyssätä perikunnan riitoihin. On tärkeää olla joku paikallinen luotettava ihminen, joka tuntee asioita ja on mukana hoitamassa niitä. Aivan välttämätöntä se on tietenkin silloin, kun on itse poissa maasta.

Marraskuussa 2017  kohdalle osui kivan tuntuinen tontti vähän etäämpänä kalatorin savun hajusta ja kylän hulinasta.  Meren rantakin on kohtuullisen lähellä.

Kaupat tehtiin kylän Alkalon (tarkoittaa ns. kylän vanhinta) läsnäollessa, nimet pantiin papereihin ja se oli sitten siinä.

Tontti on kooltaan noin 1300 neliötä. Tontin pohjoislaitaa hallitsee valtavan suuri mangopuu eikä siellä sitten juuri muita merkittäviä puita olekaan. Ajatukseni ihanasta hedelmäpuutarhasta olisi mahdollista toteuttaa ilman suuria raivaustöitä.

Suuri mangopuu oikealla, vasemmalla pieni mahonkipuu.

Tontilla on vielä vihreää kasvillisuutta sadekauden jäljiltä.

Ensimmäinen homma on ympärysmuurin rakentaminen, siitä tarkemmin seuraavassa jutussa 
"2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä" ...

TÄÄLTÄ löydät vähän lisätietoa Gambiasta.