5. Talon rakentaminen alkaa

Seinien paikat on kaivettu ja 
linjalangat vedetään.

Maaliskuussa 2018 minulla on aikaa viettää Gambiassa pari viikkoa ja silloin pitäisi pystyä seuraamaan rakentamista ja katsomaan että kaikki menee arkkitehdin luonnoksen mukaan. Talo tuskin ehtii valmistua siinä ajassa, mutta aika pitkälle kuitenkin. Luulisin. 


Paikallinen luotettu ystäväni hoitaa asioita puolestani. Hän on löytänyt kylältä rakentajat ja he puolestaan tuovat mukanaan työntekijät, jotka hoitavat kaikki aputyöt.

Urakkahinta on sovittu etukäteen ja siihen pitäisi kuulua talon rakentaminen harjakorkeuteen.

Matkan varrella on lisäksi hankittava useampi tanko harjaterästä ja teetettävä siitä pilareita tukirakenteiksi. Tämä työ ei kuulu urakkaan. 

Materiaalit hankitaan itse: hiekka, sementti ja punainen kivimurska. Rakennusharkkojen tekijät ovat hoitaneet oman hommansa jo aikaisemmin ja kuivat harkot odottavat tontilla.

Harjateräs kulkee taksin vetokoukussa
pitkin maantietä.
Meteli on aikamoinen.

Seinien pohjaksi kaivetaan ojat

Maan pinnan alle tulee pari kerrosta harkkoja ja sen yläpuolelle vielä toiset pari kerrosta ennen lattian tasoa. Sadekaudella tontti saattaa olla välillä tulvan vallassa ennen kuin vesi humahtaa maan sisään. Kulkuväyliäkin on varmasti tarpeen korottaa, ettei tarvitse kahlata liejussa.

Noin 4x6 metrin kokoinen talo rakennetaan sisäportin viereen muurien kulmaukseen. Ensimmäinen homma on tehdä pohjapiirroksen mukaiset mittaukset ja kaivaa ojat seiniä varten. Pohjalle valetaan betoni, jonka päälle seinät ladotaan.


Kaivamisen yhteydessä tulee vastaan yksi ikävä kasvi, Mankanaaso, joka on kaivettava juuria myöten pois, ettei se kasvaessaan riko rakennusta.

Vanha muurin osa teettää ylimääräistä työtä. Siinä on jokunen reikä, jotka on paikattava ja väliseinän kohdalle muurin sisään on upotettava harjateräksestä tehty pilari. Pilareita tarvitaan useaan kohtaan rakennusta. 

Lisäys 2020: Tässä tuli tehtyä selvä virhe. Sellaista muuria, jota ei itse ole rakentanut, ei saa käyttää seinänä. Nyt taloon tuli parin metrin matkalta vanhaa, toisen puolen omistajan rakentamaa muuria. Toivottavasti asian suhteen ei tule ikävyyksiä. Sillä puolella on nyt pelkkä tyhjä tontti.

Yleistyökalu.

Vaihtelevaa kommunikaatiota

Istun monena päivänä mangopuun alla vesipullon kanssa ja seuraan työn edistymistä. Mittaukset saadaan tehtyä ja seinien paikat kohdilleen. Vähän on säätöä, koska talo on aika pieni ja tilaan pitää saada mahdutettua kaikenlaista. Arkkitehdin piirros ei välttämättä avaudu ihan helposti ja joudun selittämään.

En tiedä kuinka tavallista on, että valkoinen nainen häärii rakennustyömaalla kertomassa mitä tehdään. Rakennusmiehet kuitenkin kuuntelevat kohteliaasti ja nyökyttelevät ymmärtävänsä. Kutsuvat välillä katsomaan, että josko tämä menisi näin vai kuinka, tarjoavat minulle makeaa vihreää teetä ja järjestelevät istumapaikkaa mangopuun alle. 

Työ jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Englannin kielen kanssa on välillä haasteita puolin ja toisin. Välillä on pyydettävä mandingankielinen ystävä selittämään tarkemmin mitä tarkoitan. 

Vihreää teetä.

Naapurista ilmestyy paikalle lapsia, jotka kohteliaasti tulevat kättelemään ja istuvat sitten tuijottamaan ja tutustumaan tavaroihini. Isoin tyttö taitaa olla vähän päälle kymmenvuotias ja muut lapset siitä alaspäin aivan sylivauvaan asti.

Lapsista on päivien mittaan myös paljon apua. He tekevät kaikenlaisia pikku palveluksia, kantavat esimerkiksi vettä kaivolta isoissa sangoissa reippaina ja iloisina. Heitä täytyy muistaa joillain mukavilla tuliaisilla, kun seuraavan kerran matkustan sinne. 

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia

Hyvään alkuun päässyt rakentaminen keskeytyy kun sementtisäkit loppuvat. Niitä ei löydy koko kylästä. Kun pula jatkuu, on lähdettävä etsimään Serrekundasta.  Samasta liikkeestä löytyvät myös lattialaatat ja jokunen neliö laattoja kylpyhuoneen seiniin, lisäksi hankitaan WC-pönttö ja ulko-oven lukko.

Rautakaupan laattamallistoja.

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia. Palvelua saa odottaa ja kun vihdoin on tehty päätökset myyjä täyttää erilaisia lippuja ja lappuja. Sitten tavaroille etsitään kuljetusta ja tingitään sen hinnasta. Ja taas odotetaan, että joku kantaa säkit ja laatat  ja muut ostokset autoon. Ajellaan sinne tänne varaston ovelta toiselle ovelle. Ja aurinko porottaa kuumimmillaan. Suljetuilla varastopihoilla ei tunnu tuulenhenkäystäkään. 

Aaltopeltiongelmia

Katon aaltopellit hankittiin jo aikaisemmin Turntablen alueelta, joka on neljän tien vilkas risteys noin 10 kilometrin päässä Tanjista pohjoiseen. Sieltä löytyvät myös lähimmät supermarketit, sairaala ja vaikka mitä liikkeitä ja tietysti erilaisia torikojuja tien varressa.  Siellä on myös muutamia rakennustarvikeliikkeitä. 

Aaltopeltiä on tarjolla eri laatuja ja värejä. Haluan hyvänlaatuisen materiaalin, joka kestää suolaista meri-ilmaa. Arkkitehdilta olin aiemmin kysynyt, minkä värisen katon valitsisin. Hän totesi, että älä nyt ainakaan punaista ota. Harmaa olisi ollut sopivin vaihtoehto talon suunniteltuun väritykseen. Vaan kun ei harmaata ollut tarjolla, niin huolellisen harkinnan jälkeen päädyn vihreään. Muut vaihtoehdot olivat ruskea ja punainen. Maksan ostokset ja sitten lähdetään hankkimaan kuljetusta 15:lle noin 2,5 metriä pitkälle aaltopeltilevylle. Löytyy taksi, joka ottaa kuljetuksen hoitaakseen. 

Taksi tulee paikalle ja alan etsiä ostamiani peltejä. Vaan kuinka ollakaan, varastossa ei olekaan juuri sitä vihreää peltiä, on vain punaista ja ruskeaa. Huudan myyjälle, että miten te voitte myydä minulle sellaista mitä teillä ei edes ole. Olkapäiden kohauttelua ja hämmentyneitä katseita. Mitä ihmeen väliä sillä värillä on, tulkitsen heidän ilmeistään. Koska ei ole aikaa lähteä muualle etsimään, on tyydyttävä tilanteeseen. Kiukuissani valitsen punaiset pellit. Peltipino tungetaan taksin takaluukkuun ja kiinnitetään jonkinlaisella narulla (taksissa ei ole kattotelinettä). Ehdimme ajaa noin kilometrin kun koko pino rysähtää maantielle pitkin poikin. Siinä sitten keräillään peltejä tieltä ja lopulta pellit on nostettava katolle ja solmittava kiinni sillä yhdellä vaivaisella narulla. Perille päästään lopulta, vaikka tuuli ottaa pelteihin ja alkaa taivuttaa niitä. Vain yksi pelti vahingoittuu. 

Vuokrattu puutavara saapuu.

Jatkossa on ymmärrettävä varautua paremmin.

Aasitaksi kuljettaa lautoja

Sementin puute viivästytti rakentamista muutamalla päivällä ja muutenkin on varauduttava siihen, että työmiehet eivät aina pääsekään paikalle. On ehkä hautajaiset tai perhejuhla, tai kenties sairastuminen, tai ehkä on joku uskonnollinen juhlapäivä, tai on perjantai, jolloin ei yleensä työskennellä. Viikonloppuna taas saatetaan hyvinkin tehdä töitä. Päivät kuluvat ihmetellessä. Sitten kun työmiehet ovat paikalla kaikki sujuu ja työ edistyy rivakasti.

Ovien ja ikkunoiden reunojen muurausta varten tarvitaan lautaa. Lautoja ei osteta vaan ne vuokrataan.  Donkeytaksi on tähänkin tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Kun laudat on käytön jälkeen purettu pois ne palautetaan vuokraajalle, joka on ehtinyt jo kyselläkin lautojensa perään. Mietin kovasti miten meillä tarvikkeita tuhlataan ja Gambiassa kaikki käytetään uudelleen ja uudelleen. Suomessa betoninen lauta menisi jätelavalle ja kaatopaikalle. Eikö vaan?

Talon seinät kohoavat ja matkustan Suomeen

Lopulta talon seinät alkavat lähestyä kahta metriä. Ikkuna-aukot olen merkinnyt seinään ja niiden leveys on katsottu yhdessä rakentajien kanssa. 

Tässä vaiheessa joudun palaamaan Suomeen. Selitän mahdollisimman tarkkaan rakentajille kuvien kanssa, millaiset ja kuinka korkea seinät on tarkoitus tehdä ja millaiseen vinouteen katto, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle arkkitehdin tekemää luonnosta. 

Talo on vielä kesken kun matkustan Suomeen.

Alusta asti on ollut selvää, että mitään hienouksia on turha lähteä hakemaan kun rakennusmateriaalina on suurikokoinen betoniharkko. Työvälineetkin ovat lähinnä jonkinlainen taltta ja kirveen tai hakun tapainen. Täytyy miettiä rakentamista vähän eri kulmasta seuraavan talon teossa ja tutkia onko kenties olemassa muita mahdollisia rakennusmateriaaleja. 

Suomesta käsin yritän sitten antaa ohjeita puhelimitse WhatsAppin kautta ja saamistani kuvista näen miten homma etenee...

Siitä seuraavassa luvussa, jossa alkaa tulla VALMISTA JA TAKAISKUJA.

3. Ensin rakennetaan pieni talo

Siihen nurkkaan sen talon pitäisi tulla.

Paikalliset olosuhteet ja muuta mietintää

Ensin tehdään tontin portin pieleen pieni talo, jossa voin asua siihen asti, kunnes on mahdollista rakentaa isompi. Myöhemmin porttitaloa voi käyttää vierasmajana tai miksei myös talonmiehen/vahdin talona. Jos compound jää vallan tyhjilleen, on hyvinkin mahdollista, että se on entistä tyhjempi, kun palaa takaisin. On siis hyvä että joku pitää paikkaa silmällä.

Oma tiealue on vielä kunnostettava ja
aidattava toiselta puolelta.

Pieniä majoja ja taloja rakennetaan varmasti ilman sen kummempia lupia, mutta isompia taloja varten tarvitaan joitain viranomaispapereita ja talon/talojen suunnitelma on oltava mukana. Asia on selvitettävä ennen kuin ryhdyn isompiin hommiin.

Nyt on siis käsissä noin 1300 neliön tontti ja kahdeksan metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä oma tie päätieltä. Itse tontti on muiden tonttien keskellä ja oma yksityinen tiealue johtaa kylätieltä tontille. Sellainen ison väärinpäin olevan L:n mallinen tontti. Tietysti leveä oma tiealuekin aidataan, jolloin sitäkin on mahdollista käyttää istutuksiin.

Koska tarkoitukseni on hyödyntää fengshuiajatuksia rakentamisessa ja toimintojen sijoittelussa, tapaan tutun fengshuiperiaatteita käyttävän arkkitehdin ja hänen kanssaan mietimme, mitä toimintoja tontille olisi kiva saada, mitkä ovat tontin ilmansuunnat ja muut ominaisuudet ja millaista on gambialainen rakentaminen ja sikäläiset tarpeet. Nehän poikkeavat monessa asiassa meikäläisestä rakentamisesta.

Termiittien vuoksi ei käytetä puuta

Termiittien vuoksi rakennusmateriaalina ei kannata käyttää puuta. Talon voi rakentaa samaisista harkoista, joista ympärysmuurikin tehtiin. Muurauksen saa siistiksi slammaamalla sen tasaiseksi molemmin puoli. Maalilla saa sitten haluamansa värin. Paljon näkee myös slammaamattomia taloja, jotka on jätetty sellaisekseen muurauksen jälkeen.

Sisäpuolen lattiat voi jättää betonillekin, mutta usein lattiat laatoitetaan.

Sähkö ja vesi tontille

Sähkö ja vesi hankitaan paikallisen Nawec-yhtiön kautta. Rekisteröinti tilaajaksi on tehtävä Nawecin toimistossa. Porakaivojakin tehdään, mutta koska vesi ja sähkö on mahdollista saada lähdeltä, niin Nawecin kautta veden saan kuitenkin halvemmalla. Toinen asia on sitten Nawecin luotettavuus. Silloin tällöin veden saanti katkeaa ehkä useaksi päiväksi. Jossain jotain on mennyt rikki ja korjaaminen kestää. Silloin on vettä haettava kylän kaivolta saaveilla ja muilla astioilla.

Häiriöttömään sähkön tuloon ei ole myöskään luottamista. Liekö syynä vanhan sähköverkon ylikuormitus vai joku muu ongelma, mutta sähköt katkeilevat hyvin usein. Joskus sähkö on poikki päiväkausia, joskus vain päivän tai yön ja parhaassa tapauksessa vain pari tuntia. Se on niin tavallista, ettei pieniin katkoihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Supermarketeissa käynnistetään välittömästi omat virtalähteet, omat, bensalla toimivat aggregaatit ovat yleisiä ja aurinkopaneeleita näkyy vähän siellä sun täällä. Aurinkosähkö onkin varmasti järkevää, kun aurinko paistaa välillä pilvettömältä taivaalta. Se on varmasti yksi hyvä ratkaisu, jollei muuten niin ainakin varasähkönä. Tämäkin on asia, mihin täytyy tutustua paremmin.

Gambialainen sakokaivo

Sakokaivo työn alla.

Mitään yhtenäistä viemäröintisysteemiä Gambiassa ei ole. Paikallinen käytäntö on rakentaa sakokaivo betonista, mutta koska se ei yleensä ole täysin umpinainen, niin nesteet pääsevät imeytymään maahan ja mitä siitä seuraa? Kuvittelisin että  maa saastuu. Yritän selvittää, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, sillä en haluaisi saastuttaa omaa tonttia. Tämän pikkutalon viereen nyt kuitenkin joudutaan tekemään ihan paikallinen versio, koska kukaan ei tunnu tuntevan muita ratkaisuja, enkä ole vielä itse ehtinyt selvittää niitä.

Yksinkertainen paikallinen wc on reikä sakokaivon kantena olevassa betonissa ja pesuvettä vieressä ämpärissä. Tällaiseen tontin sivustalle rakennettuun toilettiin on voitu rakentaa tiiliseinät, mutta usein näkösuojana on pressu tai esim. aaltopeltilevyt. 

Sisävessat ovat tietysti tavallisia kaupunki- ja kerrostaloalueilla ja varmaan myös uudemmissa compaundeissa. Näin länsimaisena ihmisenä omaan talooni tulee tietysti sisä-wc ja suihku.

Ikkunoihin kalterit ja ovet metallista

Ikkunoissa on yleensä aina jonkinlaiset kalterit  tai metalliluukut.  Kalterit ovat itsestäänselvyys joka paikassa. Köyhässä maassa houkutus varkauksiin on liian suuri, jos mahdollisuus vain annetaan. Moskiittoverkotkin tarvitaan, koska Gambia on malaria-aluetta.

Myös ulko-ovet voi teettää metallista. Materiaalissa on paitsi turvallisuusetu myös termiittikysymys. Vaikka sisäovet ovat usein puuta, on nekin hyvä tehdä kovapuusta ja käsitellä jollain suoja-aineella. Tosin sisäoven virkaa voi toimittaa myös pelkkä verho.

Ikkunoiden kalterit ja ovet teetetään metallista.
Kuvassa Ravintola Fangsoto Tanjissa Coastal Roadin varrella.

Hikoilua vai palelua

Lämmitystä ei juuri tarvita. Kuivalla kaudella talvisaikaan voi iltaisin olla kylmä, jos lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Pieni tulisija oleskelutiloissa tai terassilla olisi silloin aika ihana.

Sadeaikana sekä kesä- ja talvikauden vaihteissa yötkin ovat joskus tukahduttavan hiostavia. Ilmastointi tai tuuletin on silloin tarpeen (toimii jos on sähköä). Olen itse kärsinyt unettomista ja tuskallisen hiostavista öistä mm. loka-marraskuussa, kun sähköt olivat poikki tuntikausia. Ilma ei liiku, hiki valuu eikä mistään ole apua.

Katto tehdään aaltopellistä

Yksinkertainen katto tehdään aaltopellistä ja sitä tukeva runko rakennetaan red timberistä, kovapuusta, jonka pitäisi kestää termiittien hyökkäyksiä. Vaan eihän se aina kestä. Rimoja voi joutua uusimaan. Yhtenä keinona käytetään autokorjaamoiden jäteöljyä (garage oil), jolla puutavara sivellään. Sen pitäisi pitää termiitit loitolla. Melkoista myrkkyä siis ja vaatii varmaan pitkän tuuletuksen ennen kuin tilassa voi asua.


Katto voidaan jättää silleensä ilman alakattoa. Raot eivät ole ongelma, koska seinien slammaaja tukkii kaikki raot katon ja seinien välissä. Jos laitetaan alakatto, tarvitaan uusi rimoitus ja kattolevyt kiinnitetään siihen. Siitä on tietysti se hyöty, että sähköjohdot saa piiloon ala- ja yläkaton väliin ja onhan se siistin näköinen ainakin vähän aikaa. Toisaalta sisäkatto estää jossain määrin katon läpi tulevaa kuumuutta. Hmm. Täytyy miettiä.

Pienen kasvin suuret juuret.

Tuuletus on hyvin tärkeää. Talo ei saa olla umpinainen pullo, muuten sadeaikana kaikki homehtuu. Tavallista onkin nähdä ovien ja ikkunoiden yläpuolella pienet aukot, jotka on tehty reikätiilestä (tietysti niihinkin tarvitaan moskiittoverkot). WC- ja kylpyhuonetilat kannattaa sijoittaa ulkoseinälle, ei koskaan talon keskelle, jotta tila tuulettuu.

Viheliäiset kasvit

Tontilla kasvaa kirkkaanvihreä, nahkealehtinen elinvoimaisen näköinen kasvi, tai siis useita. Ne on kaivettava huolella pois, sillä kasvin juuri on kuin tunkki, se työntää kaiken tieltään, oli kyseessä sitten auto tai vaikka rakennuksen seinä. Kasvin englanninkielistä nimeä en vielä ole saanut selville, paikalliset kutsuvat sitä nimellä Mankanaaso. Olen kuullut, että juuresta keitetään jonkinlaista antibioottia. Mielenkiintoista.

Sitten alkaa pihan ja "porttitalon" suunnittelu...

Siitä seuraavassa tekstissä "4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa".

2. Rakentamisessa kaikki on käsityötä

Betoniharkot kuivumassa.

Ensin tehdään betoniharkot ja ympärysmuuri 

Kylien talot ovat enimmäkseen ympärysmuurien sisällä. Oma tontti aidataan ja sisälle rakennetaan talo ja muut toiminnot. Muuri rakennetaan betoniharkoista,  jotka nekin valmistetaan paikan päällä.

Gambialaisessa kylämaisemassa näkee usein myös ruosteista aaltopeltiä rajaamassa tontteja. Joskus aidat voivat olla muovipressuja tai verkkoja, mutta jos on varaa, niin tontin ympärille rakennetaan muuri tai kenties metalliaita ja oma alue suljetaan portilla. Muureja ja aitauksia on laidasta laitaan, on kevyitä ja raskaita, kauniita ja hurjan näköisiä. Rikottu lasi muurin harjalla pitää ehkä kutsumattomat vieraat tehokkaasti poissa, mutta minussa se aiheuttaa vähän puistatusta.

Tyypillinen näky: lasin- tai metallinsiruja muurin päällä.

Erilainen vaihtoehto: piikkiset köynnökset muurilla.

Tontille ei kannata tuoda mitään irtotavaraa ennen kuin muuri ja portti ovat valmiina. Kaikki lähtee helposti ties kenen kulkijan matkaan, kun kaikelle on tarvetta. Eikä ihan pieni riesa ole myöskään vapaana vaelteleva eläinkunta, joka ahmii suuhunsa kaiken vihreän. Siinä menevät sitten papaijan ja avokadon taimet sekä ihan kaikki muukin vihreä ns. parempiin suihin. Ennen puuntaimien istuttamista on tontti siis saatava suljettua niin etteivät lampaat, lehmät tai vuohet tuhoa jo etukäteen tulevien vuosien satoa.

Omalla tontilla muuri oli tarpeen rakentaa kahdelle sivulle, kahdella muulla sivulla se on jo valmiina.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä

Harkot tehdään paikan päällä hiekasta, sementistä ja vedestä.

Tanjin kylän läpi Coastal roadia pitkin ajaa jatkuva ralli hiekkarekkoja täydessä lastissa etelästä pohjoiseen ja toiseen suuntaan tyhjänä. Laskin joskus, että näitä rekkoja porhalsi ohi jatkuvasti muutaman minuutin välein.  Työmiehet istuskelevat tai makailevat täyden kuorman päällä  kuolemaa uhmaten. Äkkipysäys sysäisi istujan helposti alas.

Tiilimuotti.

Nämä rekat ovat todellinen turvallisuusuhka. Ise asiassa ne ovat 10- tai 12-pyöräisiä kuorma-autoja eikä autojen kunto aina liene lähelläkään meikäläistä tasoa. Pari kertaa talven aikana tällainen täydessä lastissa ajanut hiekkarekka törmäsi kylän keskellä paikalliseen pikkubussiin, gelekeleen. Törmäyksissä kuoli paljon ihmisiä. Muitakin pahoja onnettomuuksia ne ovat aiheuttaneet. Poliisit pysäyttelevät liikennettä vakituisissa tarkastuspisteissä, mutta sekään ei estä hurjastelua.

Omallekin tontille oli tilattava 10-pyöräisen rekallisen kuorma hiekkaa ja rakentamisen edistyessä useampikin. Lisäksi tarvittiin säkeittäin sementtiä. Pohjabetoniin tarvitaan myös punaista kiveä murskeena. Punainen kivi on kalliimpaa kovaa kiveä ja sillä vahvistetaan massaa. Sekoittaminen on raskasta työtä, sillä se tehdään käsin. Käsi-lapio-yhdistelmällä syntyy vähitellen tasainen massa. Massaa lapioidaan ja taputellaan metallimuottiin,  josta valmis harkko kopautetaan ulos kuivumaan. Valmiita harkkoja on kasteltava vielä seuraavana päivänä, etteivät ne halkeilisi.

Meillä Suomessa olisi tietysti käytössä betonimylly. Isommilla työmailla betonimyllyjä varmaan onkin käytössä, mutta näissä olosuhteissa on pärjättävä käsivoimin. Gambiassa vesikin joudutaan usein kantamaan paikalle kanistereissa.

Muurin pohja kaivetaan käsin

Samanlaista lapiotyötä on myös muurin perustuksen teko. Kaivetaan reilun lapion levyinen ja vähintään tiilen syvyinen oja, jonka pohjalle valetaan betonimassaa ja sitten alkaa aidan rakennus. Parin metrin välein tehdään pilari: kaksi harkkoa poikittain, eri suuntiin kerros kerrokselta. Työmaalla kuhisee väkeä; joku sekoittaa laastia, yksi kantaa harkkoja, toinen tuo ämpärillä valmista betonia ja joku rakentaa aitaa.

Lampailla on kukkapenkissä 
kiva suoja auringolta
ja ruokapöytäkin valmiina!

Välillä keitetään vahvaa vihreää teetä, joka makeutetaan hurjalla määrällä sokeria ja juodaan pienestä lasista. Noin desin annos antaa taas voimia jatkaa eteenpäin.

Onneksi on suuri mangopuu, jonka alle voi hetkeksi istahtaa suojaan auringolta.
Tätä vauhtia muuri valmistuu parissa päivässä.

Muuri alkaa kohota.

Oja muuria varten. 

Tyhjällä naapuritontilla on
pieni termiittikeko
mangopuun alla.

Portissa on vasta punainen pohjamaali.

Sitten on aika miettiä muun muassa talon rakentamista. Siitä kerron seuraavassa jutussa 

"3. Ensin  rakennetaan pieni talo"