14. Rakennus- ja rahariesaa

Ettei totuus unohtuisi. Ihana Batakunkun hiljainen ranta. Kunpa sinne ehtisi.

Helmikuun puolivälissä on takana puolitoista kuukautta Gambiassa ja saman verran edessä. Tänä aikana pitäisi saada talo sadekauden kestävään kuntoon. Sähköt, vedet, viemärit, talo harjakorkeuteen, olohuone-keittiörakennuksen tasakatto, portaat katolle sekä muihinkin tiloihin katto. Uima-allaskuoppakin pitää saada betonoitua. Ja itse altaastakin tehdä lopullinen suunnitelma. 

Kun kotona Suomessa katselin kuvia rakennuksen edistymisestä, oli jonkinmoinen järkytys huomata, että portaita katolle ei ollut rakennettu, vaan niiden tilalla oli pystysuora seinä. Rakentamisessa oli silloin kuitenkin tauko, joten mitään en voinut tehdä. Parempi selvittää asia kun olen itse paikalla.

Putkimies ja sähkömies alkavat työt

Rakentajat taisivat olla taas Senegalissa uuden vuoden aikaan. Ei näkynyt ei kuulunut. Erilaiset yritykset tavoittaa eivät tuottaneet tulosta. Niinpä olikin järkevää tilata paikalle putkimies, joka asensi kaikki ne viemärit ja vesijohdot, jotka oli mahdollista asentaa tässä vaiheessa. Ja samat hommat sähkömiehellä.

Putkimies hommissa.

Sakokaivon kansi tekeillä

Sakokaivokin sai kannen. Se syvä betonikuoppa oli hirvittänyt minua koko ajan. Putoaminen yli kaksi metriä syvään kuoppaan, jossa pohjalla oli ties mitä betonin lohkareita, olisi tiennyt varmaa vammautumista. Onneksi se on nyt peitetty. Samalla tehtiin viemäreiden neljään tarkastuskaivoon (manhole) kannet.

Koirat tihutöissä

Pihassa valettiin 5 tuuman harkkoja väliseinien viimeistelyä varten. Kolmisensataa vasta tehtyä harkkoa oli kaunis näky. Siinä pihalla ne saisivat kuivua huomiseen. Koiranpentua oli kuitenkin vahdittava, ettei se mene sotkemaan vielä pehmeitä harkkoja. Vaan miten vahdit villiä, kaikkialle ehtivää pentua. Pieni valvomaton hetki, niin kasassa oli jonkinmoinen katastrofi: kolmestasadasta harkosta noin kolmannes oli yks kaks tallottu mössöksi. Olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. Onneksi massa pystyttiin käyttämään uudestaan ja tekemään uudet harkot.

Toisella kerralla sitä osaa olla viisaampi. Molemmat koirat olivat valvonnan alla kunnes väsähtivät ja pötkähtivät pitkälleen keittiöterassille. Nyt voi sitten keskittyä omiin hommiin. Äkkiä alkoi illan pimeydestä kuulua kummallista nujuamisen ääntä. Apua, missä koirat? No niin, siellähän ne, peuhasivat keskenään juuri siellä valettujen harkkojen päällä. Ja taas tuhoutui ehkä puolisen sataa harkkoa. Eikö ihminen ikinä opi. No oppii. Sen jälkeen koirat suljettiin tiealueelle koko yöksi ja siihen asti, että harkot olivat varmasti kovettuneet. Protestointiahan siitä seurasi, mutta siellä pysyivät, kun ei muu auttanut.

Kymmeniä kuutioita hiekkaa, punaista ja
mustaa kiveä sisäntulotiellä.

Hiekkaa, punaista ja mustaa kiveä

Talo alkoi olla nyt siinä vaiheessa, että oli aika ryhtyä valmistelemaan päärakennuksen välikaton betonivalua. Ja siihen tarvitaan Senegalista tuotavaa mustaa kiveä. Se on kallista. Kymmenen kuution kuorma maksoi 40.000 dalasia ja kuorma punaista kiveä 15.000 dalasia, joten pelkästään kivikuormiin hujahti noin 1000 euroa.

Ennen kuin välikatto olisi mahdollista tehdä, niin lattia oli valettava, koska välikatto tarvitsee valun ajaksi metallituet ja hiekalle niitä ei voi pystyttää.

Lattiabetonin ainekset kulkivat sisäpihalle tehdylle betonialustalle kottikärryllä: hiekkaa, punaista kiveä, vettä ja sementtiä. Ainekset sekoitettiin lapiotyönä ja valmista massaa kannettiin ämpäreillä lattiaan. Viitisenkymmentä neliötä lattiaa valmistui yhden päivän aikana ilman mitään koneita.

Olohuone-keittiön lattian valua.

2000 litran vesitankki odottaa telinettä ja liittämistä
vesijohtoon. Uudessa talossa ei pitäisi tulla
pulaa vedestä päivälläkään.

Nawec ja jatkuva vesipula

Työtä hidasti taas, kuten lähes aina, vesipula. Nawecin vesijohdoista tulee vettä pääasiassa vain yöaikaan. Se tarkoittaa sitä, että iltamyöhällä on kaikki mahdolliset astiat, kuten myös juomapullot ja sen sellaiset, täytettävä vedellä. Sillä konstin vettä riittää yleensä betonihommiin noin puolille päivin, sitten oli poikien taas lähdettävä tonkkien kanssa kottikärryillä lähimmälle Nawecin vesipisteelle. Paitsi että se oli saatettu sulkea, ties mistä syystä. Seuraava vaihtoehto oli kylän kaivo.

Useampikaan soitto Nawecille ja valittaminen tilanteesta ei tuottanut tulosta, lupauksia kyllä siitä, että tulevat katsomaan missä on vika. No kun on joutunut tottumaan siihen, että hanasta ei tule pisaraakaan vettä, niin sitä ilahtuu jo pienestä lirusta, joka silloin tällöin hanasta noruu, kunnes taas loppuu.

Toivottavasti uusi kahdentuhannen litran vesitankki tuo helpotuksen vesipulaan. Tankki voi täyttyä yön aikana kun paineet ovat hyvät ja vettä tulisi myös päivisin.

Seinän purkua ja portaiden ihmettelyä

Vihdoin vähän ennen helmikuun puoliväliä rakentajat tulivat ja aloittivat hommat. Portaiden tila oli jonkinmoinen ongelma. Piirsin ulkoseinän puolelle, miten niiden tulisi mennä ja mihin asti pitäisi purkaa, jotta myös arkkitehdin suunnittelema välitasanne tulisi oikeaan paikkaan.

Purettava seinä merkitty punaiselle. Siihen pitäisi tulla portaat katolle.

Sitten alkoi seinän purku. Paitsi itse seinänpätkä, myös siinä olevat poikittaiset betonivalut raudoituksineen piti purkaa pois. Varmaan turhauttavaa, mutta välttämätöntä. Ja kun seinän osa oli purettu, koko tila avautui heti avarammaksi ja keveämmäksi. Laskin portaiden korkeudet ja etenemät ja tein sisäseinän puolelle piirroksen siitä, miten portaat pitäisi rakentaa ja mihin kohtaan välitasanne osuisi. No eihän se tietenkään sitten mennyt niin.

Kommunikaatio-ongelmia

Seinä purettu ja portaiden rakennus työn alla.

Oikeastaan porrasmuottien teko olisi ollut kirvesmiehen hommia, mutta rakentaja alkoi kuitenkin itse niitä suunnitella. Yritin siinä näyttää, että olen tähän seinään mitoittanut, mihin kohtaan portaat tulevat, että tämän korkuisina ja tämä on askelman pituus. Jonnekin olivat kuitenkin unohtuneet ne seinäpiirrokseni, sillä puretun seinän kohdalta portaiden olisi pitänyt lähteä huomattavasti korkeammalta kuin ne nyt lähtivät ja niiden olisi pitänyt jatkua parin kolmen portaan verran pidemmälle pihan suuntaan. Seurauksena on, että tasanne tulee väärään paikkaan ja liian kapoiseksi.

Kun menen työmaalle katsomaan portaiden tilannetta, joko kutsusta tai omasta halustani, niin lähes joka kerta on jotain pielessä. Naamasta varmasti näkyy, että ei ole taaskaan mennyt oikein. Selitän pomolle samaa asiaa taas uudestaan, että näin sen pitäisi mennä ja tämä pitää nyt korjata. Ja nämä tosi nuoret rakentajapojat, pomon veljiä tietääkseni, eivät voi hillitä hilpeyttään kun tajuavat, että taas se tulee ja taas on kaikki väärin. No pomoa ei niin kauheasti naurata.

Portaiden alakaari kuitenkin syntyi. Alkupään kolmen säteittäisen portaan kanssa ehdin onneksi näyttämään miten haluan niiden menevän. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että rakentaja vihdoin uskoo minunkin ymmärtävän jotain tämän rakentamisen päälle. Ainakin ymmärrän suunnitelmien päälle ja osaan lukea arkkitehdin piirroksia.

Väliseinät oikeaan korkeuteen

Väliseinät nousevat. Olisiko teline Suomessa sallittu.

Sillä välin kun pomo purki seinää muut työntekijät kiikkuivat kyhäämillään telineillä ja rakensivat molempien siipirakennusten vinot sisäseinät täyteen korkeuteen.
Lattioita pystyisi nyt valamaan muihinkin huoneisiin, mutta nyt olisi hankittava taas sementtiä ja sitä varten tarvitaan rahaa.

Yritän avata valuuttatilin kesällä 2019

Suomesta pitäisi saada siirretyksi rahaa Gambiaan, jotta voin maksaa rakentajien palkkoja ja hankkia rakennusmateriaaleja. Jos avaan eurotilin ja siirrän suomalaiselta tililtäni rahaa sille tilille, voin nostaa rahaa joko euroina tai dalaseina.

Tämä tilinavaus tapahtui jo viime kesänä. Tiliä oli lähdettävä avaamaan vähän pidemmälle, GT pankin pääkonttoriin, jossa suomalaisystäväni oli tehnyt vastaavan operaation ja hoitaa nyt rahaa omalta tililtään eurotililleen. Siirto on kuulemma kätevää ja vaatii vain sen, että opettelee miten se tehdään. Siirtoon kuluu teoriassa vähintään kolme pankkipäivää, mutta käytännössä usein enemmänkin.

Gambiassa jokseenkin kaikki maksetaan
käteisellä. Isompia summia varten tarvitaan
iso kassi.

Virkailijan pöydän ääressä täytin tarvittavat lomakkeet ja annoin oman valokuvani. Passista otettiin kopio ja lisäksi tarvittiin TIN-numero (Taxpayer Identification Number Certification), jonka saa DRIn toimistosta (paikallinen verotoimisto). Ja sen kanssa takaisin GT-bankin pääkonttoriin.

Pankissa palvelu pelaa, tai sitten ei

Virkailijanainen täytti paperit ja lupasi laittaa kaikki tarvittavat tiedot sähköpostiini. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ollutkaan. Viestiä ei vaan tullut, vaikka lähetin itse sähköpostia ja soitin. Lupauksia kyllä, mutta mitään ei tapahtunut.

Lopulta sain puhelimitse tiedon, että tili on kyllä avattu, mutta saan kaikki tarvittavat tiedot mistä tahansa GT-pankin konttorista. Vaan eipä tuota tietoa minulle annettu eikä sähköposteihini vastattu, joten taas kului monta turhaa odottelupäivää, jolloin mikään ei edistynyt.

Sitten käynti lähimmässä GT-pankin konttorissa Turntablella ja kaikki hoitui. Sain tarvittavan informaation, jonka avulla voin tehdä rahansiirron. Sekin sujui samana iltana. Ja sitten vain odottamaan, josko kolmen päivän lupaus pitäisi paikkansa. Vähän epäilin, koska Tobaski pukkasi päälle, ja ruuhkat olivat melkoiset.

GT-pankin ihmeelliset kuviot

No eihän se raha sitten kolmessa päivässä tietenkään ilmestynyt tilille. Toista viikkoa siihen meni ja vaati soittelua pankkivirkailijalle. Kas kun eihän se ollutkaan eurotili, vaikka näin olin ymmärtänyt. Se oli tili, johon rahat maksetaan dalaseina kun ne ovat ensin tulleet pankille valuuttana. Ja pankki ei siirrä valuuttana tulleita rahoja dalaseina tilille ilman tilinomistajan pyyntöä.  Ja sitä tietoa siitä, milloin rahat ovat perillä Gambian GT-pankissa ei mitenkään saa kyselemättä ja varmistamatta. Yksinkertaista, vai mitä.

Nettipankissakaan ei näy mitään ennen kuin olen henkilökohtaisesti pyytänyt kyseistä, samaista virkailijaa siirtämään rahat dalaseina tilille ja sitä ennen on tiedettävä milloin ne ovat tulleet pankkiin. Siinä joutuu soittelemaan kyseiselle virkailijalle useampanakin päivänä.

Helmikuussa laitoin taas rahasiirron Suomesta omalta tililtäni GT-pankin tililleni. Kuluu 12 päivää eikä mitään tapahdu. Lähimmän konttorin avulias virkailija ei pysty auttamaan vaan kehottaa ottamaan yhteyden siihen "omaan" virkailijaani pääkonttorissa. Vaan häntä ei saa kiinni.

Pihalla on hiljaista, ei ketään töissä.

Rahoja odotellessa työt keskeytyvät,

rakentajat häipyvät muihin puuhiin ja minä vaan odotan tietoa GT-pankista. lopulta saan taas tarpeekseni ja noudatan saamaani neuvoa: mene suoraan virkailijoiden esinaisen puheille, hän hoitaa homman heti.

Ja niinhän siinä kävi. Ei mitään ihmettelyjä eikä selittelyjä. Raha löytyi heti ja pomo vei minut yksityishuoneessa istuvan virkailijan puheille, joka hoiti rahansiirron tililleni dalaseina ja järjesti rahat odottamaan viereiseen GT-pankin konttoriin. Saman tien minulle avattiin myös eurotili. Vihdoinkin kunnon asiakaspalvelua!

Iloinen perhetapahtuma.
Ensimmäiset omat banaanit kypsymässä.

Ja sitten on taas ryhdyttävä materiaalihankintoihin sekä kyselemään milloin rakentajat voivat jatkaa hommia. Ehkäpä jo seuraavassa blogissa jotain jo tapahtuu.

Haluatko päästä tarinan alkuun? 

Pääset sinne TÄSTÄ

13. Ja sitten alkaa Tabaski

Lampaita myynnissä tien varrella.

Tabaski on suuri juhla ja siihen satsataan paljon

,

Id al-Adha, eli Gambiassa nimeltään Tabaski, on yksi vuoden suurimmista muslimien uskonnollisista juhlista. Tabaskina gambialaiset pukeutuvat parhaimpiinsa, naiset ja tytöt laitattavat hiukset kauniisti, perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen ja käyvät moskeijassa rukoilemassa.

Juhlaan kuuluu rituaalinen uhraaminen, jossa lampaita, vuohia ja lehmiä teurastetaan ja lihaa jaetaan läheisille, ystäville ja köyhille. Lapset kiertävät uusissa vaatteissaan pitkin kylää ja saavat hekin kaikenlaisia pieniä lahjoja.

Pikkutytön juhlakampaus

Teoriassa Tabaski kestää muutaman päivän, käytännössä helposti parikin viikkoa. Tabaski vastaa ehkä meikäläistä joulua juhlan suuruudessa. Naiset teettävät ompelijalla itselleen ja lapsilleen uudet juhlapuvut ja varmaan muitakin hankintoja tehdään. Niilläkin miehillä, jotka pukeutuvat normaalisti tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin, on yllään kaftaanit ja niitä käytetään rukouksissa ja juhlissa.

Lampaita teurastetaan sadoittain

Pikkutytötkin saivat uudet juhlamekot.

Tabaskiin valmistautuminen näkyi tienvarsilla myynnissä olevista lukuisista lammaslaumoista. Siellä ne seisoskelivat, kunnes päivien mittaan vähenivät. Yksi jos toinenkin ostaja lähti matkaan lammas mukanaan kunnes Tabaski oli ovella ja kaikki lampaat oli myyty. Lampaita kuljetettiin niin gelekelen katolla kuin aasitaksin kyydissä tai jopa moottoripyörän tarakalla. Lammasraukat, viimeisellä matkallaan kohti teurastusta.

Mutta ei huolta, lammas, joka rukouksen jälkeen 

teurastetaan oikealla tavalla, pääsee seuraavassa elämässään nauttimaan uudesta elämästään ihmisenä. Näin minulle kerrottiin.

Rakentajien Tabaskin vietto kesti ja kesti

Myös rakentajaporukka lähti Senegaliin viettämään Tabaskia. Kertoivat olevansa reilun viikon reissussa ja sitten palaavansa jatkamaan työntekoa, mutta kuinka ollakaan, kului viikko ja kului toinen, rakentajien pomoon ei saatu yhteyttä pitkään aikaan. Ehkä vasta noin kolmen viikon päästä he tulivat Gambiaan ja vihdoin rakentaminen taas jatkui.

Oma huoleni oli suuri, koska kotiinlähtö lähestyi, aikaa oli vajaat kolmisen viikkoa, ja rakennus oli alkutekijöissään. Vakava keskustelu rakentajien kanssa sai työhön vauhtia, ja jotenkin asiassa päästiin melkein siihen johon oli tarkoituskin päästä, mutta ei ihan. Korjattavaakin ilmeni, kun sain kuvia rakennuksen vaiheista.

Sysipimeät yöt ja sähkökatkot

Illan pimeys saapuu lyhyen hämärän jälkeen aivan sysimustana, koska ympäristössä ei ole juuri lainkaan valoja. Omassa compoundissa on ulkovaloja portin pielessä sekä terassikeittiössä. Sitten ykskaks yllättäen kun istut kaikessa rauhassa rentoutumassa terassilla sähköt menevät poikki. Sinua ympäröi täydellinen sysipimeys, ei valon pilkahdustakaan. Jos taivas on pilvetön, tähdet välkkyvät nurinkurisessa asennossa kirkkaina Afrikan yötaivaalla  ja kuun sirppi kelluu selällään siellä tähtien joukossa.

Siivekkäät termiitit hakeutuvat valojen ääreen.

Kun sähköt menevät poikki valot sammuvat, tuulettimet pysähtyvät, jääkaappi-pakastin lakkaa toimimasta, tv sammuu. Mitähän sitä silloin voisi tehdä pienessä alkeellisessa mökissä. Ei ole harvinaista, että painelen nukkumaan jopa yhdeksän aikoihin.

Sähkökatkot voivat kestää kymmenestä minuutista kymmeneen tuntiin, noin keskimäärin. Ikinä et tiedä, miksi ne katkesivat, mikä on ennuste kestosta jne.

Hyönteisshow kylpyhuoneessa

Kun sähköt palaavat, kaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. Tuulettimet alkavat pyöriä, aiemmin palaneet valot syttyvät ja televisio käynnistyy. Sateen jälkeen pimeällä tapahtuu myös jonkinlaisten harsosiipisten parveilu, valot vetävät niitä puoleensa ja pitkäsiipisiä hyönteisiä lentelee kaikkialla. On pakko paeta sisälle.

Iltana muutamana jonkinlainen rako oli jäänyt yhteen pieneen ikkunaan ja eteisen valossa lenteli valtaisa parvi. Äkkiä valo pois eteisestä ja palamaan kylpyhuoneeseen, jolloin parvi siirtyi sinne. Koko kylpyhuone kuhisi näitä lentäviä hyönteisiä. Niiden tehtävä tosin päättyy tähän. Ne etsiytyvät veteen ja kuolevat sinne. Kylpyhuone olikin aamulla kuorrutettu näillä otuksilla. Ei muuta kuin harja käteen, otukset kasaan ja rikkalapiolla pihalle.

Ne näyttävät jonkinlaisilta vaaleanruskeilta toukilta joilla on pitkät läpinäkyvät siivet. Googlettamalla selvisi, että ne ovat termiittejä, jotka parveilevat samaan tapaan kuin muurahaiset. Niitä siipiä nyt on saanut lakaista terassilta aivan kaikkialta harva se aamu. Kanat tosin ovat pitäneet isosta määrästä huolen. Proteiinia, sanoisin.

Kuolleita termiittejä löytyy aamulla kaikkialta.

Täällä pitäisi tottua kaikkeen sadekaudella, mutta se on kyllä välillä haasteellista, kun ei koskaan tiedä minkä otuksen kohtaa ja missä. Näiden siivekkäiden termiittien parveilu kestää pitkään ja ne kerääntyvät aina sateen jälkeen illan pimentyessä valojen ympärille.

Oleanterikiitäjä talon seinällä.

Upeita perhosia

Joitakin tosi hienoja perhosiakin onnistuin kuvaamaan. Suurimman vaikutuksen teki pitkään talon seinällä viihtynyt suuri maastoasuinen hävittäjälentokoneen näköinen perhonen, joka oli ilmeisesti juuri kuoriutunut. Kuivatteli siipiään talon seinällä, sitten siirtyi maahan ja värisytti siipiään kunnes lähti poukkoilevaan lentoon.

Suomesta käsin sain tunnistuksen: kyseessä on Oleanterikiitäjä, jonka siipien väli voi olla toistakymmentä senttiä. Tämä oli ehkä noin kahdeksansenttinen.

Sain ihailla tuota vihreää upeutta pitkään talon vaaleanpunaisella seinällä.

Joku yökkönen terassin lattialla. Mittatikkuna ruokalusikka.

Terassin lattialla osui myös silmiin vaatimattomamman näköinen, mutta kaunis perhonen sekin.
Sen kummempaa tunnistusta en
saanut kuin että on joku yökkönen.

Tabaskin alla ruuhkaa rahtisatamassa

Olin lähettänyt kontissa ison määrän tavaraa jo aivan toukokuun lopulla ja laivan piti olla perillä heinäkuun alkupuolella. No eihän se ollut. Vasta elokuun alkupuolella oli toiveita, että laiva tulisi Banjulin satamaan.

Tabaskin alla (11.8.) Banjulin satamaan syntyi aivan hirmuinen ruuhka, kun kaikki kontit piti saada selvitettyä mahdollisimman pian. Ja kun satama on pieni niin odottamaan joutuu yksi jos toinenkin laiva. Vasta päivää ennen Tabaskia kontti, jossa omat tavarani olivat, tuli perille ja saatiin ulos satamasta. Mikä helpotus. Jos sen tulo olisi mennyt Tabaskin yli, ties kuinka kauan olisi vielä joutunut odottamaan.

Kun oli kotiinlähdön aika

Kontti tuli, mutta rakentajat siis viettivät Tabaskia kolmisen viikkoa Senegalissa. Oma kotiinlähtö läheni ja lopulta kun tulivat takaisin, aikaa oli vain vajaat kolme viikkoa ennen kuin lähdin takaisin Suomeen. Siinä ajassa olisi siis pitänyt ehtiä tehdä koko talon betonityö valmiiksi. Vaikka ahkeria olivatkin, niin eihän ihmeisiin kukaan pysty. Seinät olivat puolivälissä kun lähdin, ikkunoiden ja ovien paikat olin merkinnyt ja seinät ehtivät kohota noin puoleentoista metriin.

Sen jälkeen sitten homma eteni ja tarkoitus oli, että seinät nousisivat harjakorkeuteen, vaikka en paikalla ollutkaan. No nousivathan ne, tai ainakin melkein, mutta samalla unohtuivat katolle vievät portaat. Kun sain kuvan valmiista muurauksesta, oli portaiden paikalla tasainen seinä ja vielä huolella tehdyt poikittaiset raudoitukset. Tulee purkuhommia eteen. Huoneiden väliset seinät oli jätetty liian mataliksi, vain pari metriä korkeiksi. Nekin pitää jatkaa täyteen mittaan.

Nelisenkymmentä kuutiota hiekkaa
kaivettiin käsipelillä.

Uima-altaasta hiekka talon pohjaan

Uima-allas omassa pihassa. Mikä ihana ajatus näillä helteillä. Nimittäin lämmintä riittää, vain yöt ovat yleensä viileämpiä. Nyt kun olen täällä koko alkuvuoden, on lämpöasteita useinkin 36° ja usein ylikin. Epätavallisen helteistä näin talviaikaan.

Suomesta käsin annoin mittoja ja ohjeita uima-altaan kaivamiseksi. Aika iso kuoppa siitä tulikin. 8 x 4 metriä josta puolet kaksi metriä syvää, toinen puoli metrin. Porrastustahan siihen on myös tehtävä, mutta sitä oli vähän vaikea selittää, joten oli tyydyttävä tuollaiseen yleisohjeeseen.

Uima-allaskuoppa syntyi lapiotyönä

Kaivuutyöt hoiti muutama nuori mies. Ihan lapiotyönä. Eipä täällä kaivinkoneita näy missään. Korkeintaan jossain kerrostalotyömaalla, jos sielläkään. Laskin, että hiekkaa tuli yli 40 kuutiota, joten jos yhdessä kuormassa on vaikka 8 kuutiota, niin runsaat viisi hiekkakuormaa säästyi, sillä kaikki se hiekka upposi talon huoneiden pohjan peitoksi ja keskipihaan. Ylimääräistä hiekkaa ei tarvitse tilata kuin betonin tekoa varten.

Hiekka on nyt kärrätty talon pohjaan ja keskellä olevaan pihaan. 

No uima-altaan teko tuskin on ihan halpaa hommaa ja vaatii asiaa tuntevan tekijän, mutta jos saisi betonityön tehtyä ennen sadekautta, niin seuraavalla reissulla voisi sitten teettää laatoitukset ja muut tarpeelliset viritykset.

Harmaavesi suodatetaan puutarhaan

Talon alakertaan tulee kaksi kylpyhuonetta sekä yksi erillinen wc ja lisäksi pyykinpesutila. Ylös terassille on suunnitelmissa myös yksi vierashuone kylpyhuoneineen. WC:n jätevesiä varten tarvitaan tietysti sakokaivo, joka on jo kaivettu muurin viereen varaston ja portin väliin. Sakokaivoon on kuitenkin mielestäni ihan järjetöntä laskea esim. suihkuvesiä, koska puutarhan puut ja pensaat tarvitsevat vettä ympäri vuoden. Suurin osa vuotta on täysin sateetonta, joten täysin kelvollinen vesi menee sakokaivoon sen sijaan, että se hyödyttäisi puutarhassa.

Kiertelin Suomessa rakennusmessuja ja tutustuin erilaisiin suodatusjärjestelmiin, mutta kaikki vaativat melkoisen kalliita investointeja ja suodatinmateriaalia pitää kuitenkin vaihtaa säännöllisin väliajoin.

Keittiön jätevesiputket talon takaseinässä.

Löytyi ihan oma  suodatussysteemi

Sitten sain suomalaiselta ystävältäni tietoa käytännössä toteutetusta harmaaveden suodattamisesta hyvinkin edullisesti. Ei tarvita mitään kalliita laitteita, vaan yksinkertaisesti nämä harmaavedet ohjataan pönttöön, joka on täytetty tietynlaisilla lokeroiduilla, pyöreillä muovi"papiljoteilla" ja sekoitettu pieniksi paloiksi leikatun kangassilpun kanssa. Likainen vesi suodattuu kulkiessaan tämän materiaalin läpi ja on hyvinkin puhdasta tullessaan ulos pöntöstä.

Ystäväni käyttää tällaista suodatusta omassa asuntolaivassaan ja suositteli sitä. Hän tilasi Kiinasta näitä materiaaleja myös minua varten. Kunhan kontti saapuu, niin tätä tavaraa tulee minulle kuution verran. Materiaalia ei juurikaan tarvitse vaihtaa, huuhtominen kerran pari vuodessa riittää.

Talon suihkuvedet ja keittiövedet ohjataan suoraan ulos talon seinästä niin että ne valuvat putkista pönttöön, jossa on kyseinen suodatusmateriaali, ja edelleen puutarhakasveille. Keittiön putket saatiin riittävän ylös, joskaan putkimiehet eivät meinanneet millään suostua laittamaan putkia näin korkealle.

Kunhan kontti tulee perille ja siellä oleva materiaali, pitää ruveta miettimään millainen pönttö niille rakennetaan.

Ilmastointiputket nousevat maan alta makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Viileää ilmaa maan alta

Samaisen ystäväni ehdotuksesta teetin taloon jo perustuksen kaivamisvaiheessa maan alla kulkevat ilmastointiputket, jotka johtavat makuuhuoneeseen, olohuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Tuloilma otetaan talon pohjoispuolelta.

Kontissa on tulossa myös kanavapuhallin, joka tarvittaessa tuo huoneisiin maan alla viilentynyttä ilmaa. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ideat toimivat. Joitakin muitakin ajatuksia on kehitteillä, mutta niistä varmaan myöhemmin.

Koira- ja kanapäivitys

Koiravauva ja keinoemo.

Uusi vahtikoira kasvamassa

Kun tulin Tanjiin ennen vuodenvaihdetta 2020, oli compoundiin ilmestynyt pieni koiranpentu, joka sai nimen Gineo. Hellyyttävä riiviö, joka puri kaikkia ja kaikkea. Onneksi Whisky-tyttö suhtautui kärsivällisesti lapsukaiseen, vaikka välillä katselikin sen näköisenä, että onko tämä riesa nyt pakko kestää.

Pentu oli ilmeisesti viety emoltaan vähän liian aikaisin, koska yksi imettävä laiha narttukoira ilmestyi pihaan portin alitse pian Gineon tulon jälkeen. Gineo taisi myös viettää sen luona pihatiellä hetken aikaa. Toisen kerran emo oli päässyt sisäpihalle asti ja piileskeli rakenteilla olevan talon yhdessä huoneessa.

Vein Gineon sen luokse, mutta eipä emo enää kiinnostanutkaan pentua. Vein myös laihalle emolle ruokaa ja vettä, ja siellä piilossa se vietti yön. Seuraavana päivänä piti ajaa se pois, koska Whisky ei suvainnut tunkeilijaa eikä Gineo enää välittänyt emostaan. Hetken aikaa melkein uskoin, että kohta talossa on kolme koiraa. Vaan ei siinä niin käynytkään.

Koira- ja kanataistelua

Kumpi voittaa.

Pikkuinen urospentu on nyt ehkä reilut pari kuukautta vanha ja kasvaa kovaa vauhtia, on koko ajan nälkäinen ja tappelee ruuasta kanojen kanssa. Kanat kun ovat myös koko ajan ruuan etsinnässä ja saivat kummat tahansa jotain niin Gineo syöksyy heti ruuan kimppuun. Samaa tekevät jotkut kanat.

Muuan nuori kananeitonen on ottanut asiakseen ottaa jatkuvasti erää Gineon kanssa. Välillä juoksevat peräkanaa toinen perässä toinen pakoon ja sitten toisin päin. Välillä kana hyppää Gineon selkään ja yrittää nokkia. Siitä Gineo viis veisaa.

Kaasupullon takaa ilmestyy monenvärisiä tipuja 

Ensimmäinen päivä tässä maailmassa.

Osa kesällä syntyneistä kanoista on jäänyt henkiin. Sekalainen joukko eri-ikäisiä kanoja ja pari kukkoa.

Yksi kaunis mustankirjava kukko on ilmiselvästi isänä vaaleanruskeankirjavan kanaemon poikasille. Osa tipuista on mustia, osa kirjavia ja joku ihan vaaleakin. Jännittäviä värityksiä. Ovat juuri nyt jo parin viikon ikäisiä ja kipittävät hurjana puolustavan emonsa perässä.

Gineo otti kanaemonkin kanssa kunnolla yhteen, seurauksena tukku siipisulkia Gineon suussa, mutta kanaemo ei ollut moksiskaan. Yhteiseloa on opittava, vaikka houkutus takaa-ajoon olisi kuinka suuri.

Nämä poikaset syntyivät terassikeittiön kaasupullon taakse sekalaisen rojun keskelle, mutta niin vaan ovat reippaita tipuja.

Autonrengaspinon takanakin haudotaan

Kaikkein vanhin kana, joka sai nimen Viiru joskus aiemmin, hautoo parhaillaan munia pihavarastossa autonrengaspinon takana. Näistä ei koskaan tiedä minne keksivät asettua. Nyt vaan on pidettävä varaston ovi auki siihen asti kunnes tipuset syntyvät ja siihen on vielä lähes kolme viikkoa.

Kanala ei vieläkään kelpaa. Aitauskin on rakennettu, mutta kunnon ovi puuttuu ja kaikenlainen suoja auringolta. Osa nuorista kanoista viettää jo siellä yönsä, mutta eivät suinkaan kaikki. Yksi kolmen kopla siirtyy joka ilta yön viettoon ulkoportin pielessä olevaan Nawec-taloon, jossa on sähkömittarit ja sekalaista tavaraa, kuten maalipurkkeja. Siellä ne kyyhöttävät ilman ortta kasassa yhdessä nurkassa. Sekin ovi on nyt jatkuvasti auki. Pitäisi käydä kanankoulutuskoulutus, että näiden kanssa pärjäisi.


Jatkoa seuraa seuraavassa: Rakennus- ja rahariesaa