14. Rakennus- ja rahariesaa

Ettei totuus unohtuisi. Ihana Batakunkun hiljainen ranta. Kunpa sinne ehtisi.

Helmikuun puolivälissä on takana puolitoista kuukautta Gambiassa ja saman verran edessä. Tänä aikana pitäisi saada talo sadekauden kestävään kuntoon. Sähköt, vedet, viemärit, talo harjakorkeuteen, olohuone-keittiörakennuksen tasakatto, portaat katolle sekä muihinkin tiloihin katto. Uima-allaskuoppakin pitää saada betonoitua. Ja itse altaastakin tehdä lopullinen suunnitelma. 

Kun kotona Suomessa katselin kuvia rakennuksen edistymisestä, oli jonkinmoinen järkytys huomata, että portaita katolle ei ollut rakennettu, vaan niiden tilalla oli pystysuora seinä. Rakentamisessa oli silloin kuitenkin tauko, joten mitään en voinut tehdä. Parempi selvittää asia kun olen itse paikalla.

Putkimies ja sähkömies alkavat työt

Rakentajat taisivat olla taas Senegalissa uuden vuoden aikaan. Ei näkynyt ei kuulunut. Erilaiset yritykset tavoittaa eivät tuottaneet tulosta. Niinpä olikin järkevää tilata paikalle putkimies, joka asensi kaikki ne viemärit ja vesijohdot, jotka oli mahdollista asentaa tässä vaiheessa. Ja samat hommat sähkömiehellä.

Putkimies hommissa.

Sakokaivon kansi tekeillä

Sakokaivokin sai kannen. Se syvä betonikuoppa oli hirvittänyt minua koko ajan. Putoaminen yli kaksi metriä syvään kuoppaan, jossa pohjalla oli ties mitä betonin lohkareita, olisi tiennyt varmaa vammautumista. Onneksi se on nyt peitetty. Samalla tehtiin viemäreiden neljään tarkastuskaivoon (manhole) kannet.

Koirat tihutöissä

Pihassa valettiin 5 tuuman harkkoja väliseinien viimeistelyä varten. Kolmisensataa vasta tehtyä harkkoa oli kaunis näky. Siinä pihalla ne saisivat kuivua huomiseen. Koiranpentua oli kuitenkin vahdittava, ettei se mene sotkemaan vielä pehmeitä harkkoja. Vaan miten vahdit villiä, kaikkialle ehtivää pentua. Pieni valvomaton hetki, niin kasassa oli jonkinmoinen katastrofi: kolmestasadasta harkosta noin kolmannes oli yks kaks tallottu mössöksi. Olisi tehnyt mieli repiä hiukset päästä. Onneksi massa pystyttiin käyttämään uudestaan ja tekemään uudet harkot.

Toisella kerralla sitä osaa olla viisaampi. Molemmat koirat olivat valvonnan alla kunnes väsähtivät ja pötkähtivät pitkälleen keittiöterassille. Nyt voi sitten keskittyä omiin hommiin. Äkkiä alkoi illan pimeydestä kuulua kummallista nujuamisen ääntä. Apua, missä koirat? No niin, siellähän ne, peuhasivat keskenään juuri siellä valettujen harkkojen päällä. Ja taas tuhoutui ehkä puolisen sataa harkkoa. Eikö ihminen ikinä opi. No oppii. Sen jälkeen koirat suljettiin tiealueelle koko yöksi ja siihen asti, että harkot olivat varmasti kovettuneet. Protestointiahan siitä seurasi, mutta siellä pysyivät, kun ei muu auttanut.

Kymmeniä kuutioita hiekkaa, punaista ja
mustaa kiveä sisäntulotiellä.

Hiekkaa, punaista ja mustaa kiveä

Talo alkoi olla nyt siinä vaiheessa, että oli aika ryhtyä valmistelemaan päärakennuksen välikaton betonivalua. Ja siihen tarvitaan Senegalista tuotavaa mustaa kiveä. Se on kallista. Kymmenen kuution kuorma maksoi 40.000 dalasia ja kuorma punaista kiveä 15.000 dalasia, joten pelkästään kivikuormiin hujahti noin 1000 euroa.

Ennen kuin välikatto olisi mahdollista tehdä, niin lattia oli valettava, koska välikatto tarvitsee valun ajaksi metallituet ja hiekalle niitä ei voi pystyttää.

Lattiabetonin ainekset kulkivat sisäpihalle tehdylle betonialustalle kottikärryllä: hiekkaa, punaista kiveä, vettä ja sementtiä. Ainekset sekoitettiin lapiotyönä ja valmista massaa kannettiin ämpäreillä lattiaan. Viitisenkymmentä neliötä lattiaa valmistui yhden päivän aikana ilman mitään koneita.

Olohuone-keittiön lattian valua.

2000 litran vesitankki odottaa telinettä ja liittämistä
vesijohtoon. Uudessa talossa ei pitäisi tulla
pulaa vedestä päivälläkään.

Nawec ja jatkuva vesipula

Työtä hidasti taas, kuten lähes aina, vesipula. Nawecin vesijohdoista tulee vettä pääasiassa vain yöaikaan. Se tarkoittaa sitä, että iltamyöhällä on kaikki mahdolliset astiat, kuten myös juomapullot ja sen sellaiset, täytettävä vedellä. Sillä konstin vettä riittää yleensä betonihommiin noin puolille päivin, sitten oli poikien taas lähdettävä tonkkien kanssa kottikärryillä lähimmälle Nawecin vesipisteelle. Paitsi että se oli saatettu sulkea, ties mistä syystä. Seuraava vaihtoehto oli kylän kaivo.

Useampikaan soitto Nawecille ja valittaminen tilanteesta ei tuottanut tulosta, lupauksia kyllä siitä, että tulevat katsomaan missä on vika. No kun on joutunut tottumaan siihen, että hanasta ei tule pisaraakaan vettä, niin sitä ilahtuu jo pienestä lirusta, joka silloin tällöin hanasta noruu, kunnes taas loppuu.

Toivottavasti uusi kahdentuhannen litran vesitankki tuo helpotuksen vesipulaan. Tankki voi täyttyä yön aikana kun paineet ovat hyvät ja vettä tulisi myös päivisin.

Seinän purkua ja portaiden ihmettelyä

Vihdoin vähän ennen helmikuun puoliväliä rakentajat tulivat ja aloittivat hommat. Portaiden tila oli jonkinmoinen ongelma. Piirsin ulkoseinän puolelle, miten niiden tulisi mennä ja mihin asti pitäisi purkaa, jotta myös arkkitehdin suunnittelema välitasanne tulisi oikeaan paikkaan.

Purettava seinä merkitty punaiselle. Siihen pitäisi tulla portaat katolle.

Sitten alkoi seinän purku. Paitsi itse seinänpätkä, myös siinä olevat poikittaiset betonivalut raudoituksineen piti purkaa pois. Varmaan turhauttavaa, mutta välttämätöntä. Ja kun seinän osa oli purettu, koko tila avautui heti avarammaksi ja keveämmäksi. Laskin portaiden korkeudet ja etenemät ja tein sisäseinän puolelle piirroksen siitä, miten portaat pitäisi rakentaa ja mihin kohtaan välitasanne osuisi. No eihän se tietenkään sitten mennyt niin.

Kommunikaatio-ongelmia

Seinä purettu ja portaiden rakennus työn alla.

Oikeastaan porrasmuottien teko olisi ollut kirvesmiehen hommia, mutta rakentaja alkoi kuitenkin itse niitä suunnitella. Yritin siinä näyttää, että olen tähän seinään mitoittanut, mihin kohtaan portaat tulevat, että tämän korkuisina ja tämä on askelman pituus. Jonnekin olivat kuitenkin unohtuneet ne seinäpiirrokseni, sillä puretun seinän kohdalta portaiden olisi pitänyt lähteä huomattavasti korkeammalta kuin ne nyt lähtivät ja niiden olisi pitänyt jatkua parin kolmen portaan verran pidemmälle pihan suuntaan. Seurauksena on, että tasanne tulee väärään paikkaan ja liian kapoiseksi.

Kun menen työmaalle katsomaan portaiden tilannetta, joko kutsusta tai omasta halustani, niin lähes joka kerta on jotain pielessä. Naamasta varmasti näkyy, että ei ole taaskaan mennyt oikein. Selitän pomolle samaa asiaa taas uudestaan, että näin sen pitäisi mennä ja tämä pitää nyt korjata. Ja nämä tosi nuoret rakentajapojat, pomon veljiä tietääkseni, eivät voi hillitä hilpeyttään kun tajuavat, että taas se tulee ja taas on kaikki väärin. No pomoa ei niin kauheasti naurata.

Portaiden alakaari kuitenkin syntyi. Alkupään kolmen säteittäisen portaan kanssa ehdin onneksi näyttämään miten haluan niiden menevän. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että rakentaja vihdoin uskoo minunkin ymmärtävän jotain tämän rakentamisen päälle. Ainakin ymmärrän suunnitelmien päälle ja osaan lukea arkkitehdin piirroksia.

Väliseinät oikeaan korkeuteen

Väliseinät nousevat. Olisiko teline Suomessa sallittu.

Sillä välin kun pomo purki seinää muut työntekijät kiikkuivat kyhäämillään telineillä ja rakensivat molempien siipirakennusten vinot sisäseinät täyteen korkeuteen.
Lattioita pystyisi nyt valamaan muihinkin huoneisiin, mutta nyt olisi hankittava taas sementtiä ja sitä varten tarvitaan rahaa.

Yritän avata valuuttatilin kesällä 2019

Suomesta pitäisi saada siirretyksi rahaa Gambiaan, jotta voin maksaa rakentajien palkkoja ja hankkia rakennusmateriaaleja. Jos avaan eurotilin ja siirrän suomalaiselta tililtäni rahaa sille tilille, voin nostaa rahaa joko euroina tai dalaseina.

Tämä tilinavaus tapahtui jo viime kesänä. Tiliä oli lähdettävä avaamaan vähän pidemmälle, GT pankin pääkonttoriin, jossa suomalaisystäväni oli tehnyt vastaavan operaation ja hoitaa nyt rahaa omalta tililtään eurotililleen. Siirto on kuulemma kätevää ja vaatii vain sen, että opettelee miten se tehdään. Siirtoon kuluu teoriassa vähintään kolme pankkipäivää, mutta käytännössä usein enemmänkin.

Gambiassa jokseenkin kaikki maksetaan
käteisellä. Isompia summia varten tarvitaan
iso kassi.

Virkailijan pöydän ääressä täytin tarvittavat lomakkeet ja annoin oman valokuvani. Passista otettiin kopio ja lisäksi tarvittiin TIN-numero (Taxpayer Identification Number Certification), jonka saa DRIn toimistosta (paikallinen verotoimisto). Ja sen kanssa takaisin GT-bankin pääkonttoriin.

Pankissa palvelu pelaa, tai sitten ei

Virkailijanainen täytti paperit ja lupasi laittaa kaikki tarvittavat tiedot sähköpostiini. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se sitten ollutkaan. Viestiä ei vaan tullut, vaikka lähetin itse sähköpostia ja soitin. Lupauksia kyllä, mutta mitään ei tapahtunut.

Lopulta sain puhelimitse tiedon, että tili on kyllä avattu, mutta saan kaikki tarvittavat tiedot mistä tahansa GT-pankin konttorista. Vaan eipä tuota tietoa minulle annettu eikä sähköposteihini vastattu, joten taas kului monta turhaa odottelupäivää, jolloin mikään ei edistynyt.

Sitten käynti lähimmässä GT-pankin konttorissa Turntablella ja kaikki hoitui. Sain tarvittavan informaation, jonka avulla voin tehdä rahansiirron. Sekin sujui samana iltana. Ja sitten vain odottamaan, josko kolmen päivän lupaus pitäisi paikkansa. Vähän epäilin, koska Tobaski pukkasi päälle, ja ruuhkat olivat melkoiset.

GT-pankin ihmeelliset kuviot

No eihän se raha sitten kolmessa päivässä tietenkään ilmestynyt tilille. Toista viikkoa siihen meni ja vaati soittelua pankkivirkailijalle. Kas kun eihän se ollutkaan eurotili, vaikka näin olin ymmärtänyt. Se oli tili, johon rahat maksetaan dalaseina kun ne ovat ensin tulleet pankille valuuttana. Ja pankki ei siirrä valuuttana tulleita rahoja dalaseina tilille ilman tilinomistajan pyyntöä.  Ja sitä tietoa siitä, milloin rahat ovat perillä Gambian GT-pankissa ei mitenkään saa kyselemättä ja varmistamatta. Yksinkertaista, vai mitä.

Nettipankissakaan ei näy mitään ennen kuin olen henkilökohtaisesti pyytänyt kyseistä, samaista virkailijaa siirtämään rahat dalaseina tilille ja sitä ennen on tiedettävä milloin ne ovat tulleet pankkiin. Siinä joutuu soittelemaan kyseiselle virkailijalle useampanakin päivänä.

Helmikuussa laitoin taas rahasiirron Suomesta omalta tililtäni GT-pankin tililleni. Kuluu 12 päivää eikä mitään tapahdu. Lähimmän konttorin avulias virkailija ei pysty auttamaan vaan kehottaa ottamaan yhteyden siihen "omaan" virkailijaani pääkonttorissa. Vaan häntä ei saa kiinni.

Pihalla on hiljaista, ei ketään töissä.

Rahoja odotellessa työt keskeytyvät,

rakentajat häipyvät muihin puuhiin ja minä vaan odotan tietoa GT-pankista. lopulta saan taas tarpeekseni ja noudatan saamaani neuvoa: mene suoraan virkailijoiden esinaisen puheille, hän hoitaa homman heti.

Ja niinhän siinä kävi. Ei mitään ihmettelyjä eikä selittelyjä. Raha löytyi heti ja pomo vei minut yksityishuoneessa istuvan virkailijan puheille, joka hoiti rahansiirron tililleni dalaseina ja järjesti rahat odottamaan viereiseen GT-pankin konttoriin. Saman tien minulle avattiin myös eurotili. Vihdoinkin kunnon asiakaspalvelua!

Iloinen perhetapahtuma.
Ensimmäiset omat banaanit kypsymässä.

Ja sitten on taas ryhdyttävä materiaalihankintoihin sekä kyselemään milloin rakentajat voivat jatkaa hommia. Ehkäpä jo seuraavassa blogissa jotain jo tapahtuu.

Haluatko päästä tarinan alkuun? 

Pääset sinne TÄSTÄ

13. Ja sitten alkaa Tabaski

Lampaita myynnissä tien varrella.

Tabaski on suuri juhla ja siihen satsataan paljon

,

Id al-Adha, eli Gambiassa nimeltään Tabaski, on yksi vuoden suurimmista muslimien uskonnollisista juhlista. Tabaskina gambialaiset pukeutuvat parhaimpiinsa, naiset ja tytöt laitattavat hiukset kauniisti, perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen ja käyvät moskeijassa rukoilemassa.

Juhlaan kuuluu rituaalinen uhraaminen, jossa lampaita, vuohia ja lehmiä teurastetaan ja lihaa jaetaan läheisille, ystäville ja köyhille. Lapset kiertävät uusissa vaatteissaan pitkin kylää ja saavat hekin kaikenlaisia pieniä lahjoja.

Pikkutytön juhlakampaus

Teoriassa Tabaski kestää muutaman päivän, käytännössä helposti parikin viikkoa. Tabaski vastaa ehkä meikäläistä joulua juhlan suuruudessa. Naiset teettävät ompelijalla itselleen ja lapsilleen uudet juhlapuvut ja varmaan muitakin hankintoja tehdään. Niilläkin miehillä, jotka pukeutuvat normaalisti tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin, on yllään kaftaanit ja niitä käytetään rukouksissa ja juhlissa.

Lampaita teurastetaan sadoittain

Pikkutytötkin saivat uudet juhlamekot.

Tabaskiin valmistautuminen näkyi tienvarsilla myynnissä olevista lukuisista lammaslaumoista. Siellä ne seisoskelivat, kunnes päivien mittaan vähenivät. Yksi jos toinenkin ostaja lähti matkaan lammas mukanaan kunnes Tabaski oli ovella ja kaikki lampaat oli myyty. Lampaita kuljetettiin niin gelekelen katolla kuin aasitaksin kyydissä tai jopa moottoripyörän tarakalla. Lammasraukat, viimeisellä matkallaan kohti teurastusta.

Mutta ei huolta, lammas, joka rukouksen jälkeen 

teurastetaan oikealla tavalla, pääsee seuraavassa elämässään nauttimaan uudesta elämästään ihmisenä. Näin minulle kerrottiin.

Rakentajien Tabaskin vietto kesti ja kesti

Myös rakentajaporukka lähti Senegaliin viettämään Tabaskia. Kertoivat olevansa reilun viikon reissussa ja sitten palaavansa jatkamaan työntekoa, mutta kuinka ollakaan, kului viikko ja kului toinen, rakentajien pomoon ei saatu yhteyttä pitkään aikaan. Ehkä vasta noin kolmen viikon päästä he tulivat Gambiaan ja vihdoin rakentaminen taas jatkui.

Oma huoleni oli suuri, koska kotiinlähtö lähestyi, aikaa oli vajaat kolmisen viikkoa, ja rakennus oli alkutekijöissään. Vakava keskustelu rakentajien kanssa sai työhön vauhtia, ja jotenkin asiassa päästiin melkein siihen johon oli tarkoituskin päästä, mutta ei ihan. Korjattavaakin ilmeni, kun sain kuvia rakennuksen vaiheista.

Sysipimeät yöt ja sähkökatkot

Illan pimeys saapuu lyhyen hämärän jälkeen aivan sysimustana, koska ympäristössä ei ole juuri lainkaan valoja. Omassa compoundissa on ulkovaloja portin pielessä sekä terassikeittiössä. Sitten ykskaks yllättäen kun istut kaikessa rauhassa rentoutumassa terassilla sähköt menevät poikki. Sinua ympäröi täydellinen sysipimeys, ei valon pilkahdustakaan. Jos taivas on pilvetön, tähdet välkkyvät nurinkurisessa asennossa kirkkaina Afrikan yötaivaalla  ja kuun sirppi kelluu selällään siellä tähtien joukossa.

Siivekkäät termiitit hakeutuvat valojen ääreen.

Kun sähköt menevät poikki valot sammuvat, tuulettimet pysähtyvät, jääkaappi-pakastin lakkaa toimimasta, tv sammuu. Mitähän sitä silloin voisi tehdä pienessä alkeellisessa mökissä. Ei ole harvinaista, että painelen nukkumaan jopa yhdeksän aikoihin.

Sähkökatkot voivat kestää kymmenestä minuutista kymmeneen tuntiin, noin keskimäärin. Ikinä et tiedä, miksi ne katkesivat, mikä on ennuste kestosta jne.

Hyönteisshow kylpyhuoneessa

Kun sähköt palaavat, kaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. Tuulettimet alkavat pyöriä, aiemmin palaneet valot syttyvät ja televisio käynnistyy. Sateen jälkeen pimeällä tapahtuu myös jonkinlaisten harsosiipisten parveilu, valot vetävät niitä puoleensa ja pitkäsiipisiä hyönteisiä lentelee kaikkialla. On pakko paeta sisälle.

Iltana muutamana jonkinlainen rako oli jäänyt yhteen pieneen ikkunaan ja eteisen valossa lenteli valtaisa parvi. Äkkiä valo pois eteisestä ja palamaan kylpyhuoneeseen, jolloin parvi siirtyi sinne. Koko kylpyhuone kuhisi näitä lentäviä hyönteisiä. Niiden tehtävä tosin päättyy tähän. Ne etsiytyvät veteen ja kuolevat sinne. Kylpyhuone olikin aamulla kuorrutettu näillä otuksilla. Ei muuta kuin harja käteen, otukset kasaan ja rikkalapiolla pihalle.

Ne näyttävät jonkinlaisilta vaaleanruskeilta toukilta joilla on pitkät läpinäkyvät siivet. Googlettamalla selvisi, että ne ovat termiittejä, jotka parveilevat samaan tapaan kuin muurahaiset. Niitä siipiä nyt on saanut lakaista terassilta aivan kaikkialta harva se aamu. Kanat tosin ovat pitäneet isosta määrästä huolen. Proteiinia, sanoisin.

Kuolleita termiittejä löytyy aamulla kaikkialta.

Täällä pitäisi tottua kaikkeen sadekaudella, mutta se on kyllä välillä haasteellista, kun ei koskaan tiedä minkä otuksen kohtaa ja missä. Näiden siivekkäiden termiittien parveilu kestää pitkään ja ne kerääntyvät aina sateen jälkeen illan pimentyessä valojen ympärille.

Oleanterikiitäjä talon seinällä.

Upeita perhosia

Joitakin tosi hienoja perhosiakin onnistuin kuvaamaan. Suurimman vaikutuksen teki pitkään talon seinällä viihtynyt suuri maastoasuinen hävittäjälentokoneen näköinen perhonen, joka oli ilmeisesti juuri kuoriutunut. Kuivatteli siipiään talon seinällä, sitten siirtyi maahan ja värisytti siipiään kunnes lähti poukkoilevaan lentoon.

Suomesta käsin sain tunnistuksen: kyseessä on Oleanterikiitäjä, jonka siipien väli voi olla toistakymmentä senttiä. Tämä oli ehkä noin kahdeksansenttinen.

Sain ihailla tuota vihreää upeutta pitkään talon vaaleanpunaisella seinällä.

Joku yökkönen terassin lattialla. Mittatikkuna ruokalusikka.

Terassin lattialla osui myös silmiin vaatimattomamman näköinen, mutta kaunis perhonen sekin.
Sen kummempaa tunnistusta en
saanut kuin että on joku yökkönen.

Tabaskin alla ruuhkaa rahtisatamassa

Olin lähettänyt kontissa ison määrän tavaraa jo aivan toukokuun lopulla ja laivan piti olla perillä heinäkuun alkupuolella. No eihän se ollut. Vasta elokuun alkupuolella oli toiveita, että laiva tulisi Banjulin satamaan.

Tabaskin alla (11.8.) Banjulin satamaan syntyi aivan hirmuinen ruuhka, kun kaikki kontit piti saada selvitettyä mahdollisimman pian. Ja kun satama on pieni niin odottamaan joutuu yksi jos toinenkin laiva. Vasta päivää ennen Tabaskia kontti, jossa omat tavarani olivat, tuli perille ja saatiin ulos satamasta. Mikä helpotus. Jos sen tulo olisi mennyt Tabaskin yli, ties kuinka kauan olisi vielä joutunut odottamaan.

Kun oli kotiinlähdön aika

Kontti tuli, mutta rakentajat siis viettivät Tabaskia kolmisen viikkoa Senegalissa. Oma kotiinlähtö läheni ja lopulta kun tulivat takaisin, aikaa oli vain vajaat kolme viikkoa ennen kuin lähdin takaisin Suomeen. Siinä ajassa olisi siis pitänyt ehtiä tehdä koko talon betonityö valmiiksi. Vaikka ahkeria olivatkin, niin eihän ihmeisiin kukaan pysty. Seinät olivat puolivälissä kun lähdin, ikkunoiden ja ovien paikat olin merkinnyt ja seinät ehtivät kohota noin puoleentoista metriin.

Sen jälkeen sitten homma eteni ja tarkoitus oli, että seinät nousisivat harjakorkeuteen, vaikka en paikalla ollutkaan. No nousivathan ne, tai ainakin melkein, mutta samalla unohtuivat katolle vievät portaat. Kun sain kuvan valmiista muurauksesta, oli portaiden paikalla tasainen seinä ja vielä huolella tehdyt poikittaiset raudoitukset. Tulee purkuhommia eteen. Huoneiden väliset seinät oli jätetty liian mataliksi, vain pari metriä korkeiksi. Nekin pitää jatkaa täyteen mittaan.

Nelisenkymmentä kuutiota hiekkaa
kaivettiin käsipelillä.

Uima-altaasta hiekka talon pohjaan

Uima-allas omassa pihassa. Mikä ihana ajatus näillä helteillä. Nimittäin lämmintä riittää, vain yöt ovat yleensä viileämpiä. Nyt kun olen täällä koko alkuvuoden, on lämpöasteita useinkin 36° ja usein ylikin. Epätavallisen helteistä näin talviaikaan.

Suomesta käsin annoin mittoja ja ohjeita uima-altaan kaivamiseksi. Aika iso kuoppa siitä tulikin. 8 x 4 metriä josta puolet kaksi metriä syvää, toinen puoli metrin. Porrastustahan siihen on myös tehtävä, mutta sitä oli vähän vaikea selittää, joten oli tyydyttävä tuollaiseen yleisohjeeseen.

Uima-allaskuoppa syntyi lapiotyönä

Kaivuutyöt hoiti muutama nuori mies. Ihan lapiotyönä. Eipä täällä kaivinkoneita näy missään. Korkeintaan jossain kerrostalotyömaalla, jos sielläkään. Laskin, että hiekkaa tuli yli 40 kuutiota, joten jos yhdessä kuormassa on vaikka 8 kuutiota, niin runsaat viisi hiekkakuormaa säästyi, sillä kaikki se hiekka upposi talon huoneiden pohjan peitoksi ja keskipihaan. Ylimääräistä hiekkaa ei tarvitse tilata kuin betonin tekoa varten.

Hiekka on nyt kärrätty talon pohjaan ja keskellä olevaan pihaan. 

No uima-altaan teko tuskin on ihan halpaa hommaa ja vaatii asiaa tuntevan tekijän, mutta jos saisi betonityön tehtyä ennen sadekautta, niin seuraavalla reissulla voisi sitten teettää laatoitukset ja muut tarpeelliset viritykset.

Harmaavesi suodatetaan puutarhaan

Talon alakertaan tulee kaksi kylpyhuonetta sekä yksi erillinen wc ja lisäksi pyykinpesutila. Ylös terassille on suunnitelmissa myös yksi vierashuone kylpyhuoneineen. WC:n jätevesiä varten tarvitaan tietysti sakokaivo, joka on jo kaivettu muurin viereen varaston ja portin väliin. Sakokaivoon on kuitenkin mielestäni ihan järjetöntä laskea esim. suihkuvesiä, koska puutarhan puut ja pensaat tarvitsevat vettä ympäri vuoden. Suurin osa vuotta on täysin sateetonta, joten täysin kelvollinen vesi menee sakokaivoon sen sijaan, että se hyödyttäisi puutarhassa.

Kiertelin Suomessa rakennusmessuja ja tutustuin erilaisiin suodatusjärjestelmiin, mutta kaikki vaativat melkoisen kalliita investointeja ja suodatinmateriaalia pitää kuitenkin vaihtaa säännöllisin väliajoin.

Keittiön jätevesiputket talon takaseinässä.

Löytyi ihan oma  suodatussysteemi

Sitten sain suomalaiselta ystävältäni tietoa käytännössä toteutetusta harmaaveden suodattamisesta hyvinkin edullisesti. Ei tarvita mitään kalliita laitteita, vaan yksinkertaisesti nämä harmaavedet ohjataan pönttöön, joka on täytetty tietynlaisilla lokeroiduilla, pyöreillä muovi"papiljoteilla" ja sekoitettu pieniksi paloiksi leikatun kangassilpun kanssa. Likainen vesi suodattuu kulkiessaan tämän materiaalin läpi ja on hyvinkin puhdasta tullessaan ulos pöntöstä.

Ystäväni käyttää tällaista suodatusta omassa asuntolaivassaan ja suositteli sitä. Hän tilasi Kiinasta näitä materiaaleja myös minua varten. Kunhan kontti saapuu, niin tätä tavaraa tulee minulle kuution verran. Materiaalia ei juurikaan tarvitse vaihtaa, huuhtominen kerran pari vuodessa riittää.

Talon suihkuvedet ja keittiövedet ohjataan suoraan ulos talon seinästä niin että ne valuvat putkista pönttöön, jossa on kyseinen suodatusmateriaali, ja edelleen puutarhakasveille. Keittiön putket saatiin riittävän ylös, joskaan putkimiehet eivät meinanneet millään suostua laittamaan putkia näin korkealle.

Kunhan kontti tulee perille ja siellä oleva materiaali, pitää ruveta miettimään millainen pönttö niille rakennetaan.

Ilmastointiputket nousevat maan alta makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Viileää ilmaa maan alta

Samaisen ystäväni ehdotuksesta teetin taloon jo perustuksen kaivamisvaiheessa maan alla kulkevat ilmastointiputket, jotka johtavat makuuhuoneeseen, olohuoneeseen sekä vierashuoneeseen. Tuloilma otetaan talon pohjoispuolelta.

Kontissa on tulossa myös kanavapuhallin, joka tarvittaessa tuo huoneisiin maan alla viilentynyttä ilmaa. On mielenkiintoista nähdä, miten kaikki ideat toimivat. Joitakin muitakin ajatuksia on kehitteillä, mutta niistä varmaan myöhemmin.

Koira- ja kanapäivitys

Koiravauva ja keinoemo.

Uusi vahtikoira kasvamassa

Kun tulin Tanjiin ennen vuodenvaihdetta 2020, oli compoundiin ilmestynyt pieni koiranpentu, joka sai nimen Gineo. Hellyyttävä riiviö, joka puri kaikkia ja kaikkea. Onneksi Whisky-tyttö suhtautui kärsivällisesti lapsukaiseen, vaikka välillä katselikin sen näköisenä, että onko tämä riesa nyt pakko kestää.

Pentu oli ilmeisesti viety emoltaan vähän liian aikaisin, koska yksi imettävä laiha narttukoira ilmestyi pihaan portin alitse pian Gineon tulon jälkeen. Gineo taisi myös viettää sen luona pihatiellä hetken aikaa. Toisen kerran emo oli päässyt sisäpihalle asti ja piileskeli rakenteilla olevan talon yhdessä huoneessa.

Vein Gineon sen luokse, mutta eipä emo enää kiinnostanutkaan pentua. Vein myös laihalle emolle ruokaa ja vettä, ja siellä piilossa se vietti yön. Seuraavana päivänä piti ajaa se pois, koska Whisky ei suvainnut tunkeilijaa eikä Gineo enää välittänyt emostaan. Hetken aikaa melkein uskoin, että kohta talossa on kolme koiraa. Vaan ei siinä niin käynytkään.

Koira- ja kanataistelua

Kumpi voittaa.

Pikkuinen urospentu on nyt ehkä reilut pari kuukautta vanha ja kasvaa kovaa vauhtia, on koko ajan nälkäinen ja tappelee ruuasta kanojen kanssa. Kanat kun ovat myös koko ajan ruuan etsinnässä ja saivat kummat tahansa jotain niin Gineo syöksyy heti ruuan kimppuun. Samaa tekevät jotkut kanat.

Muuan nuori kananeitonen on ottanut asiakseen ottaa jatkuvasti erää Gineon kanssa. Välillä juoksevat peräkanaa toinen perässä toinen pakoon ja sitten toisin päin. Välillä kana hyppää Gineon selkään ja yrittää nokkia. Siitä Gineo viis veisaa.

Kaasupullon takaa ilmestyy monenvärisiä tipuja 

Ensimmäinen päivä tässä maailmassa.

Osa kesällä syntyneistä kanoista on jäänyt henkiin. Sekalainen joukko eri-ikäisiä kanoja ja pari kukkoa.

Yksi kaunis mustankirjava kukko on ilmiselvästi isänä vaaleanruskeankirjavan kanaemon poikasille. Osa tipuista on mustia, osa kirjavia ja joku ihan vaaleakin. Jännittäviä värityksiä. Ovat juuri nyt jo parin viikon ikäisiä ja kipittävät hurjana puolustavan emonsa perässä.

Gineo otti kanaemonkin kanssa kunnolla yhteen, seurauksena tukku siipisulkia Gineon suussa, mutta kanaemo ei ollut moksiskaan. Yhteiseloa on opittava, vaikka houkutus takaa-ajoon olisi kuinka suuri.

Nämä poikaset syntyivät terassikeittiön kaasupullon taakse sekalaisen rojun keskelle, mutta niin vaan ovat reippaita tipuja.

Autonrengaspinon takanakin haudotaan

Kaikkein vanhin kana, joka sai nimen Viiru joskus aiemmin, hautoo parhaillaan munia pihavarastossa autonrengaspinon takana. Näistä ei koskaan tiedä minne keksivät asettua. Nyt vaan on pidettävä varaston ovi auki siihen asti kunnes tipuset syntyvät ja siihen on vielä lähes kolme viikkoa.

Kanala ei vieläkään kelpaa. Aitauskin on rakennettu, mutta kunnon ovi puuttuu ja kaikenlainen suoja auringolta. Osa nuorista kanoista viettää jo siellä yönsä, mutta eivät suinkaan kaikki. Yksi kolmen kopla siirtyy joka ilta yön viettoon ulkoportin pielessä olevaan Nawec-taloon, jossa on sähkömittarit ja sekalaista tavaraa, kuten maalipurkkeja. Siellä ne kyyhöttävät ilman ortta kasassa yhdessä nurkassa. Sekin ovi on nyt jatkuvasti auki. Pitäisi käydä kanankoulutuskoulutus, että näiden kanssa pärjäisi.


Jatkoa seuraa seuraavassa: Rakennus- ja rahariesaa

12. Rakennustyön alku ei suju kuin tanssi

Kanat viihtyvät banaanipuiden alla. Jotain löytyy, kun aikansa kuopii.

Istun täällä Tanjissa pikkutalon terassilla pitkästä aikaa tämän blogini ääressä. Pilvisen päivän hiljaisuudessa kuuluu, kuinka putkimiehet kolkuttelevat uria uuden rakennuksen seiniin vesijohtoja varten. Kotiapulainen on lakaissut pihan, tiskannut astiat ja siivoaa nyt sisätiloja. Kalasatamasta on haettu muutama makrilli ja ladyfish ja pari mustekalaa, joista osa pääsee pakastimeen ja osasta valmistuu ruokaa kaikille paikalla olijoille.

Päivän kuumin hetki alkaa olla käsillä, kanat ovat vetäytyneet varjoihin, koirat nukkuvat koivet oikosenaan hiekkaan kaivamissaan kuopissa. Linnutkin tuntuvat nukkuvan ympärillä olevien mangopuiden oksilla. Jostain kuuluu kyyhkysten kujerrus.

Aikaa on vierähtänyt melkoisesti siitä, kun viimeksi kirjoittelin Tanjin kalastajakylän ja oman compoundini tapahtumista. Palataanpa siis vielä hetkeksi viime kesään ja sadeaikaan, jolloin uuden talon rakentaminen pääsi alkuun.

Toivoa ja epätoivoa Tanjin taivaan alla

Uuden talon piirustukset teki tälläkin kertaa arkkitehti Kristiina Mäntynen fengshuin hengessä. Talosta tulee kolmeosainen U:n muotoinen, jossa keskellä oleva alue jää avoimeksi pihaksi/puutarhaksi. U:n pohjana on olohuone-keittiö, toisena sivuna makuuhuone-vaatehuone-kylpyhuone ja toisena vierashuone, pyykinpesutila ja erillinen wc.

Makuuhuonesiiven ja keittiö-olohuoneen kulmaukseen jää ulkopuolelle pieni ulkokeittiö.

Talon pohjapiirros. Keskellä edessä avopiha.

Keittiö-olohuoneosan yläpuolelle tulee kattoterassi. Katolle kuljetaan portaita, jotka alkavat rakennusten keskellä olevalta pihalta. Itse katto valetaan betonista, mikä vaatii oman työporukkansa.

Kristiina pyöritteli ilmansuuntia ja haki parasta mahdollista sisääntuloa ja muita suosiollisia talon suuntia. 

Palataan siis vielä heinäkuuhun 2019, jolloin itse homma käynnistyi.

Senegalilainen rakennusporukka saa urakan

Keittiö-olohuonerakennuksen päälle tulee terassi.

Mistä saada ammattitaitoinen ja kohtuuhintainen rakentajaporukka? Erilaisia vihjeitä tulee tutuilta. Hyviä suosituksia saa senegalilainen porukka.

Lisäksi tarjousta pyydettiin gambialaisilta rakentajilta. Senegalilaiset vetivät pidemmän korren, koska suositukset olivat hyvät, tapaamisessa syntyi luotettava tunne ja hinta asettui kohtuulliseksi.

Ryhmässä on pomo ja ainakin kolme hyvinkin nuorta miestä. Kaikki ovat joko pomon veljiä tai muuta sukua. He puhuvat ranskaa ja Gambiassakin käytettävää heimokieltä Wolofia. Yhteistä kieltä ei siis ole, joten tulkkia tarvitaan.

Linjalankoja

Luopan eli kiinalainen
 fengshuikompassi

Mitoitusta hankalissa olosuhteissa

Olin tehnyt mitoitukset ja merkinnyt talon etusuunnan tarkasti Luopanin, eli kiinalaisen fengshuikompassin avulla. Tein työtä monena päivänä ja tarkistin ja tarkistin. Kaikkia kulmia en pystynyt kunnolla tarkistamaan, koska ei ollut kunnon keppejä vaan jouduin käyttämään harkkoja ja puuvillalankaa. No, takaseinän suunnan sain mielestäni kuitenkin oikein.

Laitoin kulmaharkot ja narut paikalleen ja tarkistin moneen kertaan. Tämän homman askartelussa välillä satoi kaatamalla ja välillä paistoi tukahduttavasti. Sateiden tuomat rikkaruohot alkoivat lopulta valloittaa pihaa ja kaikkialla oli kuoppia, töyssyjä ja ties mitä risukasoja.

Talon etusuunnaksi oli valikoitunut itä 1, eli 73-83°. Sen mukainen talon suunta oli muuriin nähden vähän vino eli hiukan ympärysmuurin suunnasta poikkeava. Enpä olisi arvannut miten hankalaksi tämä asia osoittautui.

Miten kävi omille merkinnöilleni

Sitten tulivat rakentajat aikaisin sunnuntaiaamuna. Näytin, ja tulkin välityksellä selitin, että tämän narun mukaisesti tulee talon takaseinä, joten talo tulee sitten tämän mukaan. Tuntui kuin asiassa olisi ollut yhteisymmärrys. He rupesivat mittailemaan ja vetämään linjalankoja. Olin jonkin aikaa poissa ja kuinka ollakaan, kaikki omat merkintäni oli poistettu ja langat oli vedetty muurien suuntaisesti. Perustuksen ojiakin oli jo ryhdytty kaivamaan. Voi taivas, kaikki täsmälleen väärin. Koko työni meni hukkaan. Työt oli pakko keskeyttää ja odottaa että pomo tulisi paikalle kauppareissultaan.

Miten selittää mistä on kyse

Yritin vääntää parhaan kykyni mukaan mistä on kyse. Ei siis tarkoita että takaseinä olisi vinossa ja muut seinät muurien suuntaisesti. Oli pakko ruveta siirtelemään heidän lankojaan ja näyttämään mitä tarkoitan. Ja parasta tietysti kaikessa, että keskustelu käytiin Wolofin heimokielellä tulkin välityksellä, joka hänkään ei oikein ymmärtänyt mitä tarkoitan.

Kun vihdoin uskoin, että meillä oli sama ymmärrys, jätin heidät viimeistelemään hommaa ja toivoin, että kaikki lopulta menisi jokseenkin oikein. Työ kuitenkin keskeytyi kun alkoi kaatosade, joka jatkui koko illan enkä pystynyt tarkistamaan olivatko suunnat oikein. Ja pojat tulevat aikaisin aamulla, joten ei siinäkään välissä ehdi. Huoh.

Tärkeät työkalut: Luopan, kartta suunnista ja mitta.

Kuljin lopulta poikien perässä työmaalla luopanin kanssa ja otin suuntia ja korjasin heidän laittamiaan lankoja.

Pojat tuijottivat minua sen näköisenä etten varmaan ole ihan viisas, mutta kun tulkin välityksellä selitin, että tavoitteena on luoda harmoninen tila siten, että taloon pääsevät hyvät energiat oikeista suunnista ja huonot energiat pyritään välttämään mahdollisimman tarkoin, ja että teilläkin on erilaisia jujuja (taikaesineitä) ja muita keinoja suojelemassa compoundejanne, niin tämä fengshui on nyt minun jujuni. 

Luulen että jonkinlainen ymmärrys siitä lopulta syntyi, ehkä.

Mangopuu ennen karsintaa

Putoilevat mangot pommittivat
kanalan katon hajalle

Valtavat oksat rojahtelivat pitkin piha

Moottorisahamies tekee selvää mangosta

Tämäkin olisi ollut ihan riittävän työläs juttu, mutta samaan aikaan ilmestyi moottorisahamies katkomaan mangopuun oksia, jotka levittäytyivät laajalle pihan ylle. 

Mangopuu antoi ihanan suojan paahteelta, mutta putoilevat mangot tärvelivät sekä puun alla olevan varaston että kanalan katon täysin hajalle. Pitkiä oksia olisi jäänyt myös rakennettavan vierastalon yläpuolelle, joten puuta oli pakko ryhtyä karsimaan ennen kuin kattopellit vaihdetaan ehjiin.

Kohta on kaikki oksat katkottu.

Siitä tulikin sitten melkoinen show, kun valtavan pitkät ja paksut oksat rojahtelivat pitkin pihaa. Lopulta oli jäljellä runko ja oksantyngät. 

Surullinen, surullinen näky, mutta välttämötön. Mango kasvattaa nopeasti uusia oksia ja vähitellen puusta muodostuu vihreä pallo. Siitä voi sitten katsoa, miten oksien antaa kasvaa ja muotoilla puuta tarpeen mukaan. Valitettavasti kaunis mangopuun varjo on nyt kadonnut eikä ikinä palaa samanlaiseksi. 


Toivottavasti uudet, istutettavat ja jo istutetut puut kasvavat nopeasti.

Maanantaiaamuna rakentajat päättivät pitää välipäivän, jotta saamme hoidettu kaiken oksasotkun pois heidän työmaaltaan. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä ehdin vielä käydä jo tehtyä työtä läpi ja tarkistaa suunnat. No ihme kyllä suunnat näyttivät oikeilta, mutta mitat eivät. Liian pitkää tai liian lyhyttä mittaa jne. Joissakin kohdin suuntiakin piti tarkistaa. Linjalankoja siellä täällä ilman varsinaista tarkoitusta.

Yhteisymmärrys rakentajien kanssa syntyy

Kolmantena päivänä rakentajat tulivat takaisin. Aloimme tarkistaa mittoja ja merkitä seinien paikkoja. Pomo oli fiksu kaveri, koska totesi, että tilaajan täytyy olla tyytyväinen ja nähdä, että kaikki menee oikein. Se on heidän tavoitteensa. Työmaalla tulikin sitten vietettyä koko aamupäivä mittanauhan ja luopanin kanssa.

Harjateräksestä väännettyjä "koreja" valmiina.

Rakentajaporukan työ edistyi vihdoin erinomaisesti. Viikon päästä aloittamisesta asensivat jo pohjaan pilareita. Lämpötila oli koko ajan varmaan yli 30 astetta. En tajua miten jaksavat tässä helteessä. Ovat olleet töissä viikon jokaisena päivänä yleensä aamusta iltakuuteen.

Kylmää vettä kuluu todella paljon.

Myös harkontekijät ovat olleet työssä.Valmiina on jo yhden talon seinäharkot sekä perustukseen tarvittavat harkot. Näitä pienempiä viiden tuuman harkkoja tarvitaan vielä lisäksi reilut 2000 kappaletta.

Hiekkaa, sementtiä ja vettä,
siitä se taas lähtee
harkkojen teko.

Harjateräksen taivuttelun omatekoinen apuväline.

Luottamus näihin poikiin kasvoi päivä päivältä. Ovat mukavia, kohteliaita ja ahkeria, eivät polta tupakkaa, eivät riitele ja tekevät mitä pomo antaa tehtäväksi. Jossain lähistöllä asuvat ja huolehtivat itse ruokansa ja jopa valtaosan työvälineistä. Vaan eihän kaikki kuitenkaan aina suju niin kuin kuvittelisi.

Kun paikalla on neljä rakentajaa ja neljä harkkojen tekijää, luulisi ettei törmäyksiltä voisi ahtaalla pihalla välttyä, mutta ei, kaikki näyttää sujuvan sulassa sovussa ja ongelmitta. Aamupäivisin on yleensä pula vedestä, joten miehet hakevat vettä kylän kaivolta kottikärryillä ja kanistereilla.

Lapsityövoiman hyväksikäyttöä

Sitten tuli poikia raivaamaan pihan kaaosta. Kuormatolkulla ohuita risuja lehtineen kärrättiin polttopaikalle. Isommat oksat jäivät vielä odottamaan kuljetusta pois. Tässä hommassa sitten myös harrastettiin lapsityövoiman hyväksikäyttöä.

Pikkupojat auttavat oksien kuljetuksessa.

Lapset oppivat täällä jo pienestä työntekoa. Tekevät vaikka mitä pienempien kaitsemisesta mangojen keräilyyn tai vedenhakuun jne. Naapuritonteilla näkyy välillä lapsia korkealla puissa pudottelemassa mangoja alas.

Työntekijäpojat saivat myös välipalaa ja teetä, joten sokeriakin kului melkoisesti. Lopuksi oli paikallaan myös pieni rahapalkkio. Onneksi lapsilla on kesäloma koulusta, joten hyvinkin ehtivät myös tekemään kaikenlaista hyödyllistä.

Aurinko porottaa ja vettä kuluu

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hiki valuu silmiin. Kylmää vettä kuluu todella paljon. Yritin järjestää työmiehille styrokslaatikkoon jäisiä pulloja ja lisäksi suoraan hanasta täytettyjä vesipulloja, mutta koko aamun kestäneen sähkökatkoksen vuoksi pullot eivät ehtineet jäätyä pakastimessa.

Styrokslaatikossa on reikä nurkassa ja kaikenlaisia kuoppia. Kanat olivat jo aikaisemmin tehneet lähes selvää ihan ehjästä styrokslaatikosta. Muuta ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten sai kelvata.

Jostain ihme syystä kanat tunsivat vastustamatonta vetoa styrokslaatikkoon ja olivat sen kimpussa heti kun silmä vältti. Ne ilmeisesti myös syövät styroksia. Eikä se ole terveellistä kanan ruuansulatukselle, eihän!

Siinähän se aika kului kanoja hätistellessä ja tyhjeneviä vesipulloja täytellessä ja siirrellessä niitä pakastimesta laatikkoon. Onneksi sähköt sentään palasivat.

Karsittu mangopuu ja uudet katot.

Uusi katto varastoon ja kanalaan

Ja ettei kaikki olisi ollut liian rauhallista, saapui paikalle myös puuseppä vaihtamaan varaston ja kanalan katot. Hän irrotti rikkinäiset aaltopellit ja vaihtoi tilalle uudet ja ehjät.

Nyt on sitten kanalassakin ihan puusepän tekemä katto eikä mikään harrastelijaviritys. Pelti on taas vaihteeksi punaista, kanalaan tosin tuli yksi suikale vihreää, koska yksi pala puuttui. No niin. Eihän tässä nyt turhista välitetä. Silmä tottuu ajan kanssa melkein mihin vaan.

Vielä pitäisi jossain vaiheessa saada aasitaksi kuljettamaan poistetut, mutta osin kelvolliset aaltopellit rannalla asuvalle ystävälle, jolla olisi niille käyttöä.

Puutavara lähtee myös tarvitseville, kunhan kuljetus järjestyy. Mango on aika heikkoa puuta, mutta polttopuuksi se kyllä kelpaa.


Jatkoa seuraa seuraavassa blogissa, pääset sinne TÄSTÄ.

Tarinan alkuun pääset TÄSTÄ!

11. Sadekausi alkaa ja mangoja putoilee

Nuoret kukot ja kanasisko viihtyvät lähellä ihmisiä.. Toinen kukkopojista on joutunut tyytymään alhaisempaan asemaan.

Kesä-heinäkuun vaihteessa 2019 Tanjissa odotellaan sateita. Viimeksi satoi edellisvuoden syksyllä. Kaikkialla törröttää ruskeita kasvien rankoja, monet puut pudottelevat lehtiään. 

Maa on kuivaa ja sateiden puutteessa compoundien kaivotkin alkavat tyhjentyä. Kun omassa compoundissa on vesijohto ja naapurin kaivo on tyhjä, on hyvin äkkiä siinä tilanteessa, että portilla on jonoa ja kaikilla suuret astiat mukanaan. Minkäs teet, jos olet kotona, päästät jonon sisään ja pihan vesipisteelle. Kylän kaivolla vesi olisi maksullista, mutta naapurista sitä saa ilmaiseksi. Monelle muutaman dalasinkin maksu voi olla liikaa. 

Laihat pienet lapset raahaavat painavia vesitonkkia kiitollisina. Toisaalta palveluksia tehdään vastavuoroisesti. Naapurista saa sitten jotain muuta apua, kun on tarvis.

Sadepilviä Tanjin yllä

Kesäkuun lopussa yöllä tuuli vihdoin nousee raivoisaksi ja ennen pitkää sade rummuttaa huumaavasti ylläni olevaa peltikattoa.

Aamulla pihan ovat vallanneet suuret lätäköt. Puut ja muut kasvit ovat kadottaneet harmautensa ja ympäristö on raikkaan vihreä. Vesi katoaa vauhdilla rutikuivaan maahan.

Kesän ensimmäinen 

sade on alkanut.

Sateen jälkeen kylätiet muuttuvat liejukoiksi.

Punaiset punkit 

ilmestyvät sateen jälkeen.

Kanojen herkkuhetket

Kanat kuopivat tohkeissaan pihalla, sillä sade tuo esiin kaikenlaisia öttiäisiä. Kiinnostavimpana tulipunaiset mönkijät, jotka näyttävät hiukan karvaisilta hämähäkeiltä, mutta saattavat olla myös jonkin lajin punkkeja. Vaikka olisivatkin punkkeja niin niiden ilmestyminen puutarhaan on hyvä asia, koska ne tuovat mukanaan hyvää onnea, minulle kerrotaan.

Nämä pienet noin sentin mittaiset otukset ilmestyvät ensimmäisen kunnon sateen jälkeen ja siitä tietää sadekauden vihdoin alkaneen. Ne katoavat sitten jonnekin kun kasvit alkavat nousta maasta ja ilmestyvät jälleen seuraavan vuoden sadekauden alussa. Kanat saavat niistä herkkuaterian.

Mangoja tulee, ja tulee, ja tulee...

Naapurin punaiset mangot.

Herkkä punainen mango.

Mangoja roikkuu kaikkialla ja niitä putoilee vähän väliä katoille. Mango on raskas ja kova hedelmä, joten sellaisen putoaminen ohuen aaltopellin päälle saa aikaan vaurioita. Kanalan surkean ohut peltikatto kärsii erityisesti putoilevista mangoista. Hiekka on ystävällisempi alusta.

Kerään aluksi talteen kaikki ehjät mangot. Muutaman päivän päästä niitä joutuu heittämään pois, koska pehmenevät liikaa. Ja koko ajan puista tulee alas lisää. Yhden yön aikana laskin mangoja pudonneen pihaan 54 kappaletta. Ja sama jatkuu päivästä päivään, kunnes puu tyhjenee. Ja sitten kuluu taas vuosi, ennen kuin mangoja tulee uudestaan. Harmillista tuhlausta. Pahimpia asioita on myös se, että mangot pilaantuvat tosi nopeasti, linnut nokkivat ne rikki ja kaikenlaiset kärpäset ja muut eläimet pesiytyvät niihin. Ja kun tulee taas kova sade, niin pilaantuneet mangot muuttuvat inhottavaksi liejuksi ja sotkevat pihan.

Omat mangot muuttuvat oransseiksi kypsyessään.

Paikalliset eivät mangoista suuremmin perusta ja outoa on, ettei tässä mangoparatiisissa kukaan yrittäjä ole ryhtynyt hyödyntämään valtaisaa satoa. En ainakaan ole kuullut. Ongelma tietysti on, että mangot kypsyvät suunnilleen samoihin aikoihin ja kun ne putoavat esim. peltikatolle tai pihalla olevien harkkojen päälle, ne vahingoittuvat ja alkavat nopeasti pilaantua.

Satokausi on myös todella lyhyt. Silti voisi kuvitella kotitekoisen säilötyn mangososeen tai -nektarin tekevän kauppansa. Tosin turisteja on vähän sadekaudella, joten potentiaaliset ostajat ovat ehkä muualla. Ehkä Gambiassa ei myöskään ole sopivia laitteita mangojen käsittelyyn. Senegalissa taas saattaisi olla siihen valmiuksia, mutta siellä taas ei ei kasva mangoja kuten täällä.

Lepakot metelöivät mangopuussa 

Lepakko yöllä Travellers treessä .kuvattuna salamalla

Illalla pimeän tultua kaikenlaiset valot keräävät ympärilleen lentäviä hyönteisiä. Jostain niitä tulee sisälle taloonkin, eikä auta kuin myrkyttää talo, että siellä pystyy nukkumaan. Sen aikaa istun pimeässä terassilla ja kuuntelen, kuinka suuret hedelmälepakot pitävät meteliä mangopuussa.

Kun asuin Tafissa kerrostaloasunnon toisessa kerroksessa, kuulin samanlaista ääntä aivan läheltä. Luulin kissojen tappelevan, mutta meteli olikin lähtöisin kahdesta suuresta lepakosta, jotka iltaisin ilmestyivät parvekkeen edessä kasvavaan Travellers treehin. Lepakoiden ääni on jotain kissojen rääkymisen ja jänisräikän väliltä. Nyt en edes yrittänyt mennä katsomaan niitä, koska oli niin pimeää. Silloin tällöin lentävä varjo häivähti puun edessä. Hedelmälepakot saattavat olla HIVin levittäjiä, joten niistä kannattaa pysyä erossa.

Ensimmäistä kertaa näin tontilla myös kutojalinnun. Se kiskoi kookospalmun lehdestä suikaleita pesäänsä varten. Kutojalinnut saattavat hyvinkin tehdä selvää jälkeä palmun lehdistä, etenkin jos suuri lauma käyttää palmua rakennustarvikevarastonaan.

Kukko katoaa reissuillaan

Kevään aikana kanalaumassa tapahtui suuri kato. Ensinnäkin se ihana kohtelias ja ystävällinen kukko katosi. Sillä oli tapana viettää yöt pihamuurin viereisessä naapurin mangopuussa. Kun kaikki hänen laumansa kanat olivat samaan aikaan ns. pois käytöstä, yksi huolehti untuvikoistaan ja kaksi oli pysyvästi asettunut hautomaan, kukko alkoi etsiä seuraa naapurista. Yleensä se palasi takaisin omaan pihaan, mutta jossain vaiheessa keväällä se ei enää palannutkaan. Sitä etsittiin, mutta kukaan ei enää tiennyt siitä mitään. Villi veikkaus olikin, että se porisi jo jonkun padassa ja pääsi siten ns. parempiin suihin. Kukon katoaminen suretti kyllä aika paljon.

Viiru-kana näyttää sairastumisen jälkeen vähän
sulkasatoiselta. Silti täysin paranemassa.

Pikkutiput sairastuvat ja kuolevat

Pihassa oli jossain vaiheessa kaikkiaan 23 tipua. Seitsemän muutaman viikon vanhempaa ja 16 untuvikkoa emojensa suojeluksessa. Sitten untuvikot alkoivat sairastella yksi toisensa perään. Ne muuttuivat veltoiksi ja apaattisiksi ja osa niistä kuoli. Kaikkein pienimmät kuolivat lopulta jokainen, mutta ensimmäisistä jäi henkiin kolme. Kaksi kukkoa ja yksi kana. Myös yksi vanhemmista kanoista sairastui samalla tavalla ja lopulta kuoli. Jäljellä on siis kaksi alkuperäistä kanaa. Tosin toinen niistä lähti hakemaan seuraa naapurin kukosta ja ilmeisesti teki jonnekin sinne pesän, mutta kävi kuitenkin omassa pihassakin välillä. Nyt se on ollut ainakin viikon päivät kokonaan poissa. Mahdollista on, että se hautoo jossakin. Toivottavasti parin viikon kuluttua etsinnät tuottavat tulosta ja kanaemo poikasineen palaa kotiin. Saa nähdä.

Sopuisa nelikko. Valkoiset ovat entisen valkoisen
kukon ja ensimmäisen mustanruskean kanan
jälkeläisiä. Ruskea Viiru-kana on yksi parantuneista.

Joku sentään selviytyykin 

Kun tulin tänne, yksi kukkopojista oli tosi surkean näköinen. Makasi hiekalla siivet levällään eikä jaksanut liikkua kuin vähän aikaa. Tosin silloinkin yritti näyttää reippaalta, kuten saaliseläimet tekevät. Heikkoutta ei pidä näyttää. Onneksi se kuitenkin söi ja alkoi virkistyä. Nyt se jo juoksee reippaasti muiden mukana ja näyttää parantuneen. Harjoittaa jo jonkinlaista epävireistä kiekumista. Eiköhän siitä kukko vielä tule.

Myös toinen alkuperäisistä emokanoista oli ollut sairaana, mutta parantunut. Se näytti tullessani edelleen surkealta, pyrstösulkia oli kadonnut ja muutenkin sulkapeite näytti rähjäiseltä, mutta niin vaan sekin tuli muutamassa päivässä lähes entiselleen. Nyt se kuitenkin istuu kanalan nurkassa hautomassa muutamaa munaa. Tiedossa on siis taas tipuja.

Yritin suomessa etsiä tietoa kanojen sairauksista, mutta niitä löytyy niin lukuisia, ettei niistä saa selvää. Jotain vitamiinia niille voisi ehkä antaa. Yksi paikallinen selitys oli cashew-pähkinöiden poltto lähistöllä. Siellä täällä pähkinöitä hiillostetaan, mutta samalla kuoren suojista vapautuu myrkyllistä öljyä, joka leviää savun mukana ympäristöön ja voi olla pikkutipuille kohtalokasta. Kukapa tietää.

Hevostaksi on kelpo väline kuoppaisilla kyläteillä

Puukasa hevostaksilla tarvitseville

Kanalan viereen oli kerätty karsitun mangopuun oksia, jotka vietiin tarvitseville polttopuuksi. 

Pihapalmussa korkealla piti varis (tms. lintu, en tiedä mikä, näyttää harakalta, mutta on jopa varista suurempi) huolta poikasistaan.

Jossain vaiheessa yksi poikasista oli pudonnut pihaan, eikä lentokyvyttömänä päässyt takaisin. Niinpä vanhemmat kävivät ruokkimassa sitä pihassa.

Välillä se vietti aikaa polttopuukasan päällä ja eksyi joskus kanalaan, johon Viiru oli asettunut hautomaan. Poishan se piti ajaa ja nostaa lapiolla aidan yli. Vanhemmat protestoivat kovasti, mutta eipä aikaakaan kun se taas seikkaili pihassa.

Polttopuukasa kuitenkin päätyi hevoskyydillä muualle.

Lentokyvytön variksenpoika
pihan puukasassa

Kukkopojat selvittävät kuka on pomo

Ensimmäisen poikueen kukkopojat ja yksi kana ovat olleen kylki kyljessä ja varsin sopuisia. Nyt on kukoilla alkanut näkyä tarve selvittää, kumpi on tämän pikkulauman pomo. Aiemmin sairastellut kukkopoika näyttäisi ottavan pomon paikan. Yrittää kiekua ja ärhentelee toiselle kuin olisi pomo. Toinen näyttääkin tyytyvän osaansa kakkoskukkona. Vaan eipähän näistä kolmesta sisaruksesta vielä laumaa saa. Kanoja pitäisi tulla lisää. Katsotaan miten menee.

Uuden talon piirustukset valmiina

Kohta alkaa uuden talon rakentaminen. Toin piirustukset mukanani Suomesta. Nyt on vuorossa talon paikan ja suuntien määrittäminen. Kun se on tehty on aika tavata mahdollisia rakentajia ja saada kustannusarvio. Siitä varmaan lisää seuraavassa jutussa. Pääset sinne TÄSTÄ