6. Valmista alkaa tulla, samoin takaiskuja

Oman mangopuun hedelmät kypsyvät.

Ensimmäiset puun taimet tontille

Ennen kuin matkustin takaisin Suomeen, käytiin Serrekundan liepeillä olevassa Wellingara Agriculture nimisessä puutarhassa hankkimassa puun taimia. Nettihaun perusteella puutarha liittyy Gambian maatalousministeriöön ja siellä tehdään koulutusta ja ehkä tutkimustakin. En ole vielä päässyt perehtymään asiaan. Sieltä olisi saanut myös tilattua tuholaistorjuntaa ja puiden leikkausta.

Ihan kaikkia haluamiani lajeja ei ollut sillä hetkellä saatavissa. Esim. kookospalmun taimet olivat vielä aivan alkutekijöissään, joskus kesällä ne alkaisivat olla myyntivalmiita. Sain kuitenkin hankittua kolme avokadopuun tainta, kolme papaijan tainta sekä kolme appelsiinipuun tainta. Lisäksi mukaan tuli neljä passionhedelmäköynnöstä sekä kolme pensasta, jotka ovat jotain ruusulajia. Yhteensä 16 tainta. Kukin taimi maksoi 150 dalasia (alle 3 euroa).

Edessä avokado, takana papaijat.

Passionhedelmän taimet.

Ajatuksena on saada taimet istutettua jo nyt niin että ovat sitten juurtuneet sadeaikaan mennessä ja kasvu käynnistyy hyvin. Istutuspaikat katsottiin porukalla ja löytyi myös kaveri, joka kaivoi kaikille taimille kuopat, tietysti pientä maksua vastaan. Naapurin lapset komennettiin hakemaan lampaanpapanoita ja istuttaminen sujui hyvällä yhteistyöllä. Lapset vielä kantoivat jokaiselle taimelle ämpärilliset vettä.

Taimia on tietysti kasteltava päivittäin, etteivät kuivetu. Onneksi tämäkin urakka saatiin sovittua. Nyt sitten vain odottamaan tulevan kesän sadeaikaa.

Tien varsilla on myös monenlaisia puutarhoja, mutta vielä en ole ehtinyt tutustua niihin. Vaan eiköhän siihen liene aikaa myöhemminkin.

Tontilla rakennetaan, minä ihmettelen Suomessa

Matkustan siis Suomeen maaliskuun puolivälissä ja saan sen jälkeen WhatsAppin kautta kuvia rakentamisen edistymisestä. Raudoitustyötkin jatkuvat ja pikkuhiljaa ikkuna-aukot alkavat hahmottua ja talo kohoaa tiilikerros tiilikerrokselta.

Rakentajien työ näyttää joskus todella hurjalta, koska rakennustelineitä ei juuri ole. Jos paikalla on tynnyreitä, niiden päällä keikutaan tai sitten hakataan seinään reikiä ja niihin laitetaan poikittaiset tuet, joiden päälle nostetaan lauta tai pari ja siinäpä oiva rakennusteline. Vähänkin korkeammassa rakennuksessa katsojaa heikottaa. Työsuojelumääräyksistä ei tietenkään ole tietoakaan. Varmaan jokainen rakentaja putoilee telineiltä tai seinien päältä ainakin joskus.

Pari tikkua pystyssä, muutama seinän läpi hakattu reikä 
ja niistä läpi kapulat, niiden päälle lauta, 
ja siinä meillä on rakennusteline. 

Kuvassa itse tekemäni SketchUp -malli 
arkkitehdin suunnitelmasta,
jossa seinät ovat suorakaiteen muotoiset 
ja katto laskeutuu seinien väliin.

Arkkitehdin ajatuksenahan oli, että talon sivuseinät olisivat neliömäiset ja katto laskeutuisi vinosti seinien välissä. Näitä kuvia myös näytin rakentajille ja selitin ideaa: 3,5 metriä korkeat seinät sivuilla ja takana ja edessä matalampi seinä. Sain vastaukseksi kovasti nyökyttelyjä ja ymmärtämisen vakuutteluja. 

Arkkitehdin piirtämät pienet neliömäiset aukot muurauksessa päätin unohtaa siinä vaiheessa, kun tajusin, että se olisi mahdoton tehtävä, harkot ovat liian suuria, aukoista tulisi hassun näköisiä eikä selitykseni muutenkaan menisi perille. Sen sijaan päädyin siihen, että ikkunoiden ja ovien yläpuolelle tulee tavalliset reikätiilet tuuletusaukoiksi

Suunnitelmat ja toteutus 

eivät täysin kohtaa

Kotona Suomessa odotin jännittyneenä kuvia työn edistymisestä. No niin, ja sitten tuli kuva huolella vinoksi muuratusta seinän yläosasta eikä takaseinäkään näyttänyt kohoavan hyvä jos kolmeen metriin. Oli pakko hengittää vähän aikaa rauhassa ennen kuin sanoisin jotain ikävää WhatsAppissa. Että kannattikin käyttää arkkitehtia!

En tiennyt itkeäkö vai nauraa ja päätin nauraa.

Rakentajien käsitys erosi arkkitehdin suunnitelmasta.

Miten se olikaan, "tärkeintä maailmassa on puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää". Ja sellaiseksi se talo sitten jäi. Eli siitä tuli ihan tavallinen gambialainen tiilitalo, jonka ulkonäössä ei ole mitään poikkeavaa tai erityistä. Niin no, rakentajathan oli palkattu muuraamaan talo harjakorkeuteen ja he sitten päättivät että se oli nyt tässä.

Tuholaisia tontilla

Iloni hyvissä ajoin istutetuista puuntaimista oli ennenaikaista. Sain paikalliselta ystävältäni järkyttyneen viestin ja kuvia katkenneista taimista ja syödyistä latvoista. Pieni papaijantaimi näytti jo tehneen hedelmänalkujakin, mutta kutsumattomat vieraat olivat tuhonneet hyvin alkaneen kasvun ja kaikki lehdet makasivat rungontyngän vieressä. Avokadontaimessa puolestaan oli  jäljellä vain jokunen jyrsitty lehtiruoti.

Salapoliisityö ja yks plus yks -mietintä johtivat lopulta siihen päätelmään, että kastelutehtävään lähetetyt pikkupojat olivat unohtaneet portin auki vedenhakureissullaan ja joku naapuruston lampaista oli päässyt pihaan ja haukannut tuoreet vihreät taimet parempiin suihin. Kukaan ei tietenkään tunnustanut mitään, mutta toivottavasti pojat saivat pyytämäni (ymmärtäväisen) puhuttelun. Saattaa olla, että jotkut katkenneista taimista aloittavat uuden elämän, joten annetaan niille vielä mahdollisuus.

Papaijan karu kohtalo.

Tämä ei ollut ainoa kasvillisuutta kohdannut tuho. Naapuritontin termiitit olivat jo aikaisemmin päättäneet tehdä tutkimusmatkan muurin alitse tontilleni. Muurin juurelle näkyi nousseen irtohiekkaa ja pientä liikehdintääkin oli näkyvissä. Jotain pitäisi varmaan tehdä ennen kuin ne asettuvat asumaan. Vielä ei ole tehty mitään. Mutta termiitit ehtivät kuulemma tuhota jo ainakin yhden sitruunapuun taimen.

Eri alojen ammattimiehiä

Talo alkoi kaikesta huolimatta saada muotonsa ja se punainen peltikattokin tuli valmiiksi. 

Olin ollut kovasti huolissani siitä talon seinästä, joka oli osa tonttia ja tiealuetta erottavaa muuria. Siitä puuttuivat ikkuna-aukot. Vaan huoli oli turha, joku näppärä rakentaja nakutteli aukot muuraukseen ja niin sai kylpyhuone pienen ikkunan, samoin käytävä, sekä terassin pääty.

Ja sitten tarvittiin ikkunaristikot ja talon ovi. Metalliseppä kävi mittaamassa ja antoi tarjouksensa, eikä siinä montakaan päivää mennyt, kun ristikotkin oli muurattu paikoilleen ja ovi asennettu. Lukkohan oli jo ostettu samaan aikaan kuin lattialaatat. Ikkunaristikoista olisin halunnut samanlaiset neliömäiset kuin oli sisäportissa, mutta niistä tuli nyt suorakaiteen muotoiset "ruudut". WhatsApp-viestittelyssä asiat eivät aina välity samassa muodossa kuin on tarkoittanut. Tässä sitä oppii tarkkuutta ja asioiden tarkistamista uudestaan ja uudestaan.

Katto valmistuu.

Putkimiehen varusteita.

Tässä vaiheessa tapahtuukin jo paljon. Putkimies käy asentamassa vesijohdot ja viemärit, seiniä roilotetaan putkia varten ja sen jälkeen pinnat slammataan siistiksi. Talon muutkin sisäseinät slammataan ja lattiat tasoitetaan. Laattamies laatoittaa huoneen, käytävän ja terassin ja kylpyhuonekin saa laatat lattiaan ja suihkutilaan.  Vesieristämisestä ei tarvitse huolehtia. Kosteus haihtuu ulospäin ja hometta syntyy vain liian umpinaisissa tiloissa.

Vesieristeitä ei näissä 

Lattia on laatoitettu.

kylpyhuoneissa tarvita

Laatoitushomma näyttää vähän erilaiselta kuin Suomessa. Meillä kun etsitään tarkkaan saumauslaastin väri ja laattojen välit saadaan samanlevyisiksi narujen avulla, niin Gambiassa laatat asetellaan mahdollisimman tiiviisti lähekkäin ja lopuksi pintaan vedetään vielä samaa laastia kuin mikä tuli pohjaankin. Tokihan kaupoista saa myös hienostuneempia ratkaisuja, mutta tämä näyttää olevan tyypillinen tapa. En ole itse ollut laatoitusta seuraamassa, mutta näyttää siltä, että käytössä ei olisi meikäläisiä tarkkoja laattaleikkureita, koska jälki on vähän ronskimpaa. Ehkäpä otan seuraavan kerran mukaan Suomesta valkoista silikonia, jolla siistin kaakeleiden nurkkia ja reunoja ym. virheitä.

Ikkunassa ristikot ja lasit.

Ikkunat odottavat asentamista.

Talo on nyt slammattu myös ulkopuolelta, terassiin on rakennettu pieni kaide ja ikkunaristikot on maalattu harmaiksi. Ikkunoiksi valittiin liukuikkunat, joissa on valmiina hyttysverkot. Nekin odottavat jo asennusta. Ja pian on sekin homma tehty. 

Talo odottaa vielä sähköä ja vettä. Molemmat on tilattu ja seuraavaksi tehdään oman tien toiseen päähän pieni rakennus, johon Nawec voi asentaa sähkö- ja vesimittarit. Vedet ja sähköt on tarkoitus vetää pinnan alla tontille. Vältytään turhilta pylväiltä ja ilmassa roikkuvilta sähköjohdoilta. 

Oman tien toinen puoli pitää vielä aidata ja hommata toinen portti, jotta tie saadaan suljettua. Eivätpä tule vuohet ja lampaat tärväämään tien varteen istutettavia taimia. 

Eivätkä hommat tähän lopu, talo on vielä maalattava sisältä ja ulkoa. Enkä yhtään tiedä milloin pääsen taas matkustamaan paikan päälle. Sadeaikakin alkaa ihan näillä hetkillä, tai on melkein jo alkanut.

Seuraavaksi ihmetellään hedelmiä ja muita Gambian kasveja ja saadaan aikaan lisää muuria. Lue luku 7: Tutustutaan puutarhakasveihin.

5. Talon rakentaminen alkaa

Seinien paikat on kaivettu ja 
linjalangat vedetään.

Maaliskuussa 2018 minulla on aikaa viettää Gambiassa pari viikkoa ja silloin pitäisi pystyä seuraamaan rakentamista ja katsomaan että kaikki menee arkkitehdin luonnoksen mukaan. Talo tuskin ehtii valmistua siinä ajassa, mutta aika pitkälle kuitenkin. Luulisin. 


Paikallinen luotettu ystäväni hoitaa asioita puolestani. Hän on löytänyt kylältä rakentajat ja he puolestaan tuovat mukanaan työntekijät, jotka hoitavat kaikki aputyöt.

Urakkahinta on sovittu etukäteen ja siihen pitäisi kuulua talon rakentaminen harjakorkeuteen.

Matkan varrella on lisäksi hankittava useampi tanko harjaterästä ja teetettävä siitä pilareita tukirakenteiksi. Tämä työ ei kuulu urakkaan. 

Materiaalit hankitaan itse: hiekka, sementti ja punainen kivimurska. Rakennusharkkojen tekijät ovat hoitaneet oman hommansa jo aikaisemmin ja kuivat harkot odottavat tontilla.

Harjateräs kulkee taksin vetokoukussa
pitkin maantietä.
Meteli on aikamoinen.

Seinien pohjaksi kaivetaan ojat

Maan pinnan alle tulee pari kerrosta harkkoja ja sen yläpuolelle vielä toiset pari kerrosta ennen lattian tasoa. Sadekaudella tontti saattaa olla välillä tulvan vallassa ennen kuin vesi humahtaa maan sisään. Kulkuväyliäkin on varmasti tarpeen korottaa, ettei tarvitse kahlata liejussa.

Noin 4x6 metrin kokoinen talo rakennetaan sisäportin viereen muurien kulmaukseen. Ensimmäinen homma on tehdä pohjapiirroksen mukaiset mittaukset ja kaivaa ojat seiniä varten. Pohjalle valetaan betoni, jonka päälle seinät ladotaan.


Kaivamisen yhteydessä tulee vastaan yksi ikävä kasvi, Mankanaaso, joka on kaivettava juuria myöten pois, ettei se kasvaessaan riko rakennusta.

Vanha muurin osa teettää ylimääräistä työtä. Siinä on jokunen reikä, jotka on paikattava ja väliseinän kohdalle muurin sisään on upotettava harjateräksestä tehty pilari. Pilareita tarvitaan useaan kohtaan rakennusta. 

Lisäys 2020: Tässä tuli tehtyä selvä virhe. Sellaista muuria, jota ei itse ole rakentanut, ei saa käyttää seinänä. Nyt taloon tuli parin metrin matkalta vanhaa, toisen puolen omistajan rakentamaa muuria. Toivottavasti asian suhteen ei tule ikävyyksiä. Sillä puolella on nyt pelkkä tyhjä tontti.

Yleistyökalu.

Vaihtelevaa kommunikaatiota

Istun monena päivänä mangopuun alla vesipullon kanssa ja seuraan työn edistymistä. Mittaukset saadaan tehtyä ja seinien paikat kohdilleen. Vähän on säätöä, koska talo on aika pieni ja tilaan pitää saada mahdutettua kaikenlaista. Arkkitehdin piirros ei välttämättä avaudu ihan helposti ja joudun selittämään.

En tiedä kuinka tavallista on, että valkoinen nainen häärii rakennustyömaalla kertomassa mitä tehdään. Rakennusmiehet kuitenkin kuuntelevat kohteliaasti ja nyökyttelevät ymmärtävänsä. Kutsuvat välillä katsomaan, että josko tämä menisi näin vai kuinka, tarjoavat minulle makeaa vihreää teetä ja järjestelevät istumapaikkaa mangopuun alle. 

Työ jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä. Englannin kielen kanssa on välillä haasteita puolin ja toisin. Välillä on pyydettävä mandingankielinen ystävä selittämään tarkemmin mitä tarkoitan. 

Vihreää teetä.

Naapurista ilmestyy paikalle lapsia, jotka kohteliaasti tulevat kättelemään ja istuvat sitten tuijottamaan ja tutustumaan tavaroihini. Isoin tyttö taitaa olla vähän päälle kymmenvuotias ja muut lapset siitä alaspäin aivan sylivauvaan asti.

Lapsista on päivien mittaan myös paljon apua. He tekevät kaikenlaisia pikku palveluksia, kantavat esimerkiksi vettä kaivolta isoissa sangoissa reippaina ja iloisina. Heitä täytyy muistaa joillain mukavilla tuliaisilla, kun seuraavan kerran matkustan sinne. 

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia

Hyvään alkuun päässyt rakentaminen keskeytyy kun sementtisäkit loppuvat. Niitä ei löydy koko kylästä. Kun pula jatkuu, on lähdettävä etsimään Serrekundasta.  Samasta liikkeestä löytyvät myös lattialaatat ja jokunen neliö laattoja kylpyhuoneen seiniin, lisäksi hankitaan WC-pönttö ja ulko-oven lukko.

Rautakaupan laattamallistoja.

Ostosreissut ovat tavattoman verkkaisia. Palvelua saa odottaa ja kun vihdoin on tehty päätökset myyjä täyttää erilaisia lippuja ja lappuja. Sitten tavaroille etsitään kuljetusta ja tingitään sen hinnasta. Ja taas odotetaan, että joku kantaa säkit ja laatat  ja muut ostokset autoon. Ajellaan sinne tänne varaston ovelta toiselle ovelle. Ja aurinko porottaa kuumimmillaan. Suljetuilla varastopihoilla ei tunnu tuulenhenkäystäkään. 

Aaltopeltiongelmia

Katon aaltopellit hankittiin jo aikaisemmin Turntablen alueelta, joka on neljän tien vilkas risteys noin 10 kilometrin päässä Tanjista pohjoiseen. Sieltä löytyvät myös lähimmät supermarketit, sairaala ja vaikka mitä liikkeitä ja tietysti erilaisia torikojuja tien varressa.  Siellä on myös muutamia rakennustarvikeliikkeitä. 

Aaltopeltiä on tarjolla eri laatuja ja värejä. Haluan hyvänlaatuisen materiaalin, joka kestää suolaista meri-ilmaa. Arkkitehdilta olin aiemmin kysynyt, minkä värisen katon valitsisin. Hän totesi, että älä nyt ainakaan punaista ota. Harmaa olisi ollut sopivin vaihtoehto talon suunniteltuun väritykseen. Vaan kun ei harmaata ollut tarjolla, niin huolellisen harkinnan jälkeen päädyn vihreään. Muut vaihtoehdot olivat ruskea ja punainen. Maksan ostokset ja sitten lähdetään hankkimaan kuljetusta 15:lle noin 2,5 metriä pitkälle aaltopeltilevylle. Löytyy taksi, joka ottaa kuljetuksen hoitaakseen. 

Taksi tulee paikalle ja alan etsiä ostamiani peltejä. Vaan kuinka ollakaan, varastossa ei olekaan juuri sitä vihreää peltiä, on vain punaista ja ruskeaa. Huudan myyjälle, että miten te voitte myydä minulle sellaista mitä teillä ei edes ole. Olkapäiden kohauttelua ja hämmentyneitä katseita. Mitä ihmeen väliä sillä värillä on, tulkitsen heidän ilmeistään. Koska ei ole aikaa lähteä muualle etsimään, on tyydyttävä tilanteeseen. Kiukuissani valitsen punaiset pellit. Peltipino tungetaan taksin takaluukkuun ja kiinnitetään jonkinlaisella narulla (taksissa ei ole kattotelinettä). Ehdimme ajaa noin kilometrin kun koko pino rysähtää maantielle pitkin poikin. Siinä sitten keräillään peltejä tieltä ja lopulta pellit on nostettava katolle ja solmittava kiinni sillä yhdellä vaivaisella narulla. Perille päästään lopulta, vaikka tuuli ottaa pelteihin ja alkaa taivuttaa niitä. Vain yksi pelti vahingoittuu. 

Vuokrattu puutavara saapuu.

Jatkossa on ymmärrettävä varautua paremmin.

Aasitaksi kuljettaa lautoja

Sementin puute viivästytti rakentamista muutamalla päivällä ja muutenkin on varauduttava siihen, että työmiehet eivät aina pääsekään paikalle. On ehkä hautajaiset tai perhejuhla, tai kenties sairastuminen, tai ehkä on joku uskonnollinen juhlapäivä, tai on perjantai, jolloin ei yleensä työskennellä. Viikonloppuna taas saatetaan hyvinkin tehdä töitä. Päivät kuluvat ihmetellessä. Sitten kun työmiehet ovat paikalla kaikki sujuu ja työ edistyy rivakasti.

Ovien ja ikkunoiden reunojen muurausta varten tarvitaan lautaa. Lautoja ei osteta vaan ne vuokrataan.  Donkeytaksi on tähänkin tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Kun laudat on käytön jälkeen purettu pois ne palautetaan vuokraajalle, joka on ehtinyt jo kyselläkin lautojensa perään. Mietin kovasti miten meillä tarvikkeita tuhlataan ja Gambiassa kaikki käytetään uudelleen ja uudelleen. Suomessa betoninen lauta menisi jätelavalle ja kaatopaikalle. Eikö vaan?

Talon seinät kohoavat ja matkustan Suomeen

Lopulta talon seinät alkavat lähestyä kahta metriä. Ikkuna-aukot olen merkinnyt seinään ja niiden leveys on katsottu yhdessä rakentajien kanssa. 

Tässä vaiheessa joudun palaamaan Suomeen. Selitän mahdollisimman tarkkaan rakentajille kuvien kanssa, millaiset ja kuinka korkea seinät on tarkoitus tehdä ja millaiseen vinouteen katto, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle arkkitehdin tekemää luonnosta. 

Talo on vielä kesken kun matkustan Suomeen.

Alusta asti on ollut selvää, että mitään hienouksia on turha lähteä hakemaan kun rakennusmateriaalina on suurikokoinen betoniharkko. Työvälineetkin ovat lähinnä jonkinlainen taltta ja kirveen tai hakun tapainen. Täytyy miettiä rakentamista vähän eri kulmasta seuraavan talon teossa ja tutkia onko kenties olemassa muita mahdollisia rakennusmateriaaleja. 

Suomesta käsin yritän sitten antaa ohjeita puhelimitse WhatsAppin kautta ja saamistani kuvista näen miten homma etenee...

Siitä seuraavassa luvussa, jossa alkaa tulla VALMISTA JA TAKAISKUJA.

4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa

Tapaan tutun fengshuita suunnittelussa apuna käyttävän arkkitehti Kristiina Mäntysen. Hänen kanssaan puhumme aluksi yleisesti siitä mitä kaikkea tontille haluan. Kristiina kyselee ja minä kerron.

Pohdiskelua eri toimintojen sijoittamisesta tontille. 
Piirros: Kristiina Mäntynen

Porttitalon luonnos sisääntulotieltä eli 
pohjoisesta nähtynä.
Piirros: Kristiina Mäntynen

Liikkeelle lähdetään vapaasta unelmoinnista:

Oma talo voisi olla noin 70-80 neliötä ja mahdollisesti siihen voisi myös rakentaa kattoterassin.

Katettu ulkotila on erittäin tärkeä; siellä vietetään aikaa ja seurustellaan suojassa auringolta. Myös tiskaus ja ruuanlaitto on yksinkertaisinta hoitaa ulkona.

Haluaisin jossain vaiheessa tontille myös pari vierastaloa sekä pienen uima-altaan ja tietysti puutarhan, jossa on hedelmäpuita, kukkivia kasveja sekä hyötykasveja. Kukapa tietää jos tontille tulisi myös pieni kanala. Porttitalo tulee joka tapauksessa tontille aivan portin pieleen.

Koska tulevaisuutta voi vain ennustaa on kiva suunnitella kaikenlaista, aika sitten näyttää miten asiat lopulta toteutuvat.

Kristiina suosittelee tontille rakennuksia, jotka sopeutuvat paikalliseen rakentamiseen, mutta myös tarkemmin tarkasteltuina poikkeavat ulkonäöltään kylän tyypillisistä taloista. Onhan rakennuttajakin paikallisten joukossa erilainen.

Ensin tehdään porttitalo

Tällä hetkellä on varaa rakentaa vain se pieni talo portin pieleen. Itse asiassa se tehdään muurin kulmaukseen siten, että kaksi seinää on jo käytännössä osittain valmiina. Sen saa nopeasti valmiiksi ja siinä voin asua itsekin niin kauan kuin on tarvis.

Porttitalosta tulee hyvin yksinkertainen. Noin 4x6 metriä. Yksi huone, kylpyhuone, pieni terassi. Tämän talon sisälle ei rakenneta keittiötä, ruuanvalmistuspaikka järjestetään talon ulkopuolelle.

Fengshuissa tärkeää ovat ilmansuunnat. Tontin portti ja siihen kuuluva kylätielle johtava tie on pohjoispuolella ja portti sijaitsee lähes tontin koilliskulmassa. Myös valtavan suuri mangopuu on tontin pohjoisreunalla. Tontti kylpee siis lähes koko päivän täysin auringossa - idästä etelän kautta länteen. Naapuritonteilla tosin on jonkin verran puita, mutta niistä ei ole auringon esteeksi. Ja noilla leveysasteilla auringosta on päästävä varjoon. Puut kannattaa istuttaa mahdollisimman pian, jotta tontille saa varjoa.

Fengshuin hengessä: talon sijainti ja suunnat

Pieni porttitalo katsoo länteen ja sen selkä on idässä. Tausta on 85° ja etusuunta 265°. Vaihtoehtoja ei tässä sijainnissa juuri ole, joten on tyydyttävä siihen, että sisäänkäyntikin tulee aivan portin viereen. Fengshui-ihmisille kerrottakoon, että talon pieni sisäänvedetty terassi mahdollistaa sen, että talon sisäänkäynti osuu ajankohtaisten vesitähtien 8 ja 9 alueelle, mikä on hyvä juttu.

Kylpyhuone tulee aivan muurien nurkkaan, jolloin seinän toiselle puolelle, omalle tiealueelle tuleva sakokaivo on kätevästi tavoitettavissa, kun viemäriputki viedään vain seinän läpi.

Tontti, kuten lähes koko Gambia, on tasamaata. Tontin ympärilä on vain puutarhatontteja ja tällä hetkellä talojakin on vain kahdella puolella. Kun katson ylempää, niin näen vain puita ja puutarhoja.

Maaston muodoista on siis turha etsiä fengshuista tuttuja kilpikonnia, lohikäärmeitä tai tiikereitä (kts. välilehti FENGSHUI). Koska tontin ympärillä on noin kaksi metriä korkea betonimuuri, se toimii hyvin "vuorena". Näin ollen talon taustassa on jo valmiina musta kilpikonna ja naapuritontin puut vahvistavat sitä. Oikealla niin ikään on muuri valmiina ja tulevaisuudessa pihatielle istutetaan puita, joten valkoinen tiikerikin löytyy. Vasemmalta puolelta eli etelästä ei löydy suoraan sinivihreää lohikäärmettä kuin kauempaa, taustamuurista. Auringon takia sille puolelle on joka tapauksessa istutettava joitakin kohtalaisen korkeaksi kasvavia puita, joten ennen pitkää tilanne vahvistuu entisestään. Koska tontti on kokonaan ympäröity muureilla voi sanoa, että kaikki neljä eläintä, myös punainen lintu ovat valmiina suojaamassa taloa ja huolehtimassa energioista.

Portin kautta talon eteen tulee liikettä ja kun tontille tulevat muut väylät alkavat hahmottua, ja kun alue saadaan siivottua kaikesta tiili- ja muusta rakennusromusta, niin ovelta aukeava näkymä, mintang eli "loistava sali" alkaa myös saada muotonsa.

Tontti ei tosin tule olemaan valmis vielä pitkään aikaan, mutta ympäristöä voi aina kaunistaa esim. kukkaruukuilla ja muilla esteettisillä ratkaisuilla. Eiköhän se siitä...

Talon pohjapiirros

Pohjapiirrosluonnos: 
Kristiina Mäntynen

Ohessa Kristiinan tekemä pohjapiirroluonnos, jonka mukaan rakennus myös hyvin pitkälti toteutettiin.

Kylpyhuoneessa tosin wc-pönttö tulee pohjoisseinälle ja muutenkin järjestystä joudutaan muuttamaan. Kuvan kaltaisia kylpyhuonekalusteita/kaappeja tuskin tulee.

Kristiina on piirtänyt luonnokseen leveän sängyn, jonka suunta on itään. Etelän suuntaan, kulmaukseen voisi halutessaan myös laittaa vähän kapeamman sängyn. Itse kuulun länsityyppiin, joten nämä suunnat eivät ole minulle parhaat mahdolliset, mutta jostain täytyy tinkiä. Ajattelen niin, että tämä on väliaikainen ratkaisu siihen asti kunnes päärakennus valmistuu.

Huoneen nurkan suunnasta on suora näkyvyys ovelle, joten nurkasta löytyy fengshuissa tärkeä komentopaikka ja suojaisa tila. Oviaukkoon tulee myös verho. Sänky on varmaan hyvä sijoittaa vähän irti seinistä, liikkuuhan siellä seinillä usein gekkoja pyydystämässä hyönteisiä. Olen kuullut, että paikalliset kammoksuvat niitä sisätiloissa, mutta nehän ovat vain hyödyllisiä.

Varsinaista keittiötilaa tässä talossa ei ole. Ruokaa laitetaan yleensä ulkosalla, joten sinne järjestän pihakeittiön.

Tiesuunnitelmani tontilta päätielle.

Oma tie pihaan

Lähes neljäkymmentä metriä pitkä sisääntulotie on mielestäni vähän ikävä, sillä se muodostaa pitkän, suoran väylän porttien kautta pihaan. Vaikka ilmavirtaus onkin tervetullutta, niin tiealueesta saa paljon mielenkiintoisemman ja muodoltaan suotuisamman, kun rakentaa sen hiukan kiemurtelemaan puolelta toiselle. Olen miettinyt, että istutan eri puolille tietä hedelmäpuita ja köynnöksiä ja ties mitä muuta siihen keksinkään. Myöskään portti kylätielle ei tule suoraan samalle kohdalle kuin pihaan aukeava portti. Viereiseen piirrokseen luonnostelin jonkinlaista ideaa sisääntulotiestä.

Sitten alkaa rakentaminen. LUE LISÄÄ TÄÄLTÄ.


Tästä blogista löytyy vähän lisätietoa fengshuista TÄÄLTÄ.

Mikäli kiinnostuit klassisesta kiinalaisesta fengshuista, tässä joitakin hyödyllisiä linkkejä:

Fengshuimestari Päivi Vilkin sivut

Arkkitehti Kristiina Mäntysen sivut

Fengshuikonsultti Paula Parjon sivut

Muita fengshuikonsultteja löytyy TÄÄLTÄ 

3. Ensin rakennetaan pieni talo

Siihen nurkkaan sen talon pitäisi tulla.

Paikalliset olosuhteet ja muuta mietintää

Ensin tehdään tontin portin pieleen pieni talo, jossa voin asua siihen asti, kunnes on mahdollista rakentaa isompi. Myöhemmin porttitaloa voi käyttää vierasmajana tai miksei myös talonmiehen/vahdin talona. Jos compound jää vallan tyhjilleen, on hyvinkin mahdollista, että se on entistä tyhjempi, kun palaa takaisin. On siis hyvä että joku pitää paikkaa silmällä.

Oma tiealue on vielä kunnostettava ja
aidattava toiselta puolelta.

Pieniä majoja ja taloja rakennetaan varmasti ilman sen kummempia lupia, mutta isompia taloja varten tarvitaan joitain viranomaispapereita ja talon/talojen suunnitelma on oltava mukana. Asia on selvitettävä ennen kuin ryhdyn isompiin hommiin.

Nyt on siis käsissä noin 1300 neliön tontti ja kahdeksan metriä leveä ja noin 40 metriä pitkä oma tie päätieltä. Itse tontti on muiden tonttien keskellä ja oma yksityinen tiealue johtaa kylätieltä tontille. Sellainen ison väärinpäin olevan L:n mallinen tontti. Tietysti leveä oma tiealuekin aidataan, jolloin sitäkin on mahdollista käyttää istutuksiin.

Koska tarkoitukseni on hyödyntää fengshuiajatuksia rakentamisessa ja toimintojen sijoittelussa, tapaan tutun fengshuiperiaatteita käyttävän arkkitehdin ja hänen kanssaan mietimme, mitä toimintoja tontille olisi kiva saada, mitkä ovat tontin ilmansuunnat ja muut ominaisuudet ja millaista on gambialainen rakentaminen ja sikäläiset tarpeet. Nehän poikkeavat monessa asiassa meikäläisestä rakentamisesta.

Termiittien vuoksi ei käytetä puuta

Termiittien vuoksi rakennusmateriaalina ei kannata käyttää puuta. Talon voi rakentaa samaisista harkoista, joista ympärysmuurikin tehtiin. Muurauksen saa siistiksi slammaamalla sen tasaiseksi molemmin puoli. Maalilla saa sitten haluamansa värin. Paljon näkee myös slammaamattomia taloja, jotka on jätetty sellaisekseen muurauksen jälkeen.

Sisäpuolen lattiat voi jättää betonillekin, mutta usein lattiat laatoitetaan.

Sähkö ja vesi tontille

Sähkö ja vesi hankitaan paikallisen Nawec-yhtiön kautta. Rekisteröinti tilaajaksi on tehtävä Nawecin toimistossa. Porakaivojakin tehdään, mutta koska vesi ja sähkö on mahdollista saada lähdeltä, niin Nawecin kautta veden saan kuitenkin halvemmalla. Toinen asia on sitten Nawecin luotettavuus. Silloin tällöin veden saanti katkeaa ehkä useaksi päiväksi. Jossain jotain on mennyt rikki ja korjaaminen kestää. Silloin on vettä haettava kylän kaivolta saaveilla ja muilla astioilla.

Häiriöttömään sähkön tuloon ei ole myöskään luottamista. Liekö syynä vanhan sähköverkon ylikuormitus vai joku muu ongelma, mutta sähköt katkeilevat hyvin usein. Joskus sähkö on poikki päiväkausia, joskus vain päivän tai yön ja parhaassa tapauksessa vain pari tuntia. Se on niin tavallista, ettei pieniin katkoihin kukaan edes kiinnitä huomiota. Supermarketeissa käynnistetään välittömästi omat virtalähteet, omat, bensalla toimivat aggregaatit ovat yleisiä ja aurinkopaneeleita näkyy vähän siellä sun täällä. Aurinkosähkö onkin varmasti järkevää, kun aurinko paistaa välillä pilvettömältä taivaalta. Se on varmasti yksi hyvä ratkaisu, jollei muuten niin ainakin varasähkönä. Tämäkin on asia, mihin täytyy tutustua paremmin.

Gambialainen sakokaivo

Sakokaivo työn alla.

Mitään yhtenäistä viemäröintisysteemiä Gambiassa ei ole. Paikallinen käytäntö on rakentaa sakokaivo betonista, mutta koska se ei yleensä ole täysin umpinainen, niin nesteet pääsevät imeytymään maahan ja mitä siitä seuraa? Kuvittelisin että  maa saastuu. Yritän selvittää, minkälaisia vaihtoehtoja olisi, sillä en haluaisi saastuttaa omaa tonttia. Tämän pikkutalon viereen nyt kuitenkin joudutaan tekemään ihan paikallinen versio, koska kukaan ei tunnu tuntevan muita ratkaisuja, enkä ole vielä itse ehtinyt selvittää niitä.

Yksinkertainen paikallinen wc on reikä sakokaivon kantena olevassa betonissa ja pesuvettä vieressä ämpärissä. Tällaiseen tontin sivustalle rakennettuun toilettiin on voitu rakentaa tiiliseinät, mutta usein näkösuojana on pressu tai esim. aaltopeltilevyt. 

Sisävessat ovat tietysti tavallisia kaupunki- ja kerrostaloalueilla ja varmaan myös uudemmissa compaundeissa. Näin länsimaisena ihmisenä omaan talooni tulee tietysti sisä-wc ja suihku.

Ikkunoihin kalterit ja ovet metallista

Ikkunoissa on yleensä aina jonkinlaiset kalterit  tai metalliluukut.  Kalterit ovat itsestäänselvyys joka paikassa. Köyhässä maassa houkutus varkauksiin on liian suuri, jos mahdollisuus vain annetaan. Moskiittoverkotkin tarvitaan, koska Gambia on malaria-aluetta.

Myös ulko-ovet voi teettää metallista. Materiaalissa on paitsi turvallisuusetu myös termiittikysymys. Vaikka sisäovet ovat usein puuta, on nekin hyvä tehdä kovapuusta ja käsitellä jollain suoja-aineella. Tosin sisäoven virkaa voi toimittaa myös pelkkä verho.

Ikkunoiden kalterit ja ovet teetetään metallista.
Kuvassa Ravintola Fangsoto Tanjissa Coastal Roadin varrella.

Hikoilua vai palelua

Lämmitystä ei juuri tarvita. Kuivalla kaudella talvisaikaan voi iltaisin olla kylmä, jos lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Pieni tulisija oleskelutiloissa tai terassilla olisi silloin aika ihana.

Sadeaikana sekä kesä- ja talvikauden vaihteissa yötkin ovat joskus tukahduttavan hiostavia. Ilmastointi tai tuuletin on silloin tarpeen (toimii jos on sähköä). Olen itse kärsinyt unettomista ja tuskallisen hiostavista öistä mm. loka-marraskuussa, kun sähköt olivat poikki tuntikausia. Ilma ei liiku, hiki valuu eikä mistään ole apua.

Katto tehdään aaltopellistä

Yksinkertainen katto tehdään aaltopellistä ja sitä tukeva runko rakennetaan red timberistä, kovapuusta, jonka pitäisi kestää termiittien hyökkäyksiä. Vaan eihän se aina kestä. Rimoja voi joutua uusimaan. Yhtenä keinona käytetään autokorjaamoiden jäteöljyä (garage oil), jolla puutavara sivellään. Sen pitäisi pitää termiitit loitolla. Melkoista myrkkyä siis ja vaatii varmaan pitkän tuuletuksen ennen kuin tilassa voi asua.


Katto voidaan jättää silleensä ilman alakattoa. Raot eivät ole ongelma, koska seinien slammaaja tukkii kaikki raot katon ja seinien välissä. Jos laitetaan alakatto, tarvitaan uusi rimoitus ja kattolevyt kiinnitetään siihen. Siitä on tietysti se hyöty, että sähköjohdot saa piiloon ala- ja yläkaton väliin ja onhan se siistin näköinen ainakin vähän aikaa. Toisaalta sisäkatto estää jossain määrin katon läpi tulevaa kuumuutta. Hmm. Täytyy miettiä.

Pienen kasvin suuret juuret.

Tuuletus on hyvin tärkeää. Talo ei saa olla umpinainen pullo, muuten sadeaikana kaikki homehtuu. Tavallista onkin nähdä ovien ja ikkunoiden yläpuolella pienet aukot, jotka on tehty reikätiilestä (tietysti niihinkin tarvitaan moskiittoverkot). WC- ja kylpyhuonetilat kannattaa sijoittaa ulkoseinälle, ei koskaan talon keskelle, jotta tila tuulettuu.

Viheliäiset kasvit

Tontilla kasvaa kirkkaanvihreä, nahkealehtinen elinvoimaisen näköinen kasvi, tai siis useita. Ne on kaivettava huolella pois, sillä kasvin juuri on kuin tunkki, se työntää kaiken tieltään, oli kyseessä sitten auto tai vaikka rakennuksen seinä. Kasvin englanninkielistä nimeä en vielä ole saanut selville, paikalliset kutsuvat sitä nimellä Mankanaaso. Olen kuullut, että juuresta keitetään jonkinlaista antibioottia. Mielenkiintoista.

Sitten alkaa pihan ja "porttitalon" suunnittelu...

Siitä seuraavassa tekstissä "4. Suunnittelua arkkitehdin kanssa".